Stressiä pukkaa sen verran että ei luista kirjoittaminenkaan, taukoa siis luvassa.

Muutava merkityksekäs asia kuitenkin viikolta 10:

Lauantaina Lilli ssai vihdoin pentunsa maailmaan, eläinlääkärin avustuksella tosin. Emo ja katras (sininen uros, sininen naaras ja lila naaras) voivat hyvin.

URKin Kirkkonummen näyttelyssä Mörkö hienosti CACIB, VP ja TP. Mintulle ensimmäinen CAC, onnea! Mukana myös Etta josta omistaja tykkäsi enemmän kuin tuomari vaikka ihan hienon arvostelunhan tuo sai.

Sunnuntaina Mustin 3-vuotissynttärit, onnea ja pitkää ikää ! Ainakin muulle osalle koiraa kuin palleilleen joiden taival saattaa jäädä lyhyeksi. 

Ihan saamatonta menoa. Pakkasta on hyvä syyttää ettei saada mitään aikaiseksi muttei me kyllä tehdä sisälläkään niitä hommia mitä siellä voisi ja pitäisi tehdä.

Tiistaina huono agitreeni, halli jaettu pieneksi niin että ohjaaja liikkui hitaasti joka meillä tarkoittaa sitä että myös koira tapsuttaa menemään ilman mitään kiireitä. Tehtiin pikkupätkät ja annettiin olla.

Torstaina parempi treeni Saviojan Annen johdolla. Käytettiin loppujen lopuksi radalla jaakotuksia oikein olan takaa, tuntuu toimivan Mustilla paremmin kuin hyvin. Kun vaan itsekin osaisi vielä ajoittaa.

 

Sunnuntaina käytiin Vähäniityn Sarin agikoulutuksessa paikkaamassa Sarin juoksuisia daameja. Onneksi mentiin. :) koulutus pidettiin BATin hallilla eli pitkälle ei edes tarvinnut ajella. Treenirata oli oikein meille sopiva ja saatiin sopivasti onnistumisia. Oikein kiva aamupäivä !

Maanantaina tokotusta. Ensin Tesun ja Ansun koulutus. Mustin kanssa tehtiin tunnaria ja ohjatun + merkin alkeita.
Tunnarissa piilottelua hiekkaan. Hyvin älysi etsiä nenällä. Kerran pureskeli, en kieltänyt kun oli etsinyt nätisti. Tuo purematta kun menen kyykkyyn auttamaan.

Ohjatun suuntia lelulla, koira vietiin merkille valmiiksi. Ei ongelmaa. Myös merkkiä näyttönä pariin kertaan, tuntuu toimivan ihan hyvin. Kai tuonkin voisi jo repertuaariin ottaa, katsotaan sitten sotkeeko ruudun.

Ohjatun tokon jälkeen kimppatoko jonne jäätiin vielä reiluksi tunniksi. Ensin Fresco. Tavan hömpötystä, jääviä, seuraamista ja mitä lie. Oli kivaa. :)

Mustille paikallaanolot, ok. Ekalla jättämisellä huomautin maan nuuskimisesta, toinen oikein hyvä.
Ruutua. Ei mennyt ilman lelua ekalla käskyllä vaan jäi matkalle odottamaan palkkaa.
Loppuun pari noutoa kapulalla ja heittäen. Toi purematta. <3 Joskin kyllä hitaasti. Palkka pallolla josta ei palkkaantunut, kapula parempi tuossa vertailussa.

Hallitsija Mytty:

Tiistaina käytiin fyssarilla poikain kanssa. Ensin vuorossa Musti. Tapansa mukaan Musti inhosi tilannetta missä sitä kosketellaan ilman että se itse voi kontrolloida tilannetta. Rentoutui kuitenkin hienosti taitavan Tamaran käsittelyssä. Lihaskunto on hyvä eikä isoja jumeja tai aristuksia löytynyt. Pohdittiin eturauhasen mahdollisuutta oudon käytöksen suhteen vaikkei käsitellessä varsinaisesti sitä kohtaa suojellutkaan. Pistetään mietintään, Mustihan riiasi varsin voimallisesti Pennin kanssa koko alkukuun.

Fresco tapansa mukaan rakasti Tamaraa ja käsittelyä. Vanhat aristukset kyynärästä ja vähän ranteestakin löytyivät. Uusimpana löydöksenä vähän paksuuntunut ja lämmin oikea takakinner. Aristusta tuosta ei löytynyt mutta jotain sielläkin lienee. Voi raivo-Rekku, kun se joskus liikkuisi järkevästi eikä aina pari metriä ilmassa. Huoh.

Loppuilta lepoa, jätettiin luonnollisesti BAT-agikin väliin. Pientä tunnaritreeniä sisällä Mustin kanssa.

Torstaiaamusta lekuriin Lauran Helmi-klinikalle. Ja avot ! Suurentunut eturauhanenhan sieltä löytyi. Hoidoksi sulfakuuri ja Tardak-pistos josta 28 vrk dopingkarenssi. Hyvästi tammikuun alun agikisat siis tänäkin vuonna. Noitahan me peruttiin viime vuonnakin, yskän takia tosin silloin.

Nyt toivotaan että Mustin käytös ja eturauhanen rauhoittuvat lääkityksellä ettei tarvitse palleja pudottaa. Nekin kyllä lähtevät jos on tarpeen, tärkeintä on että koko lauma pysyy sovussa saman katon alla.

Tuon takia jätettiin illan agi väliin vaikkei Musti ole vähimmässäkään määrin kipeän oloinen. Hyppäsi eläinlääkärilläkin tutkimusretkillään pöydälle kuin kissa, ihan käskemättä.
Ihan hyvä oikeastaan noin, saatiin kahden viikon agitauko vähän melkein vahingossa. Meillä kun ei ole juoksutaukojaan niin agista tulee taukoiltua oikeasti melkein turhan vähän.

Perjantaina aamusta tadaa, eläinlääkäriin taas. Tällä kertaa kissilasten kanssa eli Siirin pentujen jo ennalta varattu rokotus- ja tsekkausaika. Tällä kertaa yksi eli pikku Dorrit tarkastettiin tavallistakin huolellisemmin, sillä kun naksuu hengitys. Ääni kuuluu etenkin pennun nukkuessa mutta usein myös muulloin.
Lääkäri totesi keuhkot ja sydämen täysin normaalin kuuloisiksi, huh helpotusta. Ääni paikallistui nielun ja nenän välille eli siellä lienee joku rakennevirhe / polyyppi tai joku. Pentu tähystetään kun se on vanhempi mutta ilmeisestikään mitään hengenvaarallista vikaa siinä ei ole. Eikä se siltä vaikutakaan, leikkii ja menee siinä missä muutkin. Ja kasvaa, on itse asiassa pentueen isoin.

Iltapäivällä Porvooseen Silverin halliin tottistamaan. Oltiin varattu sieltä vuoro Hannan kanssa.
Ensin Mustille seuraamisen paikkaa ja jäävät. Hallissa on varsin erinomainen peili joka helpottaa hommaa. En edelleenkään ole ihan tyytyväinen Mustin seuraamiseen, toivoisin vähän korkeampaa virettä vaikka teknisesti seuraaminen onkin ihan nättiä. Pitää näyttää hommaa tietävämmille ja pohtia tehdäkö jotain vai ei.
Jäävät ok.

Frescolle samaa. Teki mieli kokeilla hyppyä mutten uskaltanut, tuo kouhkaa menemään niin että olisi vaan taas turhaan satuttanut itsensä. Jääviä, seuramista, vähän kaukoja mielenvirkistykseksi.

Toisella stintillä Mustille metristä hyppyä. Ensin ilman kapulaa, sitten pelkkä paluu kapulan kanssa ja lopulta jokunen kerta valmiina liikkeenä. Paitsi että kapulan kävin heittämässä lähempää estettä, en uskalla paiskoa matalassa hallissa muuten kun hajottaisin jotain.
Musti hyppää kyllä kivasti. Kevyen näköisesti eikä ajatustakaan kiertää vaikkei mitään apuja tule. Kerran ponnisti liian kaukaa ja kolautti estettä mennessään muttei epäröinyt yhtään hypätä takaisin. Hyvä Pums !

Sitten vielä shoppaamaan liikkeeseen ja ei kun uudenvuoden viettoon. Oltiin lumitöissä vielä kahdeksan aikaan eikä Penniäkään ihmetyttänyt pauke yhtään. Onni on koirat jotka eivät pelkää pauketta. :) Penni toki kuuntelee vähän pahinta pauketta ja nukkui sängyssä mutta mitään panikointia silläkään ei ollut.

Viikonloppu kului lumilenkkeillessä ja koti- ja pihahommissa. Lunta riittää, pahimmissa hankikohdissa se yltää jo poikain selkien tasolle. Vaan eipä ole kuraisia koiria. Jostain se on riemu revittävä.

Musta Pii (s. 17.11.2000) tuli meille Tanskasta vuoden ikäisenä. Se asteli sisään ja oli heti kuin kotonaan. Aikuisen sopeuttaminen kissalaumaan ei välttämättä aina ole helppoa mutta Piin kaltaisen itsevarman kissan kanssa ei tullut mitään ongelmia. Pii ei ole sylikissa tai erityisen seurallinenkaan. Se tulee rapsuteltavaksi kun haluaa muttei varmasti syliin eikä tahdo itseään nostettavan yhtään.
Näyttelyissä käytiin Championiksi asti, sen jälkeen ei olla käyty. Kastraattiura piti polkaista käyntiin viimeisen pennun jälkeen mutta Pii otti ja lihoi välittömästi leikkauksen jälkeen sellaisiin mittoihin että näyttelyistä voidaan nykyään vaan haaveilla. Laihdutusta yritellään pikkuhiljaa mutta vähän hankalaa tuo tuntuu olevan.

Piillä on ollut peräti viisi pentuetta, enemmän kuin meillä kenelläkään muulla. Tuohon perusteena on ollut se että se on ollut täysin terve ja erinomaisen hyväluontonen sekä hoitanut pentunsa aina moitteetta. Tuollaista sukua kannattaa jatkaa.

Ensimmäinen oli Tassulähteen J-pentue, valkoinen Igor (T Joonatan) ja musta Pimu (T Joutsenlaulu). Igorin jälkikasvusta puhuttiin jo Pepin kohdalla eli "Igor (Tassulähteen Joonatan, BRI w 63) on jatkanut sukua neljän pentueen verran joista meille kotiin muutti Simppa (CH Moonface's Donna, BRI w 62) sekä sijoitukseen oma kasvatti Siiri (IC Tassulähteen Xinnia, BRI a 23).
Edellisistä Simppa sai kaksi pentuetta, 2+2 pentua. Noista sukuaan jatkoivat Helmi (IC Tassulähteen Pilkkumi, BRI a) Ruusutarhan kissalassa ja Valo (Tassulähteen Valo, BRI ns 24 62) meillä Tassulähteen B2-pentueen verran. Meillä suku katkesi lukuisten FIP-menetysten takia harkitusti tähän.
Siiri-Sinitiikeri (T Xinnia) synnytti pari viikkoa sitten ainoan pentueensa, kolme sinistä tyttöä. :)"
J-pentueen Pimu meni sijoitukseen Sinisilkin kissalaan ja astutettiin Suomessa lainassa olleella hienolla lilalla Ikula van Safraenbergillä. Valitettavasti Pimu synnytti etuaikaiseksi sillä seurauksella että kaikki pennut kuolivat. Parin päivän päästä kuoli myös Pimu. Syyksi tuohon selvisi myöhemmissä tutkimuksissa FIP. :(

Pentu-Pimu:

Piin toinen pentue oli Tassulähteen M-pentue. Pentueen kaksi mustaa ja kaksi sinistä pentua menivät lemmikeiksi kaikki. Pentueen isällä Ruusutarhan Dono Nerolla todettiin myöhemmin HCM jonka kanssa Mr. Nickson on onneksi ansiokkaasti elänyt nyt jo liki yhdeksänvuotiaaksi. Pennuilla ei ole todettu vaivoja sydämen suhteen.

Kolmas pentue oli Tassulähteen Oot, hienon hieno pentue niin luonteellisesti kuin ulkonäöllisestikin. :) Jatkoon valikoitui sininen naaras Lilli (T Okariina), joka meni sijoitukseen Sinisilkin kissalaan. Lillillä on tähän mennessä kaksi pentuetta, yksi Sinisilkillä ja yksi meillä. Meidän pentueessamme eli Tassulähteen ÄÖ-pentueessa on kaksi pentua, joista valitettavasti Armilla (T Öinen Armi) on knikki hännässä. Sukua jatkaa tuosta huolimatta velipoika Mörkö (T Ähäkutti) jolle syntyi meille kaksi pentuetta marraskuussa 2010. Näistä odotetaan paljon, Mörkö on melkein täyden kympin kissa kuten emänsä ja isoisänsäkin. :)
Lillille on toivottavasti vielä jälkikasvua odotettavissa, ainakin näin haaveilen.

Kuvankaunis Lilli:

kuva: Heikki Siltala

Neljäs pentue oli edellisen toisinto, Tassulähteen Q-pentue. Kolmesta pennusta sijoitukseen meni musta Qipri (T Qipri) joka myöhemmin sai pentueensa (Tassulähteen T) punavalkoisen Ludden (DK*Paludan's Ludvig) kanssa. Valitettavasti pentueen naaraalla oli lattarinta jonka takia poistin myös sen veljen jalostusajatuksista.

Piin viimeinen pentu oli Sorkku (T Sydänsiru). Sorkku oli tarkoitus jättää omaan kasvatukseen mutta loppujen lopuksi se ei viihtynyt laumassa ja muutti ainokaiseksi Helsinkiin.

Mutta Piin linja elää vahvasti Igorin ja Lillin lasten kautta. Tassulähteen D2-pentueessa uskaltauduin jopa pistämään nuo linjat yhteen, katsotaan mitä pennuista kehittyy. :)

Maanantaina jatkettiin lomailun merkeissä. Piti mennä jäljelle, noutokapulaostoksille ja tottistamaan mutta kaikkien suhteen homma jäi aikomuksen tasolle.
Minssu ilmoitteli heti aamusta kovaan ääneen että jotain alkaa tapahtua. Ja niinhän tapahtuikin. Synnytys alkoi todenteolla viiden maissa juuri ennen kuin ehdin lähteä tottistreeneihin ja jo seitsemän jälkeen meillä oli kolme uutta tassulähteeläistä maailmassa. :) Sininen tyttö ja kaksi sinistä poikaa.

Siirillä ja Minssulla on siis pentueissaan yhteensä kuusi sinistä pentua. Värivaihtoehtoja noissa oli ilman lilageeniäki ajateltuna seitsemän ja meillä on siis yhtä. No, mikäs tuossa. Onhan meidän rodun alkuperäinen nimityskin The British Blue eli tuosta nimenomaisesta väristä kaikki on saanut alkunsa. Se on edelleen meidän yleisin ja suosituin väri.

Meidän vekaroista on mahdollisesti vielä muutama vailla kotia, kysele jos sinulla on tarjota rakastava koti siniselle söpöliinille.

Tiistaina jätettiin halliagi väliin ja suuntasin Viikin kampukselle Helsingin yliopiston järjestämään Koiran hyvinvointifoorumiin. Erittäin mielenkiintoista keskustelua tutkija- ja koiran käyttäjänäkökulmasta. Luentomateriaalit löytyvät tuolta, kannattaa vilkaista jos luonneasiat kiinnostavat.

Keskiviikkona yritettiin päättää jälkikausi poikain kanssa. Penni oli mukana tallaamassa, jälkien pituudet ehkä jotain puolta kilsaa. Välillä käytiin Silverillä Porvoossa ja tulomatkalla ajettiin jäljet. Tuosta ei enempää, homma meni aika päin häntiä. En tiedä häiritsikö Pennin mukanaolo tallauksessa vai olivatko jäljet vaan muuten turhan vaikeat kun ei ole treenattu kuukausiin. Kolme keppiä nousi ja useampi hukka tuli molemmilla. No, keväällä uudestaan ellei lumi satu vielä sulamaan.

Keskiviikkona vietettiin myös brittirouva Piin (CH Chagall's Penelope, BRI n) 10-vuotissynttäreitä. Onnea täyden kympin Pii !

Torstaina lumimyrskyn ja totaalisen talventulon jälkeen agilityt Liuhdon Timon johdolla. Kiva ratapätkä mikä saatiin vietyä muutamallakin tavalla ihan näppärästi. Taas pitää luottaa siihen koiraan. Ja katsoa kun se hyppää eikä jättää selän taa, tuosta tuli ongelmia enemmässäkin kuin yhdessä paikassa.

Toinen Minssun pojista on ollut vähän levoton etenkin öisin, ääntä lähtee aika lailla. Pudotti hetken painoaankin mutta on taas onneksi varsin nousujohteisella linjalla. Muut kaksi pullistuvat aika kyytiä ja ovat (onneksi) hiljaisempaakin laatua.

Siirin tyttö Tassulähteen Dorrit:

Toivotaan että pentukuvia saadaan pian lisää. Ihan tähän hätään ei, kamera kun sanoi sopimuksen irti ja uusi on vasta harkinnassa ja hankinnassa.
(ja perjantaina se käveli kamerakauppaan josta taitava myyjä pisti järkkärin matkaan. Kuvia tulee kun tulee.)

Lauantaina Leena Välimäen tokokoulutus AT Caniksen hallilla.

Päivän alkuun kuunneltiin tunnin luento tokokisaamisesta ja kouluttamisesta. Tässä mieleen jääneitä asioita:

- jos jännität, kouluta koirasi niin että se osaa -> ei tarvitse jännittää mitä koira tekee. Suhteuta lopputulos. Miten elämäsi muuttuu jos teette / ette tee ykköstulosta ? Muista realistiset mittasuhteet. Älä ota kisaamista hirvittävän vakavasti. Mieti ennen kisaa muita asioita, irrottaudu jännityksestä.
- kaikki koirat pystytään kouluttamaan, toiset vaan vaativat enemän työtä. Ohjaajalla koiraa isompi merkitys koulutuksen onnistumiseen.
- älä vertaa koiraasi ja sen koulutustasoa muihin, kaikki ovat yksilöitä.
- Lentsu treenaa tokoa paljon temppuina. Ota ongelmakohdat erilleen ja mieti miten saat ne korjattua temppuina. Älä hinkkaa kokonaisina liikkeinä.
- Seuraamisen käännökset = takapään käyttö. mm. peruutusta ohjaajan ympäri, pujottelua takaperin jalkojen välistä.
- irtoamistreenit pk-eteenmenona alustalle tai palkalle.
- noutomotivaatio pitkillä matkoilla esim. lenkkejen yhteydessä.
-  Anna koiralle lupa tehdä, älä käske. Tavoitteena motivoinut ja iloinen koira.
- motivaatio syntyy onnistumisista. Virheet laskevat motivaatiota. Motivoitunut koira yrittää aina. Passivoituminen pahin vaihtoehto sekä treeneissä että kisoissa. 90 % treeneistä onnistumisia. Tee treeneistä tarpeeksi helppoja. Luo koiralle tällä liikkeeseen oikea toimintamalli heti alusta.
- osaaminen = 1000 onnistumista. Yhden epäonnistumisen nollaaminen vaatii viisi onnistumista lisää.
- ohjattu nouto kaikki onnistuu treenillä: treeneissä vain yksi kapula kunnes koiralla varmat suunnat. Koira valmiina merkillä. Merkin opetus erikseen, samoin suuntien.
- PILKO liikkeet.
- virheen sattuessa älä jää hinkkaamaan virhettä. Ei siis virhekeskeistä treenaamista. Virheet kuntoon erillistreenillä tai helpotetulla treenillä. Jos koira tekee virheitä, se joko ei osaa tai motivaatio ei ole kunnossa.
- ensin vahva osaaminen, sitten liikekohtaiset häiriöt. Muista treenata kaikki mahdolliset häiriöt (säät, hajut, alustat, äänet, muiden käskyt, hiljaisuus, useat kehät, vierestä lähtevät koirat (jätä yksi riviin edemmäs muita ja ota luoksetulona)). Hyvä motivaatio = häiriöt eivät haittaa
- erikoisolosuhteissa keskity treenaamaan liikkeitä vaan pidä hauskaa, tarkoitushan on totuttaa olosuhteisiin ja tehdä niistä kivoja.
- palkattomuus treenattava. Satunnaispalkkaus = palkka aina eri asiasta. Kisapalkkaus = pystyttävä kertoa koiralle ilman palkkaa että se teki oikein. Joku asia mistä koira tykkää, esim. melkein vasten hyppääminen, pyörähdys tms.
- treenaa myös liikkeiden välit. Opeta koiralle että ohjaajan passivoituessa koira aktivoituu.
- avoimen luokan suoritus kellotettu keskimäärin 8 min. Ripeillä siirtymisillä yms pystyy tekemään neljään minuuttiin.
- sivuaskeleissa vas. muista käyttää olkapään liikettä. Palkkaa opetettaessa koira kun se lukee liikkeen. Muista suorat siirtymiset. Sivuaskeleet oik. siirrä vasen jalka toisen takaa.
- Perusasennot kuntoon. Vinoista perusasennoista menee keskimäärin eniten pisteitä koko koe mukaan luettuna.
- kapulan ottaminen takaa kiertämällä: laita kapula puun / siivekkeen tms taakse sivuttain.

Oma treeniosuus oli vähän koirakohtaisesti vaihteleva, meillä aikasen lyhyt tai sitten se vaan itse tehdessä tuntui siltä. Ongelmaliikkeiksi otettiin luoksetulon pysähdykset ja noutokapulan pureskeleminen (taas kerran).

Luoksetulosta:
- seisomiset pelkästään kierroista tms, harvion suoraan liikkeestä, alkaa hyvin todennäköisesti ennakoida.
- seisominen lelupalkalla käsimerkistä ? Heitä välillä palkka suoraan koiran yli, välillä pysäytä (heittokädellä) ja heitäkin lelu toisesta kädestä.
- pysäytystä ei koskaan jos koira ennakoi ja hidastaa ! Tällöin anna tulla läpi.
- maahanmenot peruuttamalla, koira suullisella käskyllä maahan ja heitä nami eteen. Tuota sarjoissa.

Tunnarikapula pito:
- kapula maahan, koira nostaa oma-aloitteisesti, heitä nami (silmien väliin), koira saa tiputtaa kapulan. Toistoja noin. Älä välitä mahd. puremisesta.

Nuo toimivat Mustilla hyvin, se keskittyi ja teki kivasti. Luoksetulon stopit tehdään noilla metodeilla mutta noutojuttuja mietitään vielä. Kokeilin tuota la-su kotona muutaman kerran, toimi ihan ihan ok ja toi jo kapulaa pidemmältäkin jos siirryin tiputtamisen jälkeen.

Jäin katsomaan muut koirat paria viimeistä lukuunottamatta. Halli oli kylmä ja koiralla autossa oli aika viileä eli vähän ennen loppua luovutin ja lähdin kotiin.

Muiden koirien treeneistä:

Riski: noudon lopussa istu-käsky ennen kapulan ottamista. Seuraamiseen appari jota ohjaajan pitää katsoa ettei katso koiraa.
Sara: kaukoihin uudet käskyt. Is-se takapää peruuttaa. Ohjaaja polvilleen, oik käsi mahan alle ja vas käsi palkkaa koiran takaviistoon. ma-se vasta kun koira osaa tuon ettei tarvitse häiritä kädellä liikaa. Käsimerkki toisella kädellä, palkka tosella. Palkkaa ei koskaan kaukoissa koiralle suoraan kädestä.
Zuli: kaukokäskyt, teputus ei ongelma. is-se nami maahan koiran eteen ja koira ylös takapäätä käyttäen.
Ohjatussa kroppa-avut. Appari suoraan sivulle ja ohjaajan katse appariin kun koiran pitää lähteä noutamaan ?
Parson: seuraamisen vinkuminen. Palkkaus ennen kuin ehtii vinkua. seuraamista, paljon pysähdyksiä, pysähdys, liikkeelle, pysähdys, liikkeelle. Aloituspaikassa täyskäännöksiä. Kisatilanteessa ei pitkää odotusta ennen valmis sanaa, tee vaikka käännöksiä. Älä vaadi liikaa pitkäjännitteisyyttä jos koira vaan ei kestä.
Jäävien ennakointi. tee käännöksiä ennen jääviä, ei pitkää suoraa. Asentoja leikkien. Yleensäkin treeneihin paljon vaihtelua.
Jos ennakoi kaukoissa, anna tehdä mutta palkkaa vaan niistä mitä itse olet käskenyt.
Liikkeiden välit: tee pisteitä, kuljeta ja palkkaa liikkeen aloituspaikassa.
Sätkä: ruutu, seuraaminen, nouto. Pitäminen samaan tapaan kuin aikuisille. jos pentu ei kiinnostu kapulasta, potkaise kapulaa vähän liikkeelle.
Schapendoes: merkki. Ohjaaja pari metriä merkin taa, bileet. Koira istuu kauempana josta se mennään lähettämään. Seis ja palkkaus kun menee merkkilinjan yli. Tai namialustalla. Vie ensin nami koiran kanssa, sitten yksin. Sitten appari vie.
Noudon varastaminen. Tee heittoliikettä, palkkaa koira. Väilllä heitä, palkkaa.
Springeri: seuraaminen, kevyt etupää ja sivuaskeleet. peruutuksessa aloita vas. jalalla, muista hartia-apu.
ohjatun suunnat ruokakupin avulla. Kuppi ensin 90 asteen kulmassa merkiltä. Koira ei saa kääntyä haettavan ja keskikapulan välimaastoon vaan lähdettävä suoraan haettavalle. Suuntatreenissä ei nipoteta puremisesta tms jos se tehdään kapulalla. Siksi mieluummin lelulla / namikupilla.
Gimma: kaukot takajalat paikallaan. apuna huopa ja tokoesteen lankut, koira opetetaan pitämään takajalat alustan päällä. Jos koira nousee väärään asentoon, pistä takaisin ja anna uusi mahdollisuus.

Fresco ei ollut reissussa mukana. Se loukkasi perjantai-illan metsäulkoilulla rikkoisen jalkansa ja ontuu ihan kunnolla. :(
Tuttuun tapaan Musti oli taas kotiuduttuaan äärimmäisen närkästynyt siitä että joku oli tuonut uroon hänen tontilleen, piti taas pörrätä ja jäykistellä isä-papalle. Rauhoittui onneksi aika nopsaan, vartissa sain molemmat sopuun ja sisälle. Vaan nuo ovat kyllä meillä aika kuluttavia paikkoja, helpompaa kun kotiutumiset menisivät ihan kitkatta.

Sunnuntaina aamusta hakutreenit. Vahvistettiin aiemmin aloitettua metsästä pellolle etenemistä ja lisäksi oli ajatus palkata parilla piilolla itse. Keli oli aiemmille koirille vaikea, märkä lumi teki hajujen tarkentamisesta haastavaa. Musti kulki nätisti.
Eka pisto oikealle pellolle, meni suoraan ja ilmaisi. Haukku 30-40.
Toinen vasemmalle ojan laitaa. Lähti etenemään alueella vähän turhan aikaisin ja missasi maalimiehen. Otin takaisin ja uusi yritys, nyt ok. Menin piilolle, otin hallintaan (tuli jopa nätisti, jeij! tuo on edistynyt) ja pienen kuljetuksen jälkeen palkkasin.
Seuraavaksi oli ajatus ottaa oikealle tyhjä. Musti kuitenkin eteni tiheän metsän läpi hienosti pellolle ja haukkui takakulmassa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ilmaisu 30-40.
Viimeinen maalimies vasemmalla umpparissa. Musti töni piiloa paljon ja haukku katkoi tuon takia. Kun tulin n. viiden metrin päähän, jäi katsomaan minua ja tuli aavistuksen vastaankin. Huiskaisin kädellä piilolle päin jolloin meni uudestaan haukkumaan. Oli ajatus palkata itse mutta tuon pykimisen takia maalimies palkkasi.
Umppareita olisi näköjään ihan oikeasti syytä treenata enemmän.
Kuljetukset ja keskilinjatoiminnan tein nakilla kuljettaen eli homma sujui eikä saatu aikaiseksi mitään konflikteja. Tuon kun olisi tehnyt noin ihan alusta alkaen ...

Viikolla vietettiin myös muutamia Tassulähteen synttäreitä. Onnea 12-vuotiaat Nappi & Fiona sekä 6-vuotiaat Lilli, Opri, Susu, Jake & Elwood.

Maanantai aloitettiin työpäivän jälkeen ell visiitillä. Tällä kertaa tosin ilman eläintä, kävin hakemassa lisää nesteytystarvikkeita Siirille ja toteamassa ettei Keravan Kauris sittenkään ole meidän jatkossa käytettävä eläinlääkäriasema, 50 e kalliisiin jo tehtyihin hoitoihin liittyvästä puhelinkonsultaatiosta kun on vähän liikaa. Harmi, tilathan tuolla ovat kivat ja klinikka olisi ollut sopivan lähelläkin. Mutta jotain rajaa.

Siiri siis panttaa suolenliikkeitä edelleen. Parafiiniöljyä, nestettä ja mahdollisesti peräruiske, ehkä tämä tästä taas.

Siirivisiitin jälkeen Agitokolaan jossa ensimmäinen osa Korrejen tokokurssista. Kamala kiire tuli, en ehtinyt edes käydä suunnitellulla lenkilä ennen treeniä.
Tehtiin ensin ryhmänä häiriötreeniä. Koirat rinkiin perusasentoon ja kouluttajat häiriköimään leluin ja silityksin. Musti oli kohtuupätevä, alussa kontakti tippui pariin kertaan mutta sitten napitti silmiin taukoamatta. Tehtiin sama harjoitus myös paikallaanolona. Musti oli alussa aavistuksen levoton, nuuskaisi vähän maata ja tassujaan ja vaihtoi lonkkaa. Pekka kiersi koirat läpi ja kävi seisomassa niiden vieressä. Musti tykkäsi että kivoja hajuja ja nuuski lahjetta oikein antaumuksella. Muisti kuitenkin mitä ollaan tekemässä.
Koirien luo palattua nostettiin ne yksi kerrallaan ylös, Musti viimeisenä. Ennen nostoa Pekka silitti taas koiraa, ei häirinnyt.
Lopuksi vielä kaukoja koirat ringissä joka toinen nenä eri suuntaan. Ihan ok, Musti teki tasonsa mukaan.

Yksilötreenissäkin tehtiin kaukoja. Appari pitäisi saada käyttöön useammin katsomaan sivusta nouseeko Musti maasta istumaan kokonaan ylös vai jääkö vähän vajaaksi mitä usein tekee. Samoin se-ma vaihtoon appari olisi tarpeen katsomaan toisen puolen takatassua. Nillin nillin. :D
Väliajalla käytiin lenkillä poikain kanssa eli en ehtinyt paljon muita kuuntelemaan.
Mustin kanssa tehtiin vähän seuraamista, oli hyvää.

Korritokon jälkeen oli vuorossa luotsaamani alo/avoryhmä jonka jälkeen Frescokin pääsi vähän tokottamaan. Jäävät ok, seuraamisessa vähän yrittää painaa. Korjaa kun huomautan. Tehtiin myös hyppyä erilailla varioiden ja vähän kaukoja vaihtelun vuoksi. Hyvin tuo vaihtaa edelleen, ainakin pieneltä matkalta tehtynä.

Tiistaina BAT-agi. Treenattiin uutena muuvina japanilaista joka tuntui ensin ihan käsittämättömältä. Koira siis vaihtaa puolta ohjaajan tekemättä valssia tai mitään tuon kummempaa. Ajoitus on tuossa tosi tarkkaa mutta saatiin jopa se onnistumaan useamman kerran. Pienellä puolella tehtiin lähinnä aan ja keinun kontakteja. Laita ensi kerralla painot siihen keinuun.

Keskiviikkona vietettiin Peppi-mummun kanssa laatuaikaa ja lähdettiin vallan eläinlääkäriin. Käynnin aihe oli panikoida erilaisista flunssaviruksista ja -bakteereista, todennäköisesti aika turhaan. Ainakin lekurin mielestä.
Päädyttiin ottamaan Pepistä perusveriarvot jo ihan senkin takia että tiedetään voiko kipuileviin niveliin antaa huoletta kipulääkettä. Ja juu, voi, kaikki oli ihan priimaa. :) Hieno Peppi! Painohan tuolla on taas pudonnut, painaa reppana enää 4,2 kg ja on aika luuta ja nahkaa. Nähdäkseni tilanne johtuu siitä ettei mummeli syö tarpeeksi. Kokeillaan vielä ahkerammin kaikkea uutta ja erilaista. Kilpirauhasarvot tulevat myöhemmin, voihan se olla että laihtumisen syy löytyy tuoltakin.

Torstaina agi. Sujui ihan ok kunhan päästiin alusta eteenpäin. Alkuun jäätiin tökkimään ihan urakalla, yritin viedä omalla comfort zonella joka ei sopinut rataan. Vähän villimmillä ratkaisuilla homma toimi ok ja Mustikin osasi taas paljon enemmän mitä ohjaaja odotti. Vähän luottamusta nyt siihen koiraan ! Ja ehkä itseenkin vaikka.

Perjantaina alkoi viikon loma ja Minssun synnytyksen odottelu. Tuo on sikäli jännää että sehän oli kollilla viikon eikä astumista nähty koko aikana eli voi synnyttääkin aika isolla marginaalilla. No, odotellaan. Toivottavasti kertoo ajoissa kun alkaa jälkikasvua maailmaan pukata.

Lauantaina aamusta hakutreenit. Tehtiin ihan perustreeniä. Mustille neljä suoraa pistoa, maalimies jokaisen päässä. Haukut 30 30 40 50 tai jotain tuonne päin. Ekalla pistolla lähti turhan aikaisin etenemään alueella mutta sai hajun ja löysi maalimiehen. Toka ok, nätti suora pisto. Kolmannelle yritti taas vinottaa, otin kaksi kertaa takaisin ennen kuin meni suoraan. Neljäs hyvä.
Noita lie syytä tehdä joku kerta. Ensi kerralla myös itse palkkaamisia / palkkaamattomia.
Kuljetukset ja keskilinjakäytöksen kun saisi kuntoon niin tuossahan olisi jo varsin koevalmis paketti.

Frescolle kaksi maalimiestä. Eka vasemmalla etukulmassa. Toka oikealla takakulmassa (rata n 100 m) jonka bongasi hienolla joskin "vähän" leveällä ekalla pistolla tuonne puolelle.

Treenin jälkeen pikaiseen kotiin syömään, sitten Tikkurilaan josta Laura koirineen kyytiin ja Kirkkonummelle Korrin Suskin tottiskoulutukseen. Mustin kanssa katsottiin noutoa ja pikaiseen seuraamista. Jälkimmäiseen haluaisin vähän lisää vietikkyyttä mutta Suski tykkäsi että on ok. Jos hifistelemään lähdetään, pään asentoa voisi nostaa vähän. Ja tämähän tapahtuu nostamalla palkat rintataskuun. Katsotaan lähdetäänkö tuota toteuttamaan.

Noudossa tehtiin vauhtinouto-, iskunouto- ja pitoharjoituksia. Noita sopivasti sekaisin ja kapulaksi mokkapäällysteinen versio niin pitäisi alkaa homman pelittämään. Toivotaan noin. :)
Musti oli ihan pätevä, keskittyi ja leikki hyvin. Alkuun tehtiin pkmainen ilmoittautuminen Nessan kanssa. Meni ok, otin tosin Mustin remmissä. Tuota saisi nyt oikeasti alkaa kanssa treenaamaan. Ja niiden vieraiden koirien kanssa.

Sunnuntaiaamuna Purinalle jossa Mustin kanssa yksi agistartti. Kiva helpohko rata. Tuloksena vitonen kun ohjaaja ansiokkaasti vekkasi koiruuden ohi esteen. Koira oli hyvä.

Agin jälkeen Hannalle hierontaan. Musti etenkin jännittää sen verran ettei ole ihan varmaa onko takapää minkä verran jumissa ja mikä on jännitystä. Sehän ei tuon tyyppistä koskettelua erityisemmin arvosta. Oikealla lantion seudulla ainakin tuntuu olevan vähän jotain.

Maanantaina ensin kaupunkilenkille Konalaan (krääk) ja sitten tottelemaan Agitokolaan. Vuorossa ylempien luokkien kimppatreenit. Alkuun makuu 3 min, olin piilossa. Maahan ja ylös evl:mäisesti, hyvä kun tuotakin tulee jo tehtyä. Makasi oikein nätisti. Kerran yritti nuuskaista maata kun jätin, kielsin siitä. Alussa pyöritteli vähän päätään muttei mitään mihin tarvitsisi puuttua.

Muuten tehtiin seuraamista, jääviä, pari vauhtiluoksetuloa. Kaukoja, ruutua (lelulla kaukaa ja pari kertaa ilman lelua läheltä) ja uutena hyppynouto metallikapulalla. Viimeisimässä tiputti pariin kertaan ekalla yrityksellä, toka jo melkein perfect. Ei edes purrut kapulaa. ;)

Muutenkin ihan ok treeni. Seuraamiseen kaipaisin vietikkyyttä mutta tekee kyllä muuten ihan tarkkaa työtä, paikkakin on taas ok. Oma vire oli kerrassaan huono, oli jotenkin ihan löysä olo. Lisäksi ratsastuskipeät jalat vaikeuttivat liikkumista. Ihan oikeasti.

Frescokin teki pikkupätkän. Seuraamista, jääviä, kaukoja, yksittäistä metallinouto hypyllä. Jäävät jopa taas oikein, jeij !

Tiistaista tuli aiemmin suunniteltuakin vauhdikkaampi päivä.

Ensin BAT-hallille agiloimaan. Koiria paikalla kolme, aikaa tunti ja edelleen erittäin ratsastuskipeät jalat. Sain vielä neronleimauksen eikä jaettu hallia vaan tehtiin yhtä pidempää rataa "jossa pystyy kerrankin juosta". Right.
Periaatteessa ihan hyvä treeni, Musti kohtuullisesti kuulolla ja taipui vaikeampiinkin kuvioihin. Ohjaajan olisi vaan pitänyt liikkua paaaljon paremmin.

Hallilta tokottamaan. Tehtiin tunnin kohtuulyhyt ja tiivis treeni. Mustille seuramista, jääviä ja noutoa. Noudossa hetsasin ja pidin pannasta heittäessä (haukkuu ja taatusti oppii varastamaan) ja kun otti kapulan, kannustin koko ajan namit kädessä. Toi hienosti purematta ja lujaa pari kertaa. :))) Ehkä tuokin alkaa muotoutua.
Samoin kaukot alkavat tuntua paremmilta. Pitäisi vaan lopullisesti antaa itsensä kertoa minkälaiseen istumiseen on tyytyväinen, tuo tykkää edelleen mielellään jäädä aavistuksen vajaaksi.

Tokosta Korsoon jossa Siiri-sijoituskissa jo synnytteli Tassulähteen D2-pentuetta hyvää vauhtia. :)) Maailmaan saatiin tiistain aikana kolme sinistä tyttöstä. Eivät älyttömän isoja mutta ei ollut äitinsäkään aikoinaan ja nuohan syntyivät kohtuuajoissa, 63 vuorokaudella (jos astumispäiväarvaus osui kohdalleen).
Yksi pikkinen sininen saapui maailmaan vielä keskiviikkoaamuna eli Siiri toteutti Mila-mamman kaavaa tarkasti tuossakin.

Pennunkyselijät malttakaa ! Otan teihin yhteyttä kunhan pennut ehtivät muutaman päivän kasvaa ja alkavat itse imeä. Tuohan on taas ekan vuorokauden käsinruokittava pentue veriryhmäjuttujen takia.

Torstaina käytiin aamusta Siirin kanssa eläinlääkärissä. Kohtu näytti röntgenissä tyhjältä mutta aika isolta ja veristä vuotoa oli minusta tosi paljon. Illalla nesteytettiin kotona ja yritettiin saada suolta toimimaan, kohtalaisella menestyksellä jopa.

Illalla Timo Liuhdon vetämät agitreenit. Näennäisen helppo ratapätkä josta erilaisilla vienneillä saatiin haastavampi. Ihan kohtalainen treeni, koira kulki kivasti mutta itse olisi pitänyt päästä selvästi kovempaa.

Perjantaiaamuna Siirille oli jo noussut kuume. Ei kun uudestaan lääkäriin jossa vihdoin todettiin kohtutulehdus. Ei kun leikkuriin ja kohtu pois. Illalla Siiri oli aika kipeä mutta hyvällä hoidolla (kiitos Ilona!) ja lääkkeillä olo alkoi parantua.

Lauantaiaamusta hakutreenit. Tehtiin vaativa ylileveä rata jossa kallionousua ja laskua.
Molemmille pojille maalimiehet takakulmissa ja toisessa etukulmassa (eri etukulmissa, en halunnut lähettää Frescoa jyrkän kalliolaskun yli maalimiehelle. tuo on sen verran pöhöpää että teloisi vielä itsensä.). Radalla pituuttaa joku +200 m, keskilinja vähän mutkikas metsäautotie.

Paikka oli uusi meidän pojille josta osittain varmaan johtuen Mustilla oli aika vaikeaa. Maalimiehet kyllä löytyivät ja ilmaisut ok mutta suorat pistot olivat ihan hakusassa. Otin takaisin useampaan kertaan jolloin ylikorjasi ja yhdessä vaiheessa ilmoitti että hae akka itse jos ei pistot kelpaa. Tuon jälkeen laitoin vähän eri kohdasta jolloin meni nätisti ja jopa aika suoraan.

Fresco kulki paremmin. Vaikeilla radoilla näkee että kokemuksella on merkitystä. :)

Illalla kylässä kävivät Attic Angelin viisikuiset blue merle -pojat. Nuo eivät kyllä välittäneet meidän pojista mitään, kaahasivat vaan keskenään pitkin pihaa. :D Hauskoja heppuja.

Sunnuntaina touhuttiin pihahommia, ei mitään sen kummempaa. Unohdin että naapurustossa oli luonnetesti, sitä olisi ollut kiva käydä katsomassa.

Meidän brittikasvatus on lähtöisin Ruotsintuonti Pepistä joka siis edelleen löytyy suurimman osan Tassulähteen pentujen takaa. Peppi itsessään on hyväluoteinen, rauhallinen ja sosiaalinen kissa. Ollut terve koko ikänsä yhtä maksatulehdusta lukuunottamatta. Nykyään luonnollisesti nukkuu paljon mutta on edelleen ihan terävässä kunnossa. :) Nivelet vaivaavat vähän ja lihakset ovat jo aika kuihtuneet mutta toivottavasti mummo potkii tuossa vielä pitkään. Vähän omilla oikeuksillaan Peppi jo menee, meillä kun ei normaalisti kissoja passata mutta tuolle kannetaan eteen ihan mitä se vaan haluaa. Vähän ronkeliksi kun on ruvennut tämän vuoden aikana.

Tassulähteen brittejen kantavanhemmat Peppi (CH S*Kotofej's Butterfly BRI n 02) ja Onni (Jumiskon Talismani BRI d 03) pentuina:

Näyttelyissä Peppi kävi Championiksi asti. Se ei itse ole mikään varsinainen esimerkkibritti varsinkaan päästään josta löytyy melkein kaikki mahdolliset virheet jossain mittakaavassa. Muuten Peppi on kohtuullisen rotutyypillinen, iso ja vahva naaras. Ja siis julmetun täysipäinen kissa. :)

Pepillä on kaksi pentuetta, Tassulähteen E- ja F-pennut. Yhteensä kahdeksan pentua. Molemmissa pentueissa joku pentu kalastettiin maailman leikkauksella eli Peppi steriloitiin toisen leikkauksen yhteydessä.

Peppi hoitaa omat ja varastetut:

Pepin pennuista kotiin jäi valkokirjokilppari Fendi (CH Tassulähteen Fendi) joka ei valitettavasti sukuaan jatkanut vaikka kollin kanssa useamman vuoden elelikin. Fendi kuoli vatsan kasvaimiin v. 2006.
Sijoituksessa Pepin tytöistä olivat Essi (IC Tassulähteen Esmeralda BRI f) ja Fanni (Tassulähteen Frieda BRI g 02). Essi sai kohtutulehduksen pian astutuksen jälkeen ja steriloitiin. Fanni sentään synnytti seitsikkonsa marraskuussa 1999.

Peppi ja Fendi:

Tästä Tassulähteen G-pentueesta jatkoon valikoitui valkoinen oranssisilmäinen Siiri (CH Tassulähteen Ginny).
Siiri jätti maailmaan kaksi pentuetta, Tassulähteen H-pojat sekä Tassulähteen N-pentueen.

Tassulähteen G-pennut:

H-pojat jatkoivat molemmat sukuaan, Hiski teki Pirren (Tassulähteen Kukka, BRI a) ja Halla Tassulähteen J-pennut joista Pimu (Tassulähteen Joutsenlaulu, BRI n) meni sijoitukseen ja kuoli FIPiin ennenaikaisina syntyneine pentuineen. Pimun veli Igor (Tassulähteen Joonatan, BRI w 63) on jatkanut sukua neljän pentueen verran joista meille kotiin muutti Simppa (CH Moonface's Donna, BRI w 62) sekä sijoitukseen oma kasvatti Siiri (IC Tassulähteen Xinnia, BRI a 23).

Nuori Tassulähteen Joonatan:

Edellisistä Simppa sai kaksi pentuetta, 2+2 pentua. Noista sukuaan jatkoivat Helmi (IC Tassulähteen Pilkkumi, BRI a) Ruusutarhan kissalassa ja Valo (Tassulähteen Valo, BRI ns 24 62) meillä Tassulähteen B2-pentueen verran. Meillä suku katkesi lukuisten FIP-menetysten takia harkitusti tähän.
Siiri-Sinitiikeri (T Xinnia) odottaa ensimmäistä pentuettaan maailmaan ensi viikolla. :)

Mutta vähän takaisin päin. Siirin (T Ginny, älkää menkö Siireissä sekaisin) N-pentueesta Nova (CH Tassulähteen Nova, BRI a 03) meni sijoitukseen ja synnytti sekä Tassulähteen R-pentueen että kolme Sinisilkin pentuetta.
R-pentueen Milli (Tassulähteen Revontuli, BRI f 03) meni sijoitukseen ja synnytti Tassulähteen U-pojat joista Linus (Tassulähteen Uusi Kuu, BRI e 02) lähti Ruotsiin. Vastineeksi Linuksesta Suomeen palautui myöhemmin sen tytär Fia (British Dream's Lapponia, BRI g 02) joka meni sijoitukseen ja synnytti Tassulähteen C2-pennut joista sukuaan tulevat aikanaan jatkamaan Nella (Tassulähteen Citronella, BRI g) ja Minttu (Tassulähteen Cissinminttu, BRI a 03)

Milli (Tassulähteen Revontuli):

Lisäksi Tassulähteen sijoituskissaksi valikoitui Novan tyttärentyttärentytär Hetty (Sinisilkin Heinähattu, BRI f) joka oli emänä Tassulähteen A2-pentueelle josta kotiin jäänyt Minssu (Tassulähteen Alkulempi, BRI f) synnyttää esikoisensa marraskuussa. :)

Toivottavasti tuossa meni edes suurinpiirtein kaikki oikein eikä ketään unohtunut joukosta.

Maanantaina tottistettiin siellä ja täällä.
Ensin töistä kotiin, koirat autoon ja pikapikaa Siepporinteeseen. Ensin Frescolle pikatreeni. Seuraaminen jo parempaa, ei painanut pahasti. Jäävät ihan sekaisin, etenkin seisominen menee istumaan tai maahan lähes poikkeuksetta. Voi elämä. Eteenmeno hyvä ja muutenkin into kohdillaan. :) Vähän liukasta niin en ottanut hyppyjä kun tuo oli taas niin meno päällä että olisi paukauttanut pystystä läpi.

Mustille vähän seuraamista ja jääviä. Istumista piiitkästä aikaa, meni ok. Seisominen tosi napakka. Hyppyä kapulan kera, ensin pelkästään tulomatka, sitten meno ja tulo niin että hetsasin ja juoksin karkuun kun koira tuli. Ei koskenut esteeseen tällä kertaa. A ok. Eteenmenolle varasti ekalla, ärähdin takaisin. Vähän seuraamista sinne ja tänne, sitten pari askelta oikeaan suuntaan ja eteen lelulle. Tuossa pitää ottaa tiukka linja ja pistää seuraaminen kuntoon sen osalta.

Tasamaanoutoa. Lelupalkka ei taas toimi tai siis pitää kapulaa parempana. Otettiin namilla pariin kertaan, tuli lujaa ja purematta. Ihme vekotin tuo otus välillä. Kai se kaipaa yllätyksiä ? Noutokapula itsessäänhän on sille vähän turhan tärkeä jo nykyään. Kyttää ja etsii kentän laidalla olevaan kapulaa ja mieluummin kai olisi palauttamatta sitä minulle.

Lopuksi ammuttiin. Mustille ampujen aikaan joko leikkiä tai seuraamista jossa paukun jälkeen pari askelta ja lelu. Lopuksi vähän makuuta. Meni hyvin, ei kuunnellut enää paukkuja sen vertaa kuin viimeksi. Ja kuten viimeksi, toimintakyvyn suhteen ei tapahtunut mitään, enemmänkin alkaa pikkuhiljaa nousta laukauksesta.

Siepporinteestä Agitokolaan jossa Sirken ja Marin koulutus. Mustille ensin Sirken kanssa luoksetuloa. Suora luoksetulo kohtuu ok, vähä katseli matkalla merkkejä ja odotti lelua. Loppu hyvä. Otettiin ekaa kertaa maasta.
Kiertämällä stoppejen alkeita. Seisomisessa päästä koira lähemmäs, muista heiton suunta ja panosta oikeaan tekniikkaan. Odota suorana, käsky mukaan jos heität pallon samalla. Maahanmenossa koira vielä lähemmäs, ehkä sitä ennen juokse pakoon, pysäytys ja palkkaus koiran menosuuntaan.

Marin kanssa ruutua. Otettiin ensin valmiina lelu ruudussa, meni kivasti. Ei tosin ihan normaalin lujaa mutta ihan ok. Sitten oikean paikan hakemista. Mari näytti ruudun, minä lähetin aika läheltä. Kivasti meni oikeaan paikkaan josta heittopalkka. Tuotakin voisi alkaa talven mittaan työstämään ihan oikeasti.

Lopuksi vielä paikallaanmakuu, ehkä Mustin vaikein ikinä. Vieressä makuulla Sunny, tekemässä Mac ja Zuli joista Zuli teki ruutua. Mentiin verhon taa piiloon josta käytiin välillä palkkaamassa. Musti makasi nätisti. Kerran yritti nuuskia josta suhahdin verhon takaa. Pari kertaa vaihtoi lonkka-asentoon. Jälkimmäiseen en ala puuttua, ties mitä sillä vielä rikkoo. Vaikka Musti tekee tuon tosi rumasti ja näyttää makaavan tosi vinossa sen jälkeen. Hmm. No, katsotaan ensin jos se korjaantuisi itsellään. ;)

Tiistaina juhlittiin Tassulähteen brittikasvatuksen kantaemoa Peppiä (CH Kotofej's Butterfly, BRI n 02, ent. Tiltu) jolla on ansiokkaasti 14-vuotissynttärit. Onnea Peppi !

Lisäksi tiistaina agiloitiin BATilla. Jotenkin vähän takkuinen treeni, en itse ollut mitenkään erityisen loistava. Vaan tulihan tehtyä.
Pienellä puolella tehtiin lähinnä aan ja keinun kontateja niin että maassa oli nami odottamassa. Nuo toimivat hyvin, koira menee etenkin aalla huomattavasti lujempaa kuin ilman namia. Tuon kun vaan olisi älynnyt tehdä alusta asti, olisi varmaan ollut Mustilla ihan toimiva. Tehdään tuota jatkossakin ainakin satunnaisesti mutta en usko että meidän kisa-aa nopeutuu ihan pienellä vaivalla. Ja sehän siis on varsin hidas.
Fresco pääsi kanssa halliin ja esitti loistavaa seuraamista ja jääviä pienessä rata-alueesta rajatussa tilassa. Ja sillä oli taas ah niin kivaa. :) Ihan oikeasti.

Torstaina agit AgiTokolassa. Ei kouluttajaa tällä kertaa vaan tehtiin Sarin piirtämää koostetta Villen kiemuroista. Rata ei vaikuttanut vaikealta mutta joko koira oli tavallista omatoimisempi tai minä ohjasin ihan miten sattuu tai molempia mutta erityisen onnistunutta suoritusta ei saatu. Pätkinä meni kaikki mutta koko ratana tehtynä tökkäsi aina joku. Baa.

Perjantaina onnea Mytty 1 v ! En kyllä päivääkään kadu mokoman demonihepulin meille tuloa. Se on ihana. <3 <3

Lauantai meni täysin harakoille, pohdin ja panikoin kissajuttuja ja ihmettelin treenatako vai eikö treenata. Loppujen lopuksi ei sitten tullut tehtyä ei niin yhtään mitään. Ihan tervettä kai tuokin välillä.

Päivän ainoan actionin aiheutti hiiri joka on jättänyt merkkejään pariin keittiön laatikkoon jo useaan otteeseen. Päivällä keittiössä ihmetellessäni kuulin rouskutusta ja paikansin siimahännän alimman laatikon alle. Ei kun laatikko auki ja kissa perään kun en muutakaan keksinyt. Mytty lähinnä jutteli hiiren kanssa, ei puhettakaan että olisi tehnyt sitä mitä vaistojen kai pitäisi sanoa. Minssu sen sijaan pyydysti hiirun kahdesti mutta päästi kummallakin kerralla irti. Sitten paikalle tuli Peppi joka näytti mistä kana pissii, nappasi hiiren kiinni ja kantoi sen ruokapaikalleen keittiön pöydälle. Ei sentään syönyt sitä kuten ei kukaan muukaan.
Tuon jälkeen ei "hiirenmerkkejä" ole näkynyt missään, toivotaan että meidän hiiriepisodi olisi tuolla selvä. Yksi mahdollinen sisälletulopaikka on myös tukittu.

Sunnuntainakin koirille oli tarjolla "vain" lenkkeilyä. Emäntä sen sijaan kävi virkistämässä itseään ja pitkään käyttämättöminä olleita lihaksia issikkaretkellä Mintzun tallilla. Alla kahden tunnin maastoreissulla oli kimotamma Valkyria. Oltiin vauhdin suhteen aika eri suunnilla ja tällä kertaa hevo ei tosiaankaan ollut se joka halusi liikkua lujempaa. Krääk kerrassaan mutta tulipa käytyä. Maastot olivat kyllä tosi mukavat, mentiin sekä hiekkateitä että vähän asvalttitien reunoja eikä yhtään mutaisia metsäpolkuja. Metsä on kivaa vaan ei tähän aikaan vuodesta.

Illalla vielä vilkaisemaan Siiri-sijoituskissaa joka näillä näkymin sittenkin synnyttää pentunsa sijoituskodissaan. Siirillä on oikein mukavan kokoinen maha, nyt peukut pystyyn että saadaan potra pesue terveenä maailmaan !

Maanantaina hakutreenit. Tallattiin kolme ylisyvää kaistaletta joiden kaikkien päässä maalimies. Ekalla kompostikehikkoumpparissa.
Mustille ekalla kaksi lähetystä, otin takaisin kun kaarsi liian aikaisin eteenpäin alueella. Lisäksi pyöri piilolla hetken ennen ilmaisun aloittamista. Umppareita on treenattu varsin vähän eli siihen nähden ihan ok. Muuten meni hienosti ja suoraan kaistaleiden päähän asti.

Frescolla ei mitään ongelmia, kolme pitkää suoraan pistoa ja humps, se oli siinä.

Tiistaina kaatosateessa tokottamaan. Positiivista, sade ei häirinnyt Mustiakaan yhtään. Sen kanssa on moisella sateella tottistettu aiemmin melkoisen vähän. Perusjuttuja plus noutokapulan nostamista. Puree se edelleen.
Joukkopaikkamakuita. Ihan ok muuten mutta kerran nousi istumaan kun olin piilossa. Kyttäsi kentän laidan noutokapulaansa, tod näk paikalla pyörinyt westie meni tuolloin aika lähelle kapulaa.

Tottiksen jälkeen koirahierojaharjoittelijan käsittelyyn Pennin kanssa. Penni jännitti alussa jonkun verran mutta rentoutui sitten ja oikeasti nautti. Ördäsi lisää koko illan. Penni se osaa olla aika vaativa kun sille päälle sattuu. :D

Mytyn kissanpäivät uudessa Cooniksen Piilopussissa:

Keskiviikkona käytiin remmilenkillä kotikulmilla ja tokotettiin vähän. Mustin seuraamispaikka valuu taas liian eteen, voi pentele! Korjaussarja käyttöön. Noutoa kiloisella kapulalla. Toi pari hienosti oikein ja pureksimatta, sitten rouskinta taas alkoi. Ehkä kokeillaan huomenna kaksikiloisella. Jne.

Torstaina poikkeuksellisesti vapaapäivä kun AgiTokolassa on hallinkunnostusviikko ja treenit tauolla kesä- ja talvikauden välissä. Mitähän me sitten lie tehtiin ? Vähän lenkkiä ja tokotusta, olettaisin.

Lauantaina aamusta Penni mutsille ja poikain kanssa Turenkiin jälkikokeeseen. Tai Fresco siis jäljelle ja Musti seuramieheksi.
Arvonnassa nostettiin nro kolme ja päästiin hommiin heti aamusta. Tai vain aamusta kuten tuli todettua.
Fresco eteni janalla nätisti ja kohtuullisen suoraankin jopa. Otti ensin takajäljen mutta kääntyi itsenäisesti ihan vähän ennen liinanmittaa edettyään. Lähti jatkamaan oikeaan suuntaan. Ekan parinsadan metrin jälkeen pyörittiin jotain (mm. tuoreessa hirvenpaskassa), sitten oikea jälki taas löytyi. Fresco nosti nätisti kaksi keppiä (toista tarkensi ihan tosi tosi pitkään vaikka oli ihan nenän edessä, mikähän siinä ?) ja jatkoi hommia. Ja jatkoi ja jatkoi. Keppejä ei enää noussut ja jossain vaiheessa jouduin toteamaan että me jäljestetään nyt jotain ihan muuta kuin jäljentekijää. :( Onneksi koira kävi metsässä (ehkä kilometrin) lenkin jonka jälkeen tultiin takaisin omalle jäljelle ja jatkettiin sitä pitkin takaisin alkupisteeseen. Hyvä noin, omin avuin en olisi metsästä pois löytänytkään. Pisteet sinnikkäälle koiruudelle, tietty plussaa olisi ollut vielä pysyä omalla jäljellä koko matka.

Keskeytettiin koe tuohon, ei huvittanut tehdä esineitä ja tottista harjoituksen vuoksi.

Sunnuntaina Somerolle katsomaan Nuupin lapsia. Ihania !

Sinitäplikäs tyttö edelleen vailla sijoituskotia, kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä minuun. Tai sitten vaan tuon sen kotiin ja pidän itse. :)

Mikä sikäli ei ole välttämättä hyvä idea että näyttäisi että meille ehkä saattaisi sittenkin tulla marraskuussa peräti kahdet pennut. :) Hurraa, kai. :D

Maanantaina valitsin koiramaisten haun ja Jessican tokotreenin sijasta kissailua. CatVet, SUROK ja Royal Canin olivat järjestäneet melkoisen ainutlaatuisen luentotilaisuuden kun kanadalainen Dr. Susan Little saatiin Suomessa ollessaan luennoimaan meille "tavan pullaisillekin" eli lähinnä kissankasvattajille. Aivan loistavaa ! Susan Little oli loistava puhuja ja luonnollisesti tiesi mistä puhui. Aiheena olivat lähinnä kissojen virukset herpes ja calici.

Vähän erikoista oli mielestäni se että sadan hengen auditorio ei tullut täyteen kuulijoista. Luulisi moisen tason puhujan kiinnostavan suomalaisia kasvattajia ja kissaharrastajia laajemminkin. Tosin luento pidettiin englanniksi eli se varmaan karsi porukkaa jonkun verran ?

Tuossa muutama mielenkiintoinen linkki:
The European Advisory Board on Cat Diseases
Winn Feline Foundation

Tiistaina tottista. Frescolla pk-liikkeitä vähän varioimalla. Eteenmeno useampaan kertaan, kerran jopa maahan päässä. Vähän valui kohti tuossakin, tuota voisi yrittää saada terävämmäksi.
Mustilla joukkopaikallaanmakuu (pari kertaa yritti nuuskaista maata, kieltäminen toimi), aloliikkeet, vähän kaukoja. Kaukoissa edelleen monen monta konfliktiä, ei vaan pelaa. Pitäisi ottaa kunnon treenirupeama noiden kanssa johonkin väliin. Loppuvaiheessa häiriönä ympärillä pyörivä Baia vaan hyvin jaksoi Musti keskittyä. Muutenkin se kävi aika kierroksilla, varsinkin alussa.

Lopuksi leikit Lunan kanssa. Tai Fresco lähinnä väisteli (ällö pentu) ja Musti leikitti.

Keskiviikkona kuskailin kissoja sinne ja takaisin. Toiveina pennut edes joltain. Vaan saapa nähdä, mitään erityisen rohkaisevaa tuonne suuntaan ei ole onnistuttu todistamaan tapahtuneeksi, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Torstaina normiagi Kim Kurkisen opastamana. Hyvä treeni, paljon ahaa-elämyksiä ja pohdittavaa ohjaajalle.
Agin jälkeen toko malminkartanon nurmikentillä hanhenpaskan seassa. Ihan hyvä treeni sunnuntaista koetta ajatellen. Hanhenjätökset eivät Mustia kiinnostaneet. Tehtiin liikkurin kanssa alokasluokan liikkeet. Seuraaminen vähän edessä mutta käännökset jostain syystä ihan superhyviä. Nuohan eivät meillä ole edelleenkään valmiit vaan killuvat to do -listalla. Jäävät samoin ok mutta murheenkryyni luoksetulossa jäi taas liian kauas ekalla yrityksellä. Pallolla saa vauhtia mutta siitä seuraa se että tosiaan jää kauemmas kyttäämään palloa eikä tule luokse asti vaikka palkkaan itseni selän taa. Pari kertaa otin vauhdikkaammin hetsaten kaukana istuvaa Mustia pallolla ja vedin sen sitten pallolla auttaen loppuasentoon kun tuli lähelle. Voisi toimia ?
Paikallaanolo ok, olin piilossa osan aikaa. Kiertelin myös koirien ympärillä. Lisäksi otettiin häiriönä muiden luoksetuloja Mustin ohi edestä ja takaa. Nenä vähän venyi, muuten oikein hyvä.
Kaikkiaan vire oli aika kiva. Ehkä tuo tuosta alkaa loksahdella paikalleen ?

Musti agikisaa viime vkl, kuva Jukka Pätynen.

Perjantaina keittiöstä löytyi listitty ja puoliksi syöty pikkulintuparka. Viimeksihän tuollainen löytyi tarhasta jokunen viikko sitten ja samaa kautta lie tullut tuokin. Kummia lintuja, niiden pitää ihan oikeasti nähdä aika lailla eforttia päästäkseen meidän umpivarmaan kissavankilaan. Mikä ihme niitä sinne vetää ? Viimeksi ajattelin syyllisen olevan Minssu mutta kun se on edelleen (ei niin hedelmällisesti sujuvalla) riiuureissullaan ja Tessukin oli päivän Nuupin seurana, syylliseksi valikoituu Mytty. Peppi kohta 14 v ja Pii kohta 10 v eivät ole syytettyjen penkillä ollenkaan.
Nyt linnut hus hus meidän tarhasta ja kämpästä pois, ei kaivata lisää vainajia.

Lauantaina - jippiaijee - koiranäyttelyyn. :D Viimeksi moista on meillä harrastettu vuonna 2004 eli ehkä se on jo taas aikakin.
Mukaan lähtivät molemmat pojat. Tuomarina oli Elena Ruskovaara jonka aivan loistavaa rakenneluentoa olin kuuntelemassa viime vuoden messarissa. Hieman hirvitti tieto että paikalla on myös harjoitusarvostelija eli koirat varmasti syynätään tavallistakin tarkemmin.

Musti esiintyi urosten avoimessa luokassa EHn arvoisesti. Aika yllätys, kuvittelin että se ei välttämättä saisi korvansa kanssa sitä tavoiteltua hootakaan. Tuomari kommentoikin heti alkuun että hieman huolestuttava tuo toisen korvan asento.
Loppujen lopuksi neljän koiran luokassa yksi sai erin, kaksi eehoon ja yksi hoon. Musti sijoittui noista toiseksi. Ja esiintyi ihan prona vaikka minkäänlaisella harjoittelulla ei voi pullistella, hyvä Mustinen !

Isänsä kaapattiin lennossa kehään heti perään kun vuorossa oli käyttöluokka. Siellä oltiin ypöyksin mikä ei ollut suuri yllätys koska aussieilta vaaditaan käyttöluokkaan ei enempää eikä vähempää kuin KVA-titteli.
Tuloksena Frescolle H. Tuomari ei tykännyt valkoisen määrästä eikä turkista eikä rungon pituudesta. Käytös oli kuulema hauskaa. :D Voisi sitä kuvailla muutenkin, F meinasi tuomareiden lähestyessä joko lähteä lentoon riemusta tai kaatua maahan rapsuteltavaksi. Ja joo, ei olla harjoiteltu seisomista tuossa mielessä sitten viime kerran eli kuuteen vuoteen. :D

Tässä vielä poikain arvostelut:

Musti:
Selvä sukupuolileima. Hyvä luusto ja mittasuhteet. Jykevä uroksen pää. Vähän pyöreät silmät. Epävakaa vasen korva, joka melko kevyt. Sopiva kaula, etuosa ja rintakehä. Takaosa voisi olla varma-asentoisempi. Jyrkkä lantio. Energinen liikkuja. Kyllin yhdensuuntainen edestä ja takaa. Vähän jäykkä taka-askel.

Fresco:
Hyvin vilkas 7-vuotias joka aavistuksen pitkänomainen rungoltaan. Sopiva luusto, hyvä kallo-osa, ilmeikkäät korvat. Tarpeeksi kaulaa, olkavarsi voisi olla pidempi, muuten sopivat kulmaukset. Hyvin reipas liikkuja, vähän villi askellus mutta oikea askelpituus. Ei nyt parhaassa karvassa ja valk väri nousee turhan ylös, erityisesti takaraajassa. Hauska käytös.

Sunnuntaina Tuomarinkartanoon jossa kauan odotettu pm-tokokoe jossa Mustin kanssa edustettiin ATDn joukkueessa alokasluokassa. Ja voi elämä että tuosta sukeutuikin jotain ihan kamalaa. Ikuna en ole tokokehässä hävennyt noin paljon.

Luoksepäästävyys 10, ei ongelmaa. Koira vaan veti jostain syystä koko ajan takavasemmalle jonkun hajun perään.
Paikallaanolossa meni maahan ok. Kun ehdin kääntyä sitä kohden, se alkoi valua kohti sitä hajua ja kun ei yltänyt, nousi seisomaan ja meni parin askeleen päähän SYÖMÄÄN jotain. Seuraan liittyi viereinen vehnisnarttu. Koirat eivät välittäneet toisistaan lainkaan, kunhan vaan mussuttivat maasta jotain ilmeisen hyvää. Voi nolous.

Sitten kehän vaihto ja ehkä tunnin odotuksen jälkeen loput liikkeet. Seuraamiset 10, liikkeestä maahan ja luoksetulo ysit, liikkeestä seiso 10 ja hyppy .... melkein 10 vaan käytännössä 0. Sikahieno suoritus, ei vaan puuttunut muuta kuin käsky. Hypyn normipisteillä pisteet olisivat riittäneet ykköstulokseen, tosin en tiedä olisiko tuo siinä fiaskossa enää lohduttanut yhtään.

Meidän joukkue sijoittui pm-skabassa kolmanneksi. Lisäksi Atd nappasi sekä henkilökohtaisen että joukkuepiirimestaruuden. Olisi voinut siis olla sikahieno päivä kun olisi vielä itsekin onnistunut ja pystynyt päivästä nauttimaan.

Vaan ei kun uusia koitoksia kohden. Oma koira on sentään terve ja mahdollisuus tuohon siis on. Kaikilla ei ole näinkään, kertoivat taas uutiset ja pistivät omia (mitättömiä) murheita oikeaan perspektiiviin.

Blogi, mikä blogi ?
Eipä tullut lomalla paljon kirjoiteltua. Ihan kamalasti ei kyllä ollut kirjoiteltavaakaan, treenit jäivät kohtuullisen vähiin jo helteidenkin takia. Ei harmita yhtään, hyvää tuo tekee välillä sekä itselle että koirille.

Jotain sentään tehtiin. Mustin kanssa tehtiin kotitokoa jos ei nyt ihan päivittäin niin aika taajaan kuitenkin. Alokasluokan liikkeitä, noudon palautuksen vauhtia pallopalkalla (tulee kyllä lujaa mutta edelleen konflikti kapulan pudotuksen ja palloon vaihtamisen kanssa), kiertämisiä (vauhtia on!), kaukojen alkeita. Tunnariakin kokeiltiin joku kerta mutta se ei ihan vielä ottanut tulta alleen. Pihkura, sekin pitää ihan opettaa. ;)

Agia tehtiin jokuset treenit. Parit kouluttajatta, yhdet Anne Saviojan kouluttamana ja yhdet Jari Suomalaisen. Suomalaisen treenit kulkivat muuten ok mutta Mustin vauhti on kyllä auttamatta hidasta. Tuota pitää ihan itsekin pohtia, näillä vauhdeilla ei kolmosissa juhlita. Ei me siellä kyllä juhlita muutenkaan että sikäli ei tietty mitään uutta.

Hakua ei tehty lomalla yhtään. Ei siis yhtään. Ensin oli liian kuuma ja sitten liian vähän jengiä maisemissa (ja liian kuuma).

Jälkeä käytiin tekemässä muutama kerta viimeisellä viikolla. Mustilla homma edelleen hallussa. Frescolla takkuillaan samassa kuin ennenkin eli janassa. En vaan saa sitä tajuamaan suoraan etenemistä vaikka rautalangasta vääntäisin. Luovutan. Jäljestys ei niin luotettavaa kun Mustin mutta kun piuhaa muistaa pitää tiukalla niin yleensä pysytään jäljellä.

Kesäloman kisasaldo on tasan yksi, tokon sm-kisat Imatralla. Musti kisasi alokasluokassa ATDn joukkueessa. Suoritus oli ok, Musti teki ihan mitä osasi.

Pisteet about näin, voin muistaa jotain väärinkin:
Luoksepäästävyys 10 - ei ihan nauttinut hampaiden katsomisesta mutta istua nakotti paikallaan kuitenkin.
Paikallaanmakuu 9,5 - vähän nuuski lopussa.
Remmiseuraaminen 10 - oikein nättiä tokoseuraamista.
Liikkeestä maahan 9
Luoksetulo 9 - vähän hidas
Vapaana seuraaminen 9,5
Liikkeestä seiso 10
Hyppy 8 - joku ohjaaja nytkäytti olkapäätään tehosteeksi kun koira ei olevinaan ollut ihan kartalla käskyä annettaessa
Kokonaisvaikutelma 9

Liikkeet kolmessa kehässä, tuomareina Vesa Rantaharju, Pirkko Bellaoui ja Timo Pussinen.

Kehien yksi ja kaksi välillä oli yli tunnin odotus mutta vire pysyi ihan kivasti yllä. En vienyt koiraa autoon tai häkkiin koska molemmille oli kehän laidalta aika pitkä matka.

Kokonaispisteet 186,5 p. ja KP. Sijoitus superyllätyksellinen 2. / 73. Huimaa Musti !

Kuva Kimmo P.

Ilma oli varsin viileä, n. +13 koko päivän. Aamulla satoi ihan kunnolla, sen jälkeen onneksi ei. Kisapaikka oli ihan huippu, ihana pohja ja muutenkin tarpeeksi tilaa.

Kisojen jälkeen jäätiin mökille. Ah ihanaa, järvi vieressä ja ilma helteinen. :)
Mustin kanssa kokeiltiin kotikutoista vepeä, se hinasi minut damin kanssa ulapalta kotirantaan. Toimisi poika varmaan tuossakin lajissa jos vaan olisi aikaa harrastaa.

Sorsia oli tosi paljon, enimmillään lahdenpohjukassa ruokaili samaan aikaan lähes parikymmentä yksilöä.

Mökiltä lähdettiin kirjaimellisesti kreivin aikaan eli Asta-myrskyä edeltävänä päivänä. Myrskyn jälkeen näkymä mökkitieltä mökille (mökki tuossa kuvan keskellä, normaalisti ihan nähtävillä) oli tällainen:

Mökin päällä oli puita mutta vahingot eivät ole onneksi kovin pahat. Vene meni ja auto olisi mennyt jos oltaisi mökillä vielä oltu.

Tässä kuva ensiraivauksen jälkeen, kuva otettu about samasta suunnasta kuin tuo eka:

Lomaan mahtui myös pennuttelua. Ensin kävin katsomassa koiranpentuja:

Ja myöhemmin kissanpentuja (ja hyvinvoivaa emoa ;)):

Nuo jälkimmäiset ovat Nuupin nuorimmaiset lapset Gimmie's-kissalassa. Ihania pieniä Ruusuja !

Tällainen söpöläinen neiti olisi vielä sijoituskotia vailla. Yhteydessä voi olla allekirjoitaneeseen jos kiinnostuu. :)

Ja lopuksi vielä terveysasiaa:

Penniltä operoitiin lapaluun päähän ilmestynyt "patti". Se osoittautui hyvänlaatuiseksi rustokasvaimeksi, ei hätää siis. Penneli toipui tapansa mukaan nopeasti, tosin veli musti valkoinen yritti kovasti avittaa nuolemalla haavaa aina kun silmä vähänkään vältti.

Tessu-pennun toinen palli seilaa huolettavan ylhäällä. Välillä sitä ei tunnu ollenkaan ja parhaimmillaankaan se ei ole paikallaan. Voi Tesu. :(

Kesän ehkä paras uutinen on kuitenkin se että Mytylle löytyi vihdoin sopiva ruoka! Se syö nyt Hill'sin ddtä kuivana eli riistaa ja vihreää hernettä.

Tältä kaula näytti vielä heinäkuun puolessa välissä. Tuolloin siis oltiin syöty vastaavan pöperön purkkiversiota jo hetkenkin. Sen aikana ihovaurioita ei tullut enää lisää mutta entiset eivät silti parantuneet kunnolla.

Hetki kuivaversioon siirtymisen jälkeen kaula näyttää tältä:

Ei kummoinen kuva yksin kuvattuna mutta ihon tilasta tuosta sentään saa käsityksen. :)

Ja sitten ei kun back to work ja treenaamaan !

Ja helteet jatkuvat. :) En valita.

Ohjatut treenit ovat kertakaikkisen vähissä tällä viikolla. Maanantain hakutreeninkin peruin, turhan kuuma istuttaa koiria autossa ja porukkaakin oli tulossa kohtuuvähän.

Alkuviikosta siis vaan lenkkeiltiin ja tehtiin kotipihatreeniä. Mustille keppejä, itsenäistä pujottelua ja sisäänmenoja. Samalla treeniä ohjaajalle että miltäs puolelta sitä taas koira sisään menikään, heh. Kerrankos sitä tulee väärin treenattua .. Kun olisi vaan ollutkin kerran.
Pientä tokon poikasta myös. Tolpankiertoja ja alokasluokka-asiaa Mustille. Seuraamista Frescolle ja kaikkea kivaa Pennille. Joka muuten osaa edelleen erinomaisen hyvin ja tekee vauhdilla, huomattavasti lujempaa kuin pojat. Seuraaminen on ainoa joka on ihan rikki, Penni painaa ja seuraa häntä ohjaajan jalan kohdalla. :D Vaan ei tuolla enää mitään väliä, pääasia että sillä on kivaa.

kuva: Jukka Pätynen

Torstaina jäi agitreenitkin väliin kun juuri samaan aikaan piti olla lentokentällä vastaanottamassa uutta perheenjäsentä Tessua. Nimestä huolimatta Tessunen on kissa, britti ja creme sellainen. Kuvia tulee kun ehdin kuvailla, tässä kuitenkin esimakua kasvattajan kuvaamana:

Maanantaina vapaapäivä töistä, toipumista reissusta. Tai sitten ei, riittihän tuossa vilinää ilman palkkatyötäkin.

Aamupäivällä eläinlääkäriin, mukana kissilapset ja Peppi-mummo. Lapsosille rokotukset ja läpitsekkaus, kaikki kunnossa. Käyttäytyivätkin oikein nätisti mutta mitäs noilta muuta odottikaan, sen verran kivaluonteisia ovat koko kööri. :)
Peppi tutkittiin kanssa päällisin puolin läpi. Sydän edelleen ok eikä mahassakaan tuntunut mitään ylimääräistä. Puhuttiin ajoittaisesta suht harvalukuisesta mutta rajusta oksentelusta ja päädyttiin tökkäämään mummoon kortisonipiikki. Lisäksi mukaan Cartrophen-kuuri etujalan ontumista ja uutena löytynyttä vasemman lonkan aristamista parantamaan. Toivottavasti tepsii ja mummolla on vielä monta hyvää vuotta edessä.

Päivä kotihommia (mitä, niitäkin pitää joskus tehdä) ja illalla hakutreeneihin.
Mosabacka, keskilinjaa joku vajaa 150 m ? ja syvyyttä yritettiin ottaa n 70 m. Taidettiin about onnistuakin. Treenin aiheena siis vähän ylisyvät pistot, jokunenkin koira kun tuntuu viime aikoina vähän lyhentäneen pistojaan.

Ensin Musti joka oli ihan super. :) Meni suoraan ja löysi kaikki neljä maalimiestä aina ekalla lähetetyllä pistolla. Ei siis kaikkia samalla kuitenkaan. Paikansi taas tosi kauan useammallakin mutta ei luovuttanut. Kivat ilmaisut, kolmosen koiralle kolmella jaollisia sarjoja. ;) Kuljetuksetkin aika hyvät, koira vähän poikki helteestä eli sikäli hallinta kai helpompaa. Loppupalkaksi lanseerasin taas ruoan jälkeen pallon, nyt se kiinnostikin kunnolla. Pentunahan heti ruoan perään leikkiminen oli tuolle vaikeampaa.

Frescolle sama. Parille ekalle kaksi lähetystä, teki sikasiistit pistot mutta meni vaan vajaa 50 m eikä saanut hajua kaukana olevista maalimiehistä. Lisäksi vasemmassa etukulmassa sen oli vaikea edetä metsästä pellolle. Lopussa koira aika poikki mutta ilmaisut edelleen hienoja.

Hyvä pojat !

Tiistaina toko Järvenpäässä. Toimintapisteinä tehtiin ruutua (ok), kontaktia (ok), paikallaanmakuuta (vähän väänteli itseään hetkittäin, tuohon pitäisi saada enemmän tekemisen makua eikä makoilua).
Sitten hetki lepoa ja yksittäisliikkeet. Tsekattiin seuraamisen tila, paranemassa. Ei edistä enää niin paljoa ja Riitta tykkäsi että kokoaa ja kantaa itsensä nyt paremmin kuin kaksi viikkoa sitten. Pitäisi vaan treenata noita pikkupätkiä nyt enemmän, samoin kun käännöksiä jotka olivat tänään toooosi löysiä. Toisena liikkeenä ruutu. Pallolla meni hyvin, ei vaan yhtä lujaa kun yleensä. Ilman palloa meni etukulman merkille josta korjasi itsenäisesti keskelle, hyvä.
Lopuksi vielä itsenäisesti paikkamakuu ihanaisen cockerin kanssa (pari piippausta, vääntelyä) ja tunnaria. Opettamattomassa tunnarissa hakee edelleen oikeaa väärien kasan takaakin ja palastelee kapulan ihan totaalisesti. Loppuaika opeteltiin pitämistä, Musti oppi ettei koske hampailla vaan pitää kapulaa heilumassa kielen päällä samalla kun läähättää. Great ?

Järvenpäästä siirryttiin Tuusulaan jossa Fresco sai demota BH-liikkeet VAPEn BH-kurssilaisille. Päästiin läpi. ;D
Seuraamisessa alussa intopärskimistä ja vähän keulimista, muuten aika hyvä. Jäävät oikein mutta saisivat olla nopeammat. Luoksetulo Frescoksi ok, perusasento jäi vähän vajaaksi. Ukko oli innoissaan kun pääsi tekemään. :)

Keskiviikkona vapaailta tai siis ei sovittuja treenejä. Lähdettiin kuitenkin vähän metsän puolelle jossa esineruutu. Mitat ehkä 60 x 25 m, molemmille pojille kolme esinettä. Kaksi takakulmissa ja yksi ehkä 15 m takarajalta. Mustille vähän isompaa ja Frescolle vaikeaa pientä.

Ensin Musti. Etsi tosi kivasti, tosin pariin kertaan kävi iiison kaarroksen ruudun ulkopuolella. Ei juurikaan tule takaisin ilman esinettä. Yksi luovutus sikahuono, jäi jäystämään parin metrin päähän. Menin puun taa piiloon :D ja aikansa touhuttuaan Musti älysi luovuttaakin esineen. Kaksi muuta luovutusta parempia.
Frescokin oli pätevä. Kaksi esinettä nousi ihan lennossa, kolmatta etsi muutaman minuutin. Luovutukset hyviä.

Sitten tarkkuusetsintää, eka kerta tähän vuoteen. Fresco toimi hienosti, meni suoraan esineelle ja toi käteen. Mustinkin kanssa kokeiltiin joku kymmenisen toistoa. Hiffasi kyllä nenänkäytön nopsaan mutta treeniä tuohon toki tarvitaan. En oikein tiedä miten sen opettaisi ilmaisemaan. Ottaisi luontaisesti esineen suuhun mutta toistaiseksi käskin maahan. Mustille maahanmeno voisi ainakin nyt sopia paremmin, se kun ei vielä osaa pitää esinettä nätisti.

Kotipihalla vielä tottista. Mustille seuraamispätkiä, paria askelta ja vähän pidempääkin. Enimmäkseen asento ihan kiva, välillä yritti taas edistää. Käännökset ihan sikahuonoja. Pallolla parempia kuin namilla. Lisäksi jäävät (ok), luoksetulo (jäi vähän kauas) ja eteenmeno (edistää hurjana valmistelevassa osuudessa).
Frescolle jäävät ja eteen, ihan normaalisti.

Etsi kuvasta kissa:

Pieni vinkki, se näyttää tältä:

Torstaina agitreenit, kouluttajana Timo Liuhto. Kiva pieni radanpätkä joka näytti ja tuntuikin näennäisesti helpolta kunnes alettiin hioa sekunneista kymmenyksiä pois. Voi elämä, kuinka vaikeaa voi olla tajuta mitä tarkoittaa koiran puoleinen käsi ? :D

Perjantaina Mytyn lekuri CatVetissä iho-oireilun takia. Mytyllähän on verestävää kutisevaa rupea korvien alla ja kaulassa sekä pientä näppyä muuallakin kropassa. Tulos se mitä arvelinkin eli mitään varmaa ei voitu sanoa mutta vahva epäily allergiasta. Ruokana kokeillaan jatkossa pelkästään kuivaa Royal Caninin Hypoallergeniciä ja toivotaan että se tepsisi ja iho paranisi. Lisäksi otettiin ainakin sienitesti josta en kyllä kummoista apua odota. Tässä tilanteessa sieni voisikin olla melkein helpottava vastaus. ;)

Mukaan lekuriin pääsi myös Nuupi joka aamulla alkoi yllättäen oksennella paksua limaa eikä mikään pysynyt sisällä. Sillä todettiin nielutulehdus johon ab-kuuri.

Lauantaina ATD:n järkkäämä ylempien luokkien tokokoulutus, kouluttajina Angelica Leiman, Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä. Me Mustin kanssa nyt ei olla ylempiä luokkia nähtykään mutta kun sinne kuitenkin joskus tähdätään niin päästiin mukaan.
Alkuun luento, tuttua mutta ah niin tärkeää asiaa. Muistiinpanoja ei sen enempiä tullut tehtyä, sorry. Eli omassa päässä vaan ovat (ja toivon mukaan pysyvätkin) nuo asiat.

Sitten koirain kimppuun. Joka koiralle oli aikaa puolisen tuntia, kymmenisen minuuttia per kouluttaja siis.
Ensin katsottiin Ansun kanssa Mustin seuraamista. Paikka on nyt paljon parempi. Hyvänä huomiona se että sitä omaa vasenta kättä pitäisi alkaa häivyttämään selän takaa. Ennen palkkausta poistu itse seuraamisasennosta. Ja vasemman tassun siirtoon perusasentoihin tulossa voi puuttua jos haluaa, ei paha kuitenkaan.
Marin kanssa katsottiin ruutua. Ongelmia ei tullut eli jatketaan vanhaan malliin. Otettiin myös muutaman kerran liikkeen loppuosa mitä Musti ei vielä osaa. Leluksi vaikka narulelu jonka koira saa alussa napata vasemmasta kädestä. Enemmän apuja !
Sirken kanssa aiheena oli nouto ja pureskelu. Tavan kapulaa Musti ei pure enää niin pahasti kun ollaan luovuttu pitämisrumppauksesta mutta tunnari menee ihan pirstoiksi. Tuota kannattaisi ehkä työstää kuitenkin tavan noudon kautta että saisi ensin siihen määrätietoisemman ja nopeamman palautuksen. Vauhtinoutoja siis. Mustille näkyi olevan tosi vaikeaa pudottaa kapula eli kapulan arvoa pitäisi vähän alentaa ja lelu saada tuossa paremmaksi. Ei kun tekemään.

Koulutus oli ihan loistava, luennosta ja toisten koirien seuraamisestakin sai tosi paljon irti. Ja ajoituskin oli hyvä, päästiin juuri ennen ukkosta alta pois.
Musti teki hommia kohtuukivasti vaikka paikalla oli myös juoksuinen iiiihana Step. Ja ne mitä tuo ei tehnyt, eivät johtuneet Stepistä vaan yleisvireestä joka minusta saisi olla parempi. Pidetään silti mielessä Sirken puheet nuorista uroksista, ehkä se sieltä tulee se täydellinen keskittyminenkin joskus.
Vaikuttikohan tuossa paikkakin ? Tutuissa paikoissa ja porukoissa keskittyy kyllä vähän paremmin.

Sunnuntaina Nummelaan hakukokeeseen kera poikain. Tai Frescohan tuolla vaan osallistui, Musti sai vielä tyytyä nuuskimaan kisatuulia.
Tuomareina Päivi Nietosvaara (ukot) ja Kimmo Simula (esineet ja tottis).
Ilma sateinen, lämpöä joku 15 tai vajaa, tuuli vähän.

Aamu alkoi esineruudulla. Me arvottiin itsellemme numero kolme joka aloitti voittajaluokan koirat eli eipä tarvinnut paljoa odotella. Ruutuun heti tallaajien ja kaatosadekuuron jälkeen.
Työskentely aika normaalia, jostain syystä vaan meni vas. sivulta ja takaa useamman kerran alueen ulkopuolelle. Ja pissi ! Kahteen kertaan, voi kääk ! Tuota F ei ole tehnyt treeneissäkään, saatika sitten kisoissa.
Esineitä nousi kaksi, jotain pehmeitä kankaisia pieniä juttuja. Kolmas (teipillä nippuun vedetty vyö) jäi ruutuun. Pisteitä 20, kiitos kuseskelujen.

Sitten ehkä vajaa vartti taukoa ja ukoille. Rata sama kuin kauden ekassa kokeessa eli kallion päällä sähkölinjojen alla. Eka pisto vasemmalle piikki mutta tarpeeksi syvä. Oikealle ei mennyt syvälle joten laitoin vähän matkan päästä uudestaan. Ja onneksi laitoin, ukkohan se siellä.
Toinen ukko puulaatikossa vasemmalla jossain 150 metrissä ja toinen lähellä kolmeasataa oikealla, ehkä 20 m keskilinjasta. Ilmaisut ok paitsi kakkosella pätki jostain syystä. Pisteet 10 - 9 - 10.  Työskentelystä meni pisteitä, risteily oli taas aika onnetonta eikä tyhjien pistojen syvyys alkuunkaan riittävä. Kiva tuomari kuitenkin, keskittyi olennaiseen.

Maastopisteet kaikkiaan 181 eli tottiksesta pitäisi saada 89. Tiukille vetäisi tällä treenimäärällä eli en jaksanut enää oikein jännittääkään.

Tottiksessa parina luotettava vanhempi sakemanniuros jonka kanssa on kisattu usein ennenkin. Ei siis tarvinnut ainakaan jännittää päällekarkauksia tai muita epäasiallisuuksia. 
Odoteltiin kentällä jonkun aikaa ja päästiin onneksi suorittamaan sateettomana hetkenä. 
Fresco teki liikkeet ensin. Liikkeestä istumisen seisoi. Treenin puutetta lie tuo, Frescollahan on yleensä tosi varmat jäävät. Liikevirheitä ei onneksi muita, itseltä tosin kaksi ylimääräistä (ja vielä ihan turhaa) käskyä seuraamisessa ja eteenmenon maahanmenossa, hyvä ohjaaja. Tuomarikin sanoi että ohjaaja se yrittää vähentää pisteitä ihan tosissaan. 
Loppupisteet eivät jännittäneet, tykkäsin itse että mokia tuli sen verran ettei riitä millään. Vaan siitäkös riemu repesi kun tuomari sanoi pisteet 89 !

Eli Frescoa voi jatkossa tituleerata nimellä FI TVA KVA HK3 BH Delta River Buffalo Track. Sikaupeaa. :D Myös tottisparista tuli KVA, hieno koepäivä siis kaikkiaan.

Nyt funtsaillaan varmaan muiden lajejen alempia luokkia noin niinkuin koemielessä. Frescon jalkahan on poikkeuksetta kestänyt hakukoepäivät täysin ongelmitta mutta itseä mietityttää vähän kunnon tekeminen niitä varten ja etenkin fillarointi sen taannoisen parin päivän ontumisen jäljiltä. Taidetaan jatkossa lyhentää fillarilenkkejä ja tehdä niitä vaan sen takia kun se on koiran mielestä niin sikahauskaa.

Maanantaina etätyöpäivä. Kettua on näkynyt paljon öisin mutta näkyy se hipsivän täällä ihan valoisallakin:

Huono kuva mutta komea otus. Suuntasi tuosta naapurin pihalle, toivottavasti ei törmännyt siellä naapurin kissoihin. Ja juuri tässä kun naputan (keskiviikkona) ja katson ikkunasta ulos niin siellä se taas pyörii. Onneksi omat koirat ovat sisällä. Tuon hännänkanto on jotenkin outo, onkohan siinä jotain vikaa ? On koko ajan noin:

Ja se on poika. Jos siis vain poikaketut nostavat jalkaa pissiessään.

Mutta asiaan. Maanantaina käytiin Frescon kanssa potkukelkkailemassa. Operaatio kunnonnosto pitää aloittaa ihan oikeasti nyt eikä 15. päivä vaikka nyt 15. päivä onkin. Heh heh.

Illalla kimppatoko Konalassa. Mustille palkkaus lähinnä tennispallolla kunnes pallo oli täynnä hiekkaa ja kuolaa. Ei näin eli osta uusi pallo. Sitten namilla. Kiva vire yleisesti ja homma sujui kivasti. Aloliikkeitä (joopa joo) ja ruutua. Ruutua osaksi niin ettei palkka olekaan siellä. Lähtee lujaa mutta pysähtyy (hienon napakasti) vähän ennen ruutua. Jatkamme harjoituksia. Joukkomakuu kolmisen minsaa. Pari kertaa haisteli vähän maata, muuten ok. Kävin lopussa nopeasti ulkona.
Ja niin, tekihän Musti noutoakin. Nätisti muuten mutta palautus ravilla. Yllätys yllätys, minä vaan näyn kouluttavan nuo tekemään noin. Onneksi jopa tiedän miten sen teen (ihan usemmankin tavan), ehkä joskus vielä osaan tehdä toistekin. Sitä odotellessa.

Frescolle perusseuraamista ja jäävät plus luoksetulot. Eka luoksetulo edelleen nopeampi kuin toinen, hmm. Toinen ihan lönköttelyä. Lisäksi hyppynoutoa matalalla tokohypyllä.

Tiistaina alkoi loppuviikon kestävä talviloma. Aamupäivällä hankikantolenkki linjoilla. Piti ihan palata takaisin ja hakea kamera mukaan kun oli niin sikahieno ilma. Koirilla kivaa, Mustin väyväyväy saatiin taas hetkellisesti pois pienellä puhuttelulla.
Myöhemmin vielä potkukelkkailemaan Frescon kanssa.

Illalla Keravalle treenimään kera Niinan ja karkailevan tolleriseuran. ;D
Ensin otin itsekseni esineen tuontia lähemmällä parkkiksella. Esineet 3 kpl alueen laitaan ja koira etsimään. Kummankin työskentely oli aika identtistä, kävivät ensin tarkistamassa mäkkärin roskaraadot ja sitten napsivat pikkuhiljaa esineitä ylös. Enemmänkin niihin törmättyään minusta, varsinaista nenällä etsimistä tuossa ei juuri tainnut olla. Mutta hei, tämä olikin tuontiharjoitus. :D Eikä moista ole ennen tehty. Fresco toi hyvin, Musti mälväsi. Viimeisillä pidätytin esinettä kauemmin, jos se auttaisi sylkäisyyn ja selvittäisi kuviota muutenkin. Tuota pitäisi oikeasti treenata, se mälvää ihan pirusti. Ja ihan oma moka tuokin.

Sitten ilmaisut kera Niinan. Frescolle 40 ja 50 ja Mustille 30 ja 40 vai miten se meni. Frescolla pieniä katkoja toisessa kun tarkisteli ilmeisesti purkkkia.

Ja viimeksi tottista. Ihan ok, Frescon seuraaminen parempaa kuin aiemmin. Musti kanssa ok, "radalla" pyörinyt irlanninsetteri vaan vähän tuntui häiritsevän, pojan nenä oli pyrkimässä neidon perään.

Sitten kotiin. Hetken ehdin relata ja ennen yhdeksää kun menin taas tarkastamaan Fian vointia, se oli kadonnut. Löytyi sitten sängystä peittojen alta kahden uunituoreen pennun kanssa. Ihme vauhdilla se oli kyllä nuo maailman saattanut. Ja vauhti jatkui, tunnin päästä olivat jo kaikki viisi saapuneet.

Meillä on siis sininen uros, sininen naaras, sinikilpikonna naaras ja kaksi sinivalkoista naarasta (Saana huom ! ;D).

Veriryhmäjuttujen vuoksi pentuset ovat käsinruokinnalla ekat ainakin 16 tuntia. Toistaiseksi kaikki hyvin mutta peukutuksia otetaan vastaan ainakin tämän viikon, sitten ollaan ehkä jo selvemmillä vesillä.

Fresco ottaa pentuvahtihommat äärimmäisen vakavasti. Silmäkään ei värähdä kun se tuijottaa sankoa jossa pentuset odottavat ruokintaa:

Enimmäkseen tuo kuitenkin johtuu siitä että koirat saavat putsata pentujen pyllyt syömisen jälkeen. Tuosta vaiheesta Fresco tykkää yli kaiken. Kun pennut lähtevät liikenteeseen ja nipistelevät sen varpaita, ne saisivatkin jo muuttaa maailmalle jos Frescolta kysytään.

Pennuista kyselleet huom, otan teihin yhteyttä kunhan tilanne vähän selviää ja tiedän vähän enemmän tulokkaista.

Keskiviikkona pentujen ruokintaa, lämpimänäpitoa, pissitystä ja kakatusta.
Illalla agitreeneihin, pennut jo emolla siinä vaiheessa.

Musti oli taas vähän hitaalla, etenkin isolla puolella. Pienellä puolella kontakteja joiden alle pieni radanpätkä ja kunnon hetsaamista. Nyt sujui hyvin, lisää noita ! Ihan turha vääntää tuon kanssa vaikeaa pitkää rataa tuolla jos se on dieselmoodissa, turhaan antaa vaan väärän mielentilan kokemuksia. Sen kun vielä itse muistaisi ja onnistuisi toteuttamaan.

Torstaina pentusihmettelyä edelleen. Imevät huonosti ja painot ovat edelleen tippumaan päin. Etenkin sininen tyttö huolestuttaa jo ihan tosissaan.

Puoliltapäivin Mytty kastroitavaksi. Paras tehdä asialle jotain ajoissa, Myttyähän ei ole otettu siitoskissaksi eikä british rexejä ole suunnitteilla eli ei kun nips nips vaan. Vartti siinä meni, sitten kohti kotia. Mytty nukkui koko illan ja kun vihdoin heräsi, marssi ruokakupille ja alkoi painia Nuupin kanssa kuin ei mitään.

Illalla taas agitreeneihin. Itsenäinen treenikerta vuorossa. Ei jaksettu pikkuporukalla kannella esteitä ja tehtiin sovellettuna edellisen treeniporukan rataa. Ei ongelmia, mentiin kivasti ja kohtuulujaa. Hetsausharjoituksia lähdössä. Ongelmana on runsas äänenkäyttö (koira) ja se että se karkaa noista radalle vielä tosi herkästi. En taida vielä uskaltaaa kisoissa kokeilla.

Perjantaina käytiin jo sinisen pikkuisen kanssa lääkärissäkin. Varmuuden vuoksi vaan, eihän lekurikaan osaa noin pienestä mitään sanoa. Sillä tuli jotain nenästä aamulla ja pelkäsin virustartuntaa viikonlopuksi koko pentueelle. Tuosta ei kuitenkaan ole huolta, pikkuinen ei vuotanut räkää vaan pulautteli ruokia nenästään pari tuntia ruokailun jälkeen. :( Ei hyvä. Kyse ei kuitenkaan ilmeisesti ollut ruoan menemisestä keuhkoihin keinoruokinnassa, keuhkot kuulostivat hyvältä ja pulauttelu tuli pitkän aikaa ruokinnan jälkeen. Pentu on muutenkin tosi vetämätön eikä syö vieläkään itse. Aloin keinoruokinnan ja tehonesteytyksen.

Koirien kanssa on touhuttu agia lukuunottamatta aika vähän, Frescon kanssa on sentään käyty potkurilenkit. Tottista ei ole tehty niin yhtään sitten tiistain.

Mytty on palautunut leikkauksestaan ihan loistavasti. Ei ole tippaakaan kiinnostunut peräpäänsä minimaalisista haavoista eikä arista niitä yhtään. Vauhti on entisellään, samoin ruokahalu ja hellyydenkipeys. Minssun ja Nuupin kanssa painitaan samoin ihan entiseen malliin.

Lauantai-iltapäivällä pikkisininen luovutti ja lähti paremmille hiirestysmaille. :( Eihän tuohon vielä kunnolla ehtinyt edes tutustua mutta silti tuli surku. :( Hei hei pieni pentu ! Onneksi Fia ja neljä muuta pikku nyyttiä voivat hyvin.

Sunnuntaina aamusta Kirkkonummelle ja Mustin virallinen agikisapäivä numero kolme. Luvassa kaksi starttia joista me päädyttiin loppujen lopuksi tekemään vain ensimmäinen kun sieltä tuli nolla ja siirryttiin kakkosiin. :D Huimaa !
No, vauhti ei taaskaan päätä huimannut mutta yhdessä pummellettiin menemään. Vaan voi apua, nyt pitäisi saada vähän vauhtia jostain, muuten meillä ei ole kakkosissa mitään tekoa.

Pikkusinisen sisarukset voivat loistavasti. Niillä nousee paino kohisten, kaikki ovat kauniita pyöreitä ja kivan leveitä pentuja. Innolla odottelen mitä noista aikuisena kasvaa.

 

Viikko ei ole vielä edes lopussa mutta sen verran voi jo sanoa että eipä ole paljon sanottavaa.

Musti oli alkuviikon täysin yskätön, lenkkeiltiin remmilenkkiä normaalisti vaikka ilma olikin välillä kohtuullisen arktinen.

Torstaiaamuna alkoi taas yskä. Ja tällä kertaa vielä tosi kovana, en ole moista ennen kuullutkaan. :( Koiruus itsessään on ollut kohtuullisen pirteä mutta näkeehän sen että tunnin yhtämittainen yskiminen ei tunnu kivalta.

Perjantaina onneksi etätyöpäivä jolloin suunnattiin lääkäriin. Tulehdusarvot ok, keuhkokuvat melkein ok, pientä tihentymään keuhkoputken ympärillä. Pari viikkoa lisää antibiootilla, lisänä vielä kortisoni.
Ja lepoa. Ja lepoa.

Toivotaan että poika nyt tervehtyisi nopsaan ja pysyvästi, ei ole enää kivaa tällainen. Lääkäri sanoi että pahimmillaan yskimistä voi kestää pari kolme kuukautta. Toivottavasti ei sentään, ihan oikeasti.

Mytty on kotiutunut hienosti. Ei juuurikaan enää pihahtele koirille. Kissojen kanssahan sillä on mennyt hienosti ihan alusta alkaen. Minssun kanssa leikitään vimmatusti vaikka kokoero onkin melkoinen.

Tuo on kyllä oikeasti jännä otus. Se on ihan erilainen verrattuna mihinkään kissaan mitä olen ikinä omistanut. Hyvässä ja pahassa, voisi sanoa. ;)

Se on vilkas ja nopea. Vilahtaa ovesta kollilan puolelle ilman että itse huomaan yhtään ja minä sentään olen tottunut kyttäämään noita oviaukoilla.
Se on ahne. Pöllii ruoat vaikka suusta jos annetaan. Söisi kaikkea ja kiipeää vaikka lattialta seisovan ihmisen olkapäälle saadakseen haluamansa.
Se istuu olkapäällä. Ja nukkuu olkapäällä, silloin kun ei ravaa jossain tai nuku sylissä. Paitsi yöt, silloin se nukkuu peiton alla.
Ihana otus. :)

Voisiko tuon nimi olla mitään muuta kuin Mytty:

Ja miksi meille tuli Mytty ? Joskus aikoinaan sanoin että meillä on aina vähintään kahta rotua kissoja. Tämä ei ole varsinaisesti toteutunut viime aikoina. Viimeinen mohikaani eli kotikissa Poliisikissahan kuoli jo keväällä 2008 jonka jälkeen talon ovat kissoittaneet yksinoikeudella britit.
Itse tykkään kun kiinnostus jakaantuu useampaan kohteeseen, tuntuu että siten homma pysyy paremmin kohtuudessa eikä mene fanaattiseksi.

Miksi Mytty on juuri devon rex ? En tiedä. Nuo ovat kiehtoneet minua ulkonäöllisesti jo kymmenisen vuotta, ikinä ei ole vaan ollut sitä oikeaa hetkeä tutustua niihin lähemmin. Nyt päätin pistää silmät kiinni ja hypätä eikä vielä ainakaan viikon jälkeen kaduta yhtään.

Mytty on ollut varsin virkistävä tuttavuus. Se on about kaikkea mitä britit eivät ole, niin hyvässä kuin pahassakin. ;)
Se on vilkkaampi, seurallisempi, ahneempi, röyhkeämpi, mukavuudenhaluisempi, palelevampi, läheisyydenkipeämpi, ketterämpi, kiipeilevämpi, äänekkäämpi .. Jokainen päättäköön itse mikä noista putoaa sinne hyvää ja mikä pahaan.

Missään tapauksessa en ole vaihtamassa kasvattamaani rotua. Minulla on kuitenkin britistä jo reilusti yli vuosikymmenen tietotaito eikä mitään tarvetta heittää tätä hukkaan.
Toisen rodun omistaminen on kuitenkin erittäin valaisevaa ja opettavaista, siinä näkee taas vähän kissaelämän erilaista puolta.

Lopuksi täytyy sanoa että on se britti vaan varsin helppo ja vaivaton rotu. Tulkitkaa miten haluatte.
(tämänkin kirjoituksen aikana piilotin näppäimistön pöydän alle noin kaksikymmentä kertaa. Ei, se ei ollut britti kun olisi tahtonut kävellä sen yli.)

Viikonloppu lojuttiin kotona. Lunta tuli vallan vimmatusti, tehtiin lumitöitä lyhyinä stintteinä niin Mustikin pääsi takki päällä mukaan. Juoksentelut ja haukkumiset luonnollisesti kielletty.

Lauantaina Penni ja Fresco sentään pääsivät rinteen kupeeseen seuraamaan veljenpojan laskettelukoulua.

Alkaa tympiä tuo sairastelu jo nyt vaan minkäs teet. :( Mustin yskiminen on vähentynyt selvästi, lähinnä köhii jos innostuu lähtemään ulos vähän ripeäliikkeisemmin.

Maanantaina kimppatokot Agitokolassa. Ensin Mustille pidempi stintti. Ihmetteli vähän hallissa kiihkeästi haukkuvaa koiraa ja oli muutenkin ei niin täysin keskittynyt. Alkuun pari ruutua lelu ruudussa ja etäisyyttä olosuhteiden takia vain kymmenisen metriä. Meni innokkaasti, suoraan ja lujaa. :) Repimisleikeistä kiihtyi tosi paljon ja ärrääminen meni jo minusta vähän yli.

Seuraaminen ok. Pari kertaa piti huomauttaa kontaktista vaikeammissa paikoissa. Paikka aika kiva, ei edistänyt pahasti. Käännökset enimmäkseen ok, välillä jopa erittäin hyviä. Seuraamisia seinää kohti yms häiriöiden lähellä pitäisi lisätä, alkaa välillä ennakoida pysähtymistä ja jarrutella jolloin jarrutan itse ja koko homma menee pipariksi.

Luoksetulo vieraiden koirien välistä. Vähän vilkuili sivuille mutta tuli kuitenkin hyvin. Loppuasento vähän vino.

Jääviä. Maahanmeno ok. Ekalla seisomisella meni istumaan eli istuminen siis melkein opittu. :D Seisomiset olisivat voineet olla parempia. Kun etenin pidemmälle, Mustin keskittyminen herpaantui muutaman kerran ja se otti askeleen perään. Lisää seisomisen kestoa häiriössä siis.

Siirtymisiä edestä sivulle. Noille pitäisi tehdä jotain, ovat tällä hetkellä vähän tahmaisia kun hassu pentu ei älyä nostaa pyllyään maasta vaan hinkkuuttaa menemään pikkuaskelin.

Lopuksi vielä ryhmäpaikallaanolo. Otettiin aika pitkä, en mennyt ollenkaan piiloon. Maahanmeno vähän hidas. Nuuski maata pari kertaa, muuten hyvä.

Eikä köhäyksen köhäystä koko päivänä.

Frescolla pk-liikkeet (eka istuminen puoliseisova, vika luoksetulo hidas, vingahtelua noutokapulaa heittäessä ja pari kertaa seuraamisen lähdössä) ja muuta pikkupuuhailua. Oli taas herra täpinöissään.

Penni kotona pelaamassa palloa isännän kanssa. Kivaa oli kuulema silläkin. :)

Keskiviikkona Juvanmalmille agiloimaan. Ekalla pätkällä ok, toisella pätkällä isolla puolella vähän tahmaista. Mustille agi ei ole elämää kovempi juttu eli sen vauhti vähän hyytyy jos pidempään tehdään, etenkin noin jos teen ilman piiskaajaa ja itsekin velttoilen. Pitää pohtia tuota.
Pikkulenkki pakkasessa treenin jälkeen.

Ei köhimistä.

Torstaina samaa lajia Konalassa. Pakkasta enemmän kuin tarpeeksi mutta halli mukavasti nollan huippeissa. Tehtiin edelliseltä porukalta jäänyttä rataa kun ei viitsitty muutama ihmisen voimin alkaa kantamaan esteitä. Ennen treeniä lenkki kaupunkimaisemissa.

Eikä köhimistä edelleenkään.

Torstain huipennus sen sijaan oli jo heti aamusta kun haettiin kotiin meidän Mytty. Mytty on devon rex, ikää 12 viikkoa. Vauhtia ja ahneutta huomattavan paljon, samoin korvia. Karvaa vielä minimaalisen vähän.

 

Mytty tuntuu kotiutuvan hienosti. Koiria vähän ihmettelee ja pihahtaa niille välillä, kissojen kanssa sujuu alkuihmetyksen jälkeen hienosti vaikka nykykaverit ovatkin vähän eri näköisä mihin Mytty on tottunut.

Perjantaina ei tehty niin mitään, töissä meni pitkään ja illalla hoidettiin kotihommia. Plus syliteltiin Myttyä.

Lauantaina kävin CatVetin järjestämällä kissojen terveyttä käsittelevällä luennolla. Aiheina kissan nivelrikko, alkueläimet giardia ja tritrichomonas foetus sekä sieni-infektiot. Hyödyllistä tietoa tuli kaikesta ja ei voi sanoa kuin että tieto lisää tuskaa. Toivottavasti ei jouduta noihin tekemään lähempää tuttavuutta ihan heti.
Aamupäivällä pakkaslenkkiä koirain kanssa, illalla tuli tuli tuttuja tutustumaan Myttyyn.

Sunnuntaina pientä lenkkiä ja muuta hommaa, illalla ihan vähän tottista ulkona. Musti kulki hienosti. :) Ja Fresco innokkaasti.
Aamupäivän lenkillä pojilla pieni rähäkkä. F innostui leikkimään ja M kiihtyi, noilla ei ihan leikkisignaalit aina keskenään toimi. Ääntä lähti enemmän kuin mitään muuta, ei vaurioita siis.

Ei köhäystäkään Mustista koko viikonloppuna.

Mytty sen kun kotiutuu. Nukkuu yöt peiton alla ja päivät surffaa vauhdilla pitkin kämppää. Että voi pieni kissa olla nopea ja ahne ! Ja ihana. :)

Yritetään nyt päästä takaisin tavan rytmiin, jos ei ihan treenejen suhteen sentään niin edes bloggauksen. Työelämärytmissä ollaan jo mutta sen suhteen ei minun haluamisiani ole paljon kyseltävä, mentävä on.

Maanantaina lenkkeiltiin vähän pitkästä aikaa koko katraalla. Mustilla valjaat. Vähän köhähti kun erehtyi vetämään eli ei, ei ole täysin kunnossa vieläkään.
Virtaa riitti ja remmilenkkeily oli taas ei ihan niin kovin kauniin näköistä. Vaan hätäkös tuossa, ei täällä periferiassa kukaan katselekaan.
Tottista vähän keittiössä ja myöhemmin jopa pihalla kun pakkanen on lauhtunut. Pihaseuraamisessa M edisti, muuten kivaa. Fresconkin kanssa tehtiin pihalla, oli ihan intopiukeana vaikka jankataan tylsästi vain samoja pk-liikkeitä. On se vähän uros. :D

Tiistaina Fian kanssa lekuriin veritesteille ja rokotuksille. Ja oi että voi olla kissi kiltti. Tuo melkein ojensi tassua ja sanoi että ottakaa kun tuli verinäytteen aika. Ei räpsynyt eikä rimpuillut yhtään, ei vaikka vieressä ihmetteli piikkikammoinen Musti. Fiahan ei ole koirien kanssa ollenkaan tuttu eli olisi voinut säikkyäkin.
Ja Musti oli mukana köhänsä takia joka taitaa olla jotain kurkkuperäistä. Köhäisee remmissä kanssa kun vetää, yllätys yllätys. Lekuri kuunteli huolella keuhkot, ei mitään epänormaalia. Imusolmukkeet vähän turvoksissa, ehkä kurkkutulehdus ja tervetuloa antibiootti kuuri jonka myötä hyvästi kahdet seuraavat agikisat.
Kyllä meitä ny koetellaan, ei varmaan päästä starttaamaan about ikinä.

Vietiin samoin tein Fia kotiin Espooseen. Nyt vaan odottelemaan josko astutus olisi tärpännyt. :) Odotan kyllä tuota pentuetta tosi mielenkiinnolla, kummatkin vanhemmat ovat tosi mukavia ja mutkattomia luonteita ja varsin rodunomaisen näköisiä ilman isoja virheitä.
Veritestitulokset tulivat tosi nopsaan parissa päivässä. Veriryhmä on B eli käsinruokintaa taas tiedossa, Nuupihan on A.

Illalla Musti sanoi ekaa kertaa ei jollekin kädestä annetulle nimittäin ab-napille. Pistin sitten ruoan sekaan josta vielä siilasi sen erilleen. Ahneus kuitenkin voitti ja kun kupissa ei enää muuta ollut, hotkaisi se lääkkeenkin parempiin suihin.

Ja niin, tulihan Musti punnittuakin. Painoa on 24,8 kg.

Keskiviikkona taas vähän lenkkeilyharjoitusta ja tottista pihalla. Täytyy kerrankin sanoa että jopa minä olin oikein tyytyväinen Mustin tottistamiseen. Vähän edessähän se seuraa (nillin nillin) mutta kaikkiaan näyttää kivalta. Liikkeitä pitäisi ottaa lisää repertuaariin.

Torstaina pitkän harkinnan jälkeen agitreeneihin. Ei köhimistä eilen eikä tänään, ei treenissä eikä muualla. Hyvä !
Agissa piiitkästä aikaa oli sikakivaa, niin Mustilla kuin kartturillakin. Kartturi tykkäsi lyhyehköltä radalta tehdystä nollasta, Musti taas tykkäsi muuten vaan. Kouluttajana oli Anne Savioja jota soisi tapaavansa tuossa roolissa vielä jatkossakin.

Perjantailta 12-vuotisonnittelut Tassulähteen E-pennuille ! Voitto, Essi, Konsta ja Patton ovat ihkaensimmäiset Tassulähteen britit. Pentueet A-D olivat birmoja ja maine cooneja.
Myös Peppi-äiti onnittelee. :)

Lauantaina kävin vieraissa eli tutustumassa rexeihin. Olipa vaan huisaa ! Että voi kissaroduissa olla eroja. Lisää tuon reissun tuloksista ensi viikolla. ;)

Illalla kotitottista keittiössä. Ei kai mitään kummempaa kun ei jäänyt isompia mielikuvia.

Sunnuntaina aamulla lähdettiin poikain kanssa mukaan isännän kahvireissulle ja sieltä kaupunkilenkille ihmisten ilmoille. Tuota voisi meidän maalaisten kanssa tehdä vähän useamminkin vaikka eihän noilla vaikeuksia siellä ole, Frescokin kun on kaupungissa elänyt monta vuotta.
Iltapäivällä tottista pihalla. Mustin kanssa otettiin ohjelmaan liikkeestä istuminen joka etenikin hyvin. Nouto pyki, palautus ei ollut kovin määrätietoinen ja sitä kautta mukaan tuli pään ja kapulan heiluttelua. Frescon intopinkeänä.

Sunnuntainahan piti olla Mustin kanssa Kirkkiksen agikisoissa mutta köhän takia nekin piti perua. To pe oli täysin yskimätöntä, la köhäsi kerran kun räyhäsi isänsä kanssa pallosta ja su muutaman kerran kun lähti vähän turhan innoissaan lenkille noutajahihnassa.

Vähiin ovat käyneet tekemiset ja sen myötä myös kirjoitukset.

Töistä oli ihanat kaksi viikkoa lomaa ja levättyä tuli paremmin kun hyvin. Juoksevat asiat kuten olohuoneen uudelleen kalustus + uusien kalusteiden osto ja vanhojen hävitys sekä verenluovutus, possupiikki plus muut ehti kivasti hoitaa alta pois ennen uutta työrutistusta.

Jouluaatto vietettiin mutsilla ja faijalla ja jäätiin sinne myös yöksi. Oli oikein mukavaa. Tapanina käytiin samoin syömässä siellä, silloin meiltä oli vain pojat mukana. Paikalla olivat myös Haimin Mandi ja Ellun A.T joiden kanssa Penni ei mene niin kitkatta että sitä viitsisi isossa ihmislaumassa vahtia joten se sai suosiolla jäädä kotiin. Pojat pärjäsivät hyvin, väistelivät kipakkaa terrrierimummoa ja riiasivat Mandin kanssa. Varsinkin Musti rakastui häntäkarvojaan myöten mikä on siis paljon.

Uuden vuoden aatto oltiin tavan mukaan rauhallisesti kotona. Lumitöitä tehtiin about seitsemään asti, pojat olivat mukana vaikka vähän jo paukkuikin kun eivät paukuista hätkähdä. Pennikin oli aika rauhassa koko illan, minusta se kuunteli paukkuja vähemmän kuin aiemmin.

Peppi-mummo valtaa koiran uuden makuupaikan:

Koulutuksellisesti koirain kanssa ei ole tehty juuri mitään. Mustin kanssa sentään käytiin kerran uimassa Hyvinkäällä. Oli kyllä tosi kivaa ja Mustikin ui oikein hienosti lelun perässä.
Kolme päivää tuon jälkeen Mustiin iski köhä jota on riittänyt pitkään. Pahaksi se ei ole mennyt missään vaiheessa mutta on ollut tosi sinnikäs. Penni ja Fresco ovat säilyneet terveinä. 
Köhän takia jouduttiin perumaan meidän eka ajateltu agikisakin. :(  

Pahimmilla pakkasilla Fresco ontui rikkoista jalkaansa muutaman päivän. Taisivat pakkaaset ottaa niveleen. Pistin sen hetkeksi kipulääkkeille ja tilasin BOTin säärisuojan, jos siitä olisi jatkossa apua.

Vuodenvaihteen jälkeen on yritetty vähän tokoilla keittiössä. Musti on siellä minusta paljon paremmassa vireessä kuin pihalla, jotenkin napakampi. On tehty pientä seuraamista, käännöksiä, perusasentoa tietty, jääviä pienillä matkoilla, kaukokäskyjä ja noutoa.
Frescolle lähinnä noudon loppuasentoa vinoilla heitoilla sekä vähän jääviä.

Kissapuolella on ollut hiljaista. Siiriä on yritetty astuttaa pariin otteeseen mutta se ei vielä hyväksy Anselmia sulhaseksi. Riiaa vaan perheen vanhempien kastraattejen kanssa ja tykkää kai että Anselmi on vielä liian pikku poika. Kokeiltiin tuoda ne meillekin mutta ei, meillä Siiri ei edes kiimannut.
Tuon jälkeen muutettiin suunnitelmaa ja nyt jännätään saadaanko maaliskuun puolivälin tienoilla pentusia yhdistelmästä Nuupi & Fia. Kotisivuilla on jo vähän tietoa yhdistelmästä.

Minssun (Lempi) nukkumapaikka:

Makunsa kullakin.

9.1.2010 käytiin kissanäyttelyssä Wanhassa Satamassa. Mukana kotoa vain Nuupi jolle tällä kertaa KM. Tyttärenpoikansa Mörkö (Tassulähteen Ähäkutti) voitti Nuupin nyt ekaa kertaa ollen VP ja vielä hienosti TP. Onnea Sari ja Mörkö ! On se vaan aika poika. :)
Näyttelyssä oli myös neljä Tenkasen lasta joista sininen Taavi (Sinisilkin Insinööri) oli TP ja siskonsa sinikilpikonna Sinisilkin Inkivääri peräti Kategorian Paras Pentu ! Upeaa, onnea omistajalle ja Jaana-kasvattajalle ! Ja Tenkaselle kanssa. :)
Nuo Tenkasen lapset ovat myös Nuupin lapsenlapsia eli hienosti meni jälkikasvulla.

No niin, jotain sentään kirjoitettu pitkästä aikaa. :D
Katsotaan kauanko saatte odottaa seuraavaa merkintää tällä aktiivisuudella.

Maanantaina etäpäivä ja sen myötä ehdittiin metsään lenkille ja esineruutuun ennen pimeää. Joka muuten tulee viiden aikaan, yyyks. Hyvästi maastotreenit arkisin taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi .. Tai ei nyt ihan mutta moneksi kuukaudeksi kuitenkin.

Eli metsään ja esineruutu tallaukseen. Teemana syvyys, ruudulle tuli mittaa jotain 80 x 40 ja esineet tietysti takana.
Ensin Musti jolle esineet ehkä n 70 metrissä. Tuotin ekaa kertaa kolme kun toimi niin hienosti. Etsi sinnikkäästi ja löysikin kaksi ekaa aika näppärän nopeasti. Olivat vielä Mustille aika pieniä ja vaikeahkoja esineitä, sillä on tuotettu lähinnä hanskaa ja muuta isompaa ja pehmää. Nyt tuossa oli kapea housunlahkeen resori ja pieni littana pallo.
Kolmannelle (se hanska) autoin vähän ja vein koiraa kymmenisen metriä lähetyssivulta ruutuun.
On se vaan aika pätevä ! Tuonti paranee koko ajan, tosin vieläkin on vaikeuksia tuoda esine ihan käteen asti. Harjoitella pitäisi siis tuotakin.

Sitten Fresco. Ja argh. Se irtoaa 30-40 m ja jää siihen pyörimään vaakatallausten viemänä. Mikähän tuossakin nyt on ? Toi yhden ja sitten alkoi hermo mennä kun ei uponnut. Painosti metsään ja menin itse mukana. Yhdessä vaiheessa koiraparka seisoi jo puskan takana piilossa kun ei kai sitten tiennyt mihin olisi mennyt.
Kävin lopulta näyttämässä takaesineet ja lähetin, nousivat helposti kahdella pistolla.
Eli ensi kerralla jos helpottaisi ja näyttäisi ne esineet heti alkuun. Plus syvyysharjoittelussa voisi käyttää vähän helpompia esineitä. Nyt Frescolle kapea 20 cm liinanpätkä, mytyksi solmittu muovivyö ja pieni pehmolelun hiippalakki.

Lenkillä kulkiessa on otettu ihan uusi ote Frescon tässä-käskyn kanssa eikä ruodusta poikkeamista sallita yhtään. Tuolla vahvistetaan haun maalimieheltä keskilinjalle kuljetuksia jotka laitetaan kuntoon nyt eikä viidestoista päivä. Musti ei osaa tuota vielä mutta tarkoitus olisi treenata se ainakin alkuun nyt talven aikana.

Maanantain osalta myös onnea meidän kissalan brittikantaemolle Pepille joka täytti 13 vuotta ! Kunto on tällä hetkellä varsin erinomainen eli toivotaan että mummu elelee parissamme vielä mooonta vuotta.

Tiistaina käytiin pikkukissojen kanssa lekurissa toisilla rokotuksilla ja muutenkin tsekkauttamassa pienet. Puhtain paperein selvittiin. :)
Lempikin oli mukana, sai sirun ja otettiin verikoe. Nätisti neiti käyttäytyi, protestoi toki pienesti kun neuloja pisteltiin oikealta ja vasemmalta.

Illalla yritettiin tottistaa pihalampun alla mutta eihän siitä mitään tullut. Kaatosade alkoi juuri tuolloin eikä minunkaan tottismotivaationi kestä yksin pihalla kun vettä tulee kauluksesta sisään. Se siitä.

Keskiviikkona lenkkeiltiin. Tämä on se vuodenaika kun hetken verran kaipaa katulamppuja meidänkin kulmille. Kolmen koiran kanssa on vähän extremeä tassuttaa pilkkosenpimeää hiekkatien laitaa. Heijastimia ja lamppuja meillä on kyllä vaikka muille jakaa.

Lenkin jälkeen vähän tottista. Mustin seuraaminen kivaa, liikkeestä se taas hakusessa. Jää ihan kivasti kun jää, välillä taas ei lotkauta korvaakaan käskylle. Pah.
Frescolle pitkä seuraaminen ja vauhdikas luoksetulo.

Torstaina agitreenit ilman kouluttajaa. Tehtiin toista versiota viimekertaisesta pätkästä joka olikin huomattavasti hankalampi. Musti kävi aika kuumana ja lensi vähän sinne tänne eikä malttanut kuunnella (tai ainakaan toteuttaa) ihan kaikkia kierrä- yms käskyjä. Ei saatu radasta kovin nättiä onnistumista.

Perjantai on yleensä meillä vakavasti pyhitetty lepopäiväksi mutta kun isäntä lähti katsomaan Kotiteollisuutta, minäkin karkasin agitreeneihin. Mukava uusi hallituttavuus Keravalla ja hyvät treenit, ehdittiin kivasti tehdä Mustin kanssa. Muutaman kerran poika meni omiaan mutta enimmäkseen homma sujui paljon paremmin kuin eilen. Tehtiin myös läjä onnistuneita jaakotuksia joita ei Mustin kanssa ole aiemmin juurikaan harrastettu. Kotiin puoli yhdentoista maissa.

Ja lauantaina aamulla pirteänä hakutreeneihin. Omasta ryhmästä paikalle pääsi vain Paula mutta onneksi saatiin vahvistukseksi Manne-aussie ja Diablo-dogo.
Mustille ensin tyhjä oikealle ylämäkeen. Sikanätti pisto, tarkisti etukulman ja kaarsi eteenpäin. Seuraavaksi vasemmalle jossa umppari jonkun verran etukulmasta aluetta eteenpäin. Nätti pisto tuonnekin. Seuraava maalimies tiheässä kuusikossa oikealla jonne kanssa hyvä laatikkopisto. Tyhjä vasemmalle, tosin koira hävisi pitkäksi aikaa enkä tiedä missä kävi. Sitten vielä oikealle jossa maalimies. Kaksi lähetystä, ekalla tuli tahaton tyhjä jolla työskenteli vähän taaksepäin.
Frescolle sama alku. Oikean tyhjä ei yhtä nätti kuin Mustilla. Umpparilla kävi pikkukämmi. Musti pudotti edellisenä koirana ollessaan ruokapurkin maalimiehen käsistä eikä huomattu että ruokaa jäi maahan piilon viereen. Fresco meni piilolle, haukkui pari kertaa ja alkoi imuroida palkkoja maasta. Syötyään tarpeeksi jätti piilon ja tuli minun luokseni n 20 metrin päähän. Ihan loogisestihan koira tuossa oikeastaan toimi, ilmaisi, sai palkan ja lähti piilolta kun ei mitään tapahtunut. Menin takaisin alun lähetyskohtaan ja laitoin uudestaan. Nyt ilmaisi paremmin, ei kyllä ihan priiimapriima vieläkään. Palkattiin tästä vaikka ajatus oli ottaa tuo kisamaisena.
Seuraavaksi maalimies oikealla. Vasemmalle laitettaessa tuokin viipyi pistolla tosi kauan ja päätyikin sitten maalimiehelle vas takakulmaan.
Joka maalimieheltä huolellinen kuljetus keskilinjalle. Vähän yritti pomppia ekoilla mutta kulki sitten erittäin siivosti kun huomasi että vaihtoehtoja ei anneta. Nyt pitää skarpata tuossa eikä päästää hommaa taas leviämään. Koira osaa ja siltä voi vaatia.

Iltapäivällä lähti kissoja uusiin koteihinsa. Musta Casper-poika muutti Ouluun asti ja emonsa Valo Tampereelle. Valo lähti koska ei ole alkuunkaan luotettava laumakissa, tykkään että sen paikka on rauhallisemmassa ympäristössä. :( Ei helppo päätös mutta toivottavasti ainakin kissalle oikea. Onneksi hieno uusi koti löytyi ja toivottavasti yhteinen sävelkin siellä piakkoin.

Sunnuntaina Myyrmäkeen Lemmikkimessuille. Kun tuon tähdellisempää tekemistä ei ollut niin toimin sitten kävelevänä koiratolppana ja lämppäsin tuttujen koiria agikisojen rataantutustumisten ajan. Plus shoppailin luita, eipä tarvitse noitakaan messarista selkä vääränä kantaa. Kiva päivä noinkin.

Maanantai-iltana hakutreenit tosi pienellä porukalla. Ei tallattu aluetta. Lämmintä taisi olla siinä +23, ilma kohtuullisen tyyni. Ihan pieni vire tuli oikeasta sivulaidasta päin.

Ensin Musti. Vasemmalle nätti pisto, lähetin niin että kaarsi laatikkomaisesti oikeaan suuntaan maalimiehelle. Otti radalle tultaessa hajua oikealta mutta lähti kuitenkin kuuliaisesti vasemmalle kun käskettiin. Ilmaisu taisi olla 40 haukkua. Seuraavaksi oikealle. Ihan suora pisto, pituutta n. 70 m. Ilmaisu ehkä 30 haukkua.
Sitten vasemmalle Mustin elämän ensimmäinen suunniteltu tyhjä pisto. Erittäin kaunis oikean mallinen pisto josta tuli jopa takaisin heti kun huusin. Koira kyllä näytti vähän siltä että mamsku, oletko nyt ihan varma, jotain unohtui.
Viimeinen maalimies oikealla. Nätti pisto, tarkensi aika kauan kuusen alla piilossa ollutta maalimiestä. Ilmaisu 45 haukkua.

Sitten Fresco. Ekalle pistolle (tyhjä oikealle) laitoin kolme tai neljä kertaa. Teki ensin liian lyhyttä ja sitten kääntyi työskentelemään taaksepäin. Viimeinen yritys ihan nätti. Lähti kohtuuhitaasti ja haluttomasti, haistoi ettei siellä ole ketään ja varmaan koe vielä painoi.
Toinen pisto vasemmalle kallion päälle. Nätti pisto, lähti normaalisti. Ilmaisun aloittaminen kesti vähän aikaa, oli myös hyppinyt puskassa seisovan maalimiehen päälle.
Sitten vielä oikealle. Lähetin kahteen kertaa, ekalla lähti vinoon maalimiehen suuntaan. Tarkensi jonkun aikaa kuusipiiloa Frescokin.
En ollut Frescon treeniin ihan tyytyväinen. Pitää vähän funtsata mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Aika paljon on viime aikoina tullut jauhettua suoria ja oikean mallisia pistoja, taitaa alkaa koiraa painamaan moinen pilkuttaminen.

Tiistaina lenkin jälkeen Frescon kanssa fyssari Tamaralle. Muuten koira hyvässä kunnossa mutta oikea puoli vähän jumissa. Aukesi helposti. Johtunee joko fillaroinnista jota pitäisi tehdä niin että vaihtaa koiran välillä toiselle puolelle, nythän tuo on juossut oikealla koko ajan. Tai sitten siitä lauantaisesta estetörmäyksestä.

Illalla tottista Mustin kanssa. Tuntui ihan sikahyvältä, jalkapallopalkka alkaa toimia. Tosin perusjuttujahan me vasta tehdään. Tänään käytiin läpi alokasluokan liikkeet luoksepäästävyyttä ja paikallaanmakuuta lukuunottamatta. Ja niin, noutoa kanssa. Pureskelu vähentynyt selvästi, nyt pitäisi alkaa hakemaan vauhtia. Kokonaista liikettä tehty vasta ihan muutama kerta.

Kissanpentukolmikko jaksaa hienosti. Painoa tulee lisää ja pennut sekä emo ovat tyytyväisen oloisia.

Keskiviikkona tavan metsälenkki, ei jaksettu edes puuhata mitään ylimääräistä. Uusia sadevermeitä yritin kokeilla mutta eihän se pahus satanut juuri lenkin aikana. Muuten kyllä.

Illalla Mustin agitreeneihin. Mukavia ratapätkiä ja vähän painetta virheestä pihalle -treenisysteemillä. Ekan radan helppo alku ei mennyt meiltä putkeen kun jouduin jättämään  koiran outoon kohtaan vesilammikon takia. Jotain pitää aina syyttää. ;)

Torstaina olikin kiirepäivä. Ensin aamusta Ojankoon. Tehtiin Frescon kanssa vähän tottista ja pk-esteet muutamaan kertaa. Meni hyvin, ei oirettakaan kiertämiseen. Myös Mustin kanssa vähän tottista pallopalkalla. Pennikin pääsi huristamaan agilityä vaihteen vuoksi. Aika lennokkaasti mennään ja vähän mihin sattuu mutta koiralla on kivaa ja se on pääasia.

Kun Sari ja Eila saapuivat paikalle, jatkettiin agilityllä. Kivaa haastavaa ratapätkää. Mustin aan kontaktitkin toimivat vaihteen vuoksi, samoin kepit molemmilta puolilta.

Kotiin päästyä Simppa kainaloon ja eläinlääkäriin. Kissaparka oli veti keskiviikkoiltana ihan vaisuksi ja lakkasi syömästä. Aamulla mitattuna kuumettakin oli 40 astetta.
Lekurissa kuume oli noussut ja kissa stressasi kovasti. Huomenna saadaan verinäytetulokset ja ehkä vähän tietoa mikä sitä vaivaa. Nyt hoitona kipulääke, pari antibioottia ja kortisoni.

Lekurivisiitin jälkeen uuden hakuryhmäläisen kanssa vähän pohtimaan tottiksen alkeita. Käytin poikia havaintokoirina, Frescon kanssa tehtiin perusjättöliikkeitä, seuraamista ja luoksetuloa. Jätöt vähän hitaat, niihin paneuduttava.
Mustin kanssa tehtiin mitä se osaa eli seuraamista, maahan- ja seiso-jättöjä ja luoksetuloa. Pallopalkka taas ja pentu toimi hienosti.

Illalla vielä rouvaporukalla Provencaleen syömään. Kiva ilta !

Perjantaina aamusta Nahkelaan Annen kanssa. Siellä taas Frescolle vähän pk-tottista ja esteet. Seuraaminen on alkanut väljentyä, siitä vähän huomautusta. Esteet ok, ei kiertämistä tai yrittämistä. Vieras noutokapula mutta sehän ei vaikuta meillä kuin minun heittämiseeni mitä pitäisi taas treenata.

Sitten takaisin Keravalle jossa esineruutu Sinin kanssa. Ruutu oli erittäin haastava, siellä kulki polkuja ja se lähti aluksi nousevasti tieltä niin ettei koiran työskentelyä nähnyt käytännössä yhtään. Alueella liikkui myös muita ihmisiä. Fresco työskenteli ekalla pistolla ihan tosi kauan. En tosin yhtään nähnyt mitä teki. Toi ensin keskiesineen, aluetta halkova isompi polku taisi vaikeuttaa alueen takaosaan etenemistä. Toisella pistolla nousi myös toinen takaesine. Kolmatta en ottanut, tuossa oli ihan tarpeeksi. Fresco näki kun esineitä lähdettiin viemään. Työskenteli sen mitä näki hyvällä tahdilla ja innokkaasti.

Illalla taas lekuriin ja valitettavasti Simpan viimeiselle matkalle. :( Verikokeista paljastui että albumiini-proteiinisuhde ja muut arvot viittaavat erittäin voimakkaasti FIPiin. Eli tässä tapauksessa armeliainta on päästää kissa pois heti eikä odottaa kunnon romahtamista. FIPiinhän ei ole parannus- tai oikein torjuntakeinoakaan. Tämä on meillä kotona ensimmäinen FIP-tapaus ja toivottavasti jää viimeiseksi. :(

Moonface's Donna 29.2.2004 - 14.8.2009

Rankka reissu. Alkaa muutenkin tuntua että näitä tämän luokan vastoinkäymisiä on juuri nyt vähän liikaa.

Lauantaina lähdin poikien kanssa liikenteeseen koko päiväksi, kaipasin muuta ajateltavaa ja tekemistä poissa kotoa jossa kissoja on kerrassaan ihan liian vähän. :(
Suunnattiin Kirkkiselle jossa oli koko perheen koiratapahtuma mölli- ja virallisine ageineen, mätsäreineen ja tokokokeineen.
Musti osallistui mölliagiin josta vitonen ohjaajan ohjausvirheestä. Muuten nätti rata mutta kontaktit tosi hitaat. Puomi oli aika hytkyvä, liekö se pisti pikkupojan huimaamaan.
Kiva päivä ulkosalla kaikkiaan. Kotiin tultiin vasta viiden maissa.

Illalla vielä vähän tokoa ja agia Mustin kanssa kotipihalla. Frescolle seuraamista ja eteenmeno ruokakipolle.

Sunnuntaita tuli piristämään Saku. Sakun emäntä on Tallinnassa kissanäyttelymatkalla ja pentukoira luonnollisesti pursuaa energiaa joten tuli sitten meille purkamaan sitä muutamaksi tunniksi.

Hyvin mahtuvat vielä pojat saman kepin päihin. :)

Kissoilla sen sijaan tuntuu olevan hankalampaa mahtua samaan talouteen. Laumassa on viimeisen kuukauden aikaan ollut niin paljon myllerrystä että kaikki vähän hakevat paikkaansa. Mummoilla Pepillä ja Piillä on ollut vähän (sivistynyttä) sanomista keskenään ja Valo ei tunnu sietävän Lempiä silmissään ollenkaan. Jälkimmäinen voi tosin johtua ihan pennuistakin. Enimmäkseen Valo oleileekin pentujensa kanssa makkarissa johon ei päästetä muita kissoja. Katsellaan sitten myöhemmin vieläkö neitoset sopivat välinsä.

Illalla käytiin vielä fillarilenkki Frescon kanssa, kokeiltiin ekaa kertaa springeriä. Sopii meille, olipa vaan mukavaa menoa ! Kiitti Sinille jolta moinen härveli saatiin hommattua.

Maanantaina aamupäivästä viikottainen (ainakin näin lomalla, sitten taitaa lopahtaa ...) 10 km fillarilenkki.
Illalla Mosabackaan. Tällä kertaa treeniporukka kutistui niin pieneksi että tehtiin Niinan kanssa haun sijasta jälkeä.
Frescolle jana samaan tyyliin kuin viimeksi eli releet päälle, näytettiin jäljentekijä jäljen alussa, koira autoon ja myöhemmin ajamaan. Kiitti vaan Niina painostuksesta ja ideasta alunperin, tuo tuntuu ainakin tällä hetkellä toimivan. 
Jana ja jäljennosto menivät taas hienosti, samoin jäljen alku. Ekan neljänneksen jälkeen tuli vastaan kaksi kovaäänistä sakemannia omistajineen. Fresco jäljesti tyylikkäästi niiden ohi nenä maassa. Hieno suoritus, toisesta mentiin muutaman metrin päästä ohi ja ääntä todellakin lähti. No, ohituksen jälkeen eksyttiin noiden jäljelle ja siinä piti vähän auttaa että löydettiin taas oma.
Muutama keppi jäi, muuten ok työtä.

Mustille keppijälki n. 100 m ja kymmenen keppiä. Kiirettä oli sen verran että nenä ei tainnut auta keppejä etsimään heti edellisen jälkeen sillä seurauksella että puolet noista jäi metsään.

Illalla kotipihassa vähän tottista ja Mustille keppejä. Frescon eteenmenot vähän huonot, ekassa ei tarpeeksi vauhtia ja tokassa kaartoi lopussa oikealle jossa vajan takana oli palloarsenaali. Jos jatkossa lähettäisi eri kohdasta tuon suhteen.

Tiistaina puolilta päivin Ojankoon. Frescon kanssa tottis ja pk-esteet. Ei moittimista.
Sen jälkeen agiloimaan. Musti oli tosi erikoinen. Kuumui jostain ja päästeli radan kuin isänsä konsanaan. Hyvä tietää että siitä löytyy tuollainenkin vaihde mutta voisi pysyä pienemmällä vielä hetken, turbo-Mustin ohjaaminen on jo huomattavasti nykyversiota vaikeampaa.
Pennikin pääsi suhaamaan vähän agilityä. Mitään ei enää vaadita, kunhan pitää kivaa. Ja sehän piti. :D

Kotimatkalla pysähdyttiin metsänlaitaan tekemään Frescon kanssa pari pudotetun noutoa (noutomatka n. 100 m) ja tarkkuutta. Tarkkuudessa hylsy nousi hyvin ja nopeasti, viiden sentin kolikon kanssa kesti.

Illalla taas vähän tottista ja keppejä.

Keskiviikkoaamuna n. seitsemän kilsan fillarilenkki kera Frescon.

Illalla Mustin agitreeneihin kera kouluttajan taas pitkästä aikaa. Tehtiin pari aika näennäisen suoraviivaista pätkää joilla sitten riittikin taas vääntämistä. Teemana irtoaminen ja esteen jälkeiset pienet kaarrokset. Huomattiin että pituutta on tehtävä lisää, se kolisi tai vastaavasti jos vein pidemmälle, sen jälkeen tuli aikamoista kaarrosta.

Torstaina suursiivousta kotona. Kaikki Valoa itseään lukuunottamatta on siis varsin valmiina pentujen saapumiseen.

Jaa mitkä pennut ? Ikinä en ole moisista kuullutkaan, tuumaa Valo.

Niukasti lauantain puolella eli vähän ennen yhtä yöllä Valo vihdoin päätti ruveta tositoimiin. Synnytys oli suhteellisen helppo mutta jotain oli mennyt pieleen, pennut olivat ihan liian pieniä. Painot 45-96 g. Pentuja oli seitsemän joista kolme pienintä olivat kuolleita jo syntyessään ja yksi kuoli lauantai-iltana.

Pääasia kuitenkin että kolme jäljelle jäänyttä ovat hyvävointisen oloisia ja painotkin jo nousussa. Meillä on siis musta uros sekä kaksi todennäköisesti kilpikonnahopeatäplikästä naarasta. Täplikkäitä ovat varmasti ja kilpikonna löytyy, toisen hopea vielä vähän kysymysmerkillä. Vieraita värejä minulle nuo.

Pennuista viimeinen syntyi 5.40 eli ihan hyvin jäi vielä aikaa katsella että kaikki lähtee toimimaan ja pakata itse kamat kasaan Frescon parin tunnin päästä alkavaa hakukoetta varten. :D Hulluja on monenlaisia, montaa tuntia ei yön aikana siis ehtinyt nukkua. Pari tuntia ennen synnytyksen alkua, siitä eteenpäin sitten valvottiin.

Kouvolassa oli lämmintä +25 ja koe oli suhteellisen pieni kolmella tuomarilla. Meidän luokka teki kaikki tiiviisti putkeen, maastoon mentiin Frescon kanssa joskus puoli yhdentoista maissa ja tottikseen kahdeltatoista. Ilma veti veronsa ja koira oli selvästi tahmeampi kuin yleensä.

Tulos kuitenkin tuli, HK3-koulari pistein 266 eli neljä (!!) pistettä vaille ykköstulos. Tyytyväinen kai tuohon pitäisi olla olosuhteet ja ohjaajan väsymys huomioon ottaen.

Ensin mentiin etsimään ukkoja. Rata oli mukava, aavistuksen nousevassa rinteessä suhteellisen tasaista kosteaa kangasmetsää. Noin sadan metrin kohdalla ylitettiin sähkölinja jossa oli erittäin kuivaa ja kuumaa. Sää siis kuiva ja melkein täysin seisovan tuuleton. 
Eka maalimies muistaakseni n. 150 metrissä oikealla. Toiset 250 metrissä molemmin puolin. Fresco oli hidas ja tahmea ja irtosi metsään suhteellisen huonosti. Maalimiehille irtosi hyvin, ilmaisut kohtuullisia. Ekalle maalimiehelle karkasi pistolta tullessaan keskilinjan yli. Näin että sai hajun mutten huutanut luokse kun oli niin hyytynyt, tykkäsin että tarvitsi tsemppiä.
Pisteitä ukoilta 160.

Sitten vartin huilin jälkeen esineruutuun. Ruutu suurinpiirtein samanlaista metsää, taaempaa tiheämpää niin ettei koiraa nähnyt koko ajan. Kolme esinettä nousi, tosin viimeinen ihan nippanappa ajan puitteissa. Pisteitä 29.

Sitten tottikseen. Lepäiltiin tuossa välissä varmaan reilut puoli tuntia ajo-matka mukaan lukien, sitten helteiselle kentälle. Voittajaluokan koiria oli kolme joita pyöritettiin. Me aloitettiin paikallaanmakuulla, ei huomauttamista. Sitten lepovuoroon.
Tottiksessa seuraaminen vähän epätarkkaan ja Frescoksi väljää. Istumaanjäänti ok. Maahan ok, luoksetulo hidas. Seisominen vähän hidas, oli ottanut pari askelta perään. Luoksetulo hidas. Tasamaanoudon takaisintulo hidas. Ja sitten katastrofi, törmäsi tosi lujaa reisistään hyppyesteeseen. :( Toi kapulan kuitenkin ilman eri käskyä, tosin esteen ohi. Aalla muisti tapahtuneen ja kiersi, takaisin tuli aan yli. Eteenmenossa meni 15 m, jäi miettimään ja jatkoi toisella käskyllä. Maahan suhteellisen ok, olisi voinut olla nopeampi. Pisteitä 77.

Otettiin kokeen päätyttyä muutamaan kertaan vielä hyppy. Toivottavasti koiralle ei jää kammoa tuosta, ohjaajalle ainakin jäi.

Sunnuntaina sankaria sitten väsytti oikein urakalla, näytti enimmän aikaa tältä:

Vaan taisi helle ottaa voimille muillakin:

Maanantaina pidettiin koko päivä hakutreeneihin saakka sadetta sisällä. Ja kunnon sade olikin, vettä tuli päälle 30 mm. Pojat makailivat osan päivää verannalla mutta katoksen suojista eivät nekään poistuneet kun ei varsinaista syytä ollut.

Hakutreenit Jäniksenlinnassa. Joku tuolla ylhäällä taitaa tykätä meistä kun sadekin taukosi juuri treenejen ajaksi. Viimeisen koiran jälkeen alkoi taas vähän ripsimään.

Ei tallattu aluetta, hiekkakuopilla haju pysyy aika huonosti. Frescolle rata ehkä vajaa 200 m. Eka pisto vasemmalle kuopan rinnettä alaspäin. Maalimies n. 60 metrissä. Hieno suora pisto ja vähän laatikkoa oikeaan suuntaan. Sitten tyhjä oikealle. Haistoi ettei siellä ole ketään, lähti vähän normaalia hitaammin ja tuli  nopeasti piikkinä takaisin. Laitoin uudestaan että saatiin vähän parempi pisto.
Tyhjä vasemmalle, sikahieno laatikko ! Yliheitto oikealle jossa maalimies (ja kohta myös ilmaiseva koira) ison kiven päällä.
Viimeiseksi taas vasemmalle, tuohon olisi voinut tulla tyhjäkin mutta tuli ylileveä pisto. Eli ekaa pistoa lukuunottamatta kaikilla työskenteli oikein päin, hienoa ! Hyvä treeni.

Mustille 4 x maalimies, hakut 25 30 35 40. Yritettiin laatikoita mutta saatiin vinoja pistoja joiden lopussa koira sahasi keskilinjan suuntaisesti kunnes osui maalimiehelle. Muuten ei huomauttamista. Ai niin, lähetyksissä yrittää lähteä heti kun nostan kättä, tuohon puututtava.

Lempi pikkuinen on löytänyt uuden nukkumapaikan. Köllii tuossa tosi mielellään, taitaa olla helteelläkin viileä paikka:

Tiistaina aamulla jäljelle Jäniksenlinnaan Lauran ja tyttöjen kanssa.

Frescolle kolme janaa joista viimeiseltä lähti lyhyt jälki. Janoilla kepit, jäljellä lisäksi kolme. Kaikki kepit nousivat. Janoista eka huono, lähti epävarmana, pysähteli ja vinotti. Toinen kohtuuhyvä, vähän jäljestä ohi kun nosti päätään juuri sen kohdalla. Kolmas erittäin hyvä. Pituudet varmaan 10-15 metriä ?

Mustille jälki ehkä 200 m ? Kolme keppiä, jana 10 m ? Hieno jana, meni ihan suoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kaksi ekaa keppiä nousivat nätisti. Juuri ennen viimeistä harhauduttiin polulle jota meni vähän eri suuntaan kuin jälki. Otin takaisin, otti oikean jäljen ja nosti kepin.

Frescolle myös tarkkuusetsintä. Ison hylsyn löytäminen oli jostain syystä poikkeuksellisen vaikeaa. Kun löysi, otti nätisti suuhun ja toi.

Jälkien jälkeen pieni lenkki jossa Fresco katosi ihan hetkeksi. Autoon mennessä katoamisen syykin selvisi, F oli pyörinyt jonkun jätöksissä. Voi apua mikä haju ! Pahimmat sain huuhtaistua pois juomaveden lopuilla mutta pesullehan tuo kotona joutui. Pesu oli suunnitelmissa joten pesin Penninkin samalla kun letku pihalle viriteltiin. Ja auton koiraosaankin oli tarkoistus ostaa uusi matto, tulipahan sekin vihdoin hoidettua.

Fresco makaili pitkään pesun (lämpimällä vedellä) jälkeen varjossa ja veti siinä samalla itsensä ihan jumiin. Liikkui illan tosi huonosti, jätettiin sen takia fillarilenkkikin väliin.

Iltapäivällä kävin katsomassa Tenkasen kakkosia Feronian kissalassa. Söpösiä pentuja ! Joillain isänsä piirteitä tunnistettavissa mutta ehkä selvemmin näkyi kuitenkin äiti-Ella, Nuupin tytär.

Keskiviikkona tein raskaan matkan ja vein Grace lopetettavaksi. Sen jalka meni taas piirun verran huonommaksi viikonlopun aikana ja kun ei mikään hoito ole tuonut apua, päätin että sen aika on nyt tullut.

CH Kastanjeback's Grace 1.6.2000 - 15.7.2009

Illalla hain muuta ajateltavaa, tehtiin Frescon kanssa tunnin fillarilenkki ja käytiin Mustin kanssa agitreeneissä. Jälkimmäiset menivät vähän mitenkuten, virheitä tuli ihan kiitettävästi. Osa kyllä onnistuikin. Nyt pitäisi alkaa ihan vakavasti treenaamaan keppejä vasemmalta puolelta vietynä, niiden alkukin on ihan unohtunut.

Illalla vielä pikainen Mustitokotus kotona. Seuraaminen aika kivaa, lisäksi jääviä (seisominen asentona ok, pitäisi vaan olla vähän terävämpi, maahanmenoa piti vähän muistutella) ja luoksetuloa.

Torstaina totaalinen kotipäivä, pestiin mattoja ja pöyhin rehottavia marjapuskia. Joku kate niiden juureen pitäisi ajaa, nyt siellä kasvoi vaikka mitä asiaankuulumatonta. Ja vattupensaan alkuja. Lieköhän ne voisi siirtää jonnekin omaksi osiokseen ? Kuka tietää vattupuskien siirrosta jotain ?

Perjantainakin varmaan tehtiin jotain mutta en kyllä enää yhtään muista että mitä. Ainakin illalla käytiin Keravan Calientessa syömässä hyvin ja juomassa jokunen mojito jotka tuolla ovat aika taivaallisia.
Reissu taittui näppärästi fillareilla.

Lauantaina kylässä kävi Armin veli Mörkö. Jo vaan onkin pojasta kehittynyt komea ! Iso, mahtava luusto, hieno turkki ja kompakti kroppa. Pää vaatii vielä vähän kehittelyä mutta eiköhän sekin sieltä tule.

Pari kuvaa pojasta, ikää siis 6,5 kk:

Samaan reissuun Mörön kanssa lähti Tenkanen. Käy kokeilemassa elämää salolaisena, jos vaikka tärppäisi. Nuupin kanssahan noilla on vähän hankausta ja Tenkanen kun superseurallisena kissana haluaisi enemmän huomiota mitä meidän kollilassa saa, päädyttiin tällaiseen ratkaisuun.

Illalla pakattiin auto ja startattiin mökille. Tiedossa koirille treenivapaa viikko.

Laiska lomaileva bloggari täällä hei. :) Eli hengissä ollaan vaikka kuulumiset viipyvät. Eikä varmaan jää viimeiseksi kerraksi.

Armin tilannetta seuraaville mahdollisille kotiehdokkaille tiedoksi, lisätietoa tilanteesta keskiviikkoiltana. Kiitos kärsivällisyydestä. :)

Maantaina oli aktiivipäivä. Ensin Nikkilään Söderblomin puutarhalle mutsin ja Allin kanssa. En ole tuolla ennen käynytkään vaikka se on siellä ollut vuodesta 1951. Erittäin mukava paikka, tullaan myöhemminkin. Jäljellä oli enää sesongin jämät mutta täytyy sanoa että vallan upeakuntoiset ja kohtuuhintaiset jämät. Muutama neilikka ja yksi amppeli sieltä tarttuikin mukaan.

Puutarhakeikan jälkeen metsälenkille omia ja koirain aivoja nollaamaan.

Ja heti tuon jälkeen Fresco (vedonesto)valjaisiin ja fillaroimaan. Käytiin Jussilla ja leikattiin samalla heillä hoidossa olevan anoppinsa tiibetinspanielin Iidan kynnet. Paljon porua ja vähän puremaa onneksi. ;)Fillaroinnille tuli mittaa yhteensä tunnin verran, kilsoina ehkä jotain 8-9 ? Pitää käydä ihan autolla mittaamassa joskus.

Illalla hakutreeneihin. Paikalla pieni porukka vaan onneksi edes se, kesällä ihmisillä on sen verran rientoja että varmaan kerta jos toinenkin jää väliin.
Nyt treenattiin kuitenkin Technopoliksen lähellä. Keskilinja suunnitelmista poiketen kallion päälle. Tuuli eturajalta takarajalle keskilinjan suuntaisesti. Ei tallattu.
Frescolle maalimiehet etukulmissa. Ilmaisu kunnes tulin paikalle, koira hallintaan ja keskilinjalle, ei palkkaa siis. Sivulletuloon tarvittiin molemmilla maalimiehillä kaksi käskyä. Sitten nätti tyhjä vasemmalle, kääntyi hienosti oikeaan suuntaan kun lähetin sen hyvin läheltä ykköspistoa eli väliin ei jäänyt paljoa tutkimatonta aluetta. Viimeinen maalimies oikealla takakulmassa. Lähetin kahteen kertaan, tuli ekalla kerralla piikkinä takaisin (enkä taas liikkunut, pah) kun ei edennyt tarpeeksi kallion yli. Toisella lähetyksellä pyöri pitkään ennen kallion kiertämistä. Ilmaisu 30 haukkua ja palkaksi puoli iltaruokaa ja herkkuja.

Mustille perustreeni, neljä maalimiestä. Ilmaisut 25, 35, 30, 45. Hyvät haukut. Nätit suorat pistot, viimeiselle meni hienosti kallion yli. :) Kolmoselle otettiin vähän laatikkomaisuutta, kääntyi oikeaan suuntaan. Hyvä treeni kaikkiaan siis.

Kotipihalla vielä Mustin kanssa vähän tottista jalkapallo palkkana. Seuraamista. Välillä väljenee vähän, odottaako palkkaa jota ohjaaja mahdollisesti heittää väärin ? Käännöksiä, kääntyy nätisti ja tiiviisti molempiin suuntiin. Jääviä istumista ja seisomista reiluilla käsiavuilla.

Tiistaina aamulenkin lisäksi lisää fillarointia, tällä kertaa suunnattiin Frescon kanssa mutsille sohvakangasnäytteitä puntaroimaan. Fresco sai sillä aikaa pitää seuraa hoidossa olevalle tädin terrierimummolle. Tai lähinnä olivat kyllä näkemättä toisiaan. Fresco osaa olla tosi herrasmies ja pistää laput silmille jos huomaa ettei toista kiinnosta seurustella.

Keskiviikkona lenkkiä jossa myös pojille jäljet ja Frescolle muutama toisto pudotettua. Ei kummoinen treeni jäjen osalta tällä kertaa. Frescolle pitkä jana jossa tuli etenemisvaikeuksia n. 20 metrin kohdalla. Lähettelin uudestaan jokusen kerran että jälki nousi. Mustille lyhyt jälki parilla kulmalla ja parilla kepillä. Tällä kertaa ekakin keppi nousi näppärästi, loppu sen sijaan oli vähän epätarkka.

Illalla Mustin agitreeni. Ville edelleen kesälomalla eli tehtiin yksi vanhoista treeneistä joita muu ryhmä teki sillä aikaa kun me podettiin polvea. Vaikean oloinen pyöritys mutta selvittiin siitä Mustin kanssa vallankin kunnialla, tosin veikkaan ettei Ville olisi ollut kovin tyytyväinen meidän valssipyöritykseen, paljon muita ohjausmuuveja kun tuolla ei tullut tehtyä.
Toisessa lyhyemmässä treenissä kontakteja ja keppejä. Ei ongelmaa muuten kuin tutusti aan ylösmenolla, kamalia loikkia. :( Pitää pistää mietintämyssy päähän taas kun saan jossain vaiheessa aan kotiin.

Iltatreeninä Frescolle pitkästä aikaa ampuminen. Kuppi kentälle, seuraamista, paukut ja vähän niiden jälkeen vapautus syömään. Korvakaan ei värähtänyt paukkujen aikana eli tuo on kunnossa edelleen.

Keskiviikkona 13-vuotissynttäriä vietti Tassulähteen B-pentue eli birmat Bisse, Beta, Jesse ja Juuli. Liekö nämä kaikki vielä vallan hengissä ? Muuta ei ole ainakaan kuulunut, osan kanssa ei kyllä olla ihan viime vuosina oltu yhteydessä.

Torstaina kaatosateessa aamulenkillä ja sen jälkeen mutsin kanssa shoppailemaan Itikseen josta löytyikin vaikka mitä.

Perjantaiaamuna Jäniksenlinnaan jäljelle Lauran kanssa.
Frescolle janatreeni, taisi tulla kuusi toistoa. Eka lyhyellä matkalla, kaksi seuraavaa aavistuksen pidemmät ja edelleen hyvää suoraa etenemistä. Kahdella viimeisellä jäljen löytäminen jostain syystä tökki ihan urakalla vaikka koira oikeasta kohdasta etenikin. Viimeinen keppi saatiin onneksi ylös ja päästiin palkkaamaan.
Mustin jäljen ajoin yksin Lauran kiirehdittyä töihin. Eka kerta kun Mustin kanssa oltiin jäljellä niin ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä missä jälki meni. Vähän pyöritystä varsinkin alkuun taisi tulla mutta vaaditut kaksi keppiä löytyivät hyvin ja kulmatkin taisivat mennä about oikeaan suuntaan. :)

Jäljen jälkeen tehtiin vielä metsässä Frescon kanssa pudotettu (noutomatka reilu 50 m polkua pitkin) ja tarkkuusetsintä. Pudotettu oli hieno, tarkkuudessa etsi mutteria sammaleen sisästä melko pitkään. Paikansi nopeasti oikeaan kulmaan mutta mutterin kaivaminen esille kesti. Tiputti tuodessa kerran.

Iltapäivällä verenluovutukseen josta johtuen ilta lähinnä löhöttiin. Ei tuosta minulle muuta vaivaa tule mutta käsi kipeytyy sen verran ettei oikein mitään tee mieli tehdä. Paitsi näpyttää koneella. ;)

Vähän kissajuttua:
Kaikki A2-pennut ovat kotiutuneet hienosti. Kuulumiset kertovat hyvää ja perheet tuntuvat olevan tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Hyvä, se on tärkeä osa tätä hommaa. Lempi meillä kotona on heittäytynyt varsin vaativaksi rapsutusten suhteen, osaa pyytää niitä vaikka keskellä yötä tuhisemalla nenässä kiinni.

Armin uusi koti löytyi ja vaikuttaa erittäin hyvältä. :) Armi muuttaa heinäkuun lopussa.

Tenkasen kolmannet pennut syntyivät perjantaina Sinisilkin kissalaan. Pentue on identtinen edellisen kanssa eli kaksi sinistä poikaa ja kaksi sinikilpikonnaa tyttöä. Onnea kasvattajalle ja emolle ! Isää unohtamatta. :) Pentusista muutama lienee vielä vapaana eli jos moinen kiinnostaa, kasvattajan yhteystiedot löytyvät yhdistyksemme sivuilta.

kuva: Jaana Laakso

Gracen ab- ja kortisonikuurit alkavat loppua ja jalka on taas matkalla huonompaan jos jotain. :( Ja minä en vaan tiedä mikä tässä olisi oikea ratkaisu.

Lauantaina taas heti aamusta liikenteeseen. Tallattiin Lauran kanssa ensin jäljet koirille ja jatkettiin sitten kuopille jossa tehtiin about tunnin lenkki. Ilma oli melkoisen kuuma ja Musti lepäilikin jo lenkillä välillä makaillen, vähän mietin miten se jälkensä myöhemmin jaksaa.

Ajettiin siis jäljet vajaa kaksi tuntia vanhoina. Frescolle kolme janaa ja korkeintaan muutaman sadan metrin jälki. Jäljennostot huonoja, kuten usein vanhemmilla jäljillä meni jäljen yli jokuseen kertaan. Itse jäljen ajo keppeineen parempaa. Vauhtia oli mukavasti eli selvästi vähemmän kuin yleensä.
Mustin jälki vallan kiva. Vauhtia oli melkein sama kuin yleensä, laukkapompulla välillä mentiin. Kaikki kolme keppiä ilmaistiin ongelmitta. Ja jäljen jälkeen piti vielä pitkään heitellä keppiä. Hyvä työmoraali pojalla. :)

Ai niin, ennen jälkien tallausta tein Frescolle tarkkuusetsinnän. Vähän ylikokoinen ruutu jossa viiden sentin kolikko ja ruuvi. Kolikko nousi hyvin ja nopeasti, tuodessaan tiputti taas. Mutteria etsi kuusen takaa sammaleen sisältä pidempään. Tuohon lopun tuomiseen pitää kiinnittä huomiota, nyt tiputtaa jalkoihin lähes poikkeuksetta. Alkaa tuntua että maahanmenemällä ilmaisu olisi järkevämpi mutta tuskin alan vaihtamaan kun se ei ole Frescolle ollenkaan luontaista.

Illaksi Aijan yhdistetyille kesä- ja 50-vuotisjuhlille. Oli kivaa ja hyvää seuraa, kiitos kaikille !

Sunnuntaina aamupäivällä raunioradalle, tehtiin umpparitreenit pikkuporukalla. Sari muuten näki käärmeitä puisessa pikkumökissä, sitä lie kannattaa vähän välttää ainakin alkutreenistä.
Mustille kaksi kierrosta, kummallakin kerralla ilmaistiin suljettuna olevia syviä kaivoja. Ensimmäinen haamuna, loput valmiina. Ekalla stintillä kolme, toisella neljä. Ekoilla ilmaisun alkaminen viipyi, koira kierteli, tarkasteli ja mietti. Toisella kerralla haukku alkoi heti kun totesi maalimihen sijainnin. Hyvä treeni.
Frescolle uusi koppi (ritiläalusta, kaikuva koppi tai siellä kolisevat tyhjät tölkit eivät häirinneet), betonilaattojen välikuoppa (jossa seisoi Sarin pään päällä, sori!) ja kaksi kaivoa. Aika entisellään tuo on raunioilla, tekee työtä itsenäisesti ja hyvin. :)

Sitten Jusslaan johon olin tallannut pojille jäljet. Jäljet pari tuntia vanhat. Yöllä oli satanut, nyt kuumaa ja kuivaa. Frescon jälki ihan käsille, ei nostanut sitä edes kunnolla. Myöhemmin sai jäljestä vähän kiinni, nosti yhden kepin ja hukkasi jäljen. Annoin etsiä aikansa ja vein autoon.
Musti nosti omansa nätisti mutta joutui aika alussa hukkajäljelle. Metsässä taisi olla muutakin liikennettä, kuulin sieltä ääniä Frescon aikana ja Musti veti niin pontevasti väärään suuntaan että jotain se jäljesti. Lopussa päästiin taas omalle jäljelle josta löytyi viimeinen keppi. Vajaa 10 ennen tuota teki muuten valeilmaisun, meni maahan vähän epävarmasti. Olin itse talloessani seisoskellut tuossa hetken kun mietin että mihin menen. Tarkka poika ! Jatkettiin tuosta eteenpäin sen kummempia ihmettelemättä.

Kävin Kuusisaaressa kukkienhoitoreissulla ja tein samalla Frescolle vajaa 200 metrin jäljen viidellä kepillä takanurmikolle. Ajettiin n. puoli tuntia vanhana. Nosto taas ehdottoman huono. Muuten kohtalaista, yhdessä kulmassa meinasi tulla hukka. Kepit nousivat hyvin.
Mutta ei me kyllä taideta jälkikokeeseen ihan heti mennä, on tuo jäljen nostaminen vielä niin huonoa.

Iltapäivästä kylään tuli pieni kultainen Saku jota Musti ansiokkaasti leikitti. Pojat saivatkin ihan kunnon painit aikaiseksi.

Hyökkäykseen:

No nyt se kuoli:

Illalla vielä vajaan puolen tunnin fillarilenkki Frescon kanssa. Lepopäiviä onkin ollut jo ihan tarpeeksi tuon suhteen, pitää taas skarpata.

Loma ei kun lähestyy, vielä tämä viikko töitä. Työpaikalla on jo kuolemanhiljaista, pari hassua toimittajaa ja minä töissä.

Maanantai-iltana hakutreeneihin. Meni vähän soutamiseksi ja huopaamiseksi, peruin jo kerran treenit kun lämmintä oli päälle +25 ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Tuon tehtyäni taivas meni pilveen ja treenit tuntuivatkin taas varsin hyvältä idealta. Puolet alkuperäisestä porukasta pääsi vielä peruutuksen peruutuksen jälkeenkin paikalle eli saatiin näppärät pikkutreenit aikaiseksi.

Treenin alkuun sattui kunnon kaatosade eli sää oli lämmin ja kostea, ei kummoista tuulta.
Frescolle viuhka, maalimiehet lähtivät yhtä aikaa kohti takakulmia niin että koira näki. Lähetin ensin oikealle, sitten vasemmalle. Molemmilla pistoilla lähti vähän takaviistoon, näki maalimiehet viimeisen kerran turhan takana. Pitää ensi kerralla itse ohjeistaa tarkemmin.

Mustille kolme maalimiestä valmiina. Kivoja pistoja, tosin yhdellä kämmättiin taas kun maalimies olikin edellisen koiran ekassa piilossa kun minä tarkoitin tokaa. Noin se kommunikaatio välillä pelaa. :D

Haun jälkeen tehtiin vielä lähistölle esineruutu. Leveyttä ehkä 20 m ?, syvyyttä vajaa 50. Tuotin Frescolla kolme vierasta esinettä, nosti ja toi kaikki nätisti joskaan ei mitenkään supernopeasti. Mustille yksi vieras ja yksi oma. Oman etsiminen vieraan jälkeen oli selvästi vaikeampaa, hakiko se samaa vierasta hajua ? Tahtoo vähän mälvätä ja hidastella lopussa. Toisella esineellä lähdin itse karkuun, toimi paremmin. Mustin työskentelyyn pitäisi saada parempi irtoaminen takalaidalle sekä suoruutta.

Kotona vielä Frescolle nopea iltatreeni. Vähän seuraamista (keuli aika paljon), juoksusta seisomaan jääminen (hyvä ja nopea) ja siitä luoksetulo jolta suoraan ruokakupille.

Tiistai meni lähinnä eläinlääkärikäynnin merkeissä. Kissanpennut ja Musti rokotettiin ja yksi pennuista sirutettiin. Lisäksi Gracesta otettiin taas verikoe ja yllätys yllätys, hematokriitti oli tällä kertaa täysin normaali (35). Yllättävän nopeasti tuo on parantunut, vähän outoa. Illalla soitti vielä CatVetin lääkäri joka kertoi että viime viikolla otetussa näytteessä oli hemoglobiinikin ollut kovin alhainen. Jalka sen sijaan vaivaa edelleen enkä oikein tiedä mitä tuossa voisi enää tehdä. Ensi viikolla on tehtävä jonkunlaisia päätöksiä asian suhteen.

Musti muuten toteuttaa sananlaskua "suutarin lapsella ei ole kenkiä" mutta vähän muunneltuna. Eli eläinlääkärin kasvatti pelkää neuloja. Tuo on ensimmäinen koira minulla kun kimpoilee rokotettaessa niin että sitä saa jopa vähän pitää paikallaan.

Illalla koiria kävi taas viihdyttämässä pikku-Saku. Se on kyllä hauska heppu. :)

Keskiviikkona pitkästä aikaa Mustin kanssa agilityyn. Tehtiin Agirodun Open Class -rata ja kylläpä vaan olikin kivaa ! Musti suoriutui radasta keppeineen enimmäkseen oikein hienosti. Pari rimaa tippui eri yrittämillä mutta nuo menivät selvästi emännän piikkiin. Aan ylösmenokontakti pykii edelleen, yllätys yllätys. tuota ei pitäisi varmaan edes tehdä enää yhtään ennen kuin keksin miten sen voisi saada kuntoon.

Torstaina mininaamat elikkä kissanpennut täyttivät 12 viikkoa ja saavuttivat maagisen rajan eli luovutusiän. Talo alkoi hiljentyä kun suklainen Anselmi ja punainen Armas lähtivät omiin koteihinsa. Hei hei reippaat pojat !

Illalla Frescolle ja Mustille esineruutu yhdellä esineellä kumpaisellekin, palkkana iltaruoka. Hienot nopeat lähdöt suoraan perällä, etenkin Mustilla. Mustin palautus edelleen vähän mälväävä viimeiset reilu viisi metriä, tuohon pitää paneutua. Noudon kunnollinen opetus varmaan auttaisi .. Kun saisi aikaiseksi.
Mustilla etenkin pitää muistaa jatkossa laittaa välillä esine eteen, nyt se painoi niin vauhdilla että lieköhän nenä oli auki ennen kuin perällä ? No, tiedä vaikka olikin.

Perjantaina lähti kotiinsa viimeinen pojista eli Aki. Hauskoja hetkiä Akille labbiskaverin seurana !

Lauantaina aamulenkin yhteydessä tein pojille jäljet. Tai Frescolle lähinnä janaharjoituksen.
Jälkien vanhentuessa muisteltiin Frescon kanssa etsintäkokeen vähemmän treenattuja osioita. Tarkkuusetsintä oli muistissa, pysyi hyvin alueella ja löysi nopsaan. Palautukset vähän hitaat ja maata ruopii edelleen, löytää kyllä esineen kuopsutuksen lomastakin. Pudotetussa oli ensin ihan pihalla kun en näyttänyt pudotusta. Palattiin vähän takaisin päin, näytin pudotuksen jolloin lähti ja toi nätisti. Tehtiin useampi toisto erilaisilla matkoilla, muutamalla kerralla lopussa ei nähnyt enää pudotusta.

Sitten jäljille. Ensin Musti. Ajoi muuten nätisti mutta annoin taas mennä liian lujaa jolloin jätti ensimmäisen ja toiseksi viimeisen kepin. Muut neljä nousivat nätisti, myös se melkein tulitikun paksuinen risu jonka jäljelle kokeeksi jätin.
Frescon janatreeni meni päin häntiä. Nosti ekan jäljen n. 25 metrin janan jälkeen ihan nätisti. Tuossa vaiheessa päästin jostain syystä liinasta irti jolloin koira kirmasi iloisesti parinkin kepin ohi. Loppuun vielä muutama onnistunut jäljen (ja kepin) nosto vähän lyhyemmillä matkoilla. Enemmän treeniä tuo kyllä vaatii jos vielä joskus kokeeseenkin aiotaan.

Illalla aloitettiin Frescon kanssa uutena harrastuksena fillarilenkit. Tarkoituksena olisi luoda kuntoa sekä koiralle että ohjaajalle syksyn hakukokeitakin silmälläpitäen.
Fillaroitiin Kyllästämöntien lenkki, olisiko tuo jotain reilu 3 km ? Vermeet ovat vielä hakusessa, tänään koira oli vapaana. Ei ihan hyvä ratkaisu tuokaan, me kun fillaroidaan autoteiden laitoja. Pannassa ei voi pitää, siinä muistaa taannoiset potkukelkkaharrastukset ja tahtoo vetää. Kovaa.

Sunnuntaina aamusta Puolarmaariin katsomaan aussierkkaria. Pentujen ja urosten verran viihdyin paikalla, sitten alkoi riittää. Huomattavan vähän tuttuja liikenteessä eli ilmeisesti olin ihan väärässä paikassa. ;)

Iltapäivällä taas Frescon kanssa fillaroimaan, kokeiltiin tällä kertaa isoa kuonopantaa jossa pystyy läähättämään hyvin. Ei hyvä, Frescolla ei ole ollut tuollaista härveliä päässään ikinä eikä sitä nytkään oikein arvostanut.

Amelie-neiti lähti iltapäivällä kotiinsa. Nyt on talo melkein hiljainen kun menosta pitävät huolta enää puolivuotias Armi sekä meille ainakin toistaiseksi jäävä Lempi eli Perheen Pienimmäinen. Melkoinen pakkaus tuo viimeinen, temperamenttiä riittää. Ei yllätys, kilppari kun on.

Iltatreeninä Frescolla kaksikiloisen kapulan tasamaanoutoa. Tuota ei ole tehty hetkeen ja perhana kun tuota onkin taas vaikea heittää. Frescon ilme oli näkemisen arvoinen kun ekalla noudolla yritti vauhdissa napata kapulan mukaan. On vähän painavampi kuin vaikka ohjatun olematon kapula.

Tietääkö joku mikä tämä on ? Se löytyi pihaltamme metsän puolelta muutama viikko sitten, sijainnista päätellen oli laskeutunut taivaalta. Paksuhkoa ilmapallomateriaalia mutta ei pallo vaan enemmän "huivin" muotoinen, piiitkät hapsut päissä. Haisi tosi pahasti ja voimakkaasti kumilta, yäk.

 

Maanantaina hakua mosabackassa. Keskilinja vasemmalle ylös mäkeä, rata varmaan jotain vajaa 200 m. Ilma +20, ei suurempaa tuulta.

Frescolle valmiina kolme maalimiestä. Ensin vasemmalle jossa mm etukulman umpparissa. F kävi kierroksilla ja teki hienon mallisen vauhdikkaan piston, vauhtia vaan oli senkin verran että maalimies jäi haistamatta. Uusintayrityksellä ok. 20 haukkua ja palkka.
Oikealle piti tulla tyhjä mutta pisto meni sen verran leveäksi että mm nousi vajaasta 100 metristä. Piiitkä ilmaisu kun oli ohjeet haukuttaa kunnes tulen paikalle. Etukulma jäi kunnolla tarkistamatta.
Sitten pari tyhjää vasemmalle tutkimattomalle alueelle, kohtuu ok.
Viimeinen maalimies oikeassa takakulmassa. Lähetin, lähti vähän vinoon, etsi oikealta ja etsi vasemmalta, oli selvästi hajulla koko ajan mutta paikantaminen kesti tosi pitkään. Maalimies kivikossa ison kiven vieressä. Ilmaisu jo vähän hyytyneen kuuloista mutta lähti kuitenkin kohtuukivasti.

Mustille (joka ei vieläkään aro jalkaansa, hiphei !) neljä maalimiestä. Ensin suora pisto vasemman etukulman umpparille. Hyvä ilmaisu, alkoi heti umpipiilosta huolimatta. Vähän tökki lopussa kun aloin itse avata piiloa ja isänsä ulvoi autossa lähistöllä.
Toinen vähän laatikkomainen pisto oikealle ylös rinteeseen.
Seuraava piiiitkä suora pisto vasemmalle. Erittäin hyvä ja suora, irtoaa pitkälle.
Viimeisenä kokeiltiin laatikkomaista oikealle takakulman kivenkoloon jonka paikantamisessa isoilla äijillä Frescolla ja Nemolla meni hetken aikaa. Musti käänsi laatikkonsa väärään suuntaan ja etsi pitkään taampana aluetta (jota ei oltu käyty läpi, tuotakin voisi alkaa Mustin kanssa vähän ajatella) mutta kun kääntyi oikeaan suuntaan, paikansi piilon noppaan.
Lähetyksen minusta hyviä. Musti pitää lähettää selvästi nopeammin kuin isänsä eli koira sivulle seisomaan, käsi ojoon ja käsky. Se lähtee noin parhaiten plus muuten varastaakin helposti.

Frescon iltatreenissä kaukot ja ohjattu. Ei mennyt ihan putkeen tällä kertaa. Kaukoissa ruokakuppi takana ja koirahan jumitti maahan ihan urakalla. Kummallista. Tosin tuohon olen ennenkin törmännyt, liian iso takapalkka ei näköjään Frescolle sovi.
Ohjatussa piti hakea oikea, kävi kentän laidassa ja kun ei heti kapulalle osunut, toi keskimmäisen. Voi vimpula. No, ehkä tuo on helpompi avarammalla kentällä tähdätä oikeaan kapulaan.

Tiistain suuri uutinen on Mustin lonkkalausunto jonka Kennelliitto vihdoin meille luovutti. Isän jäljillä jatketaan tässäkin, B/B ja 0/0 kuten Frescollakin. :) Hienoa.
Kennelliiton uudesta hienosta etukäteismaksusysteemistä ei kyllä ollut meille apua, nuo oli lausuttu jo 17.6. ja silti tieto meille tuli vasta 23.6. Vaan eipä tuo mitään kun uutisetkin olivat noin hyviä. :)
Nyt kelpaa pojan pomppia ihan luvan kanssakin.

Suloinen Lempi. Harvoin kyllä noin rauhallisena. Tällä hetkellä pentusten rytmi sanoo että raviaika on kl 22, 24 ja 05.

Tiistai-ilta vietettiin Gracen kanssa CatVetissä. Alkututkimuksen jälkeen kissi untenmaille ja röntgeniin. Vasemmasta polvesta löytyi nivelrikkoa ja irtopala sekä turvotusta. Turvotuksen syytä selvitellään vielä. Grace sai piikin voimakasta kipulääkettä, sillä pitäisi pärjäillä ainakin muutama päivä.
Veriarvoissa tulehdusarvot pikkuisen koholla ja yllätys yllätys hematokriitti ihan liian alhainen.
Diagnoosina jälkimmäisestä siis keskivaikea anemia jota hoidetaan aluksi kortisonilla, kontrolli viikon päästä. Polven turvotuksen vuoksi myös ab-kuuri.
Kissiparka, toivottavasti saadaan vielä mummo kuntoon. Tosin nivelrikko ja irtopala tuon ikäisellä kissalla ei kuulosta kovin hyvältä, nivelrikkohan ei varsinaisesti häviä minnekään. :(
Gracelle taas täysi kymppi käytöksestä, hereillä ollessaan se vaan makaili pöydällä ja kehräsi. Eihän tuota yleensäkään ell visiitit pelota.

Keskiviikkoiltana startattiin poikain kanssa Padasjoelle jossa Frescolla oli tokostartti kl 21. Vähän kylmäsi aloitusaika vahvistuksen saatuani, tuohan on normaalisti käytännössä meidän nukkumaanmenoaika. Alkuviikosta säätiedotusta katsellessa aika alkoikin jo tuntua ihan hyvältä, sää ehti sentään vähän viiletä.

Istuminen 10
Makuu 10

Oltiin luokan eka koira ja jatkettiin suoraan paikallaoloista yksilöliikkeisiin. F puhkui intoa paikallaanolojen loputtua eli en kokenut tarpeelliseksi käydä kehän ulkopuolella sitä virittelemässä.

Seuraaminen 9 - keuli alussa, yksi oikealle käännös juoksussa aukesi vähän.
Idari 10 - seuraaminen etenkin kulmissa olisi voinut olla tarkempaa, edisti vähän.
Luoksetulo 9 - oli oikeasti etenkin Frescoksi hyvä. Lähti lujaa, pysähtyi aika napakasti, lähti taas lujaa, meni maahan hyvin joskin vähän myöhään kun joku meinasi unohtaa antaa käskyn. Viimeisen pätkän viimeinen kolmannes ravilla. Hyvä eteentulo ja sivullesiirtyminen.
Ruutu 9 - jeij ! Matka olivat aika lyhyet. Haki ruudun hyvin katsellaan ennen liikettä. Merkki-käskystä lähti kohti merkin lähellä olevaa noutokapuloiden yms kasaa. Korjasi merkille käskystä. Ihme jo sinänsä, yleensähän tuon liikkeitä on tosi vaikea korjailla kesken jos homma lähtee menemään pieleen. Käskyllä suoraan ruutuun, ei tykinnopeasti mutta reipasta laukkaa kuitenkin. Nätisti maahan ja sivulle. Hienoa Rex ! Treenaaminen ilmeisesti sittenkin kannattaa. ;)

Tauon jälkeen ohjattu  0 - damn. Teki saman mitä on tehnyt viimeisen viikon eli lähti nätisti vasemmalle mutta ei löytänyt heti kapulaa joten jatkoi keskimmäiselle. Annoin mennä kun ei noita ole oikein kotonakaan saatu kesken korjattua ja otin koiran iloisesti vastaan väärä kapula suussa. :D
Metallinouto 10 - nätti liike, ei huomautettavaa minullakaan.
Tunnari 10 - aukaisi suuta paluutarkistuksella väärän kohdalla mutta onneksi ei ottanut kapulaa. Toi oikean nätisti pureskelematta.
Kaukot 8 - alussa taisi nousta istumaan seisomisen sijaan. Muuten suhteellisen nätit vaihdot oikealla tekniikalla.

Loppupisteet ohjatun nollasta huolimatta 271 eli ykköstulos ja uusi TVA on valmis. :D

Tuomarina toimi Marita Packalen kera harjoitusarvostelijan. Kenttä oli ruohopohjainen.

---

Kiitokset kaikille onnitteluista ! Aika mahtava fiilis edelleen. :)

Loppuviikko kerrassaan lomailtiin. Koirat saivat tyytyä pelkkään lenkittelyyn ja pihalla pyörimiseen, treenattu ei niin kerrassaan mitään. Aika kivaa vaihteen vuoksi näinkin, viimeinen reilu puoli vuotta oli aika tiivistä tahtia varsinkin tokorintamalla.

Lauantaina juhlittiin mutsin 60-vuotispäiviä. Ensin kulttuurikierros Tuusulan rantatiellä Lotta-museossa, Halosenniemessä ja Ainolassa. Seuraavaksi jatkettiin Kuusisaareen jossa juhlittiin yöneljään saakka. :) Koiratkin pääsivät ennen kymmentä mukaan bileisiin ja täytyy sanoa että täysi kymppi käytöksestä koko kolmikolle, olivat erittäin asiallisesti.

Maanantaina tavan tapaan hakuun. Uutena mukana myös ryhmään ja lajiin tutustumassa Paula, tervetuloa !

Paikkana Technopolis, keskilinja poikittain normaaliin nähden. Frescolle valmiina kolme maalimiestä. Ensin lähetys vas. etukulmaan jossa maalimies. Koira meni sen verran tuulen väärältä puolelta ohi ettei haistanut. Toisella lähetyksellä vähän pyörien maalimiehelle.
Oikeaan etukulmaan olin ajatellut tulevan tyhjän mutta maalimies olikin sen verran lähellä että koiruus paukkasi sinne. Ihan nätti pisto, kääntyi oikeaan suuntaan eikä tehnyt piikkiä.
Seuraavaksi tyhjät molempiin suuntiin. Oikealta otin takaisin, lähti vinoon eikä uponnut tarpeeksi. Korjasi takaviistoon ja teki vähän piikkimäisen piston. Mahtaa koiraparka olla välillä ihan ulalla että mitä siltä oikein halutaan.
Vasemmalla kallion päällä viimeinen maalimies. Kaikilla pitkä haukku siihen asti että tulin paikalle. Ok haukut, viimeisellä pätkäisi vähän loppuvaiheessa.

Koipivaiva-Mustille pelkkää ilmaisua. Otettiin umpparilla kun sellainen oli mukana. Viisi ilmaisua, järjestyksessä 30, 40, 25, 15, 5 haukkua. Musti aloitti nätisti mutta seilasi vähän haukkuessaan, jollain ilmaisulla kiersi piilon jolloin oli hiljaa. Yritti myös tunkea piiloon sisälle. Kesti jo paremmin että tulen vierelle pyörimään, samoin hiljaiset kehut menevät pätkimättä. Tuota pitää tehdä enemmän, kehua voisi ehkä ihan reippaastikin.

Pennikin pääsi tekemään ilmaisun kun näytettiin rullakoiran mallia. Näppärästi nousi aavistuksen avulla kiintorulla suuhun vaikkei tuota ole tehty ties kuinka moneen vuoteen.

Tenkasesta tuli toista kertaa isä. :) Ylpeän isän söpöstä jälkikasvua voi ihailla Feronian kissalan sivuilla. Pentusia tuli neljä, syntymäpäivä 8.6. on hauskasti emon ensimmäisenkin pentueen syntymäpäivä viime vuodelta.

Iltatreeninä Frescolle tunnari (reipas ja itsevarma, tehtiin ruohikolla pitkästä aikaa), kaukot (liikkui pitkästä aikaa oikeasti eteenpäin. Olikin tosi järkevää tehdä tuo niin että se tiesi että ruokakuppi on jossain siellä minne nenä näyttää.) ja ruutu (ei nähnyt rakentamista, hiekalla, valkoiset merkit, meni miljoonaa ja suoraan sisään, iltaruoka tavalliseen tapaan ruudussa).

Tiistaina tottistamaan keralla osan hakuporukkaa.

Molemmille pojille kaksi stinttiä. Mustille perusjuttuja eli samaa mitä mm. viikonloppuna. Eka stintti hyvä, toisella oli vähän tarkkaamaton. Nyt tuntuu että alkaisin mieluusti palkata joistain jutuista lelulla muttei uskalla jalan takia. No, joskus myöhemmin sitten. Toivottavasti.

Frescolle ekalla idari merkeillä, palkkaa vähän siitä sun tästä. Seuraamista. Maahanmenoja liikkeestä, vitsi että olivatkin yllättäen hitaita. Pari kertaa hipaisin sormella selkään, jo sillä normaalivauhti palasi. Nopea vauhtiluoksetulo, kaukkarit. Molemmissa noissa ongelmana oma-aloitteinen istumaannousu kun loittonin. Menin takaisin ja otin uudestaan alusta, pysyi. Kävi muutenkin aika korkealla, kerran kopautti minua hampaalla päähän kun pomppi ympärillä. Höpsö ukko. :)
Toisella stintillä pelkkä ruutu, ruoka ruudussa. Ekalla yrityksellä lähti sikalujaa ja jopa käden osoittamaan suuntaan mutta missasi ruudun viidellä metrillä. Ruohoalusta, valkoiset merkit, aika paljon kaikkea rojua maassa eli ei varmaan hahmottanut oikeita merkkejä. Hyvä silti että lähti lujaa ja lähes oikeaan suuntaan. Toinen yritys, merkille eri suunnasta. Nyt hieno kaikkiaan. Myös kohtuunopeat merkit.

Merkille sijoittautumisen uutta opettamista en ole vielä aloittanut. Kokeillaan nyt vielä pari kisaa näin ja vaihdetaan tuo talven aikana jos jätetään toko tauolle loppukesästä. Pelkään että jos nyt vaihdan merkille menon erilaiseksi, ohjattukin pitää tehdä uusiksi koska kapuloille lähdetään silloin eri kulmassa kuin ennen.

Lenkkiä sateisessa Keinukalliossa kera kolmikon. Olivat kohtuuhillitysti jopa.

Keskiviikkona käytiin vain sivistävä remmilenkki ja iltatokottiin Frescon kanssa.
Kaukoja. Ihan ok, maahanmenot saisivat kyllä olla nopeammat. Liekö sitä reppanaa ikinä palkattu noista ?
Ohjattu nouto samassa kohtaa kuin sunnuntaina. Ottaa selvästi painetta merkille menosta tuossa, meni huonosti ja kun hetsasin, yritti jättää merkin välistä. Kapulan tuonti oikea ja ok.
Ruutu vauhdikas, ihan lopussa epäroi vähän että mihin pitää mennä. Oranssit merkit hiekalla, iltaruoka ruudussa.
Ruudun jälkeen vielä pelkkä merkki kapuloiden viennin kera ja siitä vapautus syömään.

Torstain metsälenkillä muut vapaana, Musti lähinnä remmissä. 15 sekunniksi päästin sen vapaaksi mutta meni heti sen luokan kimpoiluksi että otin pennun takaisin naruun. Kai tuota voisi pitää enemmänkin vapaana, lekurihan sanoi että jalan mukaan, mutta en kyllä vielä uskalla. Musti onneksi kulkee nätisti remmissä pidemmät lenkit vaikka muut ovatkin vapaana. Pari kertaa unohti piuhan ja kimmahti vauhdilla johonkin suuntaan.

Illalla lekuriin pentusten rokotukseen. Kaikki kunnossa eikä Aurinkoisen purentakaan Tuijan mielestä näytä ollenkaan pahalta. Voi kuulema tuosta vielä oietakin mutta vaikka ei niin isompia ongelmia ei pitäisi olla luvassa. Hyvä uutinen. :)
Rokotus otti pennuilla aika koville, nukkuivat koko illan ja vielä seuraavan yönkin. Mikä tietysti oli meidän kannalta iloinen asia, nuo kun valvottavat nykyisin ihan urakalla aamuyöstä.
Mukana lekurissa oli myös Grace joka on viime viikot ontunut vasenta takajalkaansa. Otettiin siitä verta maksa-arvoja varten (Gracehan on syönyt epilepsialääkettä varmaan kuutisen vuotta) sekä Lohen tutkimukseen. Maksa-arvoja siis selvitellään kipulääkkeen syöttämisen takia. Kuvissakin käydään myöhemmin jos ei ontuminen mene kipulääkekuurilla ohi.

Punnitsin Frescon kun sekin oli autossa mukana. Paino 22,8 eli vain 300 g enemmän kuin poikansa. Yllättävää, Musti kuitenkin näyttää vielä Frescon rinnalla vähän hippuselta. Fresco voisi kyllä olla paremmassa lihasmassassa tällä hetkellä.

Illalla pihatokotusta. Mustin kanssa seuraamista, jääviä (se & ma), luoksetulo ilman loppuasentoa, vähän noutokapulan pitoa ja pari hyppyä kahdella laudalla.
Frescon kanssa ohjattu nouto (edelleen paineistuu merkistä, pahus. meni kuitenkin, haettiin vasen) ja ruutu (ihan sikalujaa. Tietää entistä paremmin mihin on menossa, nyt asettui jo merkillekin nenä valmiiksi ruutua kohden eli 180 astetta eri suuntaan kuin normaalisti. Tiedä sitten onko tuo hyvä vai huono jatkoa ajatellen mutta nyt ainakin pidän sitä hyvänä, imua ruutuun on ihan eri tavalla kuin jokunen viikko sitten).

Kennelliitto on taas uusinut terveystuloslausuntomaksusysteeminsä (vieläköhän tuohon keksisi pidemmän sanan?). Passeli ajoitus meidän kuvia ajatellen. Nyt vaan odotellaan.

Lauantaina toinen kerta Jessica Ristimäen hakukoulutusta.
Frescolle rata vajaa 200 m, kolme maalimiestä joista kaksi etukulmissa ja yksi takakulmassa. Etukulmat taisivat nousta ihan vaivatta. Tyhjät kohtuullisia, ei aina ihan priimasuoraa tai ihan syvälle uppoavaa mutta kääntyivät pääasiallisesti ihan oikeaan suuntaan eivätkä olleet piikkejä, hyvä hyvä ! Viimeinen maalimies oli hankala, se oli tuulen "väärällä puolella" reilusti yli viidessä kympissä kalliotiputuksen takana niin ettei koira taatusti saanut hajua ennen kuin meni hyvin lähelle. Lähetin lopulta takareunana kulkevaa polkua pitkin, sitä upposi tarpeeksi syvälle.

Toisella kierroksella Frescolle mutama tyhjä ja maalimiehet takakulmissa, ei siis aloitettu ihan radan alusta. Oikeassa takakulmassa koiran piti mennä kallion taa, tuossa tuli useampi lähetys ennen kuin haju sattui nenään. Vasen takakulma sama kuin ekalla kierroksella, nyt meni about toisella lähetyksellä eikä tarvinnut laittaa polkua pitkin.

Ihan ok treeni kaikkiaan. Muistettava jatkossa tutkia koko alue ja kiinnitettävä huomiota pistojen suoruuteen ja syvyyteen.

Mustille pelkkää ilmaisua. Ekalla kierroksella umpparin kera viisi haukkupätkää, pituudet 10-40 tai jotain sinne suuntaan. Toisella kierroksella neljät haukut ilman umpparia. Umpparilla seilaa enemmän mutta ei häiriinny enää paljoa kun itse tulen kiertelemään ympärille. Ilman umpparia makaava maalimies oli uutta, siellä piti vähän tarkistella ja haukku pätki tuon takia. Pari kertaa karkasi ennen lähetystä. Näki maalimiehen piilolle (= kymmenen metrin päähän) menon ja kiihtyy noista aina aika lailla.
Lisää ilmaisuharjoituksia tulevina viikkoina.

Häntä tötteröllä tyytyväisenä treenin jälkeen:

Frescon kuvat Niina Savela, lisää löytyy täältä.

Sunnuntaina lenkkeiltiin hiekkakuopilla jossa Penni pääsi uimaan. Mustikin joutui vahingossa syvään veteen ja räpiköi vähän aikaa. Sen jälkeen vahingosta viisastuneena vain kahlaili. Tuohan tykkää vedestä mutta uintitekniikka on ilmeisesti vielä niin huono ettei uskalla enempiä uida. Jos tulisi lämmin kesä, Mustin Uimakoulun voisi ottaa ihan projektiksi. Isänsä lie jo menetetty tapaus tuon suhteen.

Viikonlopun iltatreeneinä Frescolle ruutua ja kaukkareita. Kaukkarit ovat aika rikki, niihin täytyy nyt saada vaan itseluottamusta ja intoa vaikka vähän tekniikankin kustannuksella. Ruutu sen sijaan toimii kotipihassa ihan loistavasti. Ruutu on aina enemmän tai vähemmän eri kohdassa ja eri puolella tonttia, lähetys eri suunnista, erilaiset merkit, hiekka- tai nurmialusta, koira ei näe ruudun rakentamista. Ruoka ruudussa läpinäkyvässä matalassa rasiassa, ei näy kauas.
Fresco hakee käskystä ruudun silmillään hyvin ja nousee jo tuosta. Menee merkille reippaasti, nenä yleensä nykyisin ruutua kohti. Ruutuun vauhdilla, saa mennä suoraan syömään. Eli keskikohtaa tai pysähdystä ei ole viime aikoina otettu yhtään eikä ihan heti otetakaan, kokeillaan nyt tällä. Intoa on ainakin saatu ylös ja paljon. Kuten eräs viisas reilu viikko sitten sanoi, jos intoa ja halua on tarpeeksi, se kyllä etsii sen ruudun vaikka mistä. Liekö tuo olisi avain meidän ongelmiin ? Nähtäväksi jää.

Frescon liike oli levon jälkeen aavistuksen jäykkää sunnuntai-iltana, ei kuitenkaan selvästi ontunut. Liekö ranne vähän vaivaa ? Lauantaisessa treenissä tuli kerran korkealta kalliolta alas, joskin kohtuujärkevän näköisesti. Lisäksi su lenkkeiltiin tosi epätasaisessa maastossa, juoksi paljon kivikossa ja pieniä rinteitä ylösalas.

Fresco aloitti uuden viikon täräyttämällä maanantaina aamupäivällä aidan ja ojan yli naapurin kissan perään. Enpä olisi ihan heti uskonut, tuo on sen verran nöyrä koira ja oletin että tietää moisen olevan kiellettyä. Itse en ollut kotona mutta isäntä oli antanut sanallista palautetta aiturille. Onneksi kissa pääsi puuhun heti aidan viereen eli koirakaan ei jatkanut pidemmälle ja sai palautteen toiminnastaan heti.
Liekö tuo meni perille ? Toivottavasti, tuo ei ole kovin suotavaa.
Ainakaan seuraavana päivänä lenkillä ollessamme ei lähtenyt samassa kohdassa näkemänsä kissan perään ollenkaan.  

Maanantaina lenkille Konalaan (tai Malminkartanoa kai tuo oli, aika luotaantyöntävää aluetta oikeastaan paikoin) poikien kanssa.
Sieltä Mustin agitreeneihin. Tehtiin neljällä aidalla erilaisia vientejä, takaakiertoa, sylkkäriä ja jaakotusta. Sylkkäri etenkin tuotti suuria vaikeuksia, Musti luuli että kyse on kiertämisestä ja kiersi pontevasti aitaa minkä kerkisi.
Itsenäisenä naksuteltiin aan ylösmenoa, hypättiin kahdeksikkona maxiaitaa ja tehtiin puomin kontakteja. Plus tokotettiin ihan vähän.

Tiistana sama systeemi, ensin lenkkiä Konalassa ja sitten Frescon kanssa kimppatokoamaan. Meitä oli paikalla kolme eli aikaa riitti taas hyvin per koirakko.
Frescon kanssa tehtiin kisanomainen treeni eli liikkeet liikkurin avustuksella putkeen ja lopussa iso ruokapalkka.
Liikkeinä oli
- seuraaminen - ok paitsi muutamassa pysähdyksessä hidas istuminen, noita voisi nopeuttaa.
- ruutu - pysähtyi huonosti ruudussa, maahanmennessä toinen etutassu nauhan yli
- hyppynouto - ok
- ohjattu nouto - ok paitsi että jossain noudossa ennakoi reilusti edestä sivulletulon
- tunnari - otti oikean, lähti tuomaan, pudotti metrin tuotuaan, meni tarkastamaan loput kapulat joita ei ollut haistellut, palasi oikealle ja toi vähän pureskellen. Eli pientä epävarmuutta jostain syystä.
- kaukot - ok. Uusi käsimerkki maasta istumisessa toimi hyvin.

Eli noiden perusteella ruutuun seisahtamista pitää totisesti treenata, nyt saattaa haahuta monta askelta ennen kuin oikeasti pysähtyy. Myös käsky voisi olla vähän terävämpi.
Samoin pitää vahvistaa kaukojen uutta istumiskäsimerkkiä. Tähän astihan ongelma on ollut se että olen nostanut sen maasta molempiin asentoihin oikealla kädellä jolloin se on usein arponut asennon koska lähtee nousemaan jo samaan aikaan kuin käsikin eikä katso mihin käsi jatkaa eikä välttämättä kuuntele suullista käskyä koska käsi on vahvempi.
Jatkossa siis seisominen oikealla ja istuminen vasemmalla.

Ti-ke olin lomalla eli treenailtiin jonkun verran myös kotipihalla. Frescon kanssa lähinnä ruutua ja kaukoja, Mustin kanssa seuraamista joka tuntuu ajoittain muutaman askeleen verran jo vähän paremmalta. Ehkä se siitä nyt jos tulisi treenattuakin.
Lisäksi ollaan Mustin kanssa tehty keppejä. Lähinnä sisäänmenoa ja ihan perinteisesti käsiavulla ja naksulla. Hallilla ollaan tehty kujaa mutta tarvitaan paljon enemmän toistoja että saadaan tuo joskus johonkin kuosiin ja kujaa tai muita apuja kun kotona ei ole niin ehkä me päädytään kuitenkin tuohon perinteiseen malliin. Katsellaan.

Keskiviikkona oli aivan ihana keväinen ilma, touhuttiin, istuttiin ja nautittiin ulkosalla melkein koko päivä.

Hetty-kissa senkun panttaa, ei jälkekään pennuista. Vaan eihän noilla vielä ole kiirettä syntyäkään.

Kunnes ... Pari tuntia tuon kirjoittamisen jälkseen alkoi tapahtua. Hetty ilmoitti että nyt tukihenkilön on parasta pysyä lähettyvillä, kohta alkaa tulla pentuja. Ja kun ensimmäinen jumissa ollut saatiin kunnialla ulos, niitä tulikin. Meillä on nyt viiden pennun katras eli cremet tyttö ja poika, punainen poika, suklaa poika ja kilpikonna tyttö. Kivoja värejä ja ennenkaikkea pontevia tyytyväisiä pentuja ja asiansa selvästi osaava äiti. :)

Pennuista kiinnostuneet, olkaa yhteyksissä niin katsellaan noiden tilannetta.

---

Perjantaiaamuna tihkusateiseen Ojankoon. Ensin hyppytekniikkatreeniä jumppasarjalla kera Mustin. Nakutti menemään ihan nätisti. Tehtiin myös vähän muuta agitreeniä, keppejä, rengasta ja aan ylösmenokontaktinaksuttelua. Keppitreeni etenee aika kivasti, toivottavasti kohta saadaan kotiinkin enemmän keppejä kuin nykyiset neljä.
Sitten Frescon toko. Vähän kaukoa, ohjattu ja tunnari ok. Ruutu meni ihan mönkään, ei löytänyt sinne ei niin millään. Pienellä avulla saatiin muutama onnistunutkin ruutu. Mikä tuossa nyt taas tökki ? Liikaa visuaalista hälinää vai mitä ? Muutenkin Fresco kävi vähän hitaalla joidenkin liikkeiden suhteen. Väsy vai liikaa treeniä ?
Lopuksi vielä pienet tokotukset Mustille ja lenkki Perro- ja Troya-tyttöjen kanssa.

Siitepöly taitaa olla ihan urakalla liikenteessä jo. Se yhdistettynä tuoreisiin kissavauvoihin pärskityttää bloggaajaa ihan urakalla. Joo, kissa-allergia ja kissankasvatus ei välttämättä ole ihan se järkevin yhdistelmä. Normielämässä noiden kanssa ei kamalasti oireita tule, mitä nyt joskus harjatessa ja karvaa pöllytessä. Pennut allergisoivat herkemmin ja nekin enemmän vain näin keväällä.
Ja niin, testejen mukaan olen allerginen koirillekin.

Ja niin, kevättä tuntuu olevan jossain ruumiinosassa Tenkasellakin. Ääntä lähtee niin mahdottomasti eikä kollilassa elo maistuisi niin millään. Täytyy sanoa että Nuupi on kyllä ollut ihan mahdottoman helppo kolli tuohon verrattuna. Vaan jos se Tenkanenkin vielä hetken siistinä pysyisi. Sille on kyllä kerrottu että pallit lähtevät aika vinhaa vauhtia jos merkkaaminen alkaa. Toivottavasti ymmärtää oman parhaansa.

Pentusten eka vuorokausi meni hyvin. Kaikki ovat pontevia ja rauhallisen tyytyväisiä ja painot ovat hyvässä nousussa. Nimiäkin jo mietiskellään.

---

Lauantaiaamuna hakutreeneihin. Jotka typistyivät erinäisten sattumien ja peruutusten vuoksi lähinnä ilmaisutreeneiksi kun paikalla oli lisäkseni vain yksi innokas harrastaja.

Mustille ilmaisua. Maalimies kiven tms. taakse about viisi metriä "keskilinjalta". Koira perään ja haukkumaan. Aloitti kaikilla nätisti. Haukut 25-40 haukkua. Ekalla pätkäisi hetkeksi kun tulin paikalle, seuraavilla jatkoi vaikka kiertelin ympärillä. Yhdellä häiritsi tökkimällä maalimiestä kun tulin lähelle. Muutenkin voisi olla loppuilmaisussa vähän paremmin paikallaan, nyt seilaa maassa ollessaan maalimiestä kohti ja taas pois.

Frescolle pieni etsintä tallamattomalla alueella. Ensin tyhjä vasemmalle, ihan nätti pisto. Ehkä vähän syvemmälle olisi voinut upota. Sitten oikealle. Ekalla pistolla jätti (taas) maalimiehen piston sisään, ei saanut hajua siitä mistä meni ohi. Seuraavaksi pari yritystä joilla lähti työskentelemään taaksepäin. Seuraavalla yrityksellä lähti oikeaan suuntaan mutta kaarsi eteenpäin turhan aikaisin, annoin mennä. Löysi jopa maalimiehen. Ilmaisu ei ihan priima, hiljeni hetkeksi kun tulin paikalle.
Seuraavaksi tyhjä, ok pisto. Sitten vasemmalle jossa maalimies. Ok muotoinen pisto, tuli maalimiehestä yli aika lähelle keskilinjaa, pysähtyi, lähti takaisin ja löysi. Ilmaisu ok.
Nenänkäyttö on kyllä ihan ruosteessa talven jäljiltä. Onneksi ei ole kokeita suunnitelmissa ihan alkukaudelle, tokotetaan nyt ihan rauhassa.

Treenin jälkeen lenkille Lauran ja Tiinan kanssa, mukana siis meidän kolmikon lisäksi Simba, Nessa ja pikku-Ralli. Pennin kanssa hoidettiin Ralliin tutustuminen samaan tyyliin kuin Nessan kanssa aikoinaan eli ensin saa vähän nuuskia pentua sylistä, sitten kulkee meidän edellä eikä mene jaloissa kulkevan pennun lähelle.
Pennillähän on taipumus säikytellä vieraita koiria tutustumistilanteessa, se kun ei osaa tutustua vieraaseen koiraan sivistyneesti tuntematta uhkaa sen puolelta. Näin lenkki meni kuitenkin hyvin. Penni nuuskaisi Rallia muutaman kerran muttei ollut siitä erityisen kiinnostunut. Kuten Frescokaan, se taisi tykätä että pentua ei olekaan jos sitä päin ei katso. Musti tykkäsi ja olisi leikkinytkin pienen kanssa.

Mustin kanssa on tehty pihalla keppejä, etenkin sisäänmenoa ja välillä jopa kaikkien meidän neljän kepin pujottelua. Homma toimii kivasti ilman käsiapua. Tai hidastahan se on vielä mutta tehdään nyt tekniikka ensin. Sisäänmenoista onnistuu ehkä noin 90 %. On tehty suoraa ja 90 kulmasta lähestymistä ja kaikkea noiden väliltä, toistaiseksi vasta niin että koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella ja keppejä lähestytään aina oikealta. Toinen puoli tehdään kun tämä puoli saadaan selvästi varmaksi eli ei ihan heti.
Lisäksi on tehty seuraamista joka tuntuu aika-ajoin jo tosi kivalta. Askelia 2-10, ei sen enempää vielä. Pitäisi saada joku kriittinen katsomaan tuota miltä se näyttää ulkoapäin, onko koira vieläkin vähän edessä. Mutta nyt on siis vihdoin saatu oikeasti hommasta kiinni, hyvä.  Tokihan tuo auttoi kun itse vaan lähti etenemään. ;)
Perusasentotreenit tuon yhteydessä sujuvat erittäin hyvin, tosin välillä koira on aavistuksen vinossa takapuoli vähän minun takanani. Tuo jää helposti itseltä huomaamatta, jos kuikin taakse, penne menee entistä vinompaan.

---

Hetty-mamma säikäytti meidät oikein kunnolla viime yönä. Se alkoi illalla oksentaa tosi rajusti, vesikään ei pysynyt sisällä. Rauhoittelin tilannetta Attapektillä ja aamulla kissa oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, söi ja hoiteli pentuja normaaliin tapaan. Pentujen painot ovat edelleen normaalissa nousussa eli niille ei koitunut episodista mitään vahinkoa.
Outo juttu, ihan noin rajuun äkilliseen oksenteluun en ole ennen törmännyt. Ideoita mitä tuo oli ?
Mahapöpö ei tunnu todennäköiseltä koska yksikään talon 13 (!!) muusta kissasta (pennut mukaanlukien) ei oireile. Hettyn ruumiinlämpö on ollut normaali koko ajan. Ruoka on maistunut yötä lukuunottamatta erittäin hyvin ja vettä joi yölläkin.

---

Sunnuntaina aamupäivällä kotihommia oikein urakalla ja iltapäivällä Ojankoon jossa vähän agia ja tokoa.
Mustille taas jumppasarjaa. Nakutti oikein kivasti mutta väisti päässä olevaa Hannelea joka blokkasi namit kun Musti leiskautti kerralla kahden yli. Tokoesteen lopussa hyppäsi tänään oikein nätisti.
Tokopuolella tehtiin perusjuttuja, seuraamisen paikka tänään vähän edessä.
Frescolle tokoa. Ruutu taas vähän hukassa, löytyi lopulta. Haki ilmeisesti pöydällä ja flyballesteille jotka olivat toisessa laidassa kenttää. Jääviä, kaukoja, paikallaanolot ilman piiloonmenoa. Hauska treeni, paljon kivaa frisbeenperässäjuoksentelua.

Lopuksi lenkki Hannelen tyttöjen kanssa. Penni kotona.

Pennuilla ja Hettyllä kaikki hyvin. Tässä suklaapoika tervehtii äitiä:

Maanantaina Mustin kanssa agiloimassa. Irtoamista kahden, kolmen ja neljän esteen suoralla (palkka päässä) sekä pientä aidoista ja putkista koostuvaa ratapätkää. Itsenäisenä tehtiin puomia kontakteineen.

Ei ongelmaa, Mustilla oli kivaa ja se meni lujaa ja välillä ihan kuuliaisestikin. Puomilta onnistui kerran tipahtamaan alas mutta ei tuo tuntunut sitä stressaavan. Minua stressaa, minä pelkään tuota laitetta Frescon loukkaantumisen jäljiltä.

---

Hettyn kanssa tilanne oli ihan sama kuin eilenkin eli neitokainen ujostelee nurkassa ja Tenkanen touhuaa ympärillä. Ei juoksun merkkejä edelleenkään.

Tiistaina edettiin heti aamusta sen verran että Hetty oli peräti jaloillaan. Huraa. :D saapa nähdä vieläkö se tuosta rohkaistuu kiimaamaankin. Katsellaan rauhassa.

---

Tiistaina Tuusulaan tottistamaan hakuporukalla.
Ihan ok treenit Frescolta. Vähän vinkui sekä tunnarin että ohjatun viennissä sekä kyyryili bc-asennossa. Olen selvästi onnistunut paineistamaan sitä tuossa liikaa. Lisäksi hukkasi kaksi kertaa ohjatun merkin. Tuo on osin ymmärrettävää, merkki näkyi omaankin silmään lumen ja keinovalon heijasteissa tosi huonosti. Mutta olisi sitä voinut silti sieltä suoraan edestä etsiä ..

Musti teki pikkutottista (perusasioita ja ruutua) ja kolme ilmaisua. Ilmaisut 10, 20, 20 sujuivat hyvin ja mielettömällä innolla. :D

---

Kissoille nimpparionnea ! Tiistaina oli Valon päivä eli onnitukset täpläneidille ja nyt keskiviikkona juhlii Armi eli meidän pikkunaama-sininen.
Tuon kunniaksi Lillin pennut saivat vihdoin vallan viralliset nimetkin. Tyttö on Öinen Armi eli toistaiseksi kotikäytössä ihan Armi vaan. Poikaa paiskattiin nimellä Ähäkutti, kulkee kotonaan tulevaisuudessa Mörkönä. 
Ja niin, tulihan pennuillekin tehtyä oma sivu. Sivuilla on tuoreita kuvia pentusista.
Pikkunaamat saavat siis kunnian olla ÄÖ-pentue. Seuraavaksi hylätään nuo vaikeat kirjaimet ja jatketaan taas Aasta.
Seuraava pentueeni on Tassulähteen 25. pentue. Kai tässä pitäisi tuntea itsensä edes vähän proksi mutta kun ei niin ei, tieto vaan lisää tuskaa.

Vaikkeivät Tenkasen ensitreffit ehkä menneetkään ihan suunnitelmien mukaan, poika sai silti deitti-ilmoituksen Brittiyhdistyksen sivuille.
Ja omillekin sivuille lisättiin melkein-aikuiskuvia.

---

Frescon kanssa on tottisteltu pikkupätkiä omalla pihalla. Kaukokäskyjä pitkällä etäisyydellä, ruutua, merkkiä. Merkkiä on tehty niin että koira on seissyt siellä sun täällä ja se on käsketty merkille. Vähän hakemista vielä mutta alkaa älytä mistä tuossa on kyse. Jos tuo vahvistaisi merkkiä muutenkin.

Torstaina etätyöpäivän, pihatreenejen ja metsälenkin jälkeen Frescon kanssa fysioterapeutille. Mitään ongelmia ei ole ollut mutta halusin tsekkauttaa Frescon ennen kesän kisakautta jo ihan senkin takia että tiedän onko rannevamma esim. aiheuttanut muutoksia sen liikkumiseen ja sitä kautta jumeja.
Tamara käsitteli koira läpi ja löysi muutaman pienen kiristyksen jotka aukesivat helposti. Ranteesta kuulema tuntee selvästi että siellä on vamma mutta liikeradat ovat säilyneet hyvinä eikä aihetta huoleen muutenkaan tällä hetkellä ole. Hyvä juttu noin. :)

---

Kissarintamalla sen sijaan sairastellaan, meillä on riesana joku mahapöpö. Mistä lie tullut mutta saisi jo sinne mennäkin. Aikuisista ovat oksennelleet Peppi, Pii ja Lilli ja pennuista molemmat. Pentuset ovat kuitenkin pirteitä ja juovat vettäkin erittäin hyvin eli eiköhän tästäkin selvitä.

Loppuviikosta pöpö vaan jatkoi matkaansa, oksennelleet ovat tainneet kaikki paitsi Grace. Ja ehkä se sillekin vielä ehtii. Suuri osa kisseistä on selättänyt taudin aika vaivatta mutta osa on ollut vähän nuutuneempia.

Ai niin, Attapektin nimi on näköjään vaihtunut, se on nyt Attapectin. Sattuneesta syystä kävin ostamassa sitä lisää.

---

Sunnuntaina Ikealle tokottamaan. Ilma oli tosi syvältä joten päädyttiin katoksen alle jossa sitten oli ihan älyttömän likaista.
Mutta treeniin. Frescolle:
- seuraamista, idari kisanomaisesti viimeiseen makuuseen asti. Ihan ok, en palkannut koko treenissä lelulla (asvalttipohja, vinkumisen ehkäiseminen) joten vire oli vähän alempana kuin yleensä.
- ruutu. Ei löytänyt ensin merkkiä, haki sitä liikaa oikealta. Hmm. Merkiltä lähti luoksetulomerkeille ruudun sijaan. Annoin mennä ja kun pysähtyi, käskin uudestaan ruutuun. Nyt haki sen ok.
Eli varsinkin hallissa häiriömerkit näköjään tosiaan häiritsevät. Ja hämäryys, sekö vaikutti tuohon että merkki hukkui ? seli seli.
- paikallaanolot ryhmässä. OK. Maahanmeno hidas, tarvitsee vähän napakamman käskyn.
- tunnaria. Tehtiin niin että liikkuri Laura palasi takaisin joka kerta kun koira vingahti. Itse poistuin myös hetkeksi koiran sivulta. vinkuminen oli tällä kertaa alusta asti tosi pientä ja vähäistä mutta saatiin kyllä tehdä paluita useampi kymmenen ennenkuin kapuloiden vienti onnistui ihan hiljaisuudessa. Palkka siitä ja hakemaan omaa. Toi joka kerta oman mutta tarkasteli tosi paljon eli näkyi että koira paineistui kun ei tiennyt mitä haluan.
Katsotaan jatketaanko tuota vielä nyt ennen kisoja vai annetaanko vinkua.

Musti oli vähän levoton ja melkein keskittymiskyvytön ainakin Mustiksi. Oli odottanut pitkään autossa ihan tekevien koirien vieressä ja kävi aika kuumana. Vinkui sivuilletuloissa ja parin askeleen seuraamisissa aluksi. Voisi vihdoin älytä aloittaa jollain muulla ... Samoin maahanmeno oli jostain syystä alussa vaikeaa. Kun rauhoittui, kaikki sujui paremmin. Tehtiin pikkuseuraamisia, henkilöryhmää namilla, luoksetuloja ilman loppuasentoa ja pieniä paikallaanoloja maaten ja seisten.

Iltapäivällä piti ottaa vielä revanssi kun Frescon merkki+ruutu jäivät vaivaamaan. Omalle pihalle ruutu, merkki ja läjä häiriömerkkejä. Ei ongelmaa, meni nätisti ruutuun joka toistolla. Vein itse palkan. Lisäksi ruudusta sivulle kutsumisia ja pari ohjattua joissa ei juurikaan vinkunut kun vein kapulaa. Palkka taas pelkästään namia. Kaukoja, menivät hienosti.

Mustille vähän seuraamisia ja ruutu ihan läheltä ilman lelua ruudussa. Meni sinne muttei tietenkään pysähtynyt kun ei tuo mitään pysäytystä vielä osaa.

Aamutreenin jälkeen mutsin pelloille lenkille. Ihan hyvä idea, tuli samalla putsattua koirat kun juoksivat hangessa. Samoin lauantaina käytiin tuolla tarpomassa, hyvää kuntotreeniä itse kullekin.

Maanantaina kaupunkilenkille ja sen jälkeen Mustin agiin.
Tehtiin ohjattuna keppejä vähän kapeammalla kujalla kuin aiemmin. Keppejä ei olla tehty yhtään tosi pitkään aikaan, Mustilla raksutti vähän aikaa ennen kuin muisti mitä tehdään. Sitten mentiin hienosti  monta toistoa. :)
Itsenäisesti tehtiin kehyksellistä rengasta ekaa kertaa, ei ongelmia. Sekä peen muotoista rataa jossa takaleikkaus ekan suoran putkella. Hyvin sujui mitä nyt penne karkasi pari kertaa tuon suoran putken jälkeen 90 asteen käännöksen sijasta edessä olevaan putkeen. Osaa siis irrotakin hienosti, ainakin oma-aloitteisesti.
Kouluttajalta tuli taas kehuja intensiivisestä suorittamisesta, Mustissa ei paljon ikä ja pentuhökellys näy.

Töiden jälkeen vähän kotitreeniä, Frescolle kaukoja ja palkka jokaisesta onnistuneesta asennonvaihdosta, Mustille seuraamista, kapulan pitoa.

Tiistaina eilisen toisinto, mitä nyt laji vaihtui.
Töiden jälkeen oli vielä sen verran valoisaa että ehdin tehdä Frescon kanssa pihalla ruudun ja ohjatut. Ruutu tosi nätti, namipalkka pienenpienessä rasiassa lumen keskellä. Pysähtyi hienosti käskystä.
Ohjatut viikonloppuiseen tapaan kumpaankin suuntaan, ei ongelmaa. Nopeat, suorat merkit ja nätti kapulan haku. Vasemmalle lähti ensin vähän turhan suoraan sivulle mutta käänsi sitten siitä nätisti kapulalle. Mieluummin noin kuin keskikapulalle päin.
Häiriönä pihaliikkeissä aidan taakse julmasti suljettu ja sitä kovaäänisesti protestoiva jälkeläinen.

Illalla taas Konalalenkille ja AgiTokolaan jossa alkoi (taas) ATDn Korrejen vetämä tokokurssi. Oli tarkoitus osallistua tuonne Frescon kanssa mutta osallistujia olikin vähemmän alempien luokkien ryhmässä joten vaihdoin lennossa Mustiin.
Kouluttajana Pekka Korri ja liikkeinä hyppy ja luoksetulo.
Hypystä:
- muista ja opeta virityssana, tärkeä etenkin alemmissa luokissa jossa esteen yli ei heitetä mitään (=auteta sillä koiraa huomaamaan mitä tehdään).
- estä alusta alkaen koiran tulo esteen ohi palkitsemisenkaan jälkeen, älä "avaa reittiä" esteen ohi. Ota joko palkan kanssa esteen yli tai sitten juokse itse esteen sivuitse koiran luo.
- harjoittele paljon vinoja hyppyjä. Tavoitteena seistä itse reilusti viisi metriä esteen sivussa ja silti saada koira mennen tullen esteen yli. Tuota ei olla noin päin tehty Fresconkaan kanssa, olen aina vaan heittänyt vinoon. Mutta vaikeuttahan saa noin huimasti lisää. Sitten täytyy vaan ottaa Frescollekin hyppykäsky käyttöön, nythän sillä on pelkkä hae. Vai tuo ? Lahjakkaasti jossain välissä unohdin kumpi oli nouto- ja kumpi esineruutukäsky. Nyt koiraparka tekee molempia sekaisin molemmillä käskyillä, aika sujuvasti kylläkin.
Muistutus, Mustillä käsky on hae. Se ei ole vielä tuo-käskyä kuullutkaan.
Mustin kanssa harjoiteltiin tokohyppyä (about kahdella laudalla) ekaa kertaa. Kosketusalusta toiselle puolelle, koira sivulle ja käsky "hyppy". Ekalla kerralla annoin käsiavun. Otettiin kolme neljä toistoa onnistuneesti, ei ongelmia siis.

Luoksetulosta:
- paljon liikkeenohjaajan kanssa heti alusta. Tämä pätee kaikkiin liikkeisiin.
- kutsu ja lähde juoksemaan poispäin välillä melkein heti jätettyäsi koiran. Tuo vauhtia ja koira oppii odottamaan käskyä tarkkaavaisena.
- palkkaa paljon suoraan ennen loppuasentoa. Varsinkin nuorella koiralla loppuasento mukaan pidempiin vauhtituloihin vasta hyvin myöhään kun koira on ihan varma mitä sen tulee tehdä. Älä lähetä (kutsu) koiraa paikkaan jossa se voi olla epävarma eikä ole varma mitä sen tulee tehdä, tuo vaikuttaa vauhtiin heti.
Mustin kanssa etenkin paljon lisää vauhtiluoksetuloja, omistajan huomautus.

Hyvä kurssi ! Vähän mietin tuonne menoa kun se on jo kolmas vuoden sisään mutta kyllä kannatti. Eri kouluttajalta saa heti erilaisia ajatuksia. Ja Mustin kanssa noita tosiaan tarvitaankin kun ei olla vielä ehditty kämmätä kaikkea.

Molempina päivinä Frescolle tunnarit (x 3 per päivä) Agitokolan edessä. Siinä mielessä meni hyvin että toi oikean joka kerran mutta jostain syystä (pimeys, liika häiriö, koira innoissaan kun otin suoraan autosta suorittamaan tuota, luminen maa?) suorittaminen oli aika epävarmaa eli tarkisteli tosi paljon, toi välillä omaa, pudotti ja palasi tarkastamaan, tökki ja vähän nostelikin vääriä, pureskeli aavistuksen tuodessaan.

Kannattaa ilmoittautua kokeeseen niin alkaa varmasti kaikki tökkimään ...

Tenkanen päivystää Lillilän oven edessä:

Ja lököää sohvalla töiden lomassa:

Suur-Jyväskylän Lehdessä näkyi olleen brittiartikkeli joulukuussa.
Kivasti meidän yhdistyksen linkkikin esillä. Tuo tietäänee taas kiihtyvää pentukyselyä. Tälläkin hetkellä etenkin sinisiä tunnutaan kyselevän tosi paljon.
Meillähän on suunnitelmissa astuttaa kilppari Hetty ihan nyt lähiaikoina, tuostakin pentueesta on jo kyselty aika paljon. Lähinnä tosin sinisiä joihin siinä on mahdollisuus mutta niin on yhdeksään muuhunkin väriin eli todennäköisesti koko kopallista sinisiä ei tällä kertaa ole luvassa.

Blogin kuvatarjonta näkyy menneen kovin kissapainotteiseksi, huomasin kun vanhoja merkintöjä selailin. Johtunee ihan siitä että koiria ei tule sisällä juurikaan kuvattua ja ulkona taas on melkein aina kotona ollessa liian pimeää. Tai on liian kiire. Tai jotain.

Mutta tässä vaihteeksi koirakuvakin. Aussiepuolella tunnetaan termi red hölmö, tässä pentuvahti-Musti demonstroi mitä se tarkoittaa:

Pentuset kasvavat hienosti. Ikää on nyt neljä viikkoa ja painoa Armilla puoli kiloa ja Möröllä 628 g. Saman verran kuin hyvän kokoisella pihvillä, selvensi isäntä asiaa.
Pentuset ovat vielä viihtyneet pesässä mutta lienee ihan päivien kysymys kun ne pyllähtävät sieltä maailmalle. Yritys on jo kova.
Sitten aletaankin sisäsiisteysharjoitukset (tai ei kissan tarvitse paljon harjoitellakaan, tuo tulee ihan selkäytimestä, toivon mukaan näilläkin) ja ruokailun opetteleminen. Ruokailuharjoitukset aloitetaan tällä kertaa Royal Caninin uutukaistuotteilla.

Perjantaina pikkunaamat lähtivät pesästä teilleen. Vipeltävät nyt pontevasti pitkin makkarin lattiaa. Vielä Mörön takajalat vähän menevät miten sattuu mutta harjoituksen myötä liike paranee koko ajan.

Lauantaina Lilli tykkäsi että pennut ovat niiiiin ihania että niitä täytyy tehdä lisää ja aloitti juoksun. Vähän tylsää, olisi voinut vielä keskittyä näihin olemassa oleviin eikä huikennella seuraavien perään. Tästä seurauksena Tenkanen passitettiin Nuupilaan Nuupin kaveriksi ettei sen tarvitse ulvoa Lillilän oven toisella puolella.

Kunnes .. tuli viesti että sijoituskissa Hettykin on alkanut juoksunsa. Haettiin se sunnuntaina meille ja päästettiin Tenkanen samaan lukaaliin tuon kanssa iltapäivällä. Vielä nyt Hetty tuntuu olevan sen verran järkyttynyt elämän samasta käänteestä ettei ole meillä ollessaan näyttänyt merkkiäkään juoksusta. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee, katsellaan rauhassa pari päivää. Tenkanen on kovin pontevana ja tuntuu tietävän mitä pitäisi tehdä.

Koirienkin kanssa tehtiin pakkasviikonloppuna sentään jotain. Lauantaina lenkki Jäniksenlinnassa jonka jälkeen Aijalle moikkaamaan vähän eri näköistä brittipoikaa:

Ilo on siis pitkäkarvainen britti. Meillähän on rodussamme taustalla persialaisia joilta perittynä tuo pitkäkarvageeni juoksee joillain yksilöillä mukana vielä tänäkin päivänä. Ja kun sopivat partnerit ja geenit kohtaavat, näitä söpöläisiä putkahtelee maailmaan.
Pitkäkarvaiset eivät ole rodussamme hyväksyttyjä kasvatuksessa tai näyttelyissä mutta lemmikkinähän ne menevät vallan mainiosti.
On se vaan söpö, meinasin pistää taskuun ja tuoda meille pikkunaamojen leikkikaveriksi.

Aijalta mutsille jossa vietettiinkin melkein koko loppupäivä. Saivat koirat taas pulata veljenpoikien kanssa. Musti noista etenkin tykkää tosi paljon, vanhemmat ovat välinpitämättömämpiä.

Sunnuntaina lenkki, kissa-ajelu ja Frescon kanssa pieni pihatreeni. Ruutu (ok), ohjattu (väänsi pari kertaa keskikapulalle, viimeisellä oli kanssa menossa sinne mutta korjasi itse), tunnari. Ja kaukoja joita on treenattu viime aikoina vähemmän sillä seurauksessa että maasta seisomaan noustessa tahtoo ottaa askeleen eteen.
Treeniä !

Maanantaina taas Mustin agilitytreenit, tosin ilman kouluttajia joulutauon takia.
Tehtiin perustakaaleikkaustreeniä, aita aita ja käännös joko vasemmalle aidalle tai oikealle putkeen. Enimmäkseen sujui aika kivasti.
Lisäksi yksittäisinä ja pieninä ratapätkinä rengasta, putkea, keinua ja puomia. Puomi etenkin on edistynyt hurjasti, Musti juoksee sen vauhdilla päästä päähän ja pysähtyy kontaktille ilman erillistä käskyä. Hienoa ! Vähän puomi vielä jännittää mutta ei pahasti.

---

Ai niin, päivällä käytiin eläinlääkärissä. Kyseessä oli ihan rutiinivierailu, Valo sai rokotuksen, mikrosirun (näyttelykissojen tunnistusmerkintäpakko tulee voimaan vuodenvaihteessa) ja verenvuodatuksen eli verikokeen. Verikokeesta tutkittiin FeLV, FIV ja veriryhmä sekä lähetettiin vielä näyte Hannes Lohen geenitutkimukseen.
Tuloksetkin tulivat heti keskiviikkona, veriryhmä on A ja kaikki muu kunnossa. :)
Hävettää sanoa että Valo piti rauhoittaa verinäytteen ottoa varten kuten vähän ennakkoon arvelinkin. :( Pikkuisen turhan kipakka luonne tuo meidän neiti.

Musti ja Fresco kävivät eläinlääkärireissulla punnittavana. Musti painoi 20.5 ja Fresco 24.5 kiloa. Aika iso painoero niillä vielä on vaikka korkeudessa ei enää eroa olekaan. Kai se on se aikuismassa kun tuossa näkyy.

Tiistai-iltana olin juuri menossa nukkumaan kun Lilli päätti alkaa synnyttämään. Pentuset syntyivät keskiviikon puolella nätisti ja omin avuin. Lilli on erittäin hyvä emo.
Meillä on siis yksi sininen poika (134 g) ja kaksi sinistä tyttöä (90 ja 99 g). Kysyntää pennuista on ollut tosi paljon. Pennunkyselijät, ilmoittelen teille loppiaisen jälkeen missä mennään. Valitettavasti läheskään kaikille ei noista pentua riitä. :(

---

Keskiviikkoaamuna Annen kanssa lenkille ja juoksuttamaan koirat ennen paukkeen alkamista. Penni pääsi Kiddyn kanssa nostalgialenkille kahdestaan kun taas Musti ja Fresco saivat seuraa Caposta myöhemmin.
Kivaa oli, etenkin pikkupojilla Mustilla ja Capolla jotka vetivät enemmän tai vähemmän rallia koko lenkin.

--

Ja vielä huonoja uutisia vuoden loppuun: Yhdeksän maissa keskiviikkoiltana toinen Lillin tytöistä nukkui pois. Löysin sen pesästä emon selän takaa kohtuulämpinä eli aika äsken kuolleena. Elvytys ei enää auttanut. Hyvää matkaa, pikkutyttö ! :(

Maanantaina Tuusulassa tottistamassa hakuporukan kanssa.
Frescolla ekalla stintillä pk-juttuja. Muuten hyvää mutta liikkeestä seisomisessa hipsi taas. Niina oli lähellä ja kielsi liikkumisesta, ei tainnut mennä ainakaan vielä jakeluun.
Toisella stintillä ruutu jossa lähti merkiltä metsään (ihan kirjaimellisesti siis), pysäytyksellä ja toisella käskyllä löysi jopa ruudunkin.
Merkkiä, menee jo paremmin merkin taakse. Kävin kerran kiertämässä ja koskemassa merkkiä, meni tuon jälkeen selvästi paremmin. Rutiinia tarvitaan merkkiin mutta se alkaa hahmottua. Ruutua ei minusta edelleenkään tajua. Juoksee kyllä mihin näytetään mutta ei varsinaisesti tiedä mihin pitää mennä. No, eipä tuota ole kyllä viime aikoina oikein treenattukaan eli mistäpä se olisi koirapoika homman oppinutkaan.
Hyppynoutoa metallilla, ei ongelmia.
Pari tunnaria, etenkin toinen ihan priima. Tunnariin parempi palkka, esim kissanruokaa. Jos varmistelu vähenisi ja tuonti nopeutuisi tuolla.
Jokuset kaukot pienellä etäisyydellä, enimmäkseen toimi hyvin, muutamassa maasta seisomaan taisi tulla vähän eteenpäin.

Kaikkiaan kuitenkin olen tosi tyytyväinen, koira oli intopinkeänä koko ajan ja sen kanssa oli kiva tehdä. :)

Mustin kanssa leikittiin aluksi. Leluna Berran nahkainen saalisrätti, tuntui olevan kiva kuten arvelinkin. Ruutuun lelulle lähetyksiä, menee hyvin ja innokkaasti, paikalla oleva lelu kiinnostaa nykyisin. Vielä on vähän vaikeuksia saada penne lelun kanssa luokse, leikkisi mieluummin itsekseen. Samahan tuo oli nuorena isällänsäkin.
Kontaktia, perusasentoa, pieniä seuraamisia ja paikallaoloja molemmissa asennoissa. Maahanmeno on tällä hetkellä huono, ei mene loppuun asti eikä aina edes puoleenväliin. Tuohon voisi ottaa vaikka naksukuurin.
Keskittyy hyvin, ei häiriinny muista koirista ympärillä. Kerran oli lähdössä Jaden luo mutta kääntyi pari metriä edettyään heti kun kielsin. Siitä kunnon kehut ja palkka.
Pitää järkätä joukkotreenejä silloin tällöin läpi talven niin pysyy Mustillakin rutiini niihin.

Tiistaina Agitokolaan jossa ATDn järkkäämä Korrien kolmen kerran tokokurssi. Nyt ekalla kerralla kouluttajana oli sijainen Angelica Leiman jolta saatiin oikein hyviä treenivinkkejä. Aiheena oli tunnari ja idari jotka tehtiin Frescon kanssa kisamaisesti molemmat. Ei päästy näyttämään ongelmiamme, Fresco teki molemmat liikkeet oikein nätisti. Tunnarissa palautti ravilla kuten tavallista, en ota tuosta mitään stressiä. Idarissa oli siirtänyt seisomisessa ja istumisessa kerran tassua, muuten erinomainen. Rutiinia ja sen rikkomista eli paljon treeniä tarvitaan kyllä omasta mielestä vielä molempiin.

Muiden tehdessä kouluttajan johdolla tehtiin seisomisen vahvistamista. Jätin Frescon seisomaan ja kiertelin itse ympäri hallia. Kerran liikautti tassua josta kielsin, muuten seisoi hyvin. Ei ollut kyllä mitenkään erityisen varman oloinen vaan vähän pälyili ja kyseli homman nimeä. Pitää treenata tuota paljon eri ympäristöissä ja häiriöillä, vahvistetaan seisomista nyt oikein urakalla. Jos auttaisi pk-puolen hipsimiseen.

Mustikin oli hallissa. Tehtiin lähinnä kontaktia ja perusasentoa. Pentu keskittyi hyvin vaikka hallissa oli kymmenisen koiraa kun ryhmiä treenasi kaksi samaan aikaan.

Vanha kuva arkistoista taas, pihavahdit kotiovella:

Jatkettiin samaa kun vauhtiin päästiin eli keskiviikkona Jokelaan tottistamaan. Tehtiin enemmän tai vähemmän kisanomainen treeni.
Fresco suoraan autosta kentälle, oli ihan täpinöissään ja piippasi huomattavan paljon. Seuraaminen ok. Liikkeestä istuminen ok. Liikkeestä maahan nousi hetkeksi kun loittonin, pariinkin kertaan. Pahkeinen, mikä juttu tuo nyt on ?
Noudoissa varasti tasamaan. Hypyt ok. Tasamaalla lisäksi murahti ärähti kapulalle mennessää, ihan uusi juttu tuokin.
Paikallaolossa tosi skarppina, oli taas nytkäissyt kun loittonin.

Eli ei kun uusia ongelmia vaan. Pitäisikö lopettaa treenaaminen siinä vaiheessa kun homma sujuu ? Äh.

Lisäksi tehtiin hiekkakentällä ruutu, onnistui hienosti. Merkille tosin lähetin vain parin metrin päästä mutta ei huono sekään.

Ennen tottista lenkeillä kuopilla, kaikki koirat mukana.

Torstaina retkeiltiin karpalosuolla, koirat nauttivat pitkästä metsälenkistä. Penni ja Musti leikkivät taas paljon ja kun Penni kyllästyi, Musti pyyhälteli yksinään pitkin tienoota. Pysyi kuitenkin sievästi näköetäisyydellä koko ajan. Fresco rauhoittui niin että makaili välillä mättäiden vieressä kun emäntä marjasti.

Perjantaina haettiin juoksun aloittanut sijoituskissa Lilli Lahdesta meille.

Lauantaiaamusta raunioille jossa umppari-ilmaisutreenit. Meitä oli aika vähän eli otettiin kaikille Frescoa lukuunottamatta kaksi kierrosta ja Frescolle sitten vähän pidempi etsintä. Tuo meni tosi hyvin, Fresco oli hienosti kuulolla ja meni juuri sinne minne käskettiin vaikka haistoi pidemmältä ettei siellä ketään ole. Löysi maalimiehet helposti ja ilmaisi hyvin. Viimeinen kaivo oli jostain syystä vaikeampi, sai hajun vasta ihan kaivon vierestä mennessään. Kaikki muutkin piilot kaivoja / hankalampia umppareita.

Mustille kummallakin stintillä neljä piiloa joista osa umppareita ja osa muuten vaan erilaisia piiloja mitä on totuttu etsimään. Hienosti poika toimi vaikka osa oli aika vaikeita ja pari ihan umpiumppareita joihin ei edes nenää saanut vaikka yritti. Vähän ekalla tuollaisella kesti että alkoi ilmaisemaan mutta alkoi sitten kuitenkin ihan itse ilman apuja. Taitava pennekoira !

Treenin jälkeen pakkasin koirat sekä Lillin autoon ja hurautettiin Turkuun. Siellä meitä odotteli nuoriherra Kiho eli Treselle's Arnold Big joka seulonnan jälkeen on valkkautunut Lillin sulhaseksi.
Pariskunnalla synkkasikin nopeasti ja jo illalla hommat oli hoidettu.

----

Jos visiitti onnistui toivotulla tavalla, brittipentusia olisi odotettavissa vuodenvaihteen tienoilla.

Emänä siis oma kasvattini Lilli, Piin ja Nuupin kohta nelivuotias kaunis tytär. Lillin tausta on puhtaasti tanskalainen, molemmat vanhemmat kun ovat Tanskan tuonteja. Lilli itse on käynyt näyttelyissä IC-titteliin saakka, saavutuksina on useita VP- ja TP-mainintoja sekä Kategorian Paras Nuori. Luonteeltaan Lilli on mukava kissa, ei aiheuta hankaluuksia missään. Se on myös ollut erinomaisen terve koko ikänsä. Ennestään Lillillä on yksi pentue Sinisilkin kissalassa.

Isänä pentueessa on nuori sininen Kiho. Kihonkin vanhemmat ovat tuonteja, isä Ruotsista ja emä Venäjältä. Kiho on hyvin mukava ja ystävällinen luonne. Sillä on erinomainen turkki ja kroppa sekä aivan mahtava luusto. Kiho on suuri kissa, kokoa riittää parin Lillin verran vaikkei Lillikään naaraaksi erityisen pieni ole.
Kiho on käynyt näyttelyssä kerran, se oli brittejen erikoisnäyttelyssä elokuussa Värin paras nuori sekä sijoittui epävirallisessa paras turkki -kilpailussa kolmanneksi.

Toiveena olisi rodunomaisen näköisiä hyväluontoisia ja terveitä pentusia joita kehtaa kotisohvan lisäksi näyttää näyttelyissäkin.
Väreinä sininen ja mahdollisesti myös lila.

----

Sunnuntaina sateisen metsälenkin jälkeen taas yllätys yllätys autoon ja Turkuun. Ja sieltä Lahteen. Huh mitä ajelua, yhteensä viikonlopun aikaan kilsoja kertyi about 1100. Alkoi jo tuntua että kasvatan juuret autonpenkkiin. 
Isäntäkin oli juuri sopivasti Ahvenanmaalla kalassa (hmm) joten koiraparat keikkuivat mukana koko hurjan kilometrimäärän. Eivät kyllä pistäneet pahakseen, inahdustakaan ei kuulunut koko reissun aikana.

Sunnuntaina juhlittiin myös kissalauman nestorin Pepin 12-vuotissynttäreitä. Onnea onnea Peppi ja paljon terveitä päiviä ! 
Peppi on ihan loistokunnossa tätä nykyä. Sinänsä tuo on pieni ihme koska kolmisen vuotta sitten syksyllä sillä oli vakavia ongelmia maksa-arvojen kanssa. Meidän luottolääkärikin silloin jo kysyi että vieläkö viet kotiin vai lopetetaanko nyt, niin huonossa kunnossa mummo oli. :( Onneksi vein kotiin, Peppi parani ihan hetkessä eivätkä vaivat ole sen jälkeen uusiutuneet.

Menee nyt ihan pelkäksi kuvaksi tämä viestintä, johtuen lähinnä siitä että mitään muuta hyödyllistä kuten treeniä ei olla juurikaan tehty.

Ensin muutama otos lenkiltä Terhin ja Veeran kanssa.

Kaunis Sara ja Musti. Pakko huomauttaa että se on taas kuvakulma kun hämää, Musti EI ole Saran kokoinen.

Edelleen Sara:

Saran veli Jonni:

Edellisten mustien (ei Mustin, heh heh) isä Davy ja borderpappa Pave:

Davy, Pave ja Davynlapset Jonni ja Silvi:

Erilaisia merlejä borderilla vahvistettuna:

Ja vielä omat koissut:

Koiraharrastuksista jatkettiin suoraan kissavastaaviin eli Aijalle Helmin pentuja katsomaan:

Helmihän on Nuupin ja Simpan tyttö CH Tassulähteen Pilkkumi, syntynyt meillä rippusen päälle kolme vuotta sitten. Helmin alku oli kovin vaikea, pentuparka vaan huusi eikä kasvanut ensimmäiseen viikkoon. Pari kertaa oli jo lopetusaikakin tilattuna mutta joku vaan uskoi sitkeään neitoon ja niin se lopulta alkoikin kasvamaan. Helmistä tuli hieno kissa, se kaunis kuin mikä ja pärjännyt oikein mukavasti näyttelyissäkin sen mitä on niissä käynyt.
Reilu pari viikkoa sitten Helmi sai ensimmäiset pentunsa, isänä creme Ruotsin tuonti Atos eli Lino. Neljä pontevaa sinistä poikaa ja yksi sinikilpikonna tyttö joista osa on vielä kotia vailla. Jos kiinnostut, kysele Aijalta, yhteystiedot löytyvät pentusivultani.

Jälkikäteen vielä onnittelut Tassulähteen A-pentueelle joka täytti perjantaina 13 vuotta ! Onnea Elmeri Tuusulassa ja Elmi Ruotsissa !

Epämääräisestä otsikosta huolimatta vain tietyn (edelleen nimettömän) kissan kuvia kun ehdin tarhassa tänään muutaman räpsimään:

On muuten melkoisen vauhdikas kaveri tämä meidän uusin perheenjäsen. Ja aivan ihana luonne tietysti edelleen !

Kun taas Musti on todistanut lopullisesti olevansa tämän talon kaikkien aikojen rasittavin koiranpentu. Tuossa pikkuherra parhaimmillaan eli nukkumassa:

Ja toisessa sijainnissa:

Musti kävi taas puntarissa 11-viikkoissynttäreiden kunniaksi. Paino 9,2 kg.

Ihan kuin hirviö-Mustin kanssa ei olisi jo tarpeeksi tekemistä, lisättiin perheen ukkovaltaa vielä yhden kappaleen verran.

Lentokoneella saapui Tsekeistä creme brittipentu Odysseus Nimble Cat.

Maailman hurmaavin luonne, kehrää, puskee ja leikkii eikä mikään pelota. No, hirviö-Musti nyt ehkä mutta sitä sietääkin pienen kissan vähän väistellä.

Pieni on sen verran vauhdikas ettei esittelykuvia löydy vielä kuin tämän verran:

Poliisikissan kunto romahti ilmeisesti nisäkasvainten ja niiden etäpesäkkeiden takia yöllä ja aamulla. Kissimummo oli sen verran kipeän oloinen että päätettiin lääkärin kanssa päästää se pois ilman sen kummempaa härdelliä. 19 vuotta on kissalle kovin kunnoitettava ikä.

Hei hei Poliisikissa, meillä on kova ikävä ! Kuka meidän hattuna ensi yönä nukkuu ?

Muutama kuva kivasti kehittyneestä Valo-neidistä. Ikää siis kuvissa rippusen alle 11 kk. Kyllä tuon näköistä kakaraa olisi kehdannut näyttelyissäkin näyttää jos kissiläisen hermot olisivat vaan sen kestäneet. Pää on vähän jäljessä, muuten kissi näyttää erittäin kivalta.

Valo aloitti juuri kolmannen kiimansa. Tahti näyttää olevan tuttu, viikko huutoa, viikko hiljaa jne. Pitää vähän funtsia mitä tuon kanssa tekee, vuosi tyhjiä kiimoja tuolla vauhdilla ei houkuta yhtään eikä varmasti tee kissalle hyvää. No, katsellaan nyt ainakin sen aikaa miten koirahaaveiden käy, eihän sitä tiedä mihin maailma heittelee.

Kuvasta näkyy että epätoivoinen kissatyttö kelpuuttaa partneriksi kenet tahansa. Tässä yritetään iskeä kastraattimummoa.

Kameran eteen sattui myös vanhus Poliisikissa. Harmi etten saa sen silmienväriä kunnolla ikuistettua, ne ovat upean vihreät.

Pennin agit jäivät tältä illalta väliin. Köyhdyin päivällä viisaudenhampaan verran ja hammaslääkäri tykkäsi että illalla ei vielä saa juosta.

Ensimmäiset synttärit, onnea Simppa ! :D
Simppa on tosi mukavassa kunnossa, saanut vähän massaakin leikkauksen jälkeen. Pitäisikin miettiä että josko sitä vielä näyttelyttäisi näin kastraattinakin. Leikkaamattomana käytiin championiksi asti.

Puoliveljensä Stuntti lähti tänään omaan kotiinsa Hämeenlinnaan. Toivottavasti viihtyy hyvin. Rohkea poikahan tuo on, sopeutumisen kanssa ei pitäisi tulla isoja ongelmia.

Tässä vielä muutama kuva Stuntin mainiosta töröhännästä joka usein osoittaa kohti korvia. Sen verran kiire pikkuherralla oli että mitään poseerauksia ei ehtinyt antaa mutta pääasia eli hännän asento noista selvinnee.

Illalla agitreenit Pennin kanssa. Homma sujui ihan kohtuullisesti, ei mitään suuria tunteita suuntaan taikka toiseen. Ekan radan alku meni kaahotukseksi, koira ei kuunnellut eikä keskittynyt. Enkä varmaan itsekään. Tuo on meidän helmasynti ja varmaan yksi syy siihen miksei homma toimi kisoissakaan. Meidän kun pitäisi saada tehdä se pahuksen rata kahteen kertaan, ensin höyrynpoisto- ja korvanavauskierros ja sitten se kisasuoritus. Tuttu ongelma varmaan monelle.  
Viime viikolla tehtiin (hmm, pitääkin luntata Annan blogista että mitä) kivaa pyöritystreeniä. Alku oli silloinkin vaikea, koira meni korvatta ja itse sijoituin ihan väärin. Muuten aika kivaa menoa, pieniä kurveja.

Vähän rankkaa treeneissä kun tulee välillä ajatelleeksi Frescoparkaa autossa ja sitä ettei se enää pääse tuota tekemään. Välillä miettii että onko ratkaisu edes oikea mutta kai se on. Fresco kun menee radalla sen verran päättömästi että ei homma ole puolikuntoiselle koivelle turvallista alkuunkaan. :(

Ennen treenejä sijoitusmamma Mila lähti kotiinsa ja sen mukana tyttäret Pulu ja Nami. Talo tuntuu tosi tyhjältä vaikka Stuntti vielä jäikin. Siitä kyllä lähtee ääntä enemmän kuin ennen kun etsii kavereitaan. No, onneksi Valo leikittää sitä (vai leikkii sillä?) ja me kanssa, ja perjantaina sekin jo pääsee kotiinsa.
Seuraavat pennut ovat todennäköisesti luvassa vasta ihan loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa jos koirasuunnitelmat toteutuvat. En halua kissivauvoja samaan taloon pienen koiranpennun kanssa, sehän syö ne vahingossa jos ei tahallaan. Jos Valokin jo pitää niitä vinkuleluina, miksei sitten koiruus ? No niin, vitsi vitsi. Mutta tuollaiset ovat suunnitelmat kuitenkin.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä. Mukana olivat pennut, Peppi ja Poliisikissa sekä vaa'alla käymässä myös Penni (ja vaikka tästä voisi toista päätellä, meidän joka elikon nimi ei ala Peellä vaikka emännän alkaakin) joka painoi 20,5 kg. Sopiva paino tuolle, ei ainakaan tarvitse olla yhtään vähempää.
Pennut saivat toisen rokotuksensa ja eläinlääkärin tsekkauksen. Kaikki kunnossa ja pojalla kivekset alhaalla jo kuten kuuluukin.
Pepillä suutulehdus jylläsi edelleen joten siltä poistettiin poskihampaita. Toivottavasti tuo rauhoittaa mummon suun. Samalla poistettiin otsalle kasvanut pallura, ihan vaarattoman näköinen juttu. Parempi vaan ottaa hallitusti pois ennen kuin kissi itse olisi repinyt sen.
Poliisikissa (jonka nimi herätti suurta ihmetystä ja hilpeyttäkin) kehitti viikonloppuna märkivän korvatulehduksen ja kävi näyttämässä röhinäänsä. Diagnoosina röhinään sama mitä ollaan arveltu, jonkinlainen kasvannainen jossain rööreissä. Aiheuttaa myös ajoittaisen räkävuodon toisesta sieraimesta. Tuon ikäisen (s. -89) kanssa ei kannata sen radikaalimpiin toimenpiteisiin, annetaan antibioottia kun tarve on. Korvat rauhoittuivatkin ab-piikistä tosi nopeasti.

Fresco oli ihan sekopää kissojen perään pari vuorokautta ellreissun jälkeen. Piippasi niiden perässä ja nuoli korvia yms puolen yötä kunnes se oli pakko sulkea portin taa. Fresco reagoi muiden korvatulehduksiin sun muihin sairastamisiin tosi vahvasti ja hoitaa minkä kerkiää.

Frescon kanssa on treenailtu pikkuisen tokojuttuja. Metallikapulan tuontia ruokakupilla kriteerinä hyvä ja tarpeeksi tiivis loppuasento. Homma etenee pikkuhiljaa. Metallin itsensä kanssa ei ole ollut ongelmia.
Tunnarin alkeita on tehty olkkarin sohvalla. Noudot ovat meille vaikeita ja Fresco paineistuu kun tietää että haluan siltä jotain mutta ei tajua mitä. Ollaan helpotettu hommaa niin paljon kuin mahdollista mm sillä että itse istun sohvalla enkä seiso. Alussa heitin kapulaa isomman kapulakasan lähelle, nyt ollaan edetty niin että vien sen ja muut kapulatkin ovat jo irrallaan eivätkä kasassa. Nenänkäyttö on älytty ainakin enimmäkseen, välillä tulee vielä huteja.

Mitäs muuta ? Viikonloppuna kävin moikkaamassa Terhin laumaa josta piti ottaa ihan kuva. Onhan niitä jokunen. :D

Ja ai niin, tiistaina Fresco sai toisen Cartrophen-piikkinsä. Sille siis pistettiin viime viikolla kortisonia niveleen, tulehduskipulääkekuuri 3 vk sekä Cartrophen x 4 eli kerran viikossa kuukauden ajan. Lisäksi ollaan syöty Cartivetiä ja varmaan tullaan turvaamaan noihin niveliin vaikuttaviin lisäravinteisiin jatkossakin.
Mikä tärkeintä, poika itse on iloinen, kivuttoman oloinen ja tietysti sama kultakoira kuin ennenkin eli jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi. Vähän erilaisena elämänä toki mutta kuitenkin. Onhan noita rauhallisempiakin lajeja.

Illalla lekuriin. Pennuille ekat rokotukset ja yleistarkastus. Kaikki oli kunnossa, Stuntilla (valkoinen poika) kiveksetkin jo laskeutuneet. Namia varsinkin vähän jännitti mutta ihmekös tuo, eka kerta poissa kotoa.
Samoin Nuupi sai rokotuksensa. Nuupille lisäksi myös rabiesrokotus, jos vaikka saataisiin aikaiseksi käväistä ulkomailla kesällä.

Peppi oli mukana näyttämässä suutaan ja tulehdushan siellä, siksi huuli on niin turvoksissa. Kortisonia ja antibioottia piikkinä tuohon ja kontrolli pentujen kakkosrokotuksen aikaan. Onneksi mummon olo ei näytä tukalalta, syö ja menee niinkuin ennenkin.

Mila-emolla on tänään 2-vuotissynttärit, onnea onnea ! Sai lahjana ellvisiitiltä kaksi tuubia Nutri Plus -geelin kissamallia, tuo tykkää siitä ihan sutena. Ei saanut kuitenkaan syödä kaikkea kerralla. ;)

Kuvassa omistajansa kuvaamana Nuupin ja Piin tyttö Nuppu (Tassulähteen Qisqis). Kohtuullisen kaunis, sanoisin. :) Tuohan on kaikkiaan ollut erittäin toimiva yhdistelmä. Kuvassa Nupulla on ikää vasta reilu vuosi.

Voi kun olisi jo kesä !

Whiskasin sivuilta näköjään löytyvät kaikki kolme mainosta joissa siis poseeraa meidän Valo.

Pentuset kasvavat kovaa kyytiä. Kasvutahti on kiihtynyt nyt kun syövät jo tukevasti kiinteää. Madotukset on hoidettu pariin kertaan ja ensi viikolla on luvassa ensimmäinen rokotus.
Kaikki vekarat pääsevät jo sänkyyn ja pois sieltä. Pulukaan ei enää ole niin pallero kuin alussa vaan liikunnallinen nuori neiti. :)

Nuupin jälkeläisistä toinenkin on nyt virallisesti lonkkakuvattu ja OFAttu. Tuloksena Ruusutarhan Fionalla (BRI a) on Mild eli sama kuin isällään, lievä lonkkavika.

Tassulähteen ensimmäinen brittipentue eli E-pentue täyttää tänään komeat 10 vuotta ! Onnea Konsta, Voitto, Essi,  Patton !
Vuosien varrella on omistajien muuttojen myötä katkennut kontakti osaan näistä, toivottavasti nekin ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin.

Milan pennut alkavat olla jo varsinaisia viiriäisiä. Varsinkin Herra Ymmyrkäinen on varsinainen villikko. Tällä hetkellä ainakin näyttäisi että sen kuulokin on ok. Valkoisissa pennuissa kun välillä syntyy kuuroja vaikka olisi kuinka tarkka ja käyttäisi jalostukseen vain kuulevia. Lisää tietoa kissojen kuuroudesta täällä ja suomeksi täällä.

Meillä on syntynyt kasvatusuran aikana 15 valkoista pentua joista yksi on kuuro. Neo elelee tyytyväisenä perheessään usean muun kissan kaverina. Sisäkissalle kuurous ei tunnu olevan kamalan iso juttu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että se olisi millään tavalla tavoiteltavaa, tavoite tietysti on että kaikilla pennuilla on normaalit aistit.

Kissojen ja koirien kuuloa voi tutkia BAER-testillä. Noita tehdään käsittääkseni Suomessa ainakin Felinassa ja kai Yliopistollisessa eläinsairaalassakin. Meillä mm. Herra Ymmyrkäisen isä, valkoinen erivärisilmäinen Igor on BAER-testattu molemminpuolin kuulevaksi.

Kuuron pennunhan erottaa kuulevasta helposti kotikonstein jo ihan pentuaikana. Esim toispuoleinen kuuro onkin sitten huomattavasti hankalampi erotettava.

Frescopoika pääsi naisiin mutta eihän se reppana oikein ymmärtänyt mitä siinä piti tehdä. Vähän yritti ja kovasti merkkaili mutta lopuksi kuitenkin meni pupu pöksyyn. Tai sitten aika ei kuitenkaan ollut otollinen, mistäs noista tietää.
Jätettiin joka tapauksessa koiruus vielä kyläilemään morsmaikun luo. Kamala ikävä tuli heti vaan ehkä tässä pari päivää selviää.

Harmittaa jos ja kun tuosta ei nyt pentuja saada, näyttivät kovasti toisilleen sopivalta pariskunnalta. Meillekin olisi ollut pentu ihan tervetullut. :(

Milan pentuset lähtivät vihdoin pentulaatikosta avarammille vesille. Nuo ovat olleet aika hitaita kehityksessään eivätkä pitäneet tuossakaan kiirettä. Ikäähän tulee jo huomenna viisi viikkoa.
Mamma Milalta meni eilen maha kerrassaan sekaisin kuivaruokakokeilun seurauksena. Normaalisti Mila ei suostu syömään kuivaruokaa enkä kyllä uskalla tarjotakaan tämän jälkeen. Nyt ollaan jo onneksi matkalla parempaan mahan suhteen.

Nuupin viralliset lonkkatulokset tulivat OFAsta. Tulos on Mild eli lievä lonkkavika, ei nivelrikkoa kuitenkaan. OFAn sivujen mukaan tuo vastaa täkäläistä Ceetä.
Eli ei vielä heitetä kirvesta kaivoon vaan mietitään josko Nuupilaisesta vielä pennut saisi terveen partnerin kanssa.

Pelko pois, tällä kertaa ei puhuta Säästöpossu-Frescon sisuksiinsa kilauttelemista kolikoista vaan Tassulähteen D-pentueesta. Onnea syntymäpäivän johdosta Mimmi, Dina, Demi ja Dinga ! Ihanaa että tytöt ovat saaneet olla terveinä ja elää pitkän elämän. Toivotaan että vuosia on vielä paljon edessä.
Sivumennen sanoen, niiden emon Mimmun kahdesta pentueesta ovat tietääkseni vielä kaikki kahdeksan pentua hengissä. Mimmu itse lopetettiin kesällä 2006.

Lähetin tällä viikolla kaikille kasvateilleni joulukirjeen kuten tavallista. Kerron siinä vuoden tapahtumista kissalassamme. Tämän on mielestäni mukava traditio jonka seurauksena saan usein uutisia niistäkin kasvateistani joista harvemmin muuten kuuluu. :)
Harmi vaan että aina välillä jokunen kirje tulee takaisin merkinnällä muuttanut. Aina en saa uutta osoitetta tietooni ja näin yhteys muutamaan kasvattiini onkin kokonaan katkennut. :(
Vaan tuo lienee väistämätöntä, noitahan on jo syntynyt 68 kappaletta tämän 12,5 vuoden aikana.

Nätti kuva Valosta viime viikolla:

Rufismiahan tuolla riittää mutta muuten tyttö on nätti kuin mikä. Luusto etenkin on jotain aivan ihanaa.

Tänään illalla oltiin Pennin kanssa agitreneeissä. Olikin sikakivaa, pelattiin blackjackiä agiesteillä, koirien avustuksella tietty. Eri esteillä oli eri pistearvo ja niitä piti suorittaa oikein niin paljon että arvoksi tuli 21, ei yli. Harjoituskierroksella Penni loikkasi puomin ylösmenokontaktin, muuten rata oli oikein nätti. Sama ekalla kisakierroksella. Toisella saatiin sitten tehtyä rata puhtaasti ja niinkuin oli suunniteltukin. Ratavalintani oli helppo ja suoraviivainen mutta silti olin tosi tyytyväinen Penniin, se teki puolikkaat kepit joka kerta eli kolmesti virheettä eikä tiputtanut yhtään rimaa koko tunnilla.
Käytös ja keskittyminenkin oli parempaa, se alkaa tottua ryhmän koiriin eikä enää kyttää niitä yhtä paljon kuin alussa.
Ensi viikolla koulutuksissa onkin joulutauko ja sen jälkeen jatketaan Annan opastuksella.

Frescoa on liikutettu remmissä päivittäin puolisentoista tuntia ja tuon lisäksi pikkupätkiä vapaana. On juossut lenkin jälkeen pihalla jopa Pennin kanssa noin 10 min kerrallaan. Ontumista ei ole tällä viikolla näkynyt.
Vaan älkää vielä hihkuko, kyllä se sieltä tulee, arvaan minä.

Pennuilla kaikki hyvin. Painot nousevat oikein kivasti kaikilla.

Tuossa kuvakin ötöistä:

Illalla broidille johon oli kokoontunut sekalainen sakki serkkuja, näiden lapsia ja puolisoita sekä näiden lapsia. ;) Aika vilinää.
Ensimmäiset joulutortut 40 kpl tehty ja syöty.

Etätyöpäivä.

Vein aamulla kitalakihalkioisen sinisen tyttösen Tuijalle jossa se päästettiin pois. Ikävä juttu.

Muuten pentujen kanssa kaikki hyvin. Valkoinen herrakin ojennettiin emon huolehdittavaksi aamuyöllä. Mila alkaa saada juonen päästä kiinni ja hoitaa pentuja kovin hyvin. Pienten painotkin ovat nousemaan päin.

Pentuset aamulla Mila-äipälle. Vähän on vielä homman juoni kadoksissa, emo puskee pentuja niin voimalla että hyvä kun eivät rikki mene. Imettää saisi rauhallisemmin, nyt pyörii ympäriinsä niin että pennut lentelevät. Ja pissakakkarumba on lähinnä koirain kontolla toistaiseksi vaan eiköhän Milakin pian saa juonesta kiinni.

Aamupäivällä Pennin kanssa Purinalle jossa otettiin yksi agistartti, tuloksena HYL. Jäi nätisti lähtöön ja jopa pysyi. Toka rima tippui. Neljäntenä aa jonka alastulolta virhe. Kuudentena pituus johon rysäytti suoraan sisään. Sitten hyvää pätkää, nätti puomin kontakti ja kepit täysin virheettä ! Tuosta kai se on ilonsa revittävä, hetkeen ei olla noita noin nätisti kisoissa tehtykään. Hämmästyin kepeistä niin että päästin koiran niiltä putken väärään päähän.
Muutenkin oma ohjaus oli aika huonoa, kipitin taas vaan mukana enkä ohjannut kunnolla. Motivaatio ei ole kovin korkealla eikä pentusten kanssa valvottu yö auttanut asiaa.

Ja jee, viimeinen pentu syntyi kuin syntyikin omin voimin ! Olin iltapäivällä hetken koneella ja kun tulin takaisin pentulaan (=makkariin) tuomaan Milalle ruokaa, yritin lytätä valkoisen pennun ruokakupin alle kun en sitä vaaleasta lakanasta erottanut. Eli Mila ei totisesti kaipaa yleisöä synnytykseensä, teki tämänkin niin salaa että. Ja mikäs siinä jos kerran osaa itse hommat noin hienosti hoitaa. Taas oli kaikki tehty viimeisen päälle.
Neljäs pentu on siis lumivalkea herrakissa, painoa 80 g. Ei väriä pään päällä lainkaan mutta valkoisensa allahan tuo on sininen tai sinikuvioinen. Tuolla nyt ei ole mitään merkitystä ellei poika päädy jatkamaan sukua.
Pennuille tuli siis ikäeroa jokunen tunti yli vuorokausi. Tämä ei ole kissoilla ollenkaan tavatonta mutta eipä ole omalle kohdalle aiemmin sattunut.

Otin tämänkin 17 tunniksi käsin ruokintaan. Tämä on ihan uusi tilanne minulle että pennut syntyvät näin eri aikaan enkä tiedä meneekö tuo raja emon vai pentujen mukaan. Eikä sitä tietty voi itsenäisyyspäivänä mistään tarkastaakaan eikä nettikään varmaksi kerro. Mutta ruokitaan nyt käsin, kertokaa jos joku tietää kummin tuo oikeasti menee. Tarkistan toki itsekin eläinlääkäriltä ihan mielenkiinnosta myöhemmin.

Illalla katseltiin Linnan juhlia televisiosta. Tätikin siellä kuulema vilahti vaan itse en tuota kohtaa nähnyt.

Edellinen otsikko oli varmaan manaus, siihen loppui hiljaisuus hetkeksi. :D Vilinää oli sen verran ettei edes blogata ehtinyt. Mutta tässä tulee takautuvasti.

Mila söi aamulla hyvin. Maha oli aika pinkeä ja alhaalla mutta lähdin töihin kun ei mitään varsinaista merkkiä synnytyksestä näkynyt. Vuorokausiakin vielä 63, eivät kai nuo vielä tuolta.

Tai sitten kuitenkin. Ismo soitti töihin puoli kolmen aikaan että pennut ovat syntyneet. Ei kun tossua toisen eteen, junalle ja kotiin.
Pentuja oli tosiaan syntynyt kolme kappaletta. Pennut oli putsattu hienosti, napanuorat katkaistu ja istukat ja kalvot syöty. Eka kerta kun meillä käy noin ja kissa pääsee synnyttämään yksinään. Onneksi hoiti homman noin hyvin.
Ja pennut ovat siis kaksi sinistä tyttöä ja sinikuvioinen (täplikäs tai tiikeri) tyttö. Viimeisin on kovin pieni, 60 g, toivottavasti selviää. Muiden painot 80 g ja vähän yli. Milan mahassa on vielä jotain, erittäin todennäköisesti neljäs pentu. Koska vuorokausia on vasta 63 ja emo on rauhallinen ja normaalin oloinen, odotellaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Toisella sinisellä on valitettavasti kitalakihalkio, se pitää lopettaa. Tuo on suhteellisen yleinen kehityshäiriö pennuilla mutta ekaa kertaa sattui nyt omalle kohdalle.

Otin pennut käsiruokinnalle vanhempien veriryhmien takia. Kiinnostuneille lisätietoa neonataali isoerytrolyysistä vaikkapa täällä.

Illalla agitreeneihin Pennin kanssa. Kotosalla asiat olivat sen verran hyvin että uskalsin sieltä lähteä.
Ihan kivaa ratapätkää tuli tehtyä, sylkkäri vaan ei edelleenkään suju. Tuo ei ole iso yllätys, ei sitä ole treenattukaan. Kepit menivät hyvin.
Luottamus vaan oli totaalisesti kateissa. En uskaltanut viedä Penniä rennosti vaan vahdin muita koiria ja sitä ettei tuo lähde niiden luo. Katsotaan vieläkö luottamusta saisi rakenneltua takaisin, ilman sitä on huono kummoisesti tehdä. :(

Kotona palatessa kaikki hyvin vaan neljäs pentu piilottelee emon mahassa edelleen.

Niskaa ja hartioita särkee eilisestä kuperkeikasta johtuen ihan kympillä ja reiden mustelma senkun komistuu. Raahauduttiin koirien kanssa sama metsälenkki kuin eilen, muuten taas tylsyyttä niille. Tästä kropasta ei nyt irtoa yhtään enempää.

Illalla haettiin sijoituskissa Mila meille. Milanhan on määrä synnyttää kohta, arviolta pian itsenäisyyspäivän jälkeen.

Mila kesällä kotitarhassa:

Näin miehet pistetään kuriin. Altavastaajana Lassi (Tassulähteen Lilliputti).

Kuvat: Ilona Nikula

Nyt pännii oikein tosissaan. Penni hyökkäsi agissa toisen koiran päälle. :(  
Enemmän kai tuossa oli rähinää kuin muuta mutta ei ole oikein toiselle tuollainen, ei tehnyt mitään ja yksi idiootti tuli rähisemään. Reikiä ei paikanpäällä löytynyt, toivon mukaan ei kotonakaan.
Tehtiin rataa Pennin kanssa ja viimeisen esteen jälkeen se päätti vielä suorittaa vieressä olevan renkaan. Jonka lähellä olikin toinen koira ja soppa oli valmis.

Minulle tilanne tuli aika puun takaa. Tiedän toki että Penni on epäsosiaalinen ja joissain tilanteissa epäluotettava mutta ikinä ennen se ei ole kesken tekemisen lähtenyt noin. Eikä ole ennen mennyt noin suoraan päälle vaan lähinnä viereen pörräämään ja kukkoilemaan.

Nyt täytyy näköjään alkaa olemaan entistäkin varovaisempi. Toisaalta ei huvittaisi mennä tuon kanssa enää ikinä mihinkään missä on sille vieraita koiria.
Tuttujen kanssahan tuo on ihan ok, ei alun jälkeen kukkoile eikä pahemmin provoisoidukaan mutta vieraiden kanssa on heti puolustuskannalla.

Penteleen hurtta, tekisi mieli laittaa koko otus nahoiksi.

Treeni meni muuten hyvin, jopa kepit haki ja pujotteli loppuun (tehtiin tosin vain puolikasta) lähes poikkeuksetta mutta eipä noista tee mieli paljon iloita.

--

Tiistaina saatiin ensimmäisen suomalaisen virallisesti OFAssa lausutun britin lonkkatulokset julki. Helmi (Tassulähteen Pilkkumi) on siis lonkkastatukseltaan Fair. Ihan kelpo tulos, nyt kelpaa alkaa kissineidon lisääntyä. Onnea omistajalle Aijalle !
Nuupin kuvat ovat kaikkien kiemuroiden jälkeen lähdössä jenkkeihin toivottavasti vielä tällä viikolla. Ihan mielenkiinnolla odottelen tuloksia vaikkei Nuupin suhteen sen isompia kasvatussuunnitelmia tällä hetkellä olekaan.

Frescon kanssa on jatkettu remmilenkkeilyä. Liukkaimpina päivinä on käyty pienempää kun en uskalla tuota heinäsirkkaa jäällä remmissäkään kuskata nyt kun jalka ei ole kunnossa.
Ei-liukkailla ollaan kävelty noin tunnin lenkkiä, se menee hyvin. Vähän voisi tuosta varmaan taas pidentää. Harmi vaan että pehmeitä pohjia on nyt vähän hankala löytää kun kaikki on enemmän tai vähemmän jäässä. Mikä tietysti on sinänsä kiva etteivät koirat ole ravassa uitettuja joka lenkin jälkeen.

Kolikontuontia on myös harrastettu. Poimii kolikon kivasti, pitää näppärästi suussa eikä mähjää. Luovutukset ok kunhan otan kolikon suht nopsaan enkä pidätytä. Pitämisaikaa pitää alkaa pidentämään.
Kaukokäskyjen seisomisessa on otettu uusi taktiikka, heitän sille namin kun nousee. Tuota on jalan takia tehtävä aika vähän, menee rynnimiseksi. Ennen tein tuota rauhallisemmin namipalkalla kädestä. Nousua vaan en saanut sillä varmaksi, meni usein toiseen tai kolmanteen käskyyn. Nyt nousi ekalla joka kerta kun nami alkoi lentää. Eteni vähän mutta kun nami lentää taakse, alkaa toivon mukaan pysyä paikallaan.

9-vuotissynttärionnittelut F-pentueelle eli onnea Nappi, Fiona ja Fanni !

Sain ihania kuvia Ruotsista liki 8-kuisesta Linuksesta (Tassulähteen Uusi Kuu). Hieno poika !

Sain vinkin että meidän kissoja löytyy Perhemediat Oy:n brittikissakalenterista. Ja näin tosiaan on, kalenterissa on useampi kuva Nuupista, Simppa, V-pennut ihan pieninä sekä jompikumpi U-poika. Meillähän kävi toukokuussa valokuvaaja ottamassa kisseistä kuvia. Julkaisivat nyt sitten osan tuolla.

Kalenterintsekkausreissulla hain myös postista Mirjam Nummisen hienon uuden kirjan Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää. Äkkikatsomalta vaikuttaa vallan mainiolta opukselta kuten Mirjamin edellinenkin kirja. Suositeltavaa luettavaa kaikille kissaharrastajille.

Koirain kanssa lähdettiin vaihteen vuoksi lenkille valoisaan ja ihmisten ilmoille eli Keravalle. Penni oli sen verran innoissaan että sen kanssa keskusteltiin muutamaan otteeseen melkoisen tiukasti siitä kuinka paljon ääntä lenkillä pidetään ja kuka sitä pitää mutta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen. :) Käveltiin melkein tunnin verran, Frescolla ei ontumista. Viimeiset kipulääkkeet illalla, loppuviikosta poikaa voi alkaa päästämään varovasti vapaaksi. Huom Fresco, varovasti !

Pennin agit. Harjoiteltiin esteiden ohi juoksua estettä suorittamatta, tarpeellinen taito tämäkin. Ei kovin vaikeaa Pennille joka nyt ohittelee esteitä muutenkin mielellään. ;) Frescon kanssa pitää tehdä tuota kun jalka kuntoutuu, sen kanssa homma on varmasti huomattavasti haastavampaa. Tai mahdotonta. :D

Treenireissulla poikkesin katsomaan sijoituskissa Milaa joka alkukuusta kävi kollilassa. Ja siltä se nyt näyttäisi että pentuja olisi tulossa. Eli itsenäisyyspäivän tienoilla odotellaan pentusia yhdistelmästä Tassulähteen Joonatan (BRI w 63 eli erivärisilmäinen valkoinen) x Mila Katse Köring (BRI a 23 eli sinitiikeri). Pentuset väreissä valkoinen, sininen ja sinikuvioinen, olettan siis että Igor-isä on valkoisensa alla sininen.

Peppikin alkaa jo olla mummoiässä, onnea onnea !
Noin se vaan tuossa potkii vaikka hilkulla oli kaksi vuotta sitten, eläinlääkäri silloin jo suositteli lopettamista. Pepillä oli silloin tosi raju reaktio maksassa, kaikki arvot ihan sekaisin. Kissa laihtui useamman kilon ja oli jo tosi huonossa kunnossa. Mutta niin se vaan parani ja on taas ihan priima. :))

Peppi on meidän brittikasvatuksen kantaemo, teki kaksi ensimmäistä Tassulähteen brittipentuetta ja on ison osan kasvateistani taustalla edelleenkin. Se on mm. Valon emonisänemonemonemo. :D

Tyypiltään Peppi ei ole paras mahdollinen, sillä on mm päässä melkein kaikki mahdolliset virheet. Hyviäkin puolia kuitenkin löytyy kuten mahtavan iso koko, hyvä luusto, hyvä turkki, erinomaisen pienet korvat ja lyhyt häntä. Ja kerrassaan kultainen luonne, ikinä tuo ei aiheuta minkäänlaista hässäkkää.

Ja vielä lisähuomautuksena, Peppi on siis sama kissa kuin Tiltu. :D Se eli elämänsä ensimmäiset kahdeksan ja risat vuotta Tiltuna ja muuttui sitten sujuvasti Pepiksi. Näinkin voi siis käydä.

Tulevana viikonloppuna on kissojen Maailmannäyttely Bratislavassa Slovakiassa. Onnea matkaan kaikille siellä näytillä oleville, etenkin suomalaisille shaded silver -briteille !

Illalla ennen kauppaan lähtöä tarkkuusetsintäruutu Frescolle. Ruutu pieni, n 1,5 x 1,5 metriä, esineenä muovinen pullonkorkki lehden alle piilotettuna. Otettiin mukaan uusi alkurutiini eli lähetys makuulta. Toimi hyvin, korkki palautui nopsaan molemmilla yrityksillä.

Simppa steriloitiin. Kissi käyttäytyi lääkärissä nätisti ja leikkaus meni hyvin. Eli siihen tyssäsi kasvatus ainakin sen osalta.

Koirat kävivät samalla puntarissa, hoikka Fresco painaa n. 26 kg ja vähän turhan pyöreä Pennonen n. 22 kg. Samoissa painoissa ovat pysyneet jo pidempään, jotenkin vaan tuntuu että Penni on lihonut.

Rakas päiväkirja,

minun on niin paha olla. :( Kuulin juuri että Valon veli Vimma oli jouduttu nukuttamaan ikiuneen. Syynä oli taas kerran FIP. Vimma olisi täyttänyt tulevana sunnuntaina vasta puoli vuotta.

Eli kaikki suunnitelmat menevät taas kerran uusiksi. Tai menevät ehkä joku päivä, tänään niitä ei ole.

Omat kasvatussuunnitelmat ovat kuitenkin pikkujuttu verrattuna suruun ja syyllisyyteen mitä tunnen Vimman perheen puolesta. Tämä pistää miettimään koko kasvatuksen jatkoa, onko minulla (edes välillisesti) oikeus tuottaa muille ihmisille tällaista surua kerta kerran jälkeen ? Tai kuinka kauan sitä itsekään jaksaa suunnitella uudestaan, surra ja nousta taas ?

Sen tämä ainakin selvitti tässä ja nyt että Simpan jatkokasvatuksen kanssa ei enää arvota vaan se steriloidaan ensi viikolla.

Agitreenitkin oli ja meni. Fresco on edelleen agisaikulla ja varakoirana oli onneksi Penni jonka kanssa treenistä selvisi vähän puolipäisenäkin. Tehtiin yksittäisiä esteitä jonka jälkeen koira haltuun ja kuljetus kävellen kontaktissa häiriöesteen ohi. Pitää käydä tekemässä nuo Fresconkin kanssa kunhan tuo kuntoutuu niin että uskaltaa taas agiloida.
Penni oli ekaa kertaa Agitokolassa ja käyttäytyi oikein hienosti, rauhallisesti ja epäpennimäisesti.

Pitkästä aikaa kissarintamallakin tapahtuu jotain. Viron tuonti sijoituskissa Mila aloitti juoksunsa maanantaina. Aiottu sulho on edelleen omistajansa mukaan liian nuori hommiin joten päädyttiin takaisin ihan alkuperäiseen suunnitelmaan eli Igoriin, jota Mila keskiviikkona matkasi tapaamaan.
Tyypiltään pariskunta sopii mielestäni erinomaisesti yhteen. Igor on riittävän kokoinen ja vankkaluustoinen ja kun taas Milalla saisi totisesti olla parempi luusto. Milalla on hyvä lyhyt turkki ja kaikkinensa erinomaisen sievä pää.
Milalle tämä on ensimmäinen pentue kun taas Igorille kolmas. Igorin aikaisemmissa pentueissa on ollut erittäin kauniita kissoja, toivottavasti natsaa nytkin !
Mila kotiutui reissultaan tänään ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan miltä näyttää astutuksen onnistumisen suhteen.

Uutta kotia etsivät kasvattamani valkoinen leikattu brittinaaras Lumi (Tassulähteen Nokivalkea) sekä kaverinsa punainen kotikissanaaras Tiikeri. Lisätietoja sekä omistajan yhteystiedot löytyvät kotisivuiltani.

Raunioryhmän kanssa Ojangossa tottistamassa. Ryhmässä on pari uutta koirakkoa joiden kanssa kerrattiin ihan perusteoriaa ja annettiin kotiläksyjä. Ferron kanssa treeneiltiin tuleviin tokokisoihin. Frescoa seurauttelin vähän henkilöryhmässä ja otin eteenmenon sekä hyppynoudot. Seuraaminen Frescoksi aavistuksen löysää, kuitenkin hyväksyttävää. Muut ok. Mutta kyllä tuostakin näki että tottista olisi syytä alkaa taas tosissaan kertaamaan jos kokeisiin mielitään.

Ennen tottistreenejä tehtiin vähän agia. Frescon kanssa kontakteja ja lyhyttä hyppyä. Pennin kanssa kepeillemenoja jotka toimivat ihan yllättävänkin hyvin ! Välillä haki keppejä itse, ei tarvinnut nenästä viedä. Jos sen keppi burn out alkaa olla paranemaan päin.

Agin jälkeen paikallaolotreenit Sinin ja Minnin kanssa. Hyvin pysyivät makaamassa vaikka ympärillä oli vilinää autojen ja muiden koirien kanssa ja Sinikin kävi Minniä korjaamassa jonkun kerran. Ajallisesti tuosta tuli loppujen lopuksi tosi pitkä, olisiko ollut about 6 min tai enemmänkin ? Jättäessä Fresco vinkui vähän, ei tajunnut mistä on kyse mutta kun tajusi, makasi tosi rauhassa.

Ennen agitreenejä Terhille Kiloon ihastelemaan 8-viikkoisia aussiepentuja. Kyllä riittikin vilinää. :D Ihania pentusia. Kuvia pennuista tuolla. Ja vink vink, noita on vielä jokunen omaa harrastavaa kotia vailla.

Kilosta Maunulaan agitreeneihin. Tehtiin pari kivaa radanpätkää. Vaikuttivat ensi alkuun aika haastavilta mutta sujuivat loppukädessä aika kivasti. Rimoja lenteli vähän turhan paljon molemmilla. Ja Pennin kanssa saa edelleen olla tarkkana, se ei mene oikealle esteelle jos sitä ei vaivaudu sinne tosissaan ohjaamaan. Ehkä tuo joskus menee minunkin päähäni niin että osaan sitä toteuttaa.

Nuupin lonkkalausunto ortopedi Putrolta tuli ja kertoi että lonkkavika molemmissa lonkissa. Tämä pistää tulevaisuudensuunnitelmat suurennuslasin alle. Brittejä on kuvattu tällä hetkellä vajaa kourallinen joten kamalan radikaaleja päätöksiä en lähde tekemään kun kokonaistietoa rodun tilanteesta ei ole mutta ulkopuolisille naaraille Nuupin seuraa tuskin enää suodaan. Kuvaava eläinlääkäri oli sitä mieltä että kokonaistilanteen valossa jalostuskäytölle ei ole estettä mutta kyllä tuo minua mietityttää.

Myös PKD-geenitestin vastaus tuli, se oli negatiivinen eli Nuupi ei tule sairastumaan tuon tyypin PKD:hen. Ja aiemminhan tuli jo todettua että sydän on normaali, ei HCM:ää tai mitään muutakaan.

Aamulla pakattiin koirat, vanha kone ja Nuupander autoon ja lähdettiin aluksi Helsinkiin ja HauMau-eläinlääkäriasemalle jossa Nuupilta tutkittiin sydän ja lonkat sekä otettiin verikoe PKD-geenitestiä varten.

Sydän on hieno, ei merkkejä HCMstä tai mistään muustakaan. Nuupi suhtautui tutkimukseen ihan mukavasti niin kauan kun se sai olla seisomassa, kyljelläänpitoa ei arvostanut.
Sitten rauhoitukseen ja lonkkakuviin. Noista tarkemmin myöhemmin kun saadaan ortopedin lausunto. Samoin geenitestin tulos tulee luonnollisesti myöhemmin.

Seuraavaksi suunnattiin kohti Herttoniemeä jossa kyytiin lastattiin uusi tietokone. Sieltä Sarille Viirilään johon jätettiin vanha ja nostettiin peukut pystyyn että siihen vielä saisi jotain eloa puhallettua.

Illalla hakutreeneihin. Hetken mietin koko aktiviteetin perumista kun lämmintä oli +25. Mentiin kuitenkin ja ihan mukavaahan metsässä oli, ei paahtavaa ollenkaan. Otettiin kuitenkin koirille suht pikaiset treenit etteivät ne ihan paahtuisi autoihin. Suurimmalla osalla onkin häkki / takakalteri eli luukun saa jätettyä auki eikä koirilla näin ole hätää. Saatiin myös autot enemmän tai vähemmän varjoon.

Frescolle ihan lyhyt perustreeni, neljä pistoa joilla neljä löytöä. Toisen puolen maalimiehet about viidessäkympissä, toisen puolen vähän kauempana. Löysi kaikki nätisti ensimmäisillä lähetyksillä. Ihan ok suorat etenemiset. Ilmaisut ok, haukuttivat kunnes tulin paikalle. Parilla maalimiehellä muutaman sekunnin tauko ekan haukun jälkeen. Kahdella otin sivulle ennen palkkausta. Eipä tuosta paljon huomauttamista keksi, hyvä treeni.

Illalla tuli myös Sarilta mieltä suunnattomasti huojentava viesti, tietokone hengittää taas ! Kyllä Kariluotoska korjaa, kiitokset vaan. :)))

Tehtiin telineitä, neljä koiraa paikalla.

Frescon kanssa alkoi laiskottaa, tein vain pari eteenmenoa ja hyppynoutoa molemmilla esteillä. Ei huomauttamista missään muussa kuin että eteenmenon seuraamisessa edistää pahemman kerran.

Nuupin pieni poika Felix siirtyi autuaammille hiirestysmaille. :( Felixistähän oli puhetta jo aikaisemmin, se oli tarkoitus tutkia oudon hengityksen vuoksi. Tutkimuksissa löytyi paha palleatyrä. Tosi kurja juttu pienelle kissalle, ainoa positiivinen asia tuossa on ettei mitään perinnöllistä vikaa löytynyt esim. sydämestä. Mutta ikävää silti, hei hei pikku Felix !

Sataa taas paskaa niskaan siihen malliin että alkaa mietityttää koko homman mielekkyys. Mikähän siinä oikein on että toisten pitää pilata hauska harrastus muidenkin osalta ja panetella selän takana minkä kerkiävät - ja "rodun parhaaksi" tietysti.

Miksei voida avoimesti puhua asioista, jakaa omaa tietämystä muillekin ja kertoa ongelmista mitä on kohdattu ? Hetkenkin pidempään näissä hommissa ollut tietää että kasvattaja ei selviä taipalellaan kovin kauaa törmäämättä minkäänlaiseen ei toivottuun ominaisuuteen kasvateissaan tai kasvatuskissoissaan. Vaan kai nuo pitäisi lakaista maton alle ja olla sitten niin erinomaista ja täydellistä että.

Kuulostaako tämä nyt ihan jeesustelulta ? Virheeni olen tehnyt minäkin ja ne myönnän.  Joka tapauksessa olen sitä mieltä että avoimmuutta tähän hommaan kaivattaisiin rutkasti lisää. Ja jos on jostain eri mieltä ja kokee välttämättä asiakseen toisen toimintatapoja arvostella, sen voisi edes tehdä päin naamaa eikä kierrättää pahoja puheita naapurimaan kautta.

Miksi siis edelleen jatkan kasvatusta? No näiden takia tietenkin:

Ja niiden muutaman erinomaisen oikean ystävän joita olen tämän harrastuksen parista löytänyt, kiitos teille. :)

Nyt jään töistä neljäksi viikoksi kesälomalle ja keskityn omiin kissoihin, koiriin sekä siippaan ihan täysillä ja jätän omaan arvoonsa kaikki ikävät ihmiset.

Ensin kuva hienosta Rallista (Tassulähteen Ralli). Tuo on kyllä tosi makean näköinen poika. :)

Sitten ikävämpää asiaa. Yhdeltä Nuupin pojalta on löydetty lonkkavika joka vielä eteni sen verran vauhdikkaasti että sen kohdalla päädyttiin leikkaukseen keväällä. Leikkaus sujui hyvin ja poika voi nyt erinomaisesti. Lekurin ennuste on etteivät lonkat tule sitä enää vaivaamaan.
Ikävämpi juttu kuitenkin. Lonkkaviasta kissoilla on vielä kohtuuvähän tietoa jaossa eikä Suomessa ole brittejä kuvattu montaakaan. Joistain lonkkavikatapauksista olen kuitenkin jo täälläkin kuullut, Ruotsista noita uutisia on kantautunut kohtuupaljon. Pitää alkaa keräämään tietoa ja harkitsemaan omien siitoskissojen kuvaamista ainakin jossain määrin. Nuupi nyt varmaan ainakin menee kuviin, toivon mukaan jo tänä vuonna.

Simpan hopeatabbypoika Vimma lähti uuteen kotiinsa. Siellä odottelee ihmisperheen lisäksi isoveikka Figo, Nuupin ja Piin sininen poika. Hei hei Vimma, ikävä tulee ! Tuossa on pentu jonka myymistä kadun varmaan loppuikäni. Onneksi lähti erinomaisen hyvään kotiin. Ja jäihän siitä meille yksi astutus eli jälkeläisiä on toivon mukaan tulevaisuudessa luvassa.

Ludden (Paludan's Ludvig, arvon kastraatti nykyisin) viimeiset pennut syntyivät eilen. Tuloksena Ludden ennätyspentue Suomessa, peräti kolme henkiinjäänyttä pentua ! ;D Onnittelut kasvattajalle Jaanalle ja ylpeälle äidille Hipulle. Pennut ovat kaikki tyttöjä, kaksi tummaa kilpikonnaa (BRI f) sekä kilpikonna harlekiini (BRI f 02).

Ikävämpiäkin uutisia kuului. Gracen (CH Kastanjeback's Grace, BRI g) pojanpoika on kuollut perinnölliseen sydänsairauteen nimeltä HCM. Myös Gracen poika Io (Tassulähteen Io, BRI n) kuoli alle parivuotiaana hyvin yllättäen. Kissaa ei valitettavasti saatu avaukseen jotta kuolinsyy olisi varmistunut. Ion pojalla Mr Nicksonilla (Ruusutarhan Dono Nero, BRI n) on todettu HCM. Tuosta voi sitten jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Tosin Mr Nicksonin emälinjassakin on ollut muutama HCM-tapaus.
Grace itse on ultrattu 9/2003 epilepsian puhkeamisen yhteydessä myös HCM:n varalta, ainakin silloin sydän oli ihan normaali ja ultraustulos siis negatiivinen.
HCM:n periytyvyydestä briteillä ei ole varmaan tietoa. Perinnöllinen se on mutta millä mekanismilla ?

Toivottavasti näiden juttujen julkinen kertominen ei närästä ketään. Itse kannatan avoimuutta sekä hyvissä että huonoissa asioissa. Niitä voi kertoa jopa ihan ilman että toinen osapuoli varsinaisesti kysyy.

Gracella aamulla ihan lievä epikohtaus. Kohtaus ei vastoin normaalia kaavaa aiheuttanut mitään ääntä eikä jälkiä, ei pissinyt alleen niinkuin tavallisesti aina. Sattumalta huomasin kun samaan huoneeseen osuin, muuten tuo olisi mennyt ihan ohi. Pistää miettimään onko tuollaisia ollut paljonkin eli eikö kissan kunto olekaan niin kohtausvapaa kuin olen tähän asti luullut.

Illalla lähti Nuutti (Tassulähteen Uninuttu) uuteen kotiinsa Jokelaan. Tempperamenttinen nuori herra saa kaverikseen kaksi brittidaamia sekä kaksi koiraa. Arvaankohan väärin jos veikkaan että se ystävystyy koirain kanssa aiemmin kuin kissojen ?

Valo sitten ilmeisesti tosiaan on (ei niin kovin edustavan värinen) hopeatäplikäs. Nyt pitääkin miettiä mitä sen kanssa tehdään kun minä en varsinaisesti hopeakasvattaja ole eli eihän sitä järkeä olisi kotona pitää. Vaan milloinkas tässä muutenkaan järkeä on ?

Koirien kanssa agitreenit Maunulassa. Mukavan radan oli Sari löytänyt treenattavaksi. Homma sujui ok vaikka rankka viikko alkoi vähän painaa omissa jaloissa.

Mukavalla pitkällä metsälenkillä Lauran kanssa. Koirat saivat juosta rauhassa eikä tarvinnut itsekään jaksaa kuin tallustaa. Väsyttää aika lailla edelleen, olo ei ole läheskään priima.

Kissanpentuja sen sijaan ei väsytä. U-pojat painaltavat ympäriinsä kuin pikkupyörremyrskyt. Ja koko yötähän ei tietenkään voi nukkua vaan painituokioita on ainakin pari. Hauskoja pentuja nuo, tosi mukavia luonteeltaan. Vaan kuukauden päästä nekin alkavat jo lähteä maailmalle.

Valo-pentu pyllähti jo pesästä pihalle. Laitoin sen vielä takaisin, saisivat muutaman päivän olla pesässä. Ovat niin pieniä tallustamaan ympäriinsä. Noiden nimet olisi hyvin voinut laittaa toisin päin. Valo on varsinainen vimma koko pentu, vaatii vimmatusti huomiota heti kun bongaa ihmisen. Vimma-poika vaan istuu ja hymyilee. Sillä on tosi nätti pää ja tosiaan suorastaan hymyileväinen ilme.

Eli tasan 12 vuotta sitten alkoi Tassulähteen kasvatus. Rotuna oli parin ekan pentueen ajan maine coon ja pyhä birma, vasta viides pentue tammikuussa 1998 oli brittejä. Sen jälkeen onkin sitten pysytty tiukasti briteissä.

12 vuotta sitten syntyivät siis Tassulähteen A-pennut, pienet coonit Elmeri, Elmi ja Omppu. Alunperin tytöt Elmi ja Omppu muuttivat samaan kotiin, Elmi sijoitukseen ja Omppu ihan omaksi. Elmi teki sijoituspentunsa meillä joulukuussa 1996 ja muutti tuon jälkeen Ruotsiin Guldklimpens-kissalaan. Entinen sijoitusomistaja kun tykkäsi että neiti on liian villi heille kun perheessä oli pieni lapsi. Myöhemmin myös Omppu vaihtoi kotia, se pääsi siskon luota veljen luokse eli Juvosille. Omppu kuoli 2001 mutta Elmi ja Elmeri porskuttavat menemään edelleen. Onnea ja pitkää ikää !

Mukava rauhallinen kotipäivä. Ilma oli aika raaka joten ulkona ei ihan kamalan montaa tuntia viihdytty. Vähän kuitenkin kuopsuteltiin pihaa ja tehtiin tottista Frescon kanssa. Penni sai reuhata palloineen vieressä.

Iso plussa oli se että koirat havaitsivat useaan kertaan naapurin kissan tiellä eivätkä lähteneet sinne, vinkuivat korkeintaan vähän perään. Hieno homma ! Kissa oli kyllä kauempana mutta kuitenkin. On ilmeisesti mennyt jakeluun että pihalta ei itsekseen poistuta.

Kuvailin taas pentusia. Siirsin albumin Flickriin kun tuntuu että tuo Canonin albumi tökkii aika useilla. Mikähän siinäkin mättää, moni kuitenkin pääsee normaalisti. Ja Canonin asiakaspalvelu vaan pyörittelee päätään eikä osaa auttaa. Mutta siis, uusia pentukuvia täällä.

Ja tässä maistiaisena ihanainen pieni Valo.

Valo siis etsii sijoituskotia. Ainakin teoriassa, olettaen että tarpeeksi hyvä kotiehdokas ilmestyy. ;)

Sarin kanssa metsälenkillä Viirilässä. Tehtiin samalla esineruutu Frescolle, Taarnalle ja vähän Telkällekin.

Alue taisi olla jotain 40 x 50 Sarin askelta. Tasaista maastoa, jonkun verran puunrankaa lojui ympäriinsä. Frescolle esineet takakulmiin. Etsi nopeasti, nosti, toi luokse. Ei ongelmaa, nätti pieni ruutu kaikkiaan.

Kissapuolelle kuului taas huonoa uutista. T-pentueen Tilkku eli kotoisasti Alma oli kuollut sterilointileikkauksen seurauksena. :( Ei ollut reppana herännyt lainkaan nukutuksesta. Leikanneen eläinlääkärinkin mielestä limakalvot olivat olleet vaaleat (ja päästi silti nukkuvana kotiin ...) joten tiedä sitten johtuiko kuolema esim jostain vuodosta vai oliko lattarintaisuudella tekemistä asian kanssa. Osanotot Alman perheelle. :( Tosi kurja juttu.

Tämä on se kasvatuksen ikävämpi puoli pentusten kasvun seuraamisen ja palluttamisen vastapainoksi. Turhan usein tuo on eri muodoissaan viime aikoina näyttäytynyt. Hetkittäin sitä miettii ihan oikeasti että onko homma tämän arvoista. 

Vaan kai se kuitenkin on. Pitkäaikainen ystävä Teija siippoinen kävi katsomassa pentusia. Saas nähdä jos Uninuttu olisi vihdoin löytänyt kotinsa.

Aamulla esineruutu Frescon kanssa lähimetsässä. Samaa kaavaa mentiin eli ruutu 40 x 40 ja kolme esinettä. Ensimmäinen lähetyslinjalla vasemmassa laidassa noin puolessa välissä aluetta. Nousi tosi nätisti. :) Seuraavilla paikansi taas vähän pidempään mutta ei paha kokonaisuudessaan.

Koirille päivällä isot ydinluut. Mahat menivät sen verran sekaisin että pitää muistaa jatkossakin antaa noita vain silloin kun ei ole seuraavana päivänä töihinmenoa.

Illalla vietiin Ismolla lainassa oleva kaivuri takaisin omistajlleen. Hyvin kulkivat koiratkin mukana Scanian hytissä. :D Penni piti nostaa sisään, Fresco meni tapansa mukaan omillaan.

Simpan pieni valkoinen pentu kuoli illalla. :( Kovin surullista vaikka vähän odotettavissahan tuo oli. Ei oppinut pieni imemään lainkaan ja oli muutenkin vähän ponneton. Leikkaus kesti aika kauan, pentu ehti saada paljon aineita itseensä ja oli ihan liian kylmä kun sain sen kuivattavaksi. Hyvää matkaa, Voima-pentu !

Nousin puoli kahdelta yöllä tarkastamaan Simpan vointia. Tuli juuri hiekkalaatikosta, peräpäässä näkyi vähän vaaleaa limaa. Oli myös levoton ja äänekäs joten ei kun valvomaan. Kissa ei halunnut rauhoittua paikalleen muualle kuin kodinhoitohuoneen hiekkalaatikkoon. Siirtyi sieltä pesään joskus ennen viittä. Kaksi pentusta syntyi aamupäivän aikana. Hopeatabby poika ja ruskeatäplikäs tyttö vaikuttavat oikein näteiltä, ovat vahvoja ja pontevia.

Iltapäivällä alkoi tuntua että tuossa ei välttämättä ollut kaikki vaikka Simppa makaili rauhallisena ja oli ihan hommat lopettaneen oloinen. Kohdussa tuntui kokeilemalla selvä pentu eli ei kun lääkäriin. Homma ei lähtenyt käyntiin kahdella oksitosiinipiikilläkään joten leikkuriinhan sitä taas kerran päädyttiin, tuloksena valkoinen urospentu joka oli aika pöllyssä aineista. Saas nähdä selviääkö, ei ihan hyvältä näytä.

Tuo oli taas kamala pettymys kun ei synnytys onnistunut. Meillä on ollut synnytyksissä ihan älyttömästi ongelmia, varsinkin viimeiset pari vuotta homma on mennyt ihan pyllylleen. Miksi ? Ei aavistustakaan. Erilaisia ongelmia, erilinjaisia ja eri veriryhmäisiä naaraita.

Ikinä ei ole kasvatuksen lopettaminen ollut näin lähellä. Mutta ehkä tässä vielä hetken jatkaa kun on niin kivoja suunnitelmia tehtynä.

Tai oikeastaan nuo ovat kyllä Pikku-Rikuja. :) Eli kaksi creme van -väritteistä pikkukissaa syntyi aamulla. Synnytys oli tosi rankka ja vähän erikoinenkin. Avautumisvaihe alkoi näkyvästi eilen illalla ja jatkui yhdeksän tuntia ennen ensimmäisen pennun syntymää. Kissa oli niin tosissaan olevan oloinen koko tuon vaiheen ajan että en oikein tiennyt onko varsinainen synnytys jo käynnissä vai ei. Illalla tuli myös veristä vuotoa. Noin se luonto osaa yllättää näin 20 synnytyskokemuksen jälkeenkin.

Kohdussa oli poikien lisäksi kaksi kuollutta pentua. :(  Toinen ei ollut kehittynyt normaalisti joten verinen vuoto saattoi johtua siitä.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Milli on kovin ponteva emo, vahtii pentusiaan viimeisen päälle. Ja sietää noita vahtiakin, ovat ihan syötävän söpöjä. Tyttöä toivoin mutta eiköhän se suku jatku noillakin. Pääasia on että koko perhe on kunnossa ja pennut syntyivät omin voimin ilman eläinlääkäriä. Meillä kun on ollut synnytysongelmia ihan liikaa. Miksi, en tiedä. Erilinjaisia naaraita, erilaisia ongelmia. Huonoa tuuria ?

Kamera reistailee joten kuvia söpötyksistä ei ole luvassa vähään aikaan. Tässä sen sijaan Anna Lydigin ottama kuva komeasta Riku-isästä. Pennut ovat siis kohtalaisen saman värisiä, tosin vielä vähän enemmällä valkoisella.

Ennen treenejä metsälenkillä. Tosi mukavaa, koirat rauhassa ja kuuliaisia. Paikkasi vähän tuota keskiviikkoista josta lisää myöhemmin.

Agitreenit enimmäkseen ok. Kerran Fresco eksyi radalta kun kartturi oli myöhässä. Kepeillemeno hieno, kontaktit hyvät ja mukana kaikki kontaktiesteet. Muutama rima tippui vaan enimmäkseen nuo voi laittaa omien käskyjen väärän ajoituksen piikkiin.
Treeneissä oli paikalla koko ryhmä. Oli kyllä tosi ahdasta, lämmitellä ei sisällä voinut eikä räntäsateinen ulkoilmakaan oikein kutsunut. Toivottavasti saadaan ensi talveksi vähän pienemmät ryhmät. Muutenhan tuo yhdistyksen oma halli on kyllä ihana asia. :)

Penni jäi taas kotiin tekemään Ismon kanssa lumitöitä ja pelaamaan jalkapalloa.

Maanantaina käytiin Järvenpäässä tokoamassa Annen kanssa. Pakkanen kiristyi tosi nopsaan auringonlaskun jälkeen joten kovin kauaa ei tarennut treenata. Perusjuttuja otettiin, homma sujui ihan ok.

Muuten ollaan lähinnä lenkkeilty. Keskiviikkona tuli taas iso takapakki Pennin kanssa kun jäätiin remmilenkin lopussa juttelemaan tutun Edin omistajan kanssa ja Penni yritti syödä koirapoikaparan. :(  Taas itselle yksi muistutus että tietyissä tilanteissa tuohon ei vaan voi luottaa yhtään, onnistuu edelleen välillä yllättämään minutkin. :( Vaatii taas itseltä vähän henkistä taaperrusta päästä tuosta yli mutta eihän tässä muitakaan vaihtoehtoja ole.

Nuupi viettää taas kollinelämään parhaimmillaan kun sille tuli daami kylään. Katsotaan mitä tuosta seuraa, toivottavasti pieniä sieviä sinisiä pentusia.

Poliisikissan korva näyttää olevan ihan kunnossa ja siisti. Jatketaan silti luonnollisesti ab- ja tippakuurit loppuun saakka. Jännä nähdä kuinka nopeasti tuolla lääkkeet purevat, mädän lykkääminen loppui kuin veitsellä leikaten heti kun kuuri aloitettiin. Liekö tuolla tekemistä tottumisen (resistenssin, mikä se nyt hienosti sanottuna on?) kanssa? Poliisikissahan ei ole koko 18-vuotisen elämänsä aikana saanut lääkkeen lääkettä ennen kuin tänä talvena jolloin on syöty pari ab-kuuria.

Simppa päätti yllätten aloittaa juoksunsa lauantai-iltana. Tuo ei ole juossut reiluun puoleen vuoteen ja kun ei jatkostakaan ole takeita, päätin (ainakin yrittää) takoa kun rauta on kuumaa eli juoksu päällä.

Treffit sovittiin väriltään vähän yllättävämmän valinnan eli hopeatäplikkään Bonon kanssa. Bono tuli meille ja toistaiseksi Simppa on kohtalaisen raivoissaan asian saamasta käänteestä, tahtoisi kai taas riiaamaan Nuupia. ;) Vaan jos tuo tuosta rauhoittuisi. Bono ottaa asian kuten herrasmies ainakin. Tosi mukava kolli.

Illalla remmilenkillä koirain kanssa. Piti tottistaa mutta oli turhan kylmä. Pikkutottikset sentään tein kotikentällä, ruutua ja luoksetuloa. Lenkki vähän huono, itsellä meinasi palaa pinna ja suhteellisen turhasta vielä.

Jaanalle Lahteen katsomaan pentusia. Siellä on siis Nuupin tyttären Lillin pentue, Nuupin ja kasvattini Novan pentu Gilbert sekä Nuupin jo melkein aikuinen jälkeläinen Hippu. Paljon Nuupilaisia siis. :)

Kuvassa Nuupin ja Novan poika Gilbert Jaanan kuvaamana.

Hienoja kissoja ! Taas näkyi Nuupin turkki näkyi periytyneen vahvasti. :) Gilbertillä etenkin on tosin hieno turkki kuten myös emollaan Novalla.

Lillihän on sijoituskissani, tosin tämä ensimmäinen pentue meni Jaanan nimiin. Toinen pentue olisi suunnitteilla mahdollisesti loppuvuodesta, tosin urosvalinta on edelleen ihan auki. Mistähän tuolle sopivan sulhon löytäisi ?

Fresco oli mukana Lahden reissulla, Penni jäi autokammonsa takia mutsille jossa olikin viihtynyt hyvin. Stresssasi tavalliseen tapaan menomatkan mutsille mutta tulomatkalla olikin yllättäen ihan rento, hyvä kun edes läähätti eikä se vähäkään ollut stressiläähätystä suupielet korvissa. Mistähän tuo nyt kertoo ?

Auli kävi perjantaina rokottamassa T-pennut, Simpan ja Nuupin.

Päivällä linjoilla lenkillä Lauran kanssa. Lunta oli jopa parikymmentä senttiä, tekee heti menon kumman raskaaksi. Varsinkin kun eilinen ratsastus totisesti tuntui lihaksissa.

Sorkku muutti illalla. Siitä tuli citykissa kun lähti asustamaan Helsingin Mannerheimintielle. Onnea matkaan pikkukissi !

Kyllä onkin hankalaa luopua kasvatistaan kun se on jo vuoden kotona asustellut.   :(

Lenkillä pimeässä. Että voikin pimeydessäkin olla eroja, joskus on sellaista pimeää missä näkee ihan hyvin ja joskus ihan säkkipimeää kuten eilen. No, lenkistä selvittiin taas kunnialla kiitos runsaiden heijastimien.

Illalla kotona tunnaria. Taidetaankin Frescon kanssa toistaiseksi harjoitella kapulan pitämistä ja kantamista siististi pureskelematta. Eilen alkoi sellainen rouskina että tikut vaan lentelivät. Keskeytin tuomisharjoituksen siihen ja otettiin vaan nättiä pitämistä ja metrin verran tuomista. Jatketaan noin jonkun aikaa. Ja nyt pitäisi siis ihan oikeasti ryhdistäytyä ja treenata tuota eikä laiskotella kuten on tehty viimeinen kuukausi ihan joka saralla.

Sijoituskissa Milli vietiin kollilaan. Sulhasmies on 10 vuoden kypsään ikään ehtinyt Riku. Rikulla on hommista kokemusta ja se näkyy, astui nimittäin Millin jo heti yöllä. Nyt toivotaan sieviä valkolaikkupentuja maaliskuun puolenvälin kieppeille. :)

Koirat tietysti mukana kissareissulla ja Penni taas stressissä ja kierroksilla autossa varsinkin menomatkan. Viime aikoina olen huomioinut että kun ollaan kolmestaan minä ja koirat liikenteessä, Penni on ihan rauhassa. Hermostuu välittömästi kun Ismo lähtee autoon mukaan. Yleensä tuolla kokoonpanolla Ismo ajaa. Pitää kokeilla vielä niin että minä ajan eli onko "ongelma" Ismon ajamisessa (tietysti noin, ammattikuski kun on ;)) vai siinä että Ismo yleensä on mukana.Ttuolla porukalla mennään usein autolla metsälenkille ja Penni kiihtynee jo ajatuksesta. Kyllä tuon kanssa pohdittavaa riittää.

Joulu ohi ja massu täynnä. :) Homma sujui hienosti mitä nyt Penni selvästi stressasi aattoiltapäivänä mutsilla kun oli paljon porukkaa talossa. Mistähän lie tuokin, tuttuja ihmisiä kuitenkin kaikki. Lähdettiin perinteiselle joulupukkibongaukselle Jussin autolla, koirat takakontissa. Olivat tosi rauhassa, ei stressiä mihinkään suuntaan. Pitänee ostaa uusi Audi. ;)

Jimin kunniaksi Kuusisaaressa vieraillut Joulupukki oli Pennin mielestä aika paha, sitä piti yrittää karkoittaa ihan tosissaan. Taitaa vaan Pukillakin olla kotona koiria kun ei tuosta hätkähtänyt. Fresco haukkui näön vuoksi mukana muutama kerran, sen mielestä tilanteessa ei ollut mitään omituista.

Remmilenkkiä joulupäivä ja tapani, huomenna uskalletaan ehkä kokeilla enemmän vapaana. Fresco köhi aaton ja joulupäivän jos pääsi kiihdyttelemään enemmän, muuten köhä ihan minimaalista jos ei ollenkaan. Pennillä ei oireita koko aikana. Ja Penni on siis ollut lenkeilläkin vapaana koko ajan.

Vihdoinkin t-pennuista muutama kuva kotisivuilla. Niiden kanssa kaikki hyvin. Lähtivät pesästä aatonaattona ja poukkoilevat nyt ympäri makkaria. Syömisen alkeita tapaillaan, Tangolta alkaa itse asiassa sujua jo hyvin. Tilkku vielä miettii josko tuota pärjäisi ihan mamma maidolla.

Pentusivullakin päivityksiä, Tilkku ja Sorkku kotia vailla. Sorkun kanssa tuohon päädyttiin allergisten iho-oireiden takia. Meidän monikissaperheessä on kamalan vaikea syöttää yhdelle erikoisruokaa joten Sorkun on parempi löytää spesiaalikoti jossa sen ruokintaan pystytään helpommin kiinnittämään enemmän huomiota. Kodinetsintä ottanee aikaa mutta akuuttia kiirettä meillä ei ole, oikea paikka löytyy kun löytyy.