Maanantai-ilta meni hallilla, ensin Ansun & Tesun tokokoulutus. Katsottiin Mustin osalta kaukoja ja tunnaria. Kummassakaan ei isompaa huomauttamista, pohjat hyvät ja edettykin vaihteen vuoksi ollaan. Jatketaan treenejä !

Frescolle pienet tottikset välissä, sitten vielä alempien ryhmän koulutus.

Tiistain BAT-treeneissä teemana keppejen jyrkkä takaaleikkaus. Alkaa sujua pikkuhiljaa mutta kyllä tuota saa vielä treeniä aikalailla ennen kuin uskaltaa kisoissa kokeilla.

Viikolla Nuupi riiasi viimeisen morsmaikkunsa kanssa. Kunhan neito lahden takaa lähtee kotiinsa, lähtevät myös Nuupendaalin pallit. Pitkäänhän tätä on jahkattu mutta nyt on ihan aikakin jo varattu. Sniff.

Torstaina oli vähän erikoiset agitreenit. Päivän mittaan tipahteli poissaoloilmoituksia ja loppujen lopuksi havaitsin ettei tulossa ollut muita kuin minä. Peruttiin ulkopuolinen kouluttaja ja pyörin sitten hallissa itsekseni. Ehdittiin tehdä vaikka mitä.

Mustin kanssa pari agistinttiä. Ihan ok, vähän valui jokusessa käännöksessä ja hankalasta kulmasta tehty muuri kolisi mutta muuten ihan ok rataa. Kontakteja radalla ei ollut enkä niitä yksin alkanut sinne raahatakaan.

Frescolla tottista. Perusjuttuja, jääviä, seuraamista, luoksetuloja, eteenmenoa. Tehtiin eteenmenot poikkeuksellisesti namilätkällä ja kun tuo on tottunut lelua eteenmenon päätteeksi juoksuttamaan, roikotti se nyt lätkää suussaan. Paremman luokan putkiaivo mutta sehän me jo tiedetäänkin. :D

Mustilla lisäksi tokoa. Seuraaminen ok, ihan pienesti koetti vinkua seuraamisen alussa mutta hyvin meni perille että se ei johda mihinkään. Jääviä, seisomissa oli vaikea pysyä paikallaan kun menin taakse. Ok, tuota ei ole juuri treenattukaan. Pitäisi näköjään. Luoksetuloa pysähdyksellä ja ilman. Hmmm, ei toimi. Kumpikaan kun aletaan tehdä molempia. Pohdintaa ja treeniä. Tunnaria. Vähän meni puihin välillä, yritti tuoda väärää ja ihmetteli. Lopputilanteessa meni kasan ohi riville jossa kolme kapulaa joista toi oikean. Etenee, etenee. Jos en tössi. Muissa kapuloissa Ismon edellispäiväiset hajut.

Perjantaina Frescon 8-vuotissynttärit. Paljon onneaaaa vaaaaan! Rekku on kyllä niin kulta koira ettei toista voi olla.

Lauantaina tokotreenit hallissa. Neljännet hallitreenit tälle viikolle eli jos homma ei etene, talvea ja olosuhteita ei ainakaan käy syyttäminen.

Mustille ensin parin noutoa. Ihan ok mutta kunnon vauhtia ei tuolla mahdu tekemään.
Tunnari niin että Janina hypelsi kasan kapuloita ja niiden taakse kolmen rivin johon neljänneksi oma. Musti nuuski väärien kasaa ja yhtä rivin väärää, sitten oikeaa ja toi oikean. <3 Homma alkaa edetä aika hyvin. Toi täysin purematta ja vielä kivan kevyellä otteella.
Seuraamista, jääviä. Seisomisessa ei tykkää olla paikallaan kun ohitan koiran vasemmalta. Jos kokeilisi seuraavaksi oikealta ohi?
Muutama luoksetulo. Vähän yritti vinkua kun jätin. Pysähdyin aina kun vingahti, tuntuu auttavan. Kokeillaan tuota.
Ruutua, ihan ok. Pitää vaan muistaa vaatia keskelle, meinaan hyväksyä liian etureunaan jäävät jolloin tassut menevät helposti nauhasta yli kun menee maahan.
Merkkiä. Jää helposti vähän oikealle laidalle jolloin pitää käskeä uudestaan. Viimeisellä meni suoraan taakse kuten kuuluukin, hienosti!
Paikallaanolot (is ja ma) Zulin ja Dorin kanssa. Istumista pitää oikeasti treenata. Nyt ok mutta normisti valuu helposti maahan tai jopa valuu nenänsä perässä johonkin muualle.
Vähän kaukoja, nousi ryhdikkäämmin istumaan kuin välillä.

Kaikkiaan ihan erinomaisen hyvä treeni siis. Lisää noita!

Frescolle perusjuttua. Oli ihan innoissaan. :)

Sunnuntaina kuuntelin Tommy Wireniä aiheesta koiran oppiminen. Hyvin, hyvin hyödyllinen päivä. Päällimmäiseksi jäi mieleen että omat taidot ovat kyllä viimeisen päälle vajaavaiset ja tehokkuutta voisi hommaan saada rutkasti lisää. Vaan eihän tässä ammattilaisia ole tarkoitus ollakaan.

Maanantaihin tuttuun tapaan tokotusta. Ensin Sirken ja Marin treenit. Sirken kanssa katsottiin Mustin ruutua ja tarkennettiin oikeaa paikkaa yrityksenä saada koira menemään vähän pidemmälle ruutuun. Jatkossa muistettava tehdä noita ja vaatia, ei saa auttaa liian helposti.

Marin kanssa tunnaria. Ensin pari pelkän heitetyn kapulan tuontia, toi nätisti. Sitten piilotettiin yhtä, etsii nenällä kuten kuuluukin. Lisättiin kuvioon vielä iso kasa pulikoita matkalle. Vilkaisi niitä mennessään ja jatkoi matkaa piilotetulle. Harmi kyllä ei jostain syystä saanut siitä hajua pitkään aikaan vaikka etsi pontevasti. Noilla jatketaan.

Lopputunniksi otin Frescon mukaan pyörimään halliin. Tehtiin seuraamista ja muuta pienen tilan treeniä, F oli tapansa mukaan ratkeamassa nahoistaan. :D

Tuon jälkeen koulutin vielä alo/avot. Oltaisi voitu kyllä tehdä tuo kotinurkillakin kun koko pieni ryhmä koostui sipoolaisista ja keravalaisesta. Mutta halli on sentään halli.

Tiistaina BATille agiloimaan. Jotenkin vähän ponneton treeni. Ei kummempia ongelmakohtia paitsi edelleen hitaat kontaktit jos ei namia ole. Tein naksulla jokusen toiston. Lopetettiin reilusti etuajassa kun koko porukka kävi yhtä vajaalla teholla.

Keskiviikkona kouluttajakokousteltiin eli poijaat saivat viettää laatuaikaa pihalla. Kiva kun on taas niin leudot ilmat että nuo tarkenevat olla pitkiäkin pätkiä.

Torstaina Saviojan Annen treeni Agitokolassa. Kamalaa sähellystä alkuilta ja ajatukset jossian ihan muualla kuin treenissä. Kikkurainen alku meni kuitenkin ihan hyvin mutta ongelmiin jouduttiin takalaidan putkeen viennissä, oletin että koira hakisi sen aika itsellään. Mutta eihän se hakenut vaan hyppäsi esteen jota kohden ohjasin koko ajan. Muutenkin vähän kökköä ohjausta, monesta kohdasta olisi saanut paremmankin. Mutta koira kulki kyllä kivasti, ei auta taas kun katsoa peiliin.

Päivällä kotona kaukoja. Läheltä nousee taas paremmin ryhdikkäästi istumaan, kauempaa jää vajaaksi. Jos tuo sieltäkin paranisi kun tulee varmuutta. Matkaa saatiin taas vähän lisää.

Ja lunta riittää.

Perjantaina lähti viimeinen Siirin lapsista uuteen kotiinsa. Vähän haikeaahan tuo aina on, etenkin nyt kun miettii että onko tämä viimeisiä kertoja kun papereita plärää kuntoon ja lapsia laittaa maailmalle. No, katsotaan mitä tuleva tuo.

Lauantaina koulutuspäivä. Koulutin tokoa pariinkin otteeseen eri paikoissa. Noiden jälkeen lähdettiin poikain kanssa lenkille ihmisten ilmoille. Käveltiinkin samalla Purinalle katsomaan kakkosten kisoja ja lukuisia aussiesuorituksia. Pojat saivat samalla osallistua ab-resistenssitutkimukseen. Frescon mielestä tuo(kin) oli järisyttävän hauskaa, Mustin mielestä ei. Taisi tulla Mustille eturauhastutkimukset mieleen.

Sunnuntaina pyörittiin omassa pihassa ja lähimetsässä. Vähän lenkkiä, lumien pudotusta katolta (osallistuin katsojan roolissa) ja tokotusta. Mustin kanssa tunnarissa edettiin siihen että oma kapula on piilotettuna väärien kasan viereen. Tuo ok purematta ja etsii nenällään mutta jostain syystä etsiminen kestää turkasen kauan, ei meinaa saada hajua lumen alta helposti.

Maanantaina tavan mukaan tokotusta. Ensin Korrejen kurssi. Mustille Pekan silmien alla noutoa. Toi tunnaria huonommin kuin yleensä, pureskeli vähän ja oli jotenkin aavistuksen epävarma mitä pitää tehdä. Tavan noutokapulalla meni vauhtia lukuunottamatta superhyvin, ote pysyi samana koko ajan. :) Jatketaan samoilla neuvoilla ja helpotetaan vähän kiihdyttävissä tilanteissa.

Otettiin loppuun myös vähän seuraamista. Edisti alussa jonkun verran mutta muuten meni hyvin. Tehtiin myös täyskäännös ja pysähdys juoksusta jotka eivät varsinaisesti kuulu meidän repertuaariin vielä. Ihan ok nekin.
Pitää muistaa pitää seuraaminen vahvemmin ohjelmassa, M valuu eteen heti kun on pidempää taukoa.
Itse tykkään että se voisi olla vähän lähempänä mutta Pekka sanoi että on ok. Ja kai tuo tokoseuraamiseksi on aika hyvääkin, mutta ... Vali vali.

Ohjatun tokon jälkeen koulutin vielä alempien luokkien treenin jossa onneksi oli vaan kaksi koirakkoa. Tunti niihinkin saatiin kulumaan. F parka odotteli autossa, tosin webasto oli ahkeraan päällä ja takkejakin koiralla kaksi kappaletta. Pakkasta ulkona oli -20.
Auto tuntui kyllä treeninkin jälkeen ihan sopivan lämpöiseltä, kaksi koiraa ja webasto lämmittävät kummasti.

Tiistaina agi. Vähän hyödytön treeni, sanoisin. Kamala kiire treenipaikalle, kiitos alati enemmän ja enemmän myöhästelevien junien.
Suoran putken jälkeinen takaakierto ei meinannut onnistua millään ensimmäisellä viennillä. Otettiin sitten puskuna ja se meni hyvin kunhan ohjasin ajoissa ja ehdin putken päähän ennen koiraa.
Muuten vaan huiskittiin vähän sitä ja tätä ilman enempää ajatusta.
Pienellä puolella keppejen sisäänmenoa ja tiukkaa takaaleikkausta niin että itse kiersin keppejn toiselle puolelle n. 130 asteen avokulmalähestymisen jälkeen. Tuohan ei Lempäälässä onnistunut. Nytkin oli vaikeaa, puskin edelleen liian aikaisin koiran päälle ja sain sen lopettamaan pujottelun. Onnistumisia saatiin jokunen kun laitoin palkan keppejen päähän odottamaan ja odotin itse että koira oli pujotellut kolmisen väliä ennen kuin lähdin kiertämään keppejä.
Tuota pitää vielä treenata lisää joku kerta.

No, ehkä tuo ei nyt niin ajatukseton treeni sitten loppujen lopuksi ollutkaan.

Mustin ja Frescon välit ovat aika ennallaan. Oudoissa tilanteissa murisemisia ei ole enää tullut mutta joissain tilanteissa Musti on vähän jäykkä ja saattaa murahtaakin. Noita on kerran pari päivässä ja liittyvät yleensä olohuoneeseen ja koirain siellä liikkumiseen. Fresco väistää Mustia sisällä eikä tule jos näkee että poikaa ahdistaa. Fresco on onneksi älyttömän taitava lukemaan toista ja kommunikoimaan.
Sulfa on ilmeisesti aiheuttanut Mustille satunnaista oksentelua, pitää olla tarkka että ruoka annetaan ensin ja tabletti vasta n. tunti sen jälkeen. Muuten tulee ruoat ulos. Aamuisin tuo on vähän hankala toteuttaa mutta luovitaan, ei tässä onneksi enää olekaan kuurin aikana sellaisia aamuja että pitäisi itse lähteä aikaisin liikenteeseen.

Musti on ollut parisen viikkoa rauhallisempi Pennin suhteen mutta ti iltana se taas flirttasi oikein olan takaa. Samoin kissa kiinnosti tosi paljon eli hormoonit hyrräävät taas aika voimalla. Liekö tuo Tardakin vaikutuksia (vaikka sai piikin siis jo perjantaina) vai ihan vaan Mustia?

Tassulähteen Etta:

Torstaina pudotettiin lumet kaikkien piharakennusten katoilta. Tai isäntähän nuo pudotti, minä lähinnä vahdin ettei se läjähdä sieltä alas tai etteivät koira mene putoavan lumen alle. Samalla Mustin kanssa pientä kauko- ja luoksetulonloppuasentotreeniä. Palkaksi M juoksi kalan perässä hangessa niin että ihme jos ei vähän maitohapoille mennyt.

Illalla agitreenit, vetäjänä Kim Kurkine. Jotenkin tosi mukavan oloinen rata jo tutustumisessa ja sitähän se olikin. Lähinnä korjaultiin pieniä kauneusvirheitä. Loppusuoralla tippui jostain syystä rimoja koko ajan, joko ohjasin huonosti (minäkö muka?), hyydyin liikaa (joo, allergia alkaa vaikuttaa tähänkin ja treenin jälkeen tuli astmaattista köhää :() tai sitten koira oli vähän hapoilla aamuisen hankijuoksunsa takia.

Loppuviikko meni taas ihan harakoille. Tai no, kai sitä välillä saa nollata ihan hyvällä omallatunnollakin. Eli oltiin kotona, tehtiin lumi- ja vesihommia, treenailtiin ihan hyvin pienesti ja lenkkeiltiin hangessa.
Pojilla pieni rähäkkä lauantaiaamuna kun päästiin Frescon huolimattomasti ovesta ulos. Ja Mustilta paljon pörinää luista pihalla, ei kuitenkaan mitään muuta. Sisällä mennään normaalisti.
Ja niin, Mustin kontrollipissinäyte puhdas. :)

Hetkittäin huolestuttaa kovasti sekä poikain yhteiselämän tilanne (vaikkei tuo oikeasti kai olekaan vielä kamalalla tolalla mutta jos se menee vielä siihenkin) plus kissankasvatuksen jatko. Allergiaoireet tosiaan pahenevat koko ajan, saapa nähdä mikä on se meidän viimeinen pentue. :(
Kumma tilanne, elämän tärkeät harrastepilarit ovat aika heikoilla tällä hetkellä. Onneksi asiat sentään muuten ok.

Maanantaina tokotusta. Ensin Tesun ja Ansun koulutus. Mustin kanssa tehtiin tunnaria ja ohjatun + merkin alkeita.
Tunnarissa piilottelua hiekkaan. Hyvin älysi etsiä nenällä. Kerran pureskeli, en kieltänyt kun oli etsinyt nätisti. Tuo purematta kun menen kyykkyyn auttamaan.

Ohjatun suuntia lelulla, koira vietiin merkille valmiiksi. Ei ongelmaa. Myös merkkiä näyttönä pariin kertaan, tuntuu toimivan ihan hyvin. Kai tuonkin voisi jo repertuaariin ottaa, katsotaan sitten sotkeeko ruudun.

Ohjatun tokon jälkeen kimppatoko jonne jäätiin vielä reiluksi tunniksi. Ensin Fresco. Tavan hömpötystä, jääviä, seuraamista ja mitä lie. Oli kivaa. :)

Mustille paikallaanolot, ok. Ekalla jättämisellä huomautin maan nuuskimisesta, toinen oikein hyvä.
Ruutua. Ei mennyt ilman lelua ekalla käskyllä vaan jäi matkalle odottamaan palkkaa.
Loppuun pari noutoa kapulalla ja heittäen. Toi purematta. <3 Joskin kyllä hitaasti. Palkka pallolla josta ei palkkaantunut, kapula parempi tuossa vertailussa.

Hallitsija Mytty:

Tiistaina käytiin fyssarilla poikain kanssa. Ensin vuorossa Musti. Tapansa mukaan Musti inhosi tilannetta missä sitä kosketellaan ilman että se itse voi kontrolloida tilannetta. Rentoutui kuitenkin hienosti taitavan Tamaran käsittelyssä. Lihaskunto on hyvä eikä isoja jumeja tai aristuksia löytynyt. Pohdittiin eturauhasen mahdollisuutta oudon käytöksen suhteen vaikkei käsitellessä varsinaisesti sitä kohtaa suojellutkaan. Pistetään mietintään, Mustihan riiasi varsin voimallisesti Pennin kanssa koko alkukuun.

Fresco tapansa mukaan rakasti Tamaraa ja käsittelyä. Vanhat aristukset kyynärästä ja vähän ranteestakin löytyivät. Uusimpana löydöksenä vähän paksuuntunut ja lämmin oikea takakinner. Aristusta tuosta ei löytynyt mutta jotain sielläkin lienee. Voi raivo-Rekku, kun se joskus liikkuisi järkevästi eikä aina pari metriä ilmassa. Huoh.

Loppuilta lepoa, jätettiin luonnollisesti BAT-agikin väliin. Pientä tunnaritreeniä sisällä Mustin kanssa.

Torstaiaamusta lekuriin Lauran Helmi-klinikalle. Ja avot ! Suurentunut eturauhanenhan sieltä löytyi. Hoidoksi sulfakuuri ja Tardak-pistos josta 28 vrk dopingkarenssi. Hyvästi tammikuun alun agikisat siis tänäkin vuonna. Noitahan me peruttiin viime vuonnakin, yskän takia tosin silloin.

Nyt toivotaan että Mustin käytös ja eturauhanen rauhoittuvat lääkityksellä ettei tarvitse palleja pudottaa. Nekin kyllä lähtevät jos on tarpeen, tärkeintä on että koko lauma pysyy sovussa saman katon alla.

Tuon takia jätettiin illan agi väliin vaikkei Musti ole vähimmässäkään määrin kipeän oloinen. Hyppäsi eläinlääkärilläkin tutkimusretkillään pöydälle kuin kissa, ihan käskemättä.
Ihan hyvä oikeastaan noin, saatiin kahden viikon agitauko vähän melkein vahingossa. Meillä kun ei ole juoksutaukojaan niin agista tulee taukoiltua oikeasti melkein turhan vähän.

Perjantaina aamusta tadaa, eläinlääkäriin taas. Tällä kertaa kissilasten kanssa eli Siirin pentujen jo ennalta varattu rokotus- ja tsekkausaika. Tällä kertaa yksi eli pikku Dorrit tarkastettiin tavallistakin huolellisemmin, sillä kun naksuu hengitys. Ääni kuuluu etenkin pennun nukkuessa mutta usein myös muulloin.
Lääkäri totesi keuhkot ja sydämen täysin normaalin kuuloisiksi, huh helpotusta. Ääni paikallistui nielun ja nenän välille eli siellä lienee joku rakennevirhe / polyyppi tai joku. Pentu tähystetään kun se on vanhempi mutta ilmeisestikään mitään hengenvaarallista vikaa siinä ei ole. Eikä se siltä vaikutakaan, leikkii ja menee siinä missä muutkin. Ja kasvaa, on itse asiassa pentueen isoin.

Iltapäivällä Porvooseen Silverin halliin tottistamaan. Oltiin varattu sieltä vuoro Hannan kanssa.
Ensin Mustille seuraamisen paikkaa ja jäävät. Hallissa on varsin erinomainen peili joka helpottaa hommaa. En edelleenkään ole ihan tyytyväinen Mustin seuraamiseen, toivoisin vähän korkeampaa virettä vaikka teknisesti seuraaminen onkin ihan nättiä. Pitää näyttää hommaa tietävämmille ja pohtia tehdäkö jotain vai ei.
Jäävät ok.

Frescolle samaa. Teki mieli kokeilla hyppyä mutten uskaltanut, tuo kouhkaa menemään niin että olisi vaan taas turhaan satuttanut itsensä. Jääviä, seuramista, vähän kaukoja mielenvirkistykseksi.

Toisella stintillä Mustille metristä hyppyä. Ensin ilman kapulaa, sitten pelkkä paluu kapulan kanssa ja lopulta jokunen kerta valmiina liikkeenä. Paitsi että kapulan kävin heittämässä lähempää estettä, en uskalla paiskoa matalassa hallissa muuten kun hajottaisin jotain.
Musti hyppää kyllä kivasti. Kevyen näköisesti eikä ajatustakaan kiertää vaikkei mitään apuja tule. Kerran ponnisti liian kaukaa ja kolautti estettä mennessään muttei epäröinyt yhtään hypätä takaisin. Hyvä Pums !

Sitten vielä shoppaamaan liikkeeseen ja ei kun uudenvuoden viettoon. Oltiin lumitöissä vielä kahdeksan aikaan eikä Penniäkään ihmetyttänyt pauke yhtään. Onni on koirat jotka eivät pelkää pauketta. :) Penni toki kuuntelee vähän pahinta pauketta ja nukkui sängyssä mutta mitään panikointia silläkään ei ollut.

Viikonloppu kului lumilenkkeillessä ja koti- ja pihahommissa. Lunta riittää, pahimmissa hankikohdissa se yltää jo poikain selkien tasolle. Vaan eipä ole kuraisia koiria. Jostain se on riemu revittävä.

Maanantaina tokotukset hallilla Korrejen johdolla. Mustin kanssa katsottiin viime kerralla aloitettua pito-opettelua ja saatiin palautetta että hyvin on edennyt, koira selvästi tajuaa mitä tarkoitan. Hallilla levottomassa tilanteessa yritti vähän purra mutta reagoi heti kieltoon.

Lisäksi mietittiin luoksetulon jättöä johon on tullut vinkumista. Yksi idea voisi olla treenata niin että koiraa ei jätetäkään vaan appari vie sen pois. Aluksi koko matkan ja pikkuhiljaa minäkin alan liikkua. Hyvä idea, harmi vaan että apparin kanssa pääsee treenaamaan aika vähän. No, mietitään tuota.

Tunnin alussa tehtiin häiriötreeniä. Musti oli aika super, nenän edessä heiluva pallo ei häirinnyt niin paikallaan kuin seuraamisessakaan. Ainoa pieni häiriö tuli iiiiihanista tytöistä Zuli ja Dori joita Mustin piti välillä paikallamaatessa vilkuilla.

Alkukaudesta mietin että tuliko tokoja ohjelmaan liikaakin mutta nyt on vaan tyytyväinen että pääsee halliin melkein viikottain. Ulkona treenaaminen on jäänyt hävettävän vähiin vaikka tokikin tuolla pystyisi tekemään vaikka mitä - kun vaan saisi aikaiseksi.

Tiistaina taas halliin, Keravalle tällä kertaa ja lajina agi. Oltiin Hannan kanssa kahdestaan ja ehdittiin tehdä melkein enemmän kuin tarpeeksi. Musti oli kohtuullisen hyvä, tehtiin rataa ja erikseen vauhtikontakteja.  

Keskiviikkona jätin koirat isännän huomaan pihalle pyörimään ja menin itse markkinoille ostamaan viimeisiä joululahjoja ja hakemaan joulumieltä. Ensin perinteisesti Vanhan joulumyyjäisiin, ihana paikka. <3 Vähän enemmän vaan alkaisi toivomaan vaihtelua, jos ei myyjiin niin edes tuotteisiin. Tuolla on vuodesta vuoteen aika samat kamat. Onneksi jotain uuttakin löytyi ja tuli ostettuakin.
Sitten vielä Ranskalaiselle torille Lasipalatsin aukiolle. Ranskalaisparat, siellä ne jäätyvät. Ja tuotteet kanssa. Ostin silti artisokkia, ihanaa patonkin ja vuohenjuustoa. Nam !

Kissilapset kasvavat hurjana. Ovat jotenkin ihan harvinaisen ihania nuo kotona olevat Minssun pennut.

Tassulähteen Elastinen (BRI a)

Torstaina agikouluttajana Seppo Savikko viimeistä kertaa tällä erää. Ja voi äh että olin taas vaihteen vuoksi huono. Alussa putken jälkeen periaatteessa ihan yksinkertainen kieputus josta me ei meinattu saada valmista ei niin millään. Välillä minä olin ihan missä sattuu ja välillä tasapuolisuuden nimeksi koira. Tultiin radalla vähän äkkiseltään ja Musti ei ollut alussa ihan parhaassa vireessä, parani kyllä koko ajan. Ja ratakin sujui lopulta kun kunnolla ohjasin enkä vaan antanut mennä. Musti alkaa olla niin irtoavainen ja estehakuinen että kun en anna kunnon koordinaatteja, se kyllä keksii ne itse. Vaikeaa kohtaa ennen mustaa putkea ei saatu Sepon tavalla toimimaan, koira sujahti putkeen joka kerta.

Mutta jotain hyvää sentään. Luppoajalla kokeiltiin tunnarikapulan hakua purematta muualla kuin omassa keittiössä ja se onnistui ! Musti haku pulikan purematta pariinkin kertaan. Jeij, jokohan me vihdoinkin alettaisi olla samalla linjalla noudon suhteen ? Veto kapulalle ei ole kummoinen vauhdista puhumattakaan mutta puremattomuus on se mitä tässä on työstetty ja nyt työnteko alkaa näkyä.

Lauantaina alkuillasta käväistiin pikaiseen Hannan kanssa agilitykoulutuksessa - Lempäälässä tosin. Sainpahan loput vuodenvaihteessa vanhenevat liikuntasetelit tärvättyä ja vieläpä varsin mukavaan tarkoitukseen. Kouluttajana Anne Huittinen.
Kiva koulutus. Musti kulki mukavasti, tosin yhden vaihteen keppejen takaaleikkaus ei jostain syystä onnistunut. Pitää tehdä tuota kohtaa erikseen joku päivä jossain. Muuten ok, välillä vähän valui sun muuta pientä muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Itsekin jopa ohjasin takaaleikkaukseen houkuttavat kohdat nopeammilla konsteilla, valsseilla ja persjätöillä. Toimivat hyvin.
Rohkeampaa ohjaamista, lisää koiran tsemppausta ja kontakteille kokonaan uusi mielentila, tuossapa ohjeet. Ei mitään mullistavan uutta mutta varsin totta kaikki.

Sunnuntaina piti olla sekä haku että Korrin Suskin tottis mutta pakkanen ja lumipyry tärväsivät nuo joten vietettiin koti- ja siivouspäivä pienillä joululahjashoppauksilla höystettynä.

Maanantaina Agitokolaan jossa kouluttajina Ansu Leiman ja Tesu Åberg.
Tesun kanssa katsottiin luoksetuloa ja todettiin uutena ongelmana se että ainakin suoraan autosta repäistynä Musti vinkuu jätettäessä. Sikaärsyttävää. Tuo on varmaan ihan oma moka, olen usein tehnyt luoksetuloa alkuun koska silloin vinkumista välillä tulee vähän enkä ole halunnut sitä seuraamiseen. No, nyt se on sitten tuossa ja ei kun korjaamaan.
Luoksetulot itsessään ihan ok, tosin ei otettu stopeilla. Vauhti ok, tuli kivasti ja suoraan eteen.

Ansun kanssa ruutua. Muutama lähetys hallin pitkän sivun suuntaisesti, ensin ruudussa lelu ja kakkosella ei. Kumpikin hyviä. Hakee ruudun vihjeestä hyvin, pitää tosin miettiä voiko tuota enää uusilla evl-säännöillä käyttää ollenkaan. Menee kivasti sisään, pysähtyy ja menee maahan niille jalansijoilleen.
Kokeiltiin myös muutama kerta niin että jätin koiran ruudun viereen ja käskin siitä ruutuun. Lelulla ok, tosin vähän alussa kiersi ensin minun suuntaani. Noita pitää tehdä lisää.

Ohjatun tokon jälkeen kimppatoko. Tein pikkupätkän Frescon kanssa (seuraamista, jääviä, luoksetuloja ja "henkilöryhmää"), kaikki ok. Jäävät taas varmasti ja napakasti oikein.

Loppuun vielä Mustin kanssa joukkopaikallaanmakuu, sitten lähdettiin kotiin pakkasta pakoon vaikka halliaikaa olisi vielä ollut jäljellä puolisentoista tuntia.

Tiistaina BAT-agit. Aika löysä treeni minun puolestani, tehtiin lähinnä kontakteja ja erilaisia keppikulmia. Etenkään kontakteja ei kannattaisi tehdä noin paljoa tai puolitehoisesti kun koiruus muutenkin tekee ne hitaasti. No, tehtiin nyt kuitenkin.

Tiistai-iltana Fresco ontui taas ihan kunnolla. :( Damn, luulin että tuo meni jo ohi kun on monta päivää liikkunut ihan puhtaasti. Vaan ei näköjään.

Mustilla on joku ihme hormoonihurmaus päällä. Se flirttaa Pennin kanssa jatkuvalla syötöllä niin voimallisesti että olen laittanut ne päivällä erikseen että Penni saa olla rauhassa. Ihme juippi.

Kuvalla ei ole mitään tekemistä kuluvan vuodenajan kanssa mutta ei auta, en ole vielä viritellyt uuden kameran systeemejä niin valmiiksi että olisin siltä mitään koneelle siirtänyt. Tai kamalasti kuvannutkaan. Äkkiseltään masiina tuntuu ihan eri hyvältä mutta saapa nähdä miltä otokset koneella näyttävät.

Torstaina agitettiin taas Savikon Sepon johdolla. Paikalla oli suurimman osan tuntia vain Musti ja Mac eli ehdittiin tehdä oikein kunnolla. Ja homma vieläpä sujui oikein kivan tuntuisesti. :) lisää näitä !

Lauantaina Palveluskoiraliiton järkkäämälle hakuluennolle, luennoitsijoina kokeneet Sari Kärnä ja Päivi Nietosvaara. Ja olikin aivan loistava päivä ! Melkein tekisi mieli treenaamaan jos lunta ja pakkasta olisi vähän vähemmän. Yhdet hakutreenit meillä olisi vielä tälle vuodelle vaan saas nähdä mitä lie tuolloin pakkasta, päästäänkö treenaamaan.
No, tuolta saatuja ajatuksia toteutetaan viimeistään keväällä.

Sunnuntaina agikisaamaan Porvooseen. Paikkana lämpöeristetty mutta lämmittämätön maneesi jossa oli kuitenkin ihan ok lämpötila. Pohjakin oli aika kiva, tuonne mennään varmaan toistekin.
Mustille kolme starttia joista tuloksena HYL - 0 - HYL. Eka hylly tuli heti radan alussa kun Musti ei kääntynyt ohjaajan mukana keinulta vasemmalle vaan jatkoi suoraan kepeille. En arvannut että se noin innokkaasti sinne lähtisi, olisi pitänyt ohjata varmemmalla tavalla. No, meni jo.
Toiselta radalta nolla sijoituksella 6. Kiva rata kaikkiaan, ei pahoja kaarroksia tai muuta. Viimeiseltä radalta hyl aika loppuvaiheessa kun koiruus painatti putkesta pituudelle hypyn sijaan.
Kaikkiaan kuitenkin kiva päivä, vauhti oli meiksi aika mukavaa joka radalla. :)

Agin jälkeen pikaiseen kuvaamaan Siirin pennelöisiä. Vitsi kun nekin kasvavat vinhaa vauhtia. :) Ovat keskenään selvästi eri näköisiä, minäkin erotan ne toisistaan vaikka näen niitä vaan about kerran viikossa.

Illalla mutsille syömään. Koiruudet mukana ja käyttäytyivät vallan mainiosti vaikka veljen lapsukaiset saivat hepulin koirista ja kiljuivat ympäri kämppää. :D Pitäisi varmaan näyttää koiria pojille vähän useammin.

Maanantaina Frescolla edelleen jalka kipeä. On se parempi mutta ei kunnossa kuitenkaan. Epäilen että liukastui hypätessään ojan yli ja rikkokohta ärtyi ? Mennään lekuriin näyttämään se kuitenkin keskiviikkona, cartrophenkuuri voisi tehdä hyvää jos tuosta on kysymys.

Illalla kuitenkin Mustin kanssa tokottamaan Pekka Korrin johdolla. Illan teemana oli nouto ja meidän ongelmana tietysti pureskelu. Otettiin ensin näytteeksi yksi liike kokonaisena ja sehän ei ollut ollenkaan mahdoton. Vähän leikki kapulalla tuodessaan mutta palautusvauhti oli ihan kohtuullinen.
Pekka heitti ehdotuksen ottaa pureskelu pois palkkaamalla pelkästään laumavietillä. Lyhyesti siis näin: Koira istumaan, käsi kuonon ympärille ja tunnarikapula lähelle. Laita kapula koiran suuhun, älä anna ottaa itse. Katso etteivät huulet jää väliin (tai oma sormi, voi prkl että sattui), suu kiinni. Pidä kiinni kuonosta jos tarvis. Kehu kun pitää rauhassa, kiellä napakasti pureskelusta. Pidätä vähän aikaa, kapula irti ja hiljaisuus. Toista jokunen kerta.
Eli kehua tulee kun koira tekee oikein. Irrotuksesta ei palkata eikä hilluta.
Toistoja seuraavat 6 vk 4 x 3-5 toistoa per päivä.

Katsotaan otetaanko tuo ohjelmaan. Tuntuisi järkeenkäyvältä ja ehkä jopa Mustille sopivalta. Pekka demosi tuota Mustilla kolmisen kertaa, nätisti tekee Musti vieraankin kanssa eikä vedä hernettä nenään kieltämisestä tai fyysisestä kosketuksesta.

Toisena liikkeenä meillä sivulletulot. Kun ollaan saatu seuraaminen kohtuulliseen pakettiin, palataan nyt sitten taapäin. ;D
Ei vaan. Musti tulee minusta sivulle vähän hitaasti ja joskus ehkä aavistuksen haluttomastikin. Tuohon pitäisi saada täpäkkyyttä. Neuvona tehdä ylisiirtymisiä eli koira istumaan vinoon nokka kohti ohjaajaa oikealle puolelle ja siitä käsky. Lisäksi koiran voi lähettää sivulle tulon jälkeen vasemmalle kiertämään jotain jolloin liike jatkuu akselin ympäri ja pää on menossa oikeaan suuntaan enemmänkin kuin sivulle. Tuosta viimeisestä lauseesta nyt ei kukaan taida tajuta mitään mutta väliäkö sillä kun itse tajuan.
Kehuja saatiin suorista perusasennoista eikä Musti sitä hitauttakaan tuolla näyttänyt. Muutenkin oli tosi täpsynä ja kävi minusta vähän ylikierroksillakin. Se kyllä kuumuu kapuloista ja nyt kun noutoa tehtiin oikealla ja vasemmalla niin ihmekös tuo.

Kokeilin ennen tuota kotona pari kertaa Lentsun metodia. Ensin homma sujui, sitten Musti pisti kaksi tunnaria ihan päreiksi jolloin lopetettiin.

Tiistaina BAT-agit. Musti ei niin kamalan nopealla tuulella, muuten ei isompaa ongelmaa.

Keskiviikkoilta vietettiin lekurissa. Käytin Frescon näytillä ontumisen takia ja vaikkei taivutuksissa saatu minkäänlaista reaktiota irti, päätettiin kuvata ja katsoa miltä nivelet näyttävät aiempaan verratuna.
Tulos olisi sikäli vähän yllättävä että ranteessa ei näkynyt mitään vikaa. Hmm. Kai siellä se pienenpieni rikko piti olla mikä viimeksi löytyi ? Kyynärässä sen sijaan on vähän muutosta. En tuosta vielä huolestu, koiralla on jo ikää ja sen käytöllä ja liikkumisella on varmaan aika todennäköistä että muutoksia iän myötä tulee. Jatketaan samoilla kuin ennenkin plus cartrophen-kuuri nyt alkuun.

Lekurin jälkeen Musti ei oikein arvostanut pökkyräisen isänsä seuraa ja sai tuosta hyvästä matkustaa vallan etupenkillä.

Torstaina kouluttajattomat agit AgiTokolassa. Tehtiin edellisen ryhmän rataa vähän jatkettuna. Itseltä vähän löysä treeni. Aan kontakti ei hyvä kun irtosin itse 90 asteen kulmassa sivulle.

Tunnarin pitoa Pekan opein on jatkettu, sujuu kai ihan hyvin.

Ylpeä Peppi saaliineen taannoin:

Lauantain hakutreenit kutistuivat porukan vähyyden takia pelkkään ilmaisuun mikä pakkasessa olikin ihan paikallaan, ei tuolla tehnyt mieli värjötellä yhtään pidempään.
Mustille kuusi ilmaisua, kolme umpparilla ja kolme ilman. Umppari-ilmaisut parempia kuin ennen, piilo tosin lähellä eli n. 10 m keskilinjasta. Hyppäsi vähän piiloa päin mitä en tällä hetkellä pidä pahana ja aloitti ilmaisun heti. Palkka aloituksesta tai lähes aloituksesta.
Peittämättömällä maalimiehellä ekalla ilmaisulla otin hallintaan ja palkkasin iltse. Toisella tuli metrin pari vastaan kun jäin lähelle seisomaan. Jatkoi ilmaisua pienestä viittauksesta. Kolmas ok, palkka aika pian sen jälkeen kun olin tullut paikalle.
Frescolle kolme ilmaisua. Tokalle karkasi ja haukkui huonosti alun ehkä tämänkin takia.

Sunnuntaiksi hurautettiin Hannan kanssa Valkealaan Homeetan kylmään kasvihuoneeseen motivaatioseminaariin. Hrrr ! Kouluttajana maliharrastajat Sari Niiranen ja Heli Salminen.
Autolle saatiin onneksi piuhapaikka joten Mustilla ei ollut hätää tarkenemisen kanssa. Samoin itsellä oli vaatetta sen verran että ihan kivasti tuolla seitsemisen tuntia pärjäsi.
Koulutus keskittyi koiran kanssa leikkimiseen, esimerkkikoirakkoja oli 15 per kouluttaja. Omalle sain ihan hyviä neuvoja mutta muuten anti jäi kyllä aika kevyehköksi. Lyhyempänä tuo olisi voinut olla ihan passeli mutta noin pitkänä näillä lämpötiloilla jäi miettimään että olisiko järjestelyjä kannattanut vähän muuttaa.

Mustihan pitää lelulla leikittäessä aikamoista pärinää. Vähän tuossa on kuulema sellaista ei niin hyvääkin sävyä kuten olen vähän arvellutkin. Jatkossa leikitä paljon selän takana ja päästä välillä juoksemaan lelun kanssa ja purkamaan painetta. Helposti tulevaa haukkua voi käyttää liikkeidenkin opetuksessa, esim tuolla voi saada jääviä nopeammaksi. Ei meillä noissa ehkä kuitenkaan niin ongelmaa että kamalasti otettaisi haukkua tottikseen mukaan. Liikkeitähän tuolla ei siis katsottu millään tapaa, tuota leikkimistä vaan.

Maanantaina jatkettiin lomailun merkeissä. Piti mennä jäljelle, noutokapulaostoksille ja tottistamaan mutta kaikkien suhteen homma jäi aikomuksen tasolle.
Minssu ilmoitteli heti aamusta kovaan ääneen että jotain alkaa tapahtua. Ja niinhän tapahtuikin. Synnytys alkoi todenteolla viiden maissa juuri ennen kuin ehdin lähteä tottistreeneihin ja jo seitsemän jälkeen meillä oli kolme uutta tassulähteeläistä maailmassa. :) Sininen tyttö ja kaksi sinistä poikaa.

Siirillä ja Minssulla on siis pentueissaan yhteensä kuusi sinistä pentua. Värivaihtoehtoja noissa oli ilman lilageeniäki ajateltuna seitsemän ja meillä on siis yhtä. No, mikäs tuossa. Onhan meidän rodun alkuperäinen nimityskin The British Blue eli tuosta nimenomaisesta väristä kaikki on saanut alkunsa. Se on edelleen meidän yleisin ja suosituin väri.

Meidän vekaroista on mahdollisesti vielä muutama vailla kotia, kysele jos sinulla on tarjota rakastava koti siniselle söpöliinille.

Tiistaina jätettiin halliagi väliin ja suuntasin Viikin kampukselle Helsingin yliopiston järjestämään Koiran hyvinvointifoorumiin. Erittäin mielenkiintoista keskustelua tutkija- ja koiran käyttäjänäkökulmasta. Luentomateriaalit löytyvät tuolta, kannattaa vilkaista jos luonneasiat kiinnostavat.

Keskiviikkona yritettiin päättää jälkikausi poikain kanssa. Penni oli mukana tallaamassa, jälkien pituudet ehkä jotain puolta kilsaa. Välillä käytiin Silverillä Porvoossa ja tulomatkalla ajettiin jäljet. Tuosta ei enempää, homma meni aika päin häntiä. En tiedä häiritsikö Pennin mukanaolo tallauksessa vai olivatko jäljet vaan muuten turhan vaikeat kun ei ole treenattu kuukausiin. Kolme keppiä nousi ja useampi hukka tuli molemmilla. No, keväällä uudestaan ellei lumi satu vielä sulamaan.

Keskiviikkona vietettiin myös brittirouva Piin (CH Chagall's Penelope, BRI n) 10-vuotissynttäreitä. Onnea täyden kympin Pii !

Torstaina lumimyrskyn ja totaalisen talventulon jälkeen agilityt Liuhdon Timon johdolla. Kiva ratapätkä mikä saatiin vietyä muutamallakin tavalla ihan näppärästi. Taas pitää luottaa siihen koiraan. Ja katsoa kun se hyppää eikä jättää selän taa, tuosta tuli ongelmia enemmässäkin kuin yhdessä paikassa.

Toinen Minssun pojista on ollut vähän levoton etenkin öisin, ääntä lähtee aika lailla. Pudotti hetken painoaankin mutta on taas onneksi varsin nousujohteisella linjalla. Muut kaksi pullistuvat aika kyytiä ja ovat (onneksi) hiljaisempaakin laatua.

Siirin tyttö Tassulähteen Dorrit:

Toivotaan että pentukuvia saadaan pian lisää. Ihan tähän hätään ei, kamera kun sanoi sopimuksen irti ja uusi on vasta harkinnassa ja hankinnassa.
(ja perjantaina se käveli kamerakauppaan josta taitava myyjä pisti järkkärin matkaan. Kuvia tulee kun tulee.)

Lauantaina Leena Välimäen tokokoulutus AT Caniksen hallilla.

Päivän alkuun kuunneltiin tunnin luento tokokisaamisesta ja kouluttamisesta. Tässä mieleen jääneitä asioita:

- jos jännität, kouluta koirasi niin että se osaa -> ei tarvitse jännittää mitä koira tekee. Suhteuta lopputulos. Miten elämäsi muuttuu jos teette / ette tee ykköstulosta ? Muista realistiset mittasuhteet. Älä ota kisaamista hirvittävän vakavasti. Mieti ennen kisaa muita asioita, irrottaudu jännityksestä.
- kaikki koirat pystytään kouluttamaan, toiset vaan vaativat enemän työtä. Ohjaajalla koiraa isompi merkitys koulutuksen onnistumiseen.
- älä vertaa koiraasi ja sen koulutustasoa muihin, kaikki ovat yksilöitä.
- Lentsu treenaa tokoa paljon temppuina. Ota ongelmakohdat erilleen ja mieti miten saat ne korjattua temppuina. Älä hinkkaa kokonaisina liikkeinä.
- Seuraamisen käännökset = takapään käyttö. mm. peruutusta ohjaajan ympäri, pujottelua takaperin jalkojen välistä.
- irtoamistreenit pk-eteenmenona alustalle tai palkalle.
- noutomotivaatio pitkillä matkoilla esim. lenkkejen yhteydessä.
-  Anna koiralle lupa tehdä, älä käske. Tavoitteena motivoinut ja iloinen koira.
- motivaatio syntyy onnistumisista. Virheet laskevat motivaatiota. Motivoitunut koira yrittää aina. Passivoituminen pahin vaihtoehto sekä treeneissä että kisoissa. 90 % treeneistä onnistumisia. Tee treeneistä tarpeeksi helppoja. Luo koiralle tällä liikkeeseen oikea toimintamalli heti alusta.
- osaaminen = 1000 onnistumista. Yhden epäonnistumisen nollaaminen vaatii viisi onnistumista lisää.
- ohjattu nouto kaikki onnistuu treenillä: treeneissä vain yksi kapula kunnes koiralla varmat suunnat. Koira valmiina merkillä. Merkin opetus erikseen, samoin suuntien.
- PILKO liikkeet.
- virheen sattuessa älä jää hinkkaamaan virhettä. Ei siis virhekeskeistä treenaamista. Virheet kuntoon erillistreenillä tai helpotetulla treenillä. Jos koira tekee virheitä, se joko ei osaa tai motivaatio ei ole kunnossa.
- ensin vahva osaaminen, sitten liikekohtaiset häiriöt. Muista treenata kaikki mahdolliset häiriöt (säät, hajut, alustat, äänet, muiden käskyt, hiljaisuus, useat kehät, vierestä lähtevät koirat (jätä yksi riviin edemmäs muita ja ota luoksetulona)). Hyvä motivaatio = häiriöt eivät haittaa
- erikoisolosuhteissa keskity treenaamaan liikkeitä vaan pidä hauskaa, tarkoitushan on totuttaa olosuhteisiin ja tehdä niistä kivoja.
- palkattomuus treenattava. Satunnaispalkkaus = palkka aina eri asiasta. Kisapalkkaus = pystyttävä kertoa koiralle ilman palkkaa että se teki oikein. Joku asia mistä koira tykkää, esim. melkein vasten hyppääminen, pyörähdys tms.
- treenaa myös liikkeiden välit. Opeta koiralle että ohjaajan passivoituessa koira aktivoituu.
- avoimen luokan suoritus kellotettu keskimäärin 8 min. Ripeillä siirtymisillä yms pystyy tekemään neljään minuuttiin.
- sivuaskeleissa vas. muista käyttää olkapään liikettä. Palkkaa opetettaessa koira kun se lukee liikkeen. Muista suorat siirtymiset. Sivuaskeleet oik. siirrä vasen jalka toisen takaa.
- Perusasennot kuntoon. Vinoista perusasennoista menee keskimäärin eniten pisteitä koko koe mukaan luettuna.
- kapulan ottaminen takaa kiertämällä: laita kapula puun / siivekkeen tms taakse sivuttain.

Oma treeniosuus oli vähän koirakohtaisesti vaihteleva, meillä aikasen lyhyt tai sitten se vaan itse tehdessä tuntui siltä. Ongelmaliikkeiksi otettiin luoksetulon pysähdykset ja noutokapulan pureskeleminen (taas kerran).

Luoksetulosta:
- seisomiset pelkästään kierroista tms, harvion suoraan liikkeestä, alkaa hyvin todennäköisesti ennakoida.
- seisominen lelupalkalla käsimerkistä ? Heitä välillä palkka suoraan koiran yli, välillä pysäytä (heittokädellä) ja heitäkin lelu toisesta kädestä.
- pysäytystä ei koskaan jos koira ennakoi ja hidastaa ! Tällöin anna tulla läpi.
- maahanmenot peruuttamalla, koira suullisella käskyllä maahan ja heitä nami eteen. Tuota sarjoissa.

Tunnarikapula pito:
- kapula maahan, koira nostaa oma-aloitteisesti, heitä nami (silmien väliin), koira saa tiputtaa kapulan. Toistoja noin. Älä välitä mahd. puremisesta.

Nuo toimivat Mustilla hyvin, se keskittyi ja teki kivasti. Luoksetulon stopit tehdään noilla metodeilla mutta noutojuttuja mietitään vielä. Kokeilin tuota la-su kotona muutaman kerran, toimi ihan ihan ok ja toi jo kapulaa pidemmältäkin jos siirryin tiputtamisen jälkeen.

Jäin katsomaan muut koirat paria viimeistä lukuunottamatta. Halli oli kylmä ja koiralla autossa oli aika viileä eli vähän ennen loppua luovutin ja lähdin kotiin.

Muiden koirien treeneistä:

Riski: noudon lopussa istu-käsky ennen kapulan ottamista. Seuraamiseen appari jota ohjaajan pitää katsoa ettei katso koiraa.
Sara: kaukoihin uudet käskyt. Is-se takapää peruuttaa. Ohjaaja polvilleen, oik käsi mahan alle ja vas käsi palkkaa koiran takaviistoon. ma-se vasta kun koira osaa tuon ettei tarvitse häiritä kädellä liikaa. Käsimerkki toisella kädellä, palkka tosella. Palkkaa ei koskaan kaukoissa koiralle suoraan kädestä.
Zuli: kaukokäskyt, teputus ei ongelma. is-se nami maahan koiran eteen ja koira ylös takapäätä käyttäen.
Ohjatussa kroppa-avut. Appari suoraan sivulle ja ohjaajan katse appariin kun koiran pitää lähteä noutamaan ?
Parson: seuraamisen vinkuminen. Palkkaus ennen kuin ehtii vinkua. seuraamista, paljon pysähdyksiä, pysähdys, liikkeelle, pysähdys, liikkeelle. Aloituspaikassa täyskäännöksiä. Kisatilanteessa ei pitkää odotusta ennen valmis sanaa, tee vaikka käännöksiä. Älä vaadi liikaa pitkäjännitteisyyttä jos koira vaan ei kestä.
Jäävien ennakointi. tee käännöksiä ennen jääviä, ei pitkää suoraa. Asentoja leikkien. Yleensäkin treeneihin paljon vaihtelua.
Jos ennakoi kaukoissa, anna tehdä mutta palkkaa vaan niistä mitä itse olet käskenyt.
Liikkeiden välit: tee pisteitä, kuljeta ja palkkaa liikkeen aloituspaikassa.
Sätkä: ruutu, seuraaminen, nouto. Pitäminen samaan tapaan kuin aikuisille. jos pentu ei kiinnostu kapulasta, potkaise kapulaa vähän liikkeelle.
Schapendoes: merkki. Ohjaaja pari metriä merkin taa, bileet. Koira istuu kauempana josta se mennään lähettämään. Seis ja palkkaus kun menee merkkilinjan yli. Tai namialustalla. Vie ensin nami koiran kanssa, sitten yksin. Sitten appari vie.
Noudon varastaminen. Tee heittoliikettä, palkkaa koira. Väilllä heitä, palkkaa.
Springeri: seuraaminen, kevyt etupää ja sivuaskeleet. peruutuksessa aloita vas. jalalla, muista hartia-apu.
ohjatun suunnat ruokakupin avulla. Kuppi ensin 90 asteen kulmassa merkiltä. Koira ei saa kääntyä haettavan ja keskikapulan välimaastoon vaan lähdettävä suoraan haettavalle. Suuntatreenissä ei nipoteta puremisesta tms jos se tehdään kapulalla. Siksi mieluummin lelulla / namikupilla.
Gimma: kaukot takajalat paikallaan. apuna huopa ja tokoesteen lankut, koira opetetaan pitämään takajalat alustan päällä. Jos koira nousee väärään asentoon, pistä takaisin ja anna uusi mahdollisuus.

Fresco ei ollut reissussa mukana. Se loukkasi perjantai-illan metsäulkoilulla rikkoisen jalkansa ja ontuu ihan kunnolla. :(
Tuttuun tapaan Musti oli taas kotiuduttuaan äärimmäisen närkästynyt siitä että joku oli tuonut uroon hänen tontilleen, piti taas pörrätä ja jäykistellä isä-papalle. Rauhoittui onneksi aika nopsaan, vartissa sain molemmat sopuun ja sisälle. Vaan nuo ovat kyllä meillä aika kuluttavia paikkoja, helpompaa kun kotiutumiset menisivät ihan kitkatta.

Sunnuntaina aamusta hakutreenit. Vahvistettiin aiemmin aloitettua metsästä pellolle etenemistä ja lisäksi oli ajatus palkata parilla piilolla itse. Keli oli aiemmille koirille vaikea, märkä lumi teki hajujen tarkentamisesta haastavaa. Musti kulki nätisti.
Eka pisto oikealle pellolle, meni suoraan ja ilmaisi. Haukku 30-40.
Toinen vasemmalle ojan laitaa. Lähti etenemään alueella vähän turhan aikaisin ja missasi maalimiehen. Otin takaisin ja uusi yritys, nyt ok. Menin piilolle, otin hallintaan (tuli jopa nätisti, jeij! tuo on edistynyt) ja pienen kuljetuksen jälkeen palkkasin.
Seuraavaksi oli ajatus ottaa oikealle tyhjä. Musti kuitenkin eteni tiheän metsän läpi hienosti pellolle ja haukkui takakulmassa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ilmaisu 30-40.
Viimeinen maalimies vasemmalla umpparissa. Musti töni piiloa paljon ja haukku katkoi tuon takia. Kun tulin n. viiden metrin päähän, jäi katsomaan minua ja tuli aavistuksen vastaankin. Huiskaisin kädellä piilolle päin jolloin meni uudestaan haukkumaan. Oli ajatus palkata itse mutta tuon pykimisen takia maalimies palkkasi.
Umppareita olisi näköjään ihan oikeasti syytä treenata enemmän.
Kuljetukset ja keskilinjatoiminnan tein nakilla kuljettaen eli homma sujui eikä saatu aikaiseksi mitään konflikteja. Tuon kun olisi tehnyt noin ihan alusta alkaen ...

Viikolla vietettiin myös muutamia Tassulähteen synttäreitä. Onnea 12-vuotiaat Nappi & Fiona sekä 6-vuotiaat Lilli, Opri, Susu, Jake & Elwood.

Maanantai aloitettiin työpäivän jälkeen ell visiitillä. Tällä kertaa tosin ilman eläintä, kävin hakemassa lisää nesteytystarvikkeita Siirille ja toteamassa ettei Keravan Kauris sittenkään ole meidän jatkossa käytettävä eläinlääkäriasema, 50 e kalliisiin jo tehtyihin hoitoihin liittyvästä puhelinkonsultaatiosta kun on vähän liikaa. Harmi, tilathan tuolla ovat kivat ja klinikka olisi ollut sopivan lähelläkin. Mutta jotain rajaa.

Siiri siis panttaa suolenliikkeitä edelleen. Parafiiniöljyä, nestettä ja mahdollisesti peräruiske, ehkä tämä tästä taas.

Siirivisiitin jälkeen Agitokolaan jossa ensimmäinen osa Korrejen tokokurssista. Kamala kiire tuli, en ehtinyt edes käydä suunnitellulla lenkilä ennen treeniä.
Tehtiin ensin ryhmänä häiriötreeniä. Koirat rinkiin perusasentoon ja kouluttajat häiriköimään leluin ja silityksin. Musti oli kohtuupätevä, alussa kontakti tippui pariin kertaan mutta sitten napitti silmiin taukoamatta. Tehtiin sama harjoitus myös paikallaanolona. Musti oli alussa aavistuksen levoton, nuuskaisi vähän maata ja tassujaan ja vaihtoi lonkkaa. Pekka kiersi koirat läpi ja kävi seisomassa niiden vieressä. Musti tykkäsi että kivoja hajuja ja nuuski lahjetta oikein antaumuksella. Muisti kuitenkin mitä ollaan tekemässä.
Koirien luo palattua nostettiin ne yksi kerrallaan ylös, Musti viimeisenä. Ennen nostoa Pekka silitti taas koiraa, ei häirinnyt.
Lopuksi vielä kaukoja koirat ringissä joka toinen nenä eri suuntaan. Ihan ok, Musti teki tasonsa mukaan.

Yksilötreenissäkin tehtiin kaukoja. Appari pitäisi saada käyttöön useammin katsomaan sivusta nouseeko Musti maasta istumaan kokonaan ylös vai jääkö vähän vajaaksi mitä usein tekee. Samoin se-ma vaihtoon appari olisi tarpeen katsomaan toisen puolen takatassua. Nillin nillin. :D
Väliajalla käytiin lenkillä poikain kanssa eli en ehtinyt paljon muita kuuntelemaan.
Mustin kanssa tehtiin vähän seuraamista, oli hyvää.

Korritokon jälkeen oli vuorossa luotsaamani alo/avoryhmä jonka jälkeen Frescokin pääsi vähän tokottamaan. Jäävät ok, seuraamisessa vähän yrittää painaa. Korjaa kun huomautan. Tehtiin myös hyppyä erilailla varioiden ja vähän kaukoja vaihtelun vuoksi. Hyvin tuo vaihtaa edelleen, ainakin pieneltä matkalta tehtynä.

Tiistaina BAT-agi. Treenattiin uutena muuvina japanilaista joka tuntui ensin ihan käsittämättömältä. Koira siis vaihtaa puolta ohjaajan tekemättä valssia tai mitään tuon kummempaa. Ajoitus on tuossa tosi tarkkaa mutta saatiin jopa se onnistumaan useamman kerran. Pienellä puolella tehtiin lähinnä aan ja keinun kontakteja. Laita ensi kerralla painot siihen keinuun.

Keskiviikkona vietettiin Peppi-mummun kanssa laatuaikaa ja lähdettiin vallan eläinlääkäriin. Käynnin aihe oli panikoida erilaisista flunssaviruksista ja -bakteereista, todennäköisesti aika turhaan. Ainakin lekurin mielestä.
Päädyttiin ottamaan Pepistä perusveriarvot jo ihan senkin takia että tiedetään voiko kipuileviin niveliin antaa huoletta kipulääkettä. Ja juu, voi, kaikki oli ihan priimaa. :) Hieno Peppi! Painohan tuolla on taas pudonnut, painaa reppana enää 4,2 kg ja on aika luuta ja nahkaa. Nähdäkseni tilanne johtuu siitä ettei mummeli syö tarpeeksi. Kokeillaan vielä ahkerammin kaikkea uutta ja erilaista. Kilpirauhasarvot tulevat myöhemmin, voihan se olla että laihtumisen syy löytyy tuoltakin.

Torstaina agi. Sujui ihan ok kunhan päästiin alusta eteenpäin. Alkuun jäätiin tökkimään ihan urakalla, yritin viedä omalla comfort zonella joka ei sopinut rataan. Vähän villimmillä ratkaisuilla homma toimi ok ja Mustikin osasi taas paljon enemmän mitä ohjaaja odotti. Vähän luottamusta nyt siihen koiraan ! Ja ehkä itseenkin vaikka.

Perjantaina alkoi viikon loma ja Minssun synnytyksen odottelu. Tuo on sikäli jännää että sehän oli kollilla viikon eikä astumista nähty koko aikana eli voi synnyttääkin aika isolla marginaalilla. No, odotellaan. Toivottavasti kertoo ajoissa kun alkaa jälkikasvua maailmaan pukata.

Lauantaina aamusta hakutreenit. Tehtiin ihan perustreeniä. Mustille neljä suoraa pistoa, maalimies jokaisen päässä. Haukut 30 30 40 50 tai jotain tuonne päin. Ekalla pistolla lähti turhan aikaisin etenemään alueella mutta sai hajun ja löysi maalimiehen. Toka ok, nätti suora pisto. Kolmannelle yritti taas vinottaa, otin kaksi kertaa takaisin ennen kuin meni suoraan. Neljäs hyvä.
Noita lie syytä tehdä joku kerta. Ensi kerralla myös itse palkkaamisia / palkkaamattomia.
Kuljetukset ja keskilinjakäytöksen kun saisi kuntoon niin tuossahan olisi jo varsin koevalmis paketti.

Frescolle kaksi maalimiestä. Eka vasemmalla etukulmassa. Toka oikealla takakulmassa (rata n 100 m) jonka bongasi hienolla joskin "vähän" leveällä ekalla pistolla tuonne puolelle.

Treenin jälkeen pikaiseen kotiin syömään, sitten Tikkurilaan josta Laura koirineen kyytiin ja Kirkkonummelle Korrin Suskin tottiskoulutukseen. Mustin kanssa katsottiin noutoa ja pikaiseen seuraamista. Jälkimmäiseen haluaisin vähän lisää vietikkyyttä mutta Suski tykkäsi että on ok. Jos hifistelemään lähdetään, pään asentoa voisi nostaa vähän. Ja tämähän tapahtuu nostamalla palkat rintataskuun. Katsotaan lähdetäänkö tuota toteuttamaan.

Noudossa tehtiin vauhtinouto-, iskunouto- ja pitoharjoituksia. Noita sopivasti sekaisin ja kapulaksi mokkapäällysteinen versio niin pitäisi alkaa homman pelittämään. Toivotaan noin. :)
Musti oli ihan pätevä, keskittyi ja leikki hyvin. Alkuun tehtiin pkmainen ilmoittautuminen Nessan kanssa. Meni ok, otin tosin Mustin remmissä. Tuota saisi nyt oikeasti alkaa kanssa treenaamaan. Ja niiden vieraiden koirien kanssa.

Sunnuntaiaamuna Purinalle jossa Mustin kanssa yksi agistartti. Kiva helpohko rata. Tuloksena vitonen kun ohjaaja ansiokkaasti vekkasi koiruuden ohi esteen. Koira oli hyvä.

Agin jälkeen Hannalle hierontaan. Musti etenkin jännittää sen verran ettei ole ihan varmaa onko takapää minkä verran jumissa ja mikä on jännitystä. Sehän ei tuon tyyppistä koskettelua erityisemmin arvosta. Oikealla lantion seudulla ainakin tuntuu olevan vähän jotain.

Maanantaina tottistettiin siellä ja täällä.
Ensin töistä kotiin, koirat autoon ja pikapikaa Siepporinteeseen. Ensin Frescolle pikatreeni. Seuraaminen jo parempaa, ei painanut pahasti. Jäävät ihan sekaisin, etenkin seisominen menee istumaan tai maahan lähes poikkeuksetta. Voi elämä. Eteenmeno hyvä ja muutenkin into kohdillaan. :) Vähän liukasta niin en ottanut hyppyjä kun tuo oli taas niin meno päällä että olisi paukauttanut pystystä läpi.

Mustille vähän seuraamista ja jääviä. Istumista piiitkästä aikaa, meni ok. Seisominen tosi napakka. Hyppyä kapulan kera, ensin pelkästään tulomatka, sitten meno ja tulo niin että hetsasin ja juoksin karkuun kun koira tuli. Ei koskenut esteeseen tällä kertaa. A ok. Eteenmenolle varasti ekalla, ärähdin takaisin. Vähän seuraamista sinne ja tänne, sitten pari askelta oikeaan suuntaan ja eteen lelulle. Tuossa pitää ottaa tiukka linja ja pistää seuraaminen kuntoon sen osalta.

Tasamaanoutoa. Lelupalkka ei taas toimi tai siis pitää kapulaa parempana. Otettiin namilla pariin kertaan, tuli lujaa ja purematta. Ihme vekotin tuo otus välillä. Kai se kaipaa yllätyksiä ? Noutokapula itsessäänhän on sille vähän turhan tärkeä jo nykyään. Kyttää ja etsii kentän laidalla olevaan kapulaa ja mieluummin kai olisi palauttamatta sitä minulle.

Lopuksi ammuttiin. Mustille ampujen aikaan joko leikkiä tai seuraamista jossa paukun jälkeen pari askelta ja lelu. Lopuksi vähän makuuta. Meni hyvin, ei kuunnellut enää paukkuja sen vertaa kuin viimeksi. Ja kuten viimeksi, toimintakyvyn suhteen ei tapahtunut mitään, enemmänkin alkaa pikkuhiljaa nousta laukauksesta.

Siepporinteestä Agitokolaan jossa Sirken ja Marin koulutus. Mustille ensin Sirken kanssa luoksetuloa. Suora luoksetulo kohtuu ok, vähä katseli matkalla merkkejä ja odotti lelua. Loppu hyvä. Otettiin ekaa kertaa maasta.
Kiertämällä stoppejen alkeita. Seisomisessa päästä koira lähemmäs, muista heiton suunta ja panosta oikeaan tekniikkaan. Odota suorana, käsky mukaan jos heität pallon samalla. Maahanmenossa koira vielä lähemmäs, ehkä sitä ennen juokse pakoon, pysäytys ja palkkaus koiran menosuuntaan.

Marin kanssa ruutua. Otettiin ensin valmiina lelu ruudussa, meni kivasti. Ei tosin ihan normaalin lujaa mutta ihan ok. Sitten oikean paikan hakemista. Mari näytti ruudun, minä lähetin aika läheltä. Kivasti meni oikeaan paikkaan josta heittopalkka. Tuotakin voisi alkaa talven mittaan työstämään ihan oikeasti.

Lopuksi vielä paikallaanmakuu, ehkä Mustin vaikein ikinä. Vieressä makuulla Sunny, tekemässä Mac ja Zuli joista Zuli teki ruutua. Mentiin verhon taa piiloon josta käytiin välillä palkkaamassa. Musti makasi nätisti. Kerran yritti nuuskia josta suhahdin verhon takaa. Pari kertaa vaihtoi lonkka-asentoon. Jälkimmäiseen en ala puuttua, ties mitä sillä vielä rikkoo. Vaikka Musti tekee tuon tosi rumasti ja näyttää makaavan tosi vinossa sen jälkeen. Hmm. No, katsotaan ensin jos se korjaantuisi itsellään. ;)

Tiistaina juhlittiin Tassulähteen brittikasvatuksen kantaemoa Peppiä (CH Kotofej's Butterfly, BRI n 02, ent. Tiltu) jolla on ansiokkaasti 14-vuotissynttärit. Onnea Peppi !

Lisäksi tiistaina agiloitiin BATilla. Jotenkin vähän takkuinen treeni, en itse ollut mitenkään erityisen loistava. Vaan tulihan tehtyä.
Pienellä puolella tehtiin lähinnä aan ja keinun kontateja niin että maassa oli nami odottamassa. Nuo toimivat hyvin, koira menee etenkin aalla huomattavasti lujempaa kuin ilman namia. Tuon kun vaan olisi älynnyt tehdä alusta asti, olisi varmaan ollut Mustilla ihan toimiva. Tehdään tuota jatkossakin ainakin satunnaisesti mutta en usko että meidän kisa-aa nopeutuu ihan pienellä vaivalla. Ja sehän siis on varsin hidas.
Fresco pääsi kanssa halliin ja esitti loistavaa seuraamista ja jääviä pienessä rata-alueesta rajatussa tilassa. Ja sillä oli taas ah niin kivaa. :) Ihan oikeasti.

Torstaina agit AgiTokolassa. Ei kouluttajaa tällä kertaa vaan tehtiin Sarin piirtämää koostetta Villen kiemuroista. Rata ei vaikuttanut vaikealta mutta joko koira oli tavallista omatoimisempi tai minä ohjasin ihan miten sattuu tai molempia mutta erityisen onnistunutta suoritusta ei saatu. Pätkinä meni kaikki mutta koko ratana tehtynä tökkäsi aina joku. Baa.

Perjantaina onnea Mytty 1 v ! En kyllä päivääkään kadu mokoman demonihepulin meille tuloa. Se on ihana. <3 <3

Lauantai meni täysin harakoille, pohdin ja panikoin kissajuttuja ja ihmettelin treenatako vai eikö treenata. Loppujen lopuksi ei sitten tullut tehtyä ei niin yhtään mitään. Ihan tervettä kai tuokin välillä.

Päivän ainoan actionin aiheutti hiiri joka on jättänyt merkkejään pariin keittiön laatikkoon jo useaan otteeseen. Päivällä keittiössä ihmetellessäni kuulin rouskutusta ja paikansin siimahännän alimman laatikon alle. Ei kun laatikko auki ja kissa perään kun en muutakaan keksinyt. Mytty lähinnä jutteli hiiren kanssa, ei puhettakaan että olisi tehnyt sitä mitä vaistojen kai pitäisi sanoa. Minssu sen sijaan pyydysti hiirun kahdesti mutta päästi kummallakin kerralla irti. Sitten paikalle tuli Peppi joka näytti mistä kana pissii, nappasi hiiren kiinni ja kantoi sen ruokapaikalleen keittiön pöydälle. Ei sentään syönyt sitä kuten ei kukaan muukaan.
Tuon jälkeen ei "hiirenmerkkejä" ole näkynyt missään, toivotaan että meidän hiiriepisodi olisi tuolla selvä. Yksi mahdollinen sisälletulopaikka on myös tukittu.

Sunnuntainakin koirille oli tarjolla "vain" lenkkeilyä. Emäntä sen sijaan kävi virkistämässä itseään ja pitkään käyttämättöminä olleita lihaksia issikkaretkellä Mintzun tallilla. Alla kahden tunnin maastoreissulla oli kimotamma Valkyria. Oltiin vauhdin suhteen aika eri suunnilla ja tällä kertaa hevo ei tosiaankaan ollut se joka halusi liikkua lujempaa. Krääk kerrassaan mutta tulipa käytyä. Maastot olivat kyllä tosi mukavat, mentiin sekä hiekkateitä että vähän asvalttitien reunoja eikä yhtään mutaisia metsäpolkuja. Metsä on kivaa vaan ei tähän aikaan vuodesta.

Illalla vielä vilkaisemaan Siiri-sijoituskissaa joka näillä näkymin sittenkin synnyttää pentunsa sijoituskodissaan. Siirillä on oikein mukavan kokoinen maha, nyt peukut pystyyn että saadaan potra pesue terveenä maailmaan !

Maanantaina lähdettiin haun sijasta ATDn ulkopuolisten kouluttajien tokokurssille johon saatiin peruutuspaikka. Kouluttajina SM-tason kisaajat Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä.

Ensin katsottiin Marin kanssa Mustin noutoa. Mustihan puree edelleen kuin iso majava kaikista korjausyrityksistä huolimatta. Nyt päädyttiin että ensin tehdään erillään vauhtinoutoa ja opetetaan kädestä (kuonosta) pitämällä koiralle käsky pidä (=ei pure). Mustihan tuntuu kestävän ihan hyvin sen että sitä neuvotaan nätisti fyysisilläkin keinoilla eli juuri tuolla että tuetaan kuonoa sen verran ettei rouskis rouskis ala heti.
Kun käsky alkaa olla hallussa, otetaan mukaan liike ja kiihtyminen (mikä oikeassakin noudossa on aika vahvasti läsnä) esim puiden kierron tms muodossa.
Pähkinänkuoressa:
- pidä
- vauhtinoudot (katso että tosiaan tulee lujaa jolloin ei pure)
- puunkierrot kapulan kanssa, ei saa pureskella silloinkaan.

Sitten Sirkelle jossa varsinaisena aiheena kaukot. Kokeiltiin takapalkalla, toimi ihan ok. Samoin palkkaaminen leuan alta, ei ylhäältä josta voi johtua yksi meidän virheistä eli se että Musti jää puoliksi istuvaan asentoon eikä nouse täysin ylös.
Myös sivulta maahanmeno on ruma, se pitäisi saada suoremmaksi ja nopeammaksi. Kokeiltiin lelulla ja namilla, toimi paremmin lelulla. Vauhtia peliin siis.
Jatkossa tarkkana asennoissa, vajaita ei saa hyväksyä yhtään.
- palkka takaa tai leuan alta
- kunnolliset asennot
- tee maahanmeno sivulta uusiksi

Aikaa jäi vielä vähän eli katsottiin vähän seuraamisen tilaa. On taas turhan edessä eikä vanhoilla tempuilla korjaa kuin korkeintaan hetkellisesti. Plus että tuntuu ettei silloinkaan ymmärrä mistä on kyse eli korjaa muttei opi mitään. Kokeillaan nyt taakseheijaamista eli kun koira edistää, ohjaajan oikea jalka pysähtyy eteen ja paino siirtyy taakse. Kun koira korjaa, matka jatkuu. Turkasen vaikeaa, katsotaan opinko tuota ikinä itse. :D
- seuraamispaikka taaksepäin heijaamalla

Musti oli tosi kivassa vireessä, teki hienosti hommia ja keskittyi koko ajan tekemiseen. Tehtiin lopussa myös muutama ruutu lyhyeltä matkalta (paikkaa pitää siirtää metrin verran taapäin, muuten oikein nättejä) niin että palkkasin lelua heittämällä.
Lisäksi paikallaanmakuu Dorin kanssa (ihan aavistuksen meinasi haistella maata pariin otteeseen mutta korjasi kun näytin tiukkaa katsetta hallin toisesta päästä). Toisen kerran jätin makaamaan jokusen metrin päähän ruudusta samalla kun Dori lähetettiin ruutuun. Pysyi nätisti paikallaan sekä tuossa että silloin kun Dori kutsuttiin ruudusta pois. :) Tuossa vaiheessa makasi kohdassa jossa oli joku kiinnostava haju joka vei nenää maahan ohi kulkiessa. Maatessaan ei haistellut. Taisi olla liikaa actionia moiseen. ;)

Olipa taas aivan erityisen antoisa koulutus, onneksi pääsin tuolle(kin) kurssille. :)

Tiistainakin tottistettiin, hakuporukalla tällä kertaa. Fresco oli ihan pöllö koko treenin, seuraamisessa painoi ja edisti niin ettei mitään rajaa. :D Intoa piisaa kuin vähän isommassa kylässä. Liikkeestä istumisessa on joku konflikti, olen alkanut miettiä liikaa missä vaiheessa oman käden liikettä annan käskyn ja kun annan sen epävarmasti, ei koirakaan ymmärrä mistä on kyse. Enemmän treeniä ! Tosin kokeitahan Frescolle ei lie luvassa enää ennen ensi kevättä joten voihan tuon antaa hetken ollakin.

Mustin kanssa paikallaanmakuu, vauhtinoutoa (lelulla, meni aika kivasti), kapulan pitoa (puree edelleen alussa jos ei auta kuonon kanssa), jokunen jäävä, vauhtiluoksetuloja ja seuraamista. Seuraamispaikka liian edessä edelleen, yllätys yllätys.

Torstaina agitreenit. Ei kehumista tällä kertaa, pätkät eivät vaan kertakaikkiaan sopineet meille. Tai sikäli sopivat että niillä tehtiin juuri sellaisia asioita mitä me ei näköjään osata. Voi äh.

Lisäksi tehtiin pitämistä hallilla lelulla (toimi, tosin ei pitänyt vaan lelu lepäsi läähättävän kielen päällä) ja kapulalla ruokakupilla ennen kupille vapautusta. Yllättäen jälkimmäinen toimi hienosti, Musti piti kapulaa tiukalla vakaalla otteella eikä purrut yhtään. Lisää noita ilmeisestikin.

Yksi Mytyn nukkupaikoista. Briteistä kukaan ei luonnollisestikaan koskaan ole käynyt tuolla.

Lauantaina metsään heti aamusta. Tehtiin ensin esineruutu. Mustille pieni punainen kuminen lelu, kesätossun puolikas ja kova muovinen sukkatelineen palanen. Kaksi ekaa nosti ihan ok, tosin ensin kuvitteli vauhdista päätelle olevansa etsimässä ukkoja. Sukkatelineen palanen ruudun takaosassa ei ilmeisesti haissut miltään eikä löytynyt ennen kuin mentiin yhdessä ihan sen päälle. Vaihdettiin tuo tossunpalaseen ja mentiin uudestaan etulinjalle. Siinä vaiheessa M pisti jarrut päälle ja etsi vaan ruudun etuosasta, tykkäsi kai että takaosa on jo haravoitu eikä siellä mitään ole. Lopulta käytiin lähellä ottamassa haju tossusta jotta saatiin onnistunut lähetys. Pitkään Musti kesti työskennellä vähän painostettunakin, fiksu ohjaaja vaan olisi auttanut vähän aiemmin.

Frescolle samat esineet, sukkatelinepala tosin ihan ruudun etuosaan. Ei reagoinut siihen missään vaiheessa mitenkään joten annoin suosiolla olla. Tuo on liian vaikea meille näköjään jostain syystä. Eikä kyllä kisasääntöjen mukainenkaan eli ehkä se ei niin vakavaa.

Esineiltä jatkettiin tosi pienellä porukalla järkättyihin hakutreeneihin. Tallattiin kolme kaistaletta, aika syviä kaikki. Pojille maalimiehet kaistaleiden päässä ja ilmaisut 20, 30, 40. Tokalla (se syvin) molemmat etsivät aika pitkään ennen kuin löysivät. Kolmannella lisäksi Frescolla oli jotain vaikeuksia, ei mennyt suoraan ja jouduin lähettämään kahteen kertaan.

Haun jälkeen otettiin metsänlaidassa pienimuotoiset tottikset ampumisella. Ensin pojat paikallaanoloon ja minä ampumaan. Musti kuuntelee tarkkaan ja ryhdikkäänä muttei stressaa enempiä tai yritä nousta.
Sitten Fresco jäi makuuseen, Hanna ampumaan ja Musti seuraamaan. Yritetään tehdä sille sama mikä isällään että ampuminen on merkki siitä että palkkaa tulee kohta ja koira (toivon mukaan) kokeissakin skarppaa viimeistään tuosta. Mustille kaikki avut käyttöön. ;) Eli ampu ja lelu, ampu ja lelu. Ei reagoinut tuossa ampuun millään tavalla.

Iltapäivällä koirahierojaopiskelija Hanna W hieroi pojat. Fresco nautiskeli ihan täysillä, vähän jännitti lonkkiaan. Musti tuhisi ja puuhkutti koko hieronnan ajan eli jännitti. Sehän ei muutenkaan nauti fyysisestä kosketuksesta kovinkaan paljoa.

Illalla kauneudenhoitoilta, kynnet ja Pennin ja Frescon perusteellinen harjaus. Mustin loistavanlaatuista turkkia ei tarvitse paljon kampailla, se saikin nyt jäädä väliin. Pennin oikeasta reidestä löytyi taas herneen kokoinen patti, ihan samasta kohdasta missä se tämän vuoden alussa leikattu oli. Toivotaan että tuokin on yhtä vaaraton kuin edeltäjänsä.

Sunnuntaina totaalinen vapaapäivä hieronnan jälkeen. No, Mustille vähän kapulan pitoa illalla sentään.
Ja emäntä sai hyvällä omallatunnolla viettää päivän nenä kiinni koneen ruudussa ja agi-mm-kisoissa. ;)

Nuupi kävi vapaalla kämpässä vähän aikaa. Jos marraskuussa tulee kaksi pentuetta, tarvitaan uusia järjestelyitä huoneiden suhteen. Nuupia ollaan joka tapauksessa leikkaamassa todennäköisesti ihan lähiaikoina eli sitten viimeistään se pääsee vapaaksi. Minssu, Pii ja Peppihän ovat Nuupille vieraampia tuttavuuksia. Minssun kanssa vähän narisevat toisilleen mutta tulevat juttuun. Pii ei tykkää Nuupista eikä Nuupi yhtään Pepistä jota yrittää pöllyttää. :( Pitää katsoa miten nuo saa yhdeksi harmooniseksi laumaksi. Toivottavasti jotenkin.

Maanantaina haun sijasta Sipooseen Jessican tokokoulutukseen.

Yhteispaikallaanolot. Musti nuuski vähän maata jättämisen jälkeen. Kröhähdin, lopetti ja makasi asiallisesti. Menin joksikin aikaa piiloon (koko makuu 4 min eli pisimpiä mitä ollaan tehty). Muuten ok mutta vinkui ja flirttasi aavistuksen Dorille yhdessä välissä josta kielsin. Sen jälkeen ok.

Yksittäisinä liikkeinä nouto ja kaukot.
Noudossahan meillä on ongelmana (mm.) hidas palautusvauhti ja pureskelu jotka liittyvät kiinteästi yhteen. Nyt jätettiin jalkapallo pois (koska ei vaihda kapulaa siihen sujuvasti?) tehtiin niin että heitin kapulan, koira perään, peruutin ja houkuttelin kunnolla kun toi. Ei loppuasentoa, irrotuksen jälkeen suoraan uusi heitto. Tuo lähti toimimaan kivasti, koira toi kohtuulujaa ja pureksimatta.

Kotona olen tehnyt tuota tuon jälkeen muutaman kerran. Eka meni ok, toisella jostain syystä hidastu ja pureskeli. Pitää pohtia taas. Tai tehdä enemmän ?

Toisena ongelmaliikkeenä kaukot. Niissä meillä on ollut heti alusta paljon ongelmia vaikkei tehdä vielä juurikaan kuin ma - is - ma vaihtoja. Istumaan noustessaan joko a) jumittaa b) jää puoli-istuvaan asentoon c) peruttaa.
Neuvoina tehdä paikassa jossa koiran takana on jotain, näin peruutus pois. Myös käsimerkki pois, sillä jää helpommin puolikönötysasentoon. Jos koira ei nouse, nostetaan rauhallisesti poskista ylös. Myös kestoa tehtävä.

Paljon tuli taas uutta ajateltavaa, katsotaan mihin noilla päästään.

Tiistaina käytiin Sarilla pikaisesti agiloimassa pari pätkää (ohjaaja aika surkea, jopa radan muistaminen tuntui olevan ylivoimaista) ja näyttämässä poikia puolalaiselle Justynalle jota kiinnosti käyttämänsä uroksen lähemmät ja kauemmat sukulaiset.

Torstaina agitreenit Kim Kurkisen vetämänä. Kiva ratapätkä josta suurin osa saatiin sujumaan aika mukavasti. Tosin yksi kohta oli kovin vaikea, Musti kun halusi välttämättä hypätä hypyn pituuden sijaan ja kurvasi sinne useamman kerran jopa minun selkäni takaa. :O Tuo kun jotain päättää, sen mieltä ei heti horjuteta, etenkään tyhmän ohjaajan toimesta joka Mustin mielestä on ihan varmasti väärässä.

Ihana Nella (Tassulähteen Citronella, BRI g):

Lauantaina Järvenpäähän Peetsa Vilanderin agilitykoulutukseen. Tehtiin helppoa ratapätkää ja keskityttiin koiran ongelmiin. Alku oli lupaava, nollaradan jälkeen Peetsa kommentoi: "tuo koira kun tuli radalle, ajattelin että tuosta ei kyllä tule yhtään mitään". Mitä, Mustihan oli vaan oma äänekäs ja vallaton itsensä. :D Ja radalla tosiaan kuunteli kuten huomattiin mutta tuohan ei olekaan meidän pääongelma vaan vauhti. Tai siis vauhdin puute.
Kepeillä käsivedätys mukaan, näin saatiin heti lisävauhtia. Ja muualle opetettava kirityssana plus palkattava enemmän lelulla. Katsellaan, josko homma tuosta etenisi.

Agitreenin jälkeen Lemmenlaaksoon esineruutuilemaan kera Hannan ja lagottojen. Ja nyyh, taas on yksi hakumetsä pistetty sileäksi. Ei asiaa tuonnekaan enää.
Esineisiin sopiva vähän hankalahkoalustainen pläntti kuitenkin löydettiin. Tallattiin aika täysikokoinen ruutu.
Molemmille pojille kolme esinettä: nahkainen lompakko, ponnarilenkki, ikkunankuivain. Ensimmäiset kaksi takakulmissa, kuivain aika keskellä ruutua.
Fresco nosti lompakon helposti ja ponnarinkin pienen etsiskelyn jälkeen. Kuivain oli selvästi vaikein mutta nätisti toi kun sattui kohdalle. :) Ihan viiteen minuuttiin tuo kaikki ei varmaan mahtunut.
Musti nosti esineet samassa järjestyksessä, tosin ponnarin nopeammin kuin isänsä. Kuivaimeen tarvitsi vähän apuja, huusin "tarkkana" kun taas kerran viiletti siitä ohi. Tuominen oli vähän hankalaa, Pumppanen mietti että mitenkäs moista värkkiä oikein kannetaan.

Lemmenlaaksosta Korson kautta Turun motarille jonne vastaan tuli Mörön Sari. Siiri-neitonen pääsi viettämään laatuaikaa Mörön luo, tosin nyt myöhemmin näyttää ettei tuostakaan reissusta taida tulla tulosta. Mietimmä uusia konsteja saada neitokainen innostumaan sulhoistaan.

Kovin sievähän tuo olisi. :)

Sunnuntaina aamusta jäljelle. Tein molemmille pojille kohtuupitkät jäljet pienillä kepeillä ja useilla kulmilla. Penni olisi päässyt mukaan tallaamaan mutta kiipesi kutsuttaessa sänkyyn isännän naaman päälle ja sai jäädä kotiin.
Jäljet jäivät turhan tuoreiksi, 40-50 min. Tienoo kuhisi sienestäjiä ja olisi ollut vaan ajan kysymys kun tuonnekin olisi ilmaantunut ylimääräistä kulkijaa joten päätin ajaa mieluummin tuoreet kuin sotketut jäljet.
Fresco oli ihan ässä. Jana oli helppo, n. 30 m pitkä ja vanhaa metsäkoneen jälkeä pitkin. Jälki lähti oikealle kuten koirakin. Keppejä kuusi joista kaikki nousivat helposti. Mukana mm. yksi tien ylitys jota oli itse kulkenut pariinkin kertaan jäljenteon jälkeen. Alkuperäinen ajatus oli siis katkaista jäljestys viimeiselle kepille ennen tietä ja nostaa jälki uudestaan tien toiselta puolelta mutta päätin kokeilla mitä sanoo sotketun tien ylityksestä kun ajoi niin hienosti. Ja niinhän siitä mentiin kuin kiskoilla yli. :) Hieno Rekku !
Ja ei niin hieno Musti. Hra Pumppasella oli intoa ja vauhtia enemmän kuin aivoa jonka seurauksena liinan päässä roikkuminen oli ihan tuskaa. Keppejäkin (niitä lyijykynää kapeampia) jäi pari. Kulmissa oli hakemista, yhdessä meinattiin hukkua kerrassaan. Pari terävää kulmaa meni jotenkuten. Eli Mustille vanhempaa ja taas kerran vanhempaa jälkeä. Taidan myös vielä vaikeuttaa, jos hukkuu niin sitten hukkuu. Ehkä pistää ajattelemaan?

Iltapäivällä katsomaan ja kuvaamaan Sarin Vespan MH. Mielenkiintoista oli taas kerran.

Ja siinähän se meni taas sekin viikonloppu. Tätä vauhtia ei mene kuin vilaus niin on jo joulu. Tai ainakin talvi.

Maanantaina tavan tapaan hakutreenit. Ihan sikakuuma, paikalle ajaessa asteita taisi olla +26. Tehtiin suht lyhyet treenit, itseäkään ei huvittanut olla paarmojen syötävänä enempää kuin tarpeellista oli.

Mustille keskilinjan ylitystä. Maalimies kuljetti sitä sivurajalla vähän matkaa alueen suuntaisesti. Kutsuin, koissu tuli ja nakkasin sen yli keskilinjan. Ekalla lähetykselle koiran ilme oli näkemisen arvionen, ei ollut tietenkään yhtään varautunut moiseen. Meni kuitenkin joka lähetyksellä nätisti ja suhteellisen suoraankin, hienoa !

Frescolle toinen puoli tyhjä, toisella kaksi maalimiestä etukulmassa ja suht radan lopussa. Viimeisillä pistoilla laittelin huonosta kohtaa eikä meinannu saada hajua ja meinasi hyytyä koko koiruus. Lähti kyllä aina kun lähetettiin muttei mennyt alkuunkaan tarpeeksi syvälle. Vihdoin meni ja samalla sai sitten hajunkin. Ilmaisut hienot.

Tiistaina Järvenpäähän jossa Korrejen koulutus ATD:n sm-tokojoukkueille. Otettiin Mustin kanssa Pekan opissa kehääntuloja (toimi kivasti), seuraamista (juoksu kamalan väljää, muuten kohtalaista. Uutena edistämisenpoistokeinona ympyrä jota pienennellään), jäävät ja luoksetulo. Ryhmässä myös makaaminen (ei hyvä, nuuski taas ilmaa ja vähän maatakin ja kääntyi ihan lopussa lonkka-asentoon).

Keskiviikkona Open class -epikset Maunulassa. Mustin kanssa pyöräytettiin rata kahteen kertaan joista ekalta ei nopea nolla ja tokalta kieltoja ja rimoja ja ties mitä kahdenkympin edestä. Ihan kökkö päivä muutenkin, nettiyhteys ei edelleenkää pelaa (kiitos kaikesta tumpuloinnista Elisalle!), Mytty hajotteli viinilaseja kaappejen päällä kiipeillessään ja Minssulla on ilmeisesti jotain hormoonivaivaa. Great.

Torstaina normiagitreenit. Kouluttajana piti olla Kim Kurkinen mutta liekö unohtanut vai mitä mutta keskenään ryhmän kanssa treenailtiin. Tehtiin halliin vähän typistetty Open class -rata ja väännettiin taas sitä. Musti oli varsin pätevä. Alun rimojen kanssa saa kyllä varoa ainakin jos esteen sattuvat sunnuntaina samoille etäisyyksille kuin tuolla.

Tuossa näkee hyvin Mustin ja Frescon luonne-eron. Nöyrä Fresco sanoo että mamsku älä tuijota sen laatikon läpi ja partiolainen Musti kysyy mitä tehdään.

Lauantaina muutettiin broidia perheineen. Tai siis emäntä muutti, koirat tylsistelivät kotona.

Sunnuntaina heti aamusta Agirotuun Teivoon. Musti kisasi kaksi starttia, epävirallisia molemmat. Ensin aamupäivällä rotuviesti jossa Team Ardientessa mukana Dina, Rauha, Musti ja Ture. Dina ja Rauha ovat Mustin siskopuolia samasta emästä ja Ture taas edellisten isä ja Mustin enopuoli tai jotain sinne päin.
Rata oli n. kolmosten tasoa ja kohtuullisen mukava. Meille about kymppi, taisi tulla yksi kielto ja yksi rima alas. Koira oli kuitenkin kuulolla ja vauhtiakin löytyi mukavasti.

Open Class radalta hyl, väärä putken pää veti taas kerran.

 

kuvat: Sanni Husso

Maanantaina olikin poikkeuksellisesti tokopäivä. Niina veti hakutreenit (kiitti Niina!) joten minä pääsin Jessica Svanljungin tokokoulutukseen.

Mustilta katsottiin seuraamista, luoksetuloa, jääviä ja paikallaanoloa.
Seuraamisesta: ajoittain edistää. Voi kokeilla kieltävää äännähdystä kun on huonossa kohdassa ja nopeita stoppeja. Lisäksi paljon käännöksiä vasemmalle ja kehuja kun tekee oikein niin että seuraaminen kuitenkin jatkuu.
Luoksetuloa ihan loppuun asti voi tehdä kierroilla. Musti ei tuota tajunnut ollenkaan, putkiaivouros kun on mutta eiköhän se siitä kun hinkataan. Tuolla saa erilaista treeniä muuten aika suoraviivaiseen liikkeeseen. Liikkurin kanssa olisi treenattava enemmän, Musti nytkähti liikkurin käskystä.
Jäävät kohtalaisia, saisivat olla nopeampia. Paljon toistoja itse peruuttaen ja palkka vaan niistä tarpeeksi nopeista.
Paikallaanolo (makuu) mustimainen, nuuski ja pyöritteli päätä ja vaihteli lonkka-asentoa. En tykkää tuosta, Musti ei "suorita" vaan makailee. Voi kokeilla joko päätä maahan (tykkäävätkö pk-puolella?) tai sitten nami eteen ja koira kyttäämään sitä. Kokeilen varmaan tuolla namilla. Muista sanoa namisana myös kisoissa (esim ei ota tms).
Otettiin myös lyhyt istuminen, meni pari kertaa maahan kun seisoin n. kymmenen metrin päässä sen edessä. Istumistahan ei ole juurikaan tehty.

Musti oli aika kivassa vireessä. Eka seuraamispätkä oli huono, muuten oli hyvää tekemisen makua koko ajan.

---

Tiistaina eläinlääkäri-ilta. Koirat mukana ja toimenpiteissä meni sen verran aikaa että käytiin lenkillä plus katselemassa mahdollista uutta hakutreenipaikkaa sillä välillä.
Mutta Mytty. Iho-oireilu on siis mennyt päivä päivältä radikaalisti huonommaksi alkaen about viime perjantaista. Ab lopetettiin sitä edeltävänä sunnuntaina, maha oli niin sekaisin että sitä ei enää ollut järkeä syöttää. Kortisonin puolittamista (1/2 tabl joka toinen päivä) yritettiin mutta nyt palattiin takaisin jokapäiväiseen kun kutina yltyi selvästi.

Mytystä otettiin lekurissa pari koepalaa ihosta (suljetaan ainakin autoimmuunisairaudet toivon mukaan pois) sekä tehtiin allergiatestit. Noista lisää parin viikon päästä kun saadaan tulokset.

Myös ruokaa muutettiin. Royal Caninia ehdittiin syöttää reilut kolme viikkoa ja nyt luovuttiin siitä koska oireilu paheni yllättäen paljon. Nyt kokeilussa Hill's d/d eli peuraherne. Jos se olisikin ollut rc:n riisi kun allergisoi ? Tiedä häntä mutta nyt kokeillaan tuota. Samalla vaihdettiin kuivasapuskasta purkkiruokaan että saadaan mahdollinen varastopunkkialtistus myös pois.

Edelliskerran tuloksista tuli viimeinen eli sienitesti, oletetusti sieltä ei löytynyt mitään.

Voi Mytty-nyttynen. :( Kyllä tämä on kurjaa.

---

Torstaina agitreeni, koutsaamassa Ville Liukka. Kivat treenipätkät - ainakin paperilla. No, käytännössäkin varmaan mutta jostain syystä minä olin niin huono että meinasi parku tulla. Vakavasti, voisi harkita siirtyvänsä lajien pariin joista osaa edes vähän.

Viikonloppuna agilityn sm-kisat Tikkurilassa. Jouduttiin Mustin kanssa ATD:n joukkueeseen ja joo, ei olisi pitänyt suostua kuten vähän silloin arvelinkin. Rata oli huiman vaikea, etenkin vihreille meille. Hyllytettiin heti alussa ja meno oli muutenkin aika kaoottista. Nauhalta katsellessa näkyy siellä joku paikka onnistuneenkin mutta hyllyjä en kehtaa edes laskea. Ei enempää tuota lajia meille ikinä.

Sunnuntaina paikalle rennommin ilman koiraa. Huippupäivä, paljon hyvää seuraa ja lähes tauotonta agilityn seuraamista. Maksifinaalissa useampikin aussie, onnea kaikille onnistuneille ! :)

Sairaan hieno laji mutta itselle ja omille hermoille voisi tosiaan olla hedelmällisempää pysyä ihan vaan katsomon puolella.

Maanantaina hakutreenit jossa Fresco tarjosi pikkumakeaa valioitumisensa kunniaksi. :)
Mustille neljä maalimiestä, ei tyhjiä Parilla haukutettiin loppuun asti, parilla lopetettiin aiemmin. Suorat pistot, muutamalla vähän pyöri ennen kuin löysi. Viimeisellä Sari palkkasi ruoan loputtua käpyä heittelemällä ja tuohan toimi kanssa hienosti.

Frescolle pelkkää kivaa. Eli yksi pisto jonka päässä ihan nipussa kolme maalimiestä, palkka parista hassuta haukusta. Koirapoika meni ihan sekaisin kun oli niin sikakivaa. :D Tuota pitää jatkossakin käyttää silloin tällöin, tuntui tykkäävän kovasti.

Treeni oli kaikkiaan aika rutiini, ei Mustille mitään uutta tai vaativaa. Vähän taitaa olla itsellä takki tyhjä eikä kai ihmekään.

Tiistaina viimeisen kerran tokoa Vanhankylänniemessä. Kehääntuloharjoitus jossa seuraaminen ja palkka toisen liikkeen valmis-sanasta. Häiriötreeniä ringissä, seuraamista, istuminen, kaukot, makuu häirittynä. Luoksetulo ja ruutu yksittäisinä.
Musti oli kaikkiaan ihan pätevä vaikka paikalla oli taas juoksunarttu. Mistä noita nyt meidän tielle riittää ? Ei siinä mitään, hyvää treeniähän tuo on kun poika oppii että hajuissakin toimitaan ja minä opin miten sen hajuhaluja käsitellään.
Seuraaminen on parantunut ihan rutkasti. Paikka on paljon parempi kuin kuukausi sitten kun kurssi alkoi. Vielä koiruutta pitää hilata vähän taaemmas mutta nyt alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä. Luoksetulo ja ruutu vähän hitaita.
Lisäksi treenattiin kehujen kestämistä haukkumatta. Toimi hyvin, etenkin kun pallo oli kädessä ja koira kyttäsi sitä. Siis se haukkumattomuusosio toimi, etenkään taputteluja tuo ei kyllä kehuna pidä eli eiköhän jätetä ne suosiolla pois.

---

Kissilapset saivat kotisivuille oman sivunsa. Tuo on kyllä harvinaisen mukava pesue. Nättejä pentuja ilman isoja virheitä ja kertakaikkiaan tosi kivat luonteet kaikilla. Rohkeita ja seurallisia vekaroita. Ja hurjan vilkkaita jo tässä vaiheessa. :D Fia imettää edelleen vaikkei kyllä tarvitsisi, se on jo tosi laiha ja pesue syö kiinteää sellaisia määriä että kyllä silläkin pärjäisi.
Myttykin tykkää pennuista, leikittää niitä ja leikkii niillä.

---

Keskiviikkona kohti Porvoota ja Musti Pumppasen BH-koetta. Onnistuin taas kerran arpomaan suoritusvuoron yksi eli ei kun koira naruun ja kentälle. Parina aivan hemaiseva aussietyttö jonka kanssa Musti olisi ilmoittautumisessa flirtannut oikein mielellään, etenkin kun tuomari vielä halusi koirat ihan vierekkäin. Ja jotta tilanteesta saatiin vielä vähän kaoottisempi, puhelin perhana alkoi soida. Yleensä tuo on moisissa tapahtumissa aina äänettömällä mutta nyt kävi kämmi ja unohtui. Tuomari ei tuota pistänyt pahakseen, puhui itsekin puhelimessa yhden koirakon suorittaessa seuraamiskaaviotaan (!).

Mutta oman keskittymisen tuo sotki totaalisesti ja se näkyi. Remmiseuraaminen oli vähemmän mallikasta kautta linjain. Välillä löytyi kontakti ja tuli tekemisen meininkiä mutta ei tuohon kyllä tyytyväinen voi olla. Henkilöryhmässä kontakti katosi ja luovittiinkin sieltä ulos suorinta tietä.

Sitten remmi irti ja taas seuraamaan. Nyt tuntui jo paljon paremmalta ja enimmäkseen vapaana seuraaminen oli ihan ok. Ällän sakarassa paikoitellen väljyyttä.

Liikkeestä istuminen ihan pienellä olkapääavulla ok.

Liikkeestä maahan ja luokse hyvä. Vähän varasti sivulletulossa ja edelleen perusasento tuossa pitäisi saada vähän suoremmaksi.

Paikallaanolo sikäli ok että pysyi. Vilkuilin vähän taakse ja odotetusti koiruus haisteli satunnaisesti maata.

No, hyväksytty suoritus kuitenkin vaikkei minusta erityisen mallikas. Kentälletuloja vieraiden koirien kanssa pitäisi näköjään harjoitella oikein urakalla.

Kaupunkiosuudessa oli vaikka mitä härdelliä järjestäjän toimittamana mutta tuolla ei hankaluuksia, kyllä Musti osaa kaupungissa olla.

Eli Mustia voi nyt kutsua tittelin kera, BH Musti Pumppanen. Ensimmäinen etappi pk-uralla saavutettu.

Torstaina agit ja Kim Kurkisen kovin kihara rata. Mustilla oli vauhtia ja aloitekykyä siihen malliin että tuntui että enimmäkseen mentiin eri rataa. Kaikki omat ohjausvirheet punkesivat esiin kun paniikki iski kun "se meni jo".  No, ensi kerralla paremmin.
Oman treenin jälkeen pientä seuraamispätkää ja kontaktia häiriön alla. Seuraaminen on kyllä paljon parempaa. Paikkaa jos saisin vielä aavistuksen taaemmas niin olisi oikein tyytyväinen. Kontakti häiriössä pysyi oikein hyvin. Tuota pitäisi tehdä paljon enemmän vieraissa paikoissa ja vieraiden koirien lähistöllä.

Lauantaina luonnetestityötä koko päivä. Oli tosi kivaa vaikka välillä satoikin. Noita on kyllä tosi kiva seurata ja vielä parempi kun pääsee samalla töihin eli olemaan hyödyksi jollain tapaa. Rotuvalikoimakin oli mielenkiintoinen eikä niin perinteinen, mukana mm. lancashire heeler, tiibetinterrieri, labbiksia, perroja, valkkareita.
Omilla tylsä päivä, viettivät aikaa kotona. Illalla Mustille vähän tottistusta, seuraamisen paikkaa ja liikkeestä seisomisen kaivamista takaisin bh-treenin eli istumisen jälkeen.

Sunnuntaina aamuvarhaisella kohti Raisiota ja Sari Kärnän vetämää hakupäivää. Ja johan olikin taas antoisaa ! Kyllä se on mielenkiintoista joku kerta vuodessa kuunnella ihmistä jolla on pitkä kokemus ja joka ilmiselvästi tietää mitä puhuu.
Sari treenasi myös oman koiransa joka oli hyvin mielenkiintoista, tapa oli erilainen mitä olen itse aiemmin nähnyt. Pistoja (löytöjä) paljon (10-20 ilmeisesti yleensä), risteily opetettiin heti alussa. Ilmaisua ei vielä mukana.

Treenattiin kaksi kierrosta kaikilla koirilla, meiltä mukana Musti. Mustin eka treeni oli helppo, löytö tyhjä löytö löytö. Tuossa ei tullut ongelmia. Metsässä oli paljon piiloja, tyhjät eivät häirinneet Mustia ja piilossa olevat maalimiehet haukkui normaalisti.
Toisella kierroksella pidempi treeni, pari tyhjää ja viisi löytöä. Lyhyemmät ilmaisut, säästettiin sillä koiraa. Erilaisia piiloja, maalimies jolla oli pelkkä pää piilossa aiheutti vähän miettimistä eikä ilmaisu alkanut ihan heti. Tällaisia siis.
Kuljetukset toisella kierroksella parempia kuin ekalla, koira oli vähän väsyneempi ja jaksoi kuunnella ja kulkea mukana. Se taitaa siis alkaa osata tuon, nyt pitää vaan vaatia tiukemmin.

Itselle mietittävää keskilinjatyöskentelyyn. Tiedän että tämä ei toimi Mustin kanssa, nytkin se oli välillä tosi vaikea saada sivulle. Olen nähtävästi itse siirtynyt koiran sivulle enkä vaatinut sitä tulemaan minun luokseni tarpeeksi hyvin. Pitää pohtia muutetaanko tuo, todennäköisesti pitäisi.

Metsässä meni aikaa 10 h ja matkoineen tuo oli melkoinen päivä. Mutta ah niin hyödyllinen taas, kiitti Anne järkkäämisestä !

Maanantaina vapaapäivä töistä, toipumista reissusta. Tai sitten ei, riittihän tuossa vilinää ilman palkkatyötäkin.

Aamupäivällä eläinlääkäriin, mukana kissilapset ja Peppi-mummo. Lapsosille rokotukset ja läpitsekkaus, kaikki kunnossa. Käyttäytyivätkin oikein nätisti mutta mitäs noilta muuta odottikaan, sen verran kivaluonteisia ovat koko kööri. :)
Peppi tutkittiin kanssa päällisin puolin läpi. Sydän edelleen ok eikä mahassakaan tuntunut mitään ylimääräistä. Puhuttiin ajoittaisesta suht harvalukuisesta mutta rajusta oksentelusta ja päädyttiin tökkäämään mummoon kortisonipiikki. Lisäksi mukaan Cartrophen-kuuri etujalan ontumista ja uutena löytynyttä vasemman lonkan aristamista parantamaan. Toivottavasti tepsii ja mummolla on vielä monta hyvää vuotta edessä.

Päivä kotihommia (mitä, niitäkin pitää joskus tehdä) ja illalla hakutreeneihin.
Mosabacka, keskilinjaa joku vajaa 150 m ? ja syvyyttä yritettiin ottaa n 70 m. Taidettiin about onnistuakin. Treenin aiheena siis vähän ylisyvät pistot, jokunenkin koira kun tuntuu viime aikoina vähän lyhentäneen pistojaan.

Ensin Musti joka oli ihan super. :) Meni suoraan ja löysi kaikki neljä maalimiestä aina ekalla lähetetyllä pistolla. Ei siis kaikkia samalla kuitenkaan. Paikansi taas tosi kauan useammallakin mutta ei luovuttanut. Kivat ilmaisut, kolmosen koiralle kolmella jaollisia sarjoja. ;) Kuljetuksetkin aika hyvät, koira vähän poikki helteestä eli sikäli hallinta kai helpompaa. Loppupalkaksi lanseerasin taas ruoan jälkeen pallon, nyt se kiinnostikin kunnolla. Pentunahan heti ruoan perään leikkiminen oli tuolle vaikeampaa.

Frescolle sama. Parille ekalle kaksi lähetystä, teki sikasiistit pistot mutta meni vaan vajaa 50 m eikä saanut hajua kaukana olevista maalimiehistä. Lisäksi vasemmassa etukulmassa sen oli vaikea edetä metsästä pellolle. Lopussa koira aika poikki mutta ilmaisut edelleen hienoja.

Hyvä pojat !

Tiistaina toko Järvenpäässä. Toimintapisteinä tehtiin ruutua (ok), kontaktia (ok), paikallaanmakuuta (vähän väänteli itseään hetkittäin, tuohon pitäisi saada enemmän tekemisen makua eikä makoilua).
Sitten hetki lepoa ja yksittäisliikkeet. Tsekattiin seuraamisen tila, paranemassa. Ei edistä enää niin paljoa ja Riitta tykkäsi että kokoaa ja kantaa itsensä nyt paremmin kuin kaksi viikkoa sitten. Pitäisi vaan treenata noita pikkupätkiä nyt enemmän, samoin kun käännöksiä jotka olivat tänään toooosi löysiä. Toisena liikkeenä ruutu. Pallolla meni hyvin, ei vaan yhtä lujaa kun yleensä. Ilman palloa meni etukulman merkille josta korjasi itsenäisesti keskelle, hyvä.
Lopuksi vielä itsenäisesti paikkamakuu ihanaisen cockerin kanssa (pari piippausta, vääntelyä) ja tunnaria. Opettamattomassa tunnarissa hakee edelleen oikeaa väärien kasan takaakin ja palastelee kapulan ihan totaalisesti. Loppuaika opeteltiin pitämistä, Musti oppi ettei koske hampailla vaan pitää kapulaa heilumassa kielen päällä samalla kun läähättää. Great ?

Järvenpäästä siirryttiin Tuusulaan jossa Fresco sai demota BH-liikkeet VAPEn BH-kurssilaisille. Päästiin läpi. ;D
Seuraamisessa alussa intopärskimistä ja vähän keulimista, muuten aika hyvä. Jäävät oikein mutta saisivat olla nopeammat. Luoksetulo Frescoksi ok, perusasento jäi vähän vajaaksi. Ukko oli innoissaan kun pääsi tekemään. :)

Keskiviikkona vapaailta tai siis ei sovittuja treenejä. Lähdettiin kuitenkin vähän metsän puolelle jossa esineruutu. Mitat ehkä 60 x 25 m, molemmille pojille kolme esinettä. Kaksi takakulmissa ja yksi ehkä 15 m takarajalta. Mustille vähän isompaa ja Frescolle vaikeaa pientä.

Ensin Musti. Etsi tosi kivasti, tosin pariin kertaan kävi iiison kaarroksen ruudun ulkopuolella. Ei juurikaan tule takaisin ilman esinettä. Yksi luovutus sikahuono, jäi jäystämään parin metrin päähän. Menin puun taa piiloon :D ja aikansa touhuttuaan Musti älysi luovuttaakin esineen. Kaksi muuta luovutusta parempia.
Frescokin oli pätevä. Kaksi esinettä nousi ihan lennossa, kolmatta etsi muutaman minuutin. Luovutukset hyviä.

Sitten tarkkuusetsintää, eka kerta tähän vuoteen. Fresco toimi hienosti, meni suoraan esineelle ja toi käteen. Mustinkin kanssa kokeiltiin joku kymmenisen toistoa. Hiffasi kyllä nenänkäytön nopsaan mutta treeniä tuohon toki tarvitaan. En oikein tiedä miten sen opettaisi ilmaisemaan. Ottaisi luontaisesti esineen suuhun mutta toistaiseksi käskin maahan. Mustille maahanmeno voisi ainakin nyt sopia paremmin, se kun ei vielä osaa pitää esinettä nätisti.

Kotipihalla vielä tottista. Mustille seuraamispätkiä, paria askelta ja vähän pidempääkin. Enimmäkseen asento ihan kiva, välillä yritti taas edistää. Käännökset ihan sikahuonoja. Pallolla parempia kuin namilla. Lisäksi jäävät (ok), luoksetulo (jäi vähän kauas) ja eteenmeno (edistää hurjana valmistelevassa osuudessa).
Frescolle jäävät ja eteen, ihan normaalisti.

Etsi kuvasta kissa:

Pieni vinkki, se näyttää tältä:

Torstaina agitreenit, kouluttajana Timo Liuhto. Kiva pieni radanpätkä joka näytti ja tuntuikin näennäisesti helpolta kunnes alettiin hioa sekunneista kymmenyksiä pois. Voi elämä, kuinka vaikeaa voi olla tajuta mitä tarkoittaa koiran puoleinen käsi ? :D

Perjantaina Mytyn lekuri CatVetissä iho-oireilun takia. Mytyllähän on verestävää kutisevaa rupea korvien alla ja kaulassa sekä pientä näppyä muuallakin kropassa. Tulos se mitä arvelinkin eli mitään varmaa ei voitu sanoa mutta vahva epäily allergiasta. Ruokana kokeillaan jatkossa pelkästään kuivaa Royal Caninin Hypoallergeniciä ja toivotaan että se tepsisi ja iho paranisi. Lisäksi otettiin ainakin sienitesti josta en kyllä kummoista apua odota. Tässä tilanteessa sieni voisikin olla melkein helpottava vastaus. ;)

Mukaan lekuriin pääsi myös Nuupi joka aamulla alkoi yllättäen oksennella paksua limaa eikä mikään pysynyt sisällä. Sillä todettiin nielutulehdus johon ab-kuuri.

Lauantaina ATD:n järkkäämä ylempien luokkien tokokoulutus, kouluttajina Angelica Leiman, Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä. Me Mustin kanssa nyt ei olla ylempiä luokkia nähtykään mutta kun sinne kuitenkin joskus tähdätään niin päästiin mukaan.
Alkuun luento, tuttua mutta ah niin tärkeää asiaa. Muistiinpanoja ei sen enempiä tullut tehtyä, sorry. Eli omassa päässä vaan ovat (ja toivon mukaan pysyvätkin) nuo asiat.

Sitten koirain kimppuun. Joka koiralle oli aikaa puolisen tuntia, kymmenisen minuuttia per kouluttaja siis.
Ensin katsottiin Ansun kanssa Mustin seuraamista. Paikka on nyt paljon parempi. Hyvänä huomiona se että sitä omaa vasenta kättä pitäisi alkaa häivyttämään selän takaa. Ennen palkkausta poistu itse seuraamisasennosta. Ja vasemman tassun siirtoon perusasentoihin tulossa voi puuttua jos haluaa, ei paha kuitenkaan.
Marin kanssa katsottiin ruutua. Ongelmia ei tullut eli jatketaan vanhaan malliin. Otettiin myös muutaman kerran liikkeen loppuosa mitä Musti ei vielä osaa. Leluksi vaikka narulelu jonka koira saa alussa napata vasemmasta kädestä. Enemmän apuja !
Sirken kanssa aiheena oli nouto ja pureskelu. Tavan kapulaa Musti ei pure enää niin pahasti kun ollaan luovuttu pitämisrumppauksesta mutta tunnari menee ihan pirstoiksi. Tuota kannattaisi ehkä työstää kuitenkin tavan noudon kautta että saisi ensin siihen määrätietoisemman ja nopeamman palautuksen. Vauhtinoutoja siis. Mustille näkyi olevan tosi vaikeaa pudottaa kapula eli kapulan arvoa pitäisi vähän alentaa ja lelu saada tuossa paremmaksi. Ei kun tekemään.

Koulutus oli ihan loistava, luennosta ja toisten koirien seuraamisestakin sai tosi paljon irti. Ja ajoituskin oli hyvä, päästiin juuri ennen ukkosta alta pois.
Musti teki hommia kohtuukivasti vaikka paikalla oli myös juoksuinen iiiihana Step. Ja ne mitä tuo ei tehnyt, eivät johtuneet Stepistä vaan yleisvireestä joka minusta saisi olla parempi. Pidetään silti mielessä Sirken puheet nuorista uroksista, ehkä se sieltä tulee se täydellinen keskittyminenkin joskus.
Vaikuttikohan tuossa paikkakin ? Tutuissa paikoissa ja porukoissa keskittyy kyllä vähän paremmin.

Sunnuntaina Nummelaan hakukokeeseen kera poikain. Tai Frescohan tuolla vaan osallistui, Musti sai vielä tyytyä nuuskimaan kisatuulia.
Tuomareina Päivi Nietosvaara (ukot) ja Kimmo Simula (esineet ja tottis).
Ilma sateinen, lämpöä joku 15 tai vajaa, tuuli vähän.

Aamu alkoi esineruudulla. Me arvottiin itsellemme numero kolme joka aloitti voittajaluokan koirat eli eipä tarvinnut paljoa odotella. Ruutuun heti tallaajien ja kaatosadekuuron jälkeen.
Työskentely aika normaalia, jostain syystä vaan meni vas. sivulta ja takaa useamman kerran alueen ulkopuolelle. Ja pissi ! Kahteen kertaan, voi kääk ! Tuota F ei ole tehnyt treeneissäkään, saatika sitten kisoissa.
Esineitä nousi kaksi, jotain pehmeitä kankaisia pieniä juttuja. Kolmas (teipillä nippuun vedetty vyö) jäi ruutuun. Pisteitä 20, kiitos kuseskelujen.

Sitten ehkä vajaa vartti taukoa ja ukoille. Rata sama kuin kauden ekassa kokeessa eli kallion päällä sähkölinjojen alla. Eka pisto vasemmalle piikki mutta tarpeeksi syvä. Oikealle ei mennyt syvälle joten laitoin vähän matkan päästä uudestaan. Ja onneksi laitoin, ukkohan se siellä.
Toinen ukko puulaatikossa vasemmalla jossain 150 metrissä ja toinen lähellä kolmeasataa oikealla, ehkä 20 m keskilinjasta. Ilmaisut ok paitsi kakkosella pätki jostain syystä. Pisteet 10 - 9 - 10.  Työskentelystä meni pisteitä, risteily oli taas aika onnetonta eikä tyhjien pistojen syvyys alkuunkaan riittävä. Kiva tuomari kuitenkin, keskittyi olennaiseen.

Maastopisteet kaikkiaan 181 eli tottiksesta pitäisi saada 89. Tiukille vetäisi tällä treenimäärällä eli en jaksanut enää oikein jännittääkään.

Tottiksessa parina luotettava vanhempi sakemanniuros jonka kanssa on kisattu usein ennenkin. Ei siis tarvinnut ainakaan jännittää päällekarkauksia tai muita epäasiallisuuksia. 
Odoteltiin kentällä jonkun aikaa ja päästiin onneksi suorittamaan sateettomana hetkenä. 
Fresco teki liikkeet ensin. Liikkeestä istumisen seisoi. Treenin puutetta lie tuo, Frescollahan on yleensä tosi varmat jäävät. Liikevirheitä ei onneksi muita, itseltä tosin kaksi ylimääräistä (ja vielä ihan turhaa) käskyä seuraamisessa ja eteenmenon maahanmenossa, hyvä ohjaaja. Tuomarikin sanoi että ohjaaja se yrittää vähentää pisteitä ihan tosissaan. 
Loppupisteet eivät jännittäneet, tykkäsin itse että mokia tuli sen verran ettei riitä millään. Vaan siitäkös riemu repesi kun tuomari sanoi pisteet 89 !

Eli Frescoa voi jatkossa tituleerata nimellä FI TVA KVA HK3 BH Delta River Buffalo Track. Sikaupeaa. :D Myös tottisparista tuli KVA, hieno koepäivä siis kaikkiaan.

Nyt funtsaillaan varmaan muiden lajejen alempia luokkia noin niinkuin koemielessä. Frescon jalkahan on poikkeuksetta kestänyt hakukoepäivät täysin ongelmitta mutta itseä mietityttää vähän kunnon tekeminen niitä varten ja etenkin fillarointi sen taannoisen parin päivän ontumisen jäljiltä. Taidetaan jatkossa lyhentää fillarilenkkejä ja tehdä niitä vaan sen takia kun se on koiran mielestä niin sikahauskaa.

Maanantaina hakutreenit. Flunssanpentele ei suostu vieläkään häipymään kokonaan ja veto oli kokolailla poissa vaan hyvinhän tuo sujui. Kakkoskoiratreenaajat olivat onneksi tallanneet jo radan valmiiksi, kiitokset siitä. :)

Mustille löytö löytö tyhjä löytö. Eka pisto hieno, meni viivasuoraan ja löysi vaikeamman piilon hyvin. Toisella etsi laidassa pidempään mutta meni suoraan ja löysi itsenäisesti kuitenkin. Tyhjä ihan sikanätti, suoraan, eteni alueella, tuli kun kutsuttiin. Viimeisellä kääntyi työskentelemään taapäin, etsi pitkään sieltä kunnes palasi takaisin, toisella lähetyksellä löysi. Tuossa lähetin tod näk koiran liian kaukaa edellisestä löydöstä, kävi tarkastamassa takana vielä etsimättömän alueen. Ilmaisut loppuun asti.

Frescolle neljä löytöä. Ei ongelmia, löysi kaikki ekalla lähetyksellä ja työskenteli nätisti eteenpäin. Kaksi ekaa maalimiestä etukulmissa jotakuinkin suoran piston päässä, kaksi seuraavaa niin että koira löysi edettyään alueella.

Mustin kanssa muutama pieni seuruupätkä, toimii nyt myös käsi selän takana. Tuo tuntuu itselle helpommalta kuin imuutustyylinen käden asento.

Tiistaina jatkui tokokurssi Järvenpäässä. Liikkeet sujuivat ihan kohtuuok mutta mielentila oli kyllä kamalinta ever. Musti oli täysin vakuuttunut että paikalla olleella cockerineidolla oli tärpit parhaimmillaan vaikka omistaja tykkäsi että juoksu on jo ohi. Vapaalla ollessaan Musti piippasi neitokaisen perään ja venyi koko koira hajujen mukana.

No, liikkeet tuli tehtyä. Häiriökontaktia ja paikallaanolot ringissä, liikeestä seiso yksittäin. Istui ensin reilun viisi seisomista, sitten kuuli jopa mitä pyydetään.
Lisäksi tehtiin ohjatun palloharjoittelua ja alkeistunnaria, noita ei ole ennen kokeiltukaan Mustin kansa. Hyvin sujui. :)

Keskiviikko meni sähläämisen puolelle, pakattiin ja etsittiin tavaroita viikonlopun reissua varten.

Torstaina aamusta Riihimäelle jossa Mustille agitreeniä, vetäjänä Nina Manner. Kinkkisiä ratoja joissa suurin haaste taisi olla saada rata ohjaajan päähän. Jostain syystä unohdin muutamalla kohdalla jatkuvasti mihin olin menossa ja koiraa viemässä.
Luppoajalla otettiin muutamat hyppynoudot reilu puolimetrisellä ja aa-estenoudot jyrkällä aalla sekä Frescolla että Mustilla. Jyrkkä aa oli jostain syystä vähän epäilyttävä ja molemmat kiersivät sen ekalla menoyrityksellä. Lisäksi Musti hyppäsi tosi rumasti sen harjalta, ei näköjään osaa jyrkällä tulla yhtään alas ennen hyppyä.

Neljän maissa lähdettiin tuolta ja välillä pikaiseen kotiin syömään josta Konalaan omiin treeneihin, vetäjänä Kim Kurkinen. Vähän mietitytti että riittääkö ohjaajassa tai koirassakaan enää puhkua mutta treeni meni oikein kivasti. :) Taas löytyi muutama uusi ja näppärä vienti jotka toimivat Mustille hyvin. Pointtina, mitä vähemmän valsseja sen parempi. Tuota kun saisi vielä kisaradallakin toteutettua.

Perjantaina aikaisin aamusta ylös, Musti ja pakaasit mukaan ja Kariluodon kartanolta pakulla kohti Turkua, laivaa ja Ahvenanmaata. Laivamatka Mustin kanssa meni hienosti, poika kulki nätisti rapuissa ja käytävillä ja odotteli hytissä kun käytiin syömässä. Hyttikaverina juuri juoksunsa lopettanut Baia joka olisi ollut aika iiiihana.

Ahvenanmaalla käytiin katselmassa paikallisia nähtävyyksiä ja erikoisuuksia, tsekkaamassa seuraavien päivien kisakenttä ja ostamassa pöperöt. Sitten mökille tai siis omakotitalolle jossa asusteltiin vkl. Koiria talolla seitsemän neljästä eri porukasta. Yhtä lukuunottamatta kaikilla oli omat makuuhuoneet eli homma sujui melkoisen kivuttomasti. Heti mökin vierestä aukesi hyvät lenkkimetsät joita käytettiin se mitä ehdittiin.

Lauantaina lähdettiin kympin maissa kisapaikalle. Mustilla suunnitelmissa kolme kakkosen starttia. Luokassa kilpailijoita kolme ja pikkukoirissa kokonaista kaksi, kakkosten radat peräkkäin kahdella eri kentällä. Eli aika sutinaa luvassa.

Eka hyppäri oikein mukava, ohjaajan päässä vaan sutisi sen verran että unohdin radan. Hetken ehdin tähyillä numerolappuja jonka aikana koira valitsi niistä kahdesta aidasta sen väärän. Ei palkintoja tältä radalta siis.
Seuraavana agirata, ei pahan näköinen sekään. Koira vähän hitaalla mutta ohjautui sen verran kivasti että tehtiin näppärä nolla. :) Luokan ainoana (jee :D) eli saatiin voittokippo ja lahjakortitkin. Ja se pelätty siirto kolmosiin, voi iiik.

Sitten olikin luvassa pitkä tauko kunnes seitsemän (?) maissa illalla startattiin päivän viimeiselle radalle, maxikolmosten hyppärille. Kolmantena esteenä kepit joille en saanut Mustia kahdella ekalla yrittämällä, noista kymppi. Räpellyksen seurauksena myös joku sekka yliaikaa. Muuten meno oli nätin sujuvaa, ainakin IMO. Vauhti parasta Mustilta tuona päivänä eli kivasti parani loppua kohden vaikka lämpöä oli vaatimattomat +25. Kiitos matkakumppaneille häkkejen lainoista että Mustikin pääsi vähän nukkumaan päivän mittaan.

Sunnuntaina vielä yksi startti. Hyllylle radan puolivälissä, en tajunnut varoa tuota kohtaa en niin yhtään. Muuten nätti ja sujuva rata. Ei se näköjään niin pahaa olekaan kolmosissa, ainakaan tuollaisissa pikkukisoissa. Ehkä me vielä startataan mantereellakin.

Laivamatka kotiin sujui kommelluksitta. Kotona Musti tykkäsi että Fresco on niin ällö että hyvä kun autosta sai itseään ulos, murisi vaan ja käänsi päätä pois. Piileskeli pakun takana aikansa. Lähdettiin Millanin oppeja seuraten poikain kanssa pienelle kävelylle jossa rentoutuivat heti niin että sisällekin päästiin murinoitta.

Lähipäivinä Musti jäykisteli ja väisteli vähän pariin kertaan, muuten tunnutaan taas olevan samaa laumaa. Musti on kyllä alkanut kivasti projisoida ällötyksensä väistämiseen rähäkän sijaan. Tai eihän noita rähäköitäkään juuri ole ollut, pari kertaa. Nyt se murahtaa ja poistuu toiseen huoneeseen kun alkaa isin seura ahdistaa.

Sunnuntai-iltana Nuupille saapui pitkästä aikaa vieras morsian. Saas nähdä miten lähtee pariskunnalla synkkaamaan.

Maanantaina hakutreenit toisella savulla.
Ensin Musti ettei turhautuneena paukuta itseään ihan tyhjäksi ennen omaa treeniään. Vaikka hyvinhän tuo on jaksanut tähän mennessäkin siihen verrattuna että tosiaan räyskyy autossa koko Frescon treenin ajan. Tottiksessa olen jo saanut sen enimmäkseen hiljaiseksi, haussa ei toistaiseksi onnistu.

Mustille neljä löytöä enemmän tai vähemmän suorilla. Viimeseltä otin takaisin kun pisto lähti liian vinoon, muilla nätit pistot. Syvyyttä voisi alkaa tekemään lisää.

Frescolle löytö, löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Viimeiselle kaksi yritystä, teki liian lyhyen piston. Enimmäkseen aika nättiä työskentelyä, ollaan näköjään alettu päästä meidän jonkun vuoden takaisista vakivirheistä (piikkipistot, taapäin työskentely) eroon. Niin se treeni vaan puree, jännä juttu. :D

Tiistaina Mustin toko Järvenpäässä. Häiriönä mm. tärppipäiväinen cockerinarttu. Pidän tuosta nykysuuntauksesta ettei juoksuisia enää suljeta pois kaikesta tapahtumasta. Ainakin toistaiseksi kun itsellä on urokset jotka kykenevät toimimaan juoksunartun läsnäollessakin.

Yksilöliikkeinä seuraaminen ja nouto johon saatiin hyviä ohjeita. Nyt vaan toistoja, toistoja ja toistoja, jos saataisi seuraamispaikka vihdoin kuosiin.
Temppuradalla ruutua (hienosti meni ! Kerran pysähtyi ennen ruutua, odotin että korjaa itse. Paikka enimmäkseen erittäin keskellä jota ei ole vielä edes alettu opettamaan), vauhtiluoksetuloja alamäkeen (tuli vauhdilla), kontaktia häiriön alla (ok vaikka häiriönä kaveri menossa ruokakipolle joka on Mustille Aika Iso Juttu), hyppyä (eri matkoilla, välillä palkka hypystä, välillä vasta kun tulin viereen) ja metallinoutoa (ihan ekaa kertaa kokeiltiin, ei vaikeuksia).

Illalla Fresco ontui. :( Vammajalka ilmeisesti vaivaa taas, syynä ehkä viime viikkoinen kolmen päivän putkeen pyöräily heti emännän sairaslomapätkän = koirien vähemmän liikkumisen päälle. Taisi olla vähän liikaa. Keventää ravissa, nostaa helposti laukalle ja varoo selvästi käännöksiä.
Nyt otetaan rauhassa ja toivotaan että tuo kuntoutuu mitä pikimmiten.

Keskiviikkona ensin Ojankoon jossa Mustille bhmissämennääntesti. Tein liikkeet koemaisesti putkeen ilman palkkaa ja makuutin kun Niina teki Novan kanssa. Seuraaminen ajoittain vähän väljää, etenkin käännöksissä. Katsekontakti pysyi koko ajan. Istumisessa annoin pienen vartaloavun. Luoksetulossa jäi turhan kauas. Makuussa vinkui. Muuten ihan mallikasta menoa, jos tuotakin koetta kävisi jo lähiaikoina koittamassa ?

Frescolle kontaktin kestoa sun muuta vähän jalkaa rasittavaa vaikka jalka taitaa olla about kunnossa taas jo.

Toisella stintillä Mustille hyppynoutoja. PK-pystyä ollaan taidettu kokeilla yksittäisenä kertaalleen viime vuonna. Nyt otettiin noudolla, ensin pientä ja sitten täysikokoista. Ei ongelmia, Musti hyppää ihan sikanätisti ja kevyen oloisesti. Aatakin otettiin, sitä kiersi takaisin jokusen kerran. Toistoja tuohon etenkin. "Kontakteille" vähän stoppaili kuten agikoiran kuuluukin. Hyvä vaan, jos tulisi alas asti eikä roiskisi harjalta.

Seuraavaksi siirryttiin jokusen kilsan päähän tekemään esineruutua. Ruutu vähintään 50 x 50, ehkä vähän reilukin ainakin leveydeltään. Pohjana hakattu alue jossa roippeita vielä ihan reilusti. Tuuli vähän vinosti takarajalta.

Frescolle yksi esine. Lähti hienosti ja suoraan, luuli ilmeisesti etsivänsä ukkoja ? Laitoin uudestaan, etsi etsi ja etsi, kesti tosi pitkään paikantaa mutta toi lopulta. Ei muuta, palkka tuosta.

Mustille kolme esinettä. Ekan toi ilman kamalia hankaluuksia. Toista sitten enää ei, etsi ja etsi hienosti muttei tainnut oikein muistaa että niitä vieraitakin esineitä voi tuoda. Käytiin näyttämässä yksi esine, takaisin lähetyslinjalle ja koira matkaan. Toi ihan suoraan. Sama kolmannella jota ei oltu näytetty. Eli rutkasti lisää vierasesinetreeniä vaan kivalla mallillahan tuo muuten on. :) Palautukset parantuneet, voi vielä tiputtaa mutta vasta aika lähellä. Pitämiseen kestoa kunhan muu sujuu.

Torstaina perinteiset agit, kouluttajana Kim Kurkinen ja aikaa ruhtinaallisesti. Onneksi, rata oli taas tavan vaativa ja tössittiin useammassakin kohdassa. Kivasti saatiin kuitenkin suurin osa toimimaan ja viimeiseltä yritykseltä nolla. :) Hyvä Musti Pumppanen !

---

Kissapentulaisista on tullut kirjoitettua viime aikoina kovin vähän. Siellä ne vilistävät menemään hyvissä voimissa ja tyytyväisinä. Kokoa ja taitoja tulee koko ajan huimaa kyytiä lisää. Koiria on tavattu ja muita kissoja. Mummot Pii ja Peppi eivät tapansa mukaan välitä pennuista tuon taivaallista. Minssu suhisee ja vähän vierastaa mutta on selvästi kiinnostunut ja käyttäytyy nätisti suhinaa lukuunottamatta. Mytty rrrrakastaa pentua. :) Ensin niillä oli kiva leikkiä mutta nyt se alkaa omaksua lapsenvahdinominaisuuksia, kurisee pennuille ja seurailee niitä.

Pennuilla on madotukset käynnissä ja eka rokotuskin on varattu. Rekisteripaperit ovat vetämässä mutta vielä näkyy kestävän. Aika ero tuntuu olevan (yhdistyksittäin ?) että kuinka nopsaan nuo tulevat.

Viikonloppu meni pitkälti pentusia ihaillessa yhden jos toisenkin vierailijan kanssa.

Mustin kanssa treenattiin jokunen kerta a-estenoutoa, jo alkaa agikoirakin tajuta että pulikka suussa este mennään edestakaisin. Myös seuraamispaikkaa tehtiin uusilla opeilla, tuntuu alkavan hahmottua tuokin.

Lisäksi vaan lenkkeiltiin. Frescon jalka näyttäisi olevan ok, pidettiin silti vielä fillarointitaukoa.

meni lomaillessa. Ja kuten tunnollisen työntekijän kuuluu, sairastaessa. Voi elämä etten sano.

Maanantaina vielä jotenkuten tolpillaan ja hakutreenit.
Frescolle neljä löytöä vaihtelevin ilmaisuin, ei tainnut olla mitään ihan ihmeellistä. Mustille piti tehdä kolme löytöä ja tyhjä. Viimeinen löytö ei joistain syystä noussut ei niin millään, koira paukkasi aina jostain suunnasta ohi. Siihen taisi tulla kolme ylimääräistä tyhjää ennen kuin luovutin ja otin näkölähdön toiselle puolelle. Tuonkin loppupaikannus oli tuhottoman vaikeaa, eikö nenä toiminut näköärsykkeen jälkeen vai mitä ? Tiedä häntä.

Tiistaina aamulla Frescon fyssari. Yksi jumi joka aukesi helposti ja pientä arastusta vammajalan ranteessa ja kyynärässä. Ei paha mutta minusta edennyt viime kerrasta kuitenkin.

Illalla Mustin kanssa Riitta Jantunen-Korrin tokokurssin eka osa. Ryhmätreeniä häiriössä. Musti ei ihan parhaimmillaan etenkään alussa suoraan autosta otettuna. Vihdoin älysin päästää sen irti jolloin alkoi toimimaan paremmin. Perusasioista, lopussa itsenäisesti ruutua ja hyppyä pidemmältä matkalta.

Ke-to meni aikalailla sairastellessa.

Loppuviikosta pari esineruutua pojille. Ekalla kertaa homma oli vähän nihkeää ja esineet nousivat aika hitaasti. Toisella kaikki meni paljon ripeämmin, kai se nenä alkaa taas talven jäljiltä harjaantua noillakin. Ekana päivänä Fresco tuli kerran kutsutta ruudusta kyselemään lisäohjeita, lopetin homman hetkeksi ja pistin sen pihalle aidan taa. Toisella yrityksellä alkoi jo nousta esinettäkin.

Frescon kanssa fillaroitiin pe - su tavanomaiset 2 x 7,5 ja 1 x 11 km. Oma kunto vähän hakusessa vielä.

Mytty Rurokin näyttelyssä, kuva Markus Wickström

Maaliskuu ! Hetken tippuivat jo räystäätkin (eivät onneksi kirjaimellisesti) mutta nyt mennään taas talvessa ja lunta sataa päivä toisensa perään. Tahtoo kevään ja maastotreenit !

Maanantaina taas herttoniemeen, palautettiin kelvoton vuotava ilmatäytteinen kauluri ja poistatettiin Pennin tikit. Olipa taas noloa odotushuoneessa, levoton Penni möykkäsi minkä kerkisi. Ei siis rähinää tai haukkumista vaan ärsyttävää älämölöininäulinaa mikä ei tahdo tauota millään. Paitsi sitten kun päästään vastaanottohuoneeseen, siellähän tuo on ihan rento ja rauhallinen. Tikkejen poistossa ei luonnollisesti ongelmia ja haavakin oikein siisti.

Musti hento valkoinen on edelleen haavasta erittäin kiinnostunut ja nuolisi sitä niin paljon kuin annetaan eli saavat vielä olla päivät eri tilassa.

Tiistaina tottista Tuusulassa, raunioporukan ekat yhteistreenit (vaikkakin valitettavan vajaat) tänä vuonna. Olipa kivaa !

Frescolle lyhyt paikallaolo kera Jaden ja Nemon. Lisäksi henkilöryhmä ja pk-liikkeet miinus noudot. Nättejä teräviä jääviä, yksi hyvä luoksetulo ja yksi hidas. Eteenmeno ok paitsi kamala edistys valmistelevassa osuudessa, tuota pitää vähän siistiä vielä.

Mustille aloliikkeitä itsenäisesti. Lisänä henkilöryhmä (voisi olla vielä vähän tarkempi, pitää alkaa palkata heti ryhmään mennessä hetken aikaa), luoksepäästävyys (oikein hyvä) ja paikkamakuu Jaden ja Novan kanssa. Vähän pyöritteli flirttikorvia Jadea päin, lisää narttuja vieruskaveriksi treeneissä siis.
Lisäksi muutama ruutu (tummat lumikokkareet häiritsivät, meinasi mennä katsomaan niitä eli hakee lelua, ei ruutua) ja häiriötreeniä kera Niinan ja Nova. Kiitti Niina, tuo on hauskaa kun toimit kuin ajatus. :D ihan alussa ehdin juuri ajatella että voisit pistää Novankin maahan kun jo teitkin sen.
Leluleikkiä opetellaan taas (tai ohjastaja opettelee, mustihan leikkii kyllä), jos heittolelu olisi hyvä palkka? Repiminen menee turhaksi pärräämiseksi ja pallon heittämisestä tuo tykkää kotipihalla. Palautus vielä vähän hakusessa mutta eiköhän sekin ala toimia. Kunnon narupallo hankintaan siis. Sikäli toimi ettei ollut menossa lelun kanssa muiden luo. Muutenkaan ei ottanut muista koirista ollenkaan häiriötä vaikka ollaan pyöritty itseksemme koko talvi tottiksen osalta. Se vähän mitä ollaan tehty siis.

Keskiviikkona HSKH:n järkkäämälle Pekka Korrin luennolle aiheesta kisavarma koira. Taattua laatua ja täyttä asiaa. Tuki pitkälti omia ajatuksia mutta pisti myös ajattelemaan että asiat voisi (ja pitäisi) tehdä vielä huomattavasti perinpohjaisemmin ja paremmin. Sitä päivää odotellessa ...

 

avainsana MOTIVAATIO !

 

-          koulutettaessa koiran huomio 100 % ohjaajassa, korjaa heti jos mielenkiinto/motivaatio vähenee

-          mahdollistaa enemmän toistoja

-          hyvin motivoitunut koira työskentelee nopeasti ja näyttävästi

-          sietää paremmin ympäristön häiriöt ja ohjaajan jännityksen

-          hyvä motivaatio lisää keskittymistä, voimaa ja itsevarmuutta

 

-          lelupalkatessa suurin paino jahtausvaiheella

 

-          muista kehut palkatessa alusta asti! Ainoa mitä voi käyttää kisoissa.

-          opeta reagoimaan ilahtuneesti kehuun. Tee liike, kehu, jos koira ei reagoi tee lisää. Kehu, kun koira reagoi toivottuun suuntaan, palkkaa. Muista pk-puolella koira istuen.

 

-          turvallisuus erittäin tärkeää. Koiralta ei vaadita sellaista mitä se ei osaa. Säännöt aina selvät.

-          VIRITTELYSANAT, koira tietää mitä tulossa

-          epävarmuuden hetket pois motivaatiosta

-          koiran luottamus ohjaajan ja itseensä. Ohjaaja ei koskaan anna koiralle tehtävää mitä sille ei ole opetettu tai mistä se ei voi selvitä.

 

-          haasta koiraa, sekin motivoi (treenejen vaikeus) ! Älä tylsistytä koiraa.

 

-          fyysinen kunto ja terveys tuovat lisää henkistä kanttia

 

-          runsas ympäristötotuttaminen erittäin tärkeää, käy koiran kanssa runsaasti erilaisissa paikoissa. Oltava Messarissa kuin omassa olohuoneessa.

 

-          case pk-pysty-ongelma: ala treenit alusta matalalla hypyllä, korota pikkuhiljaa 120 senttiin. Rinnalla tee fyysistä kuntoa, ponnistusvoimaa. Hypytä paljon maastossa, ojien yli, puiden yli, kallioille yms yms. Koiran itsevarmuus ja luottamus kasvaa.

 

-          koiran pitää pitää itseään onnistujatyyppinä, tee treeneissä paljon onnistumisia.

 

-          ohjaaja kokeissa koesäännön mukaan eleetön ja sotilaallinen. Opeta tämä myös pennulle, koira tietää että eleetön ohjaaja = erityisen mukava ohjaaja ja  kaikki hyvin.

-          ”Rentoudu” kun koira tekee virheen, härnää koiraa palkalla, aloita uudestaan. Älä moiti. Koira oppii työskentelemään pitääkseen ohjaajan kilpailunomaisena.

 

-          Temput (yksittäiset liikkeet)  vs.  kokonaisuus

-          Treenaa myös kokonaisuutta, älä pelkkiä yksittäisiä liikkeitä. Kaikki liikkeet, megapalkka lopussa. Myös vierailla kentillä. Vaihtele liikejärjestystä, katso että jokainen liike on joskus viimeisenä (megapalkka) -> koiran motivaatio pysyy korkealla joka liikkeessä.

-          kisoissa pykivä liike viimeiseksi (megapalkka)

-          muista tasapaino (treenipäiväkirja auttaa)

-          etukäteissuunnittelu ! pitää olla syy kaikkeen mitä tehdään ja miten tehdään. Treenin jälkeen mieti saavutitteko tavoitteen. Jos ei, miksi ? Mitä seuraavalla kerralla ?

-          opeta kokonaisuutena ja työskentelemään jättipalkkaa kohden.

 

-          jättipalkka: esim. pitkä leikki jonka jälkeen ei enää liikkeitä. Valitse koiralle mieluisin palkka.

 

-          virittelysana – liike – palkka = mielentila

-          samasta liikkeestä aina sama palkka (poikkeuksena esim erilaiset nami- ja leluseuraaminen), jo virittelysana kertoo palkkion ja mielentilan.

 

-          muista koiran työkoiratausta (historia) ja pitkät työpäivät. Koiralta voi vaatia.

 

-          ylitreenaa vrt 2 km jäljet

 

-          kisa kertoo totuuden. Pitkät kisatauot vaarallisia.

 

-          Muista treenata kaikki kohdat. mm. juoksuntarkastus, kehään meno, tervetuloatoivotukset, pk-puolella kentälle menon odotus, parin paikallaanmakuuseen meno, tokon siirtymävaiheet ”tässä”, tuomarin höpinät ”siinä”

 

-          jos virittelet koiran (muuten kuin virittelysanalla) ennen kehää, älä sählää ! Virittelysanatkin riittävät.

 

-          case ääntely: kokeile eri taktiikkoja kitkemiseen, eri koirilla toimivat erilaiset tavat.

-          miksi ääntelee ? Stressi ? Miksi stressaa ?

-          kieltäminen vaarallista ettei kiellä samaan aikaan tehdystä oikeasta

-          ympäristökoulutus !

-          koiralle säännöt selvinä ?  tarkenna. Turvalliset treenit.

 

-          kisanomainen treeni ja virheet

-          ei voi korjata, sen jälkeen treeni ei enää kisanomainen

-          treenaa virheiden ohittamista (itse ja koira), kummankin pitää kestää virheet kisoissa ja pystyä sen jälkeen jatkamaan täysillä

-          treenaa epäonnistuneet liikkeet myöhemmin yksittäisinä tyyliin x 100. Vasta kun liike on taas varma, ota se mukaan kisanomaisiin treeneihin

-          kisanomaisesti liikkeet läpi noin kerta viikkoon.

 

-          opettele tuntemaan koirasi. Koira päättää millä ja miten palkataan. Muista, koiran mielihalut voivat muuttua eri ikäkausien mukana. Tarkkaile tilannetta ja tarvittaessa vaihda palkkaa.

-          käy välillä viettämässä kahdenkeskistä aikaa koiran kanssa (ei lenkkitilanne), vaan leiki ja palkkaa. Katso mistä koira pitää eniten.

-          kopittelu ?

 

-           itsekseen leikkivä koira -> vaihda leikkitapa esim vaihtokaupoilla, liinalla auttamalla. Jos koira tulee takaisin lelun kanssa, ei ongelmaa. vrt. Pekan 13 v. koira.

 

-          case nopeasti kyllääntyvä leikkijä: lopeta palkkaus ja treeni ennen kuin koira on lakipisteessä. Älä ikinä odota että lähtee laskemaan.

 

-          vaikeissa ympäristöissä yms älä vie koiraa pois kun se vielä pelkää vaan odota että pelko alkaa vähetä.

 

-          henkinen kunto lisääntyy iän myötä

 

Torstaina tärkeimpänä Frescon synttärit, maailman paras Rekku täyttää seitsemän vuotta ! Onnea onnea ja paljon terveitä vuosia !
Sivuseikkana Mustin agitreenit jossa oltiin vaihteen vuoksi möllikoostumuksella. Tehtiin kiva ykkösluokkatasoinen rata jossa mukana kaikki mahdolliset erikoisesteetkin. Nyt jos törmätään viikonlopun radoilla pöytään tai pussiin, ei voi ainakaan sanoa että se meni pieleen kun ei olla pitkään aikaan treenattu. ;)

Lauantaina vanhemmat koirat mutsille päivähoitoon ja Mustin kanssa Riihimäelle, ekat agistartit vihdoin. Viimeiseen asti odottelin että mikä nyt hajoaa tai kipeytyy tai katoaa mutta ei, ihan kunnialla ja terveinä selvittiin kisapaikalle.

Ekasta startista (hyppäri) vitonen kepeiltä. Meno tuntui kovin laahaavalta ja hitaalta mutta kun videolta sain radan seuraavana päivänä katsottua, ei se niin paha ollutkaan. Koira meni ihan sitä vauhtia mitä minäkin (mikä ei siis ole kovin paljoa). Eli kovin irtoavaa meno ei ollut. No, tuosta on iloakin se että pysytään toivon mukaan samalla radalla mahdollisimman paljon.
Toisesta startista kielto muurilta ja yksi rima alas eli kymppi. Meno minusta jo vähän reippaampaa. Kontaktit ok, tosin Mustimaisen hitaat. Noille pitää tehdä jotain kunhan lumi sulaa ja oma aa paljastuu. Jos se on vielä yhtenä kappaleena.

Sunnuntaina toisinto edellisestä mutta tällä kertaa suuntana Hyvinkää. Ja yllätys yllätys, nolla sekä hyppäriltä että agiradalta ! Enpä vaan olisi ihan heti uskonut. Etenkin kun toiselta radalta tuli 51 koirasta vain kaksi nollaa joista Mustin oli vielä se rippasen nopeampi. Saatiin siis jopa pokata voittajan palkinnot. :)

Ei hullumpi kisauran aloitus, pakko myöntää.

Paremmalla voinnilla tähän viikkoon, flunssa alkaa olla selätetty.

Maanantaina hakutreenit lentokentän lähellä. Keskilinja taas vähän eri kohtaan kuin yleensä, siitä alkuperäisestä vasemmalle samansuuntaisesti. Ei kuitenkaan ihan notkelmaan asti.
Tallattiin n. 250 metrin rata. Ensimmäisille koirille tuuli aika mukavasti mutta meidän poikien vuorolla tuuli kuoli kokonaan ja kummatkin tekivät töitä ihan seisovassa ilmassa.

Ensin vuorolle Fresco. Maalimiehet oikeassa etukulmassa ja takakulmissa eli paljon tyhjää välissä. Ensin tyhjä vasemmalle. Sikanätti pisto, ainoastaan haukkui (!) lähetettäessä. En kieltänyt, kivahan se on kun intoa riittää. Tuskin tuosta tapaa tulee.
Sitten oikealle. Ok ilmaisu siihen asti että tulin paikalle.
Ja tyhjää. Ja tyhjää. Kohtuullisia pistoja, tosin syvyyttä olisi saanut olla etenkin oikealle enemmän. Muutama oikean puolen pisto kääntyi taapäin, tuota näkyi tulevan etenkin kun korjasin piston. Pitää pohtia tuota.
Takakulmissa pitkät ilmaisut, viimeisellä haukkui siihen asti että tulin paikalle. Vähän poikki oli mutta ei pahasti.
Kiva treeni, koira intopinkeänä.

Mustille ensin pisto oikealle etukulmaan jossa maalimies. Sain lähettää kolmeen kertaan, teki lyhyttä laakapistoa. Oli jostain syystä vähän pihalla. Löysi kuitenkin, kiva ilmaisu 25 haukkua.
Sitten tyhjät molemmille puolille, ihan ok. Seuraava maalimies vasemmalla n. 20 metrissä kiven takana. Löysi vasta tulomatkalla. Onneksi löysi maalimiehen eikä pappaa joka lenkkeili alueen läpi juuri tuolloin. Ilmaisu 25.
Sitten pommitettiinkin vasemmalle kolme - neljä tyhjää. Papan lenkki jatkui ja jatkui pitkin aluetta enkä viitsinyt lähettää Mustia samalle puolelle moisen häiriön kanssa.
Ihan kivoja tyhjiä, välillä kääntyi vähän taapäin.
Viimeinen maalimies ison kiven takana oikealla. Ilmaisu kuulema vähän levoton, oliko se nyt sitten 35 haukkua.

Illalla pienet agitokotukset pihalla kaikille, Penni mukaan lukien.

Tiistaina Sarille agiloimaan. Haastava radanpätkä jolla myös kepit, aa, keinu, rengas. Aalla namialusta jotta sain koiran nopeammin esteeltä alas, toimi ok. Saisi pysyä kontaktilla paremmin jos itse etenen, nyt lähtee herkästi perään. Fiilis oli kiva ja koira sopivan innokas kiiruspiipistä päätellen.

Illalla taas pihatreeniä. Muuten kivaa mutta Musti unohti kokonaan liikkeestä maahanmenon. Mikä lig who me ? Ikinä kuullutkaan. Seuraamisen alkuun on ilmestynyt pientä intovingahtelua pallopalkan myötä. Pitää yrittää tasapainoilla sopivan innon ja hiljaisuuden välillä.

Mutta pahus kun työssäkäyvälle jää vähän aikaa harrastaa ! Pitkällä lomalla ehti jo tottua siihen että ehtii tehdä ja paljon, nyt ovat taas tunnit kortilla.

 

Keskiviikkona Maunulaan agitreeneihin, ei kouluttajaa tällä kertaa.
Tehtiin enemmän ykkösluokkatyylistä rataa muutamalla hankalammalla viennillä. Radalla kaikki kontaktit ja kepit sekä pitkä suora. Tehtiin rata sekä etu- että "takaperin".
Musti kulki kivasti. Yksi selvästi hankalampi vienti löytyi, tuota pitää treenata itsenäisesti.
Kepit sujuivat hyvin, suorassa viennissä Musti haki hienosti itsenäisesti kepit, ysikympin avokulmassa vein tarkemmin. Oikein taisi mennä joka kerta ?

Frescolla on jotain silmissä, siristelee molempia ihan kunnolla. Liekö rysäyttänyt johonkin nokkospuskaan tms. kun eilen iltapäivällä jahtasi naapurin kissan pois meidän tiluksilta. Oli hurjaa menoa, kattiparka oli erehtynyt ihan väärään paikkaan tonttia enkä huomannut sitä ennen kuin laskin koirat ulos työpäivän jälkeen. Sai juosta reppana melkein koko tontin ympäri ennen kuin pääsi paikkaan mistä pääsee aidan ali. Onneksi se selvisi vahingoittumana omalle puolelleen. Nuo eivät vieraita kissoja pihalla katsele vaikka kissojen kanssa elävätkin eivätkä jahtaa omia sisällä missään tilanteessa.

Torstaina fillarilenkillä Frescon kanssa, jonka silmät sivumennen sanoen ovat taas jotakuinkin normaalit. 10 km ja 50 min, tuo oli reippain lenkki tähän mennessä. Ja koira määrää tahdin edelleen, itse lähinnä jarruttelen.
Illalla vielä metsälenkki koko katraan kanssa, lenkkipäivä siis.

Hiiret pahkeiset. Jouduttiin tuomaan täydet koiran- ja kissanruokasäkit autotallista sisään kun pariin niistä oli ilmestynyt paljonpuhuvia reikiä. Tuo on meidän kesäriesa, autotallin ovi on paljon auki kun touhutaan pihahommia ja ne penteleen siimahännät vipeltävät suoraan ovesta sisään. Talvella siellä ei hiiriä näy kun ovea pidetään enimmäkseen kiinni.
Hellämielisiä vielä ollaan, ei noita raaski loukuttaa. Kerran piti viileillä ilmoilla laittaa ovi kiinni vaikka tiedettiin että hiiriparka jäi sisään. Vein sitten sille vettä ja ruokaa. :D Voi elämän kevät.

Onko kukaan lukija sohvaa vailla ? Täällä olisi julmetun mukava kahdenistuttava vailla kotia. Sininen, kangaspäällysteinen. Materiaalin nimeä en muista mutta hylkii likaa ja on helppo puhdistaa karvoista. Menee vähintään koirasohvana tai ei niin niuholle muutenkin.
Saa hakea pois meiltä Sipoosta jos jotain kiinnostaa.

Koirat eivät kuulu kauppaan.

Ja jatkoa, sohva löysi jo kotinsa.

Lauantaina seitsemältä aamulla metsälenkille (voi haukotus) jossa törmättiin kauden ekaan hirvikärpäseen n. 200 metriä omalta tontilta. Great.

Lenkin jälkeen kohti Nahkelaa ja Kennelliiton koulutustiloja jossa pidettiin Helsingin kennelpiirin järjestämä tokokoulutusohjaajien jatkokoulutustilaisuus, vetäjänä Pipa Pärssinen. Pipaa kuulee näillä leveysasteilla harvemmin joten sikälikin tuo oli kovin mielenkiintoinen tilaisuus.
Oppia tuli taas jos jonkinlaista teorian ja muutaman mallikoirakon muodossa. Kannatti ehdottomasti kuunnella. Ja tuttujakin oli paikalla paljon, oli kiva nähdä kaikkia !

Sunnuntaina jatkettiin aamulenkkeilyllä, nyt tosin aavistusta myöhemmin. Ja pahkeinen, taas hirvikärpänen ! Noita alkaa olla näköjään meidän kulmilla enemmän kuin on pyydetty, tämä tuskin jää tähän.

Päivällä käytiin Aijan kanssa katsomassa Tenkasen kolmosia Annalla. Sieviä pentusia ja isänsä päät enemmän tai vähemmän näkyvissä. Tuosta voi olla sitten mitä mieltä itse tahtoo. ;)

Illalla tokotettiin vähän pihalla. Mustin jäävät eivät toimineet kovin hyvin, Frescolla niihin sen sijaan on saatu toivottua terävyyttä ja vauhtia, hyvä.

Ja tokotuksen jälkeen vielä 7 km fillarilla vaikka vähän alkoi laiskottaa. Turhaan, tuo on kyllä ihan oikeasti kivaa sekä koirasta että emännästä.

Maanantaina illalla Konalaan lenkille ja sen jälkeen agittamaan kera Mustin. Ohjatuissa treeneissä jaakotusta ja kujakeppejä kuja rippasen kapeampana. Ei isoa ongelmaa paitsi jaakotuksen osalta ehkä ohjaajan jalanhallinnan suhteen.
Lisäksi tehtiin itsenäisesti puomia ja putkea yhdessä ja erikseen.

Väliajat tokotettiin. Mustin keskittyminen oli taas ihan erinomaisen hyvää, ei välitä ympärillä tekevistä koirista eikä toisten ohjaajien kovistakaan äänistä. Tehtiin pikkuseuraamista, kaukojen is-ma, luoksetulon loppuasentoa ja noutoa tunnaripulikalla. Tai lähinnä noudon loppuasentoa ja pitämistä, en vielä heitellyt pikkukapulaa hiekan sekaan pennun kiusaksi. Vaikka tuskin tuokaan mikään ongelma on. *koputtaa kuitenkin puuta*
Alussa meinasi pureskella tunnaria, ei olla hetkeen tehty sillä juuri kyseisestä syystä. Tajusi kuitenkin nopsaan ettei saa rouskia.

Kotona myös pikkutreeniä. Mustille samoja kuin hallilla, myös kokonaista noutoa. Kotona tehdään "irtorullalla" eli puutarhaletkun pätkällä. Ihmenimityksiä koiraihmisillä asioille jotka normaali-ihmisille ovat jotain ihan muuta. ;)
Vähän seuraamista käsiavun kanssa. Tuohonko minä nyt sitten vihdoin ja viimein kuitenkin päädyn ?
Frescolle seuraamisen askelsiirtymisiä sinne tänne sekä kaukkareita. Palkkaan sisällä pelkällä kuivaruoalla ja silti tekemisen vire on kohtuuälytön ja tuntuu että nousee vaan kerta kerralta.
Pihalla Frescolle olemattomasta ruudusta sivullesiirtymisiä. Tulee tosiaan sille puolelle jonne päätäni käännän, tuo kannattaa muistaa kokeessa. En ala sitä sen kummemmin rumppaamaan, kunhan ylläpidän ja kääntelen päätä oikeaan suuntaan. Tai siis vasempaan jos tarkkoja ollaan.

Armi:

Ja molemmat pikkunaamat:

Tiistaina jatkuivat Mustin Korri-opinnot, aiheena ruutu ja nouto.
Ruuduksi valittiin Mustille näyttöruutu, toimi hienosti. :) Jatkossakin taidan alkaa tekemään tuota. Mustille on tehty ruutua muutama kerta sekä lelulla että namilla. Menee kyllä niillä epäröimättä ruutuun mutta tajuaako tötsistä mitään ? Lisäksi vaarana on että se ahneena jää kuurona etsimään namia siinä vaiheessa kun sitä ei ole. Musti muutenkin on kärkäs tarkastamaan kaiken mahdollisen maassa lojuvan, en haluaisi kannustaa sitä siihen enempää.
Näyttöruutuja siis. Lisäksi tässä vaiheessa kannattaa alkaa tekemään ruudussa pysymistä sekä liikkeen loppuosaa jota luonnollisesti voi tehdä myöskin ilman varsinaista ruutua.
Tässäkin jokainen liikkeen osa pitää muistaa opettaa huolella. Sekä koiralla että ohjaajalla on oltava kokeessa turvallinen olo, koiran on tiedettävä mitä on tapahtumassa ja mitä käskyt eri tilanteissa tarkoittavat. Ei yllätyksiä koetilanteeseen.  

Nouto toimi ok. Tehtiin peruspitämistä ja yksi kokonainen liike jossa lopussa tuli vähän pureskelua. Meillä oli mukana ohjatun kapula jossa on paksumpi "varsi" johon Musti on tottunut. Kotona ollaan tehty viime ajat letkunpätkällä, tunnarilla ja pari kertaa toisen sarjan ohjatun kapulalla jotka kaikki ovat huomattavasti ohuempia kuin tuo.
Mustihan pureskeli pentuna noita tosi paljon, nyt se on saatu ohuemmilla ja kotona rauhallisessa tilanteessa pois. Tuolla tosiaan pukkasi vähän takaisin, siihen pitää kiinnittää huomiota. Ja vauhtiin kanssa.
Musti sai taas kovasti kehuja viretilastaan. On kuulema täynnä viettiä passiivisissakin liikkeen osiossa kuten noutokapulan pitämisessä. Ja niinhän se onkin, tekee siinäkin tosissaan töitä. :)
Pitäminen sujui hienosti, Musti on nyt älynnyt ettei kapulaa pudoteta ennen käskyä. Mutta jatketaan harjoituksia.

Pekka itse tekee kuulema noudon niin että ensin pelkkää vauhtinoutoa ilman luovutusta (palkka ohjaajalla niin että palkka parempi kuin kapula, kapula on vaan ikäänkuin "raha" jolla palkan saa jolloin paluu pysyy ripeänä) n. neljän kuukauden ajan. Vauhtinoutoja voi tehdä tosi pitkälläkin matkalla, itse voi kävellä viemään kapulan pidemmälle mitä heittämällä saisi.
Sitten opetetaan luovutus, treenejä vähintään kolme kertaa päivässä 2-4 viikon ajan. Peruspitämistä, parin askeleen päästä luovutusasentoon. Ei kapulan nostamista maasta, se ei kuulu tähän vaan vauhtinoutoliikkeeseen. Jos koira aikoo tiputtaa kapulan, älä sieppaa kiinni. Anna tippua, ihmettele, anna kapula uudestaan koiralle. Opeta se pitämään niin että voit itse ottaa kapulasta kunnolla kiinni (vaikka nostaa koiran ilmaan) ilman että se päästää irti. Irti vasta käskystä. Pureskelusta voi kieltää ja koskea vähän alaleukaan.

---

Torstaina käytiin pikkunaamojen kanssa rokotuksilla Nikkilässä. Varsinkin Mörkö oli kovin sydämistynyt moisesta kidnappauksesta ja protestoi boksiin sulkemista kovasti. Armi otti vähän rauhallisemmin.

Itse rokotusta eivät tuttuun tapaan huomanneetkaan. Muutenkin kaikki oli kunnossa, sydämet kuunneltiin ja niin edespäin.

Silmien vetisestä vuodosta (jota on ollut aika lailla alusta asti satunnaisesti) ell oli sitä mieltä että ei kannata huolestua tai alkaa tippaamaan, on todennäköisesti normaalia kyynelkanavien kehittymiseen liittyvää vuotoa. Silmät olivat siistit eikä vuoto ole missään vaiheessa ollut paksumpaa tai minkään väristä, ihan vetistä vaan. Samoin silmät ovat koko ajan täysin auki eivätkä ärtyneet tai siristelevät.

---

Lekurireissun jälkeen koirain kanssa pidemmälle remmilenkille. Tuota on nyt kolmen kanssa tullut tehtyä aika vähän, enimmäkseen lenkkeillään vapaana. Meillä kun ei ole katulamppuja, jalkakäytäviä tai muita mistä kolmen lauman kanssa olisi iloa. Onneksi liikennettäkään ei ole älyttömästi, mitä nyt laskettelukaudella vähän enemmän kun ihmiset kulkevat rinteille.
Musti on oppinut hienosti reagoimaan auton ääneen, se tulee viereen ja odottaa namia. Tuo on hyvä, täällä ei auta poukkoilla autojen perään tai jää pian alle.

Ihan pientä tokotusta on tehty, lähinnä tunnaria ja kaukoja Frescolle. Tiistaisen totaalisen kaukojen katoamisen jälkeen homma on taas sujunut ihan ok.

Perjantainakin innostuttiin remmilenkkeilemään. Ei se mitään hermolepoa edelleenkään ole mutta sentään sujuu. Pennin taannoinen seesteisyys jäi pariin kertaan, nyt se on taas oma itsensä eli vähän stressaantuneen oloinen. Pitäisi tehdä remmeilyä enemmän, jos se siitä taas.

Lauantaina metsään ja pelloille, sain muutaman kuvankin näpsäistyä.

Penni se on aina niin kaunis kuvattava:

Musti tykkää vieläkin pusia isoja koiria ihan hirmuisesti. Ne eivät ole tuosta ihan niin innosisaan:

Ja tästä selviää miksi meillä on nykyisin piha täynnä pensaanpalaisia. Olenkin vähän ihmetellyt:

Flickrissä vielä lisää kuvia.

Pe-su tokotettiin vähän pihalla. Merkki ok, ruutu ok, ohjattu nouto ok. Luoksetulot kivan nopeita, palkka takana maassa ja vapautus kun koira tulee lujaa. Lauantaina F keksi että kaukoissa ja luoksetulossa ohjaajan loitotessa voi nousta istumaan. Hmm, tuo onkin ihan uusi idea. Toruin, menin takaisin ja aloitin liikkeen uudestaan. Sunnuntaina ei tehnyt tuota mutta sen sijaan toi tunnarissa väärää. Haisteli ihan kunnolla mutta lumi ja pakkanenko häiritsivät vai mikä kun ei tuntunut erottavan isännän ja emännän hajuja. Toruin peräti väärästä, saa nähdä oliko tuo virhe. Kokeillaan uudestaan kun vähän lauhtuu.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta satamaan vastaanottamaan Ruotsista tulevaa meidän perheen uutta ulkojäsentä:

Vitsi mikä nöpö ! Sievä kuin mikä ja aivan kympin luonne. :)
Kyseessä on siis British Dream's Lapponia, tuli Ruotsista Saijalta. Meiltähän lähti tuonne vajaa pari vuotta sitten U-pentueen poika Linus (Tassulähteen Uusi Kuu) jonka tytär nyt saapunut "Fia" on.
Fia jatkoi matkaa suoraan Espooseen, meni sijoitukseen kotiin jossa on jo ennestään kaksi mustaa tyttöä meiltä.

Maanantai toistaa itseään eli Mustin kanssa agitunnille.
Tuota ennen käytiin sentään Sirkuskentällä tekemässä minitokot Frescon kanssa.
Kävin rakentamassa ruudun ennen kuin hain koiran kentälle. Tehtiin ensin muutamat kaukot (liikaa virtaa eli tuli vaihdoissa yksittäisiä askeleita eteenpäin) ja ihan vähän seuraamista, lähinnä käännöksiä.
Sitten ruutuun. Ensin virittely missä ruutu jolloin haki sen kivasti katseellaan. Merkille lähetyksessä meni taas muutaman metrin liikaa oikealle (mistä tuo on tullut ??) jonka jälkeen löysi merkille. Siitä vauhdilla ruutuun jossa palkkana lumeen osittain piilotettu frisbee.
Leikittiin paljon, tehtiin vielä toinen ruutu sekä luoksetulot. Ensin vauhdista palkka, sitten maahanmeno aika lähellä minua ja lopuksi seisominen. Pysähdyksistä palkka heittämällä taakse.
Kiva vauhdikas treeni. :)

Sitten AgiTokolaan Mustin kera. Ohjattuna treeninä viisi aitaa hevosenkengän muodossa joita sitten pyöriteltiin useammalla tavalla.
Tehtiin ensin pätkä ihan suoraan sisäkautta vietynä. Sitten mentiin vastaanottamaan koira neljännen aidan taa ja jatkettiin ulkokautta. Seuraavaksi lähtö ulkoa ja takaleikkaus kakkosella. Nuo kaikki tehtiin kumminkin päin ja jokunen pariin kertaan. Vieläköhän variaatioita oli muita ?
Koiran kutsumiseen pitää kiinnittää huomiota, meinaa alkaa varastelemaan. Ja palkattava enemmän pysymisestä, ei aina liikkeelle.

Itsenäisenä treeninä tehtiin
- puomia. Meni hienosti paitsi kerran juoksi (ei loikannut) kontaktista yli pysähtymättä. Viime aikoina olen juossut kauempana sivulla / takana, nyt juoksin ihan läheltä koiran ohi ja ilmeisesti siinä vedin sen mukaan.
- keinua. Menee kun vie läheltä / pannasta mutta selvästi jännittää. Pysähtyy hienosti kontaktille ja pysyy siinä.
- hyppy putki putki hässäkkää. Neljään eri putkenpäähän vientiä aidalta, aidan kiertämistä molemmilta puolilta, putken päiden ohivientiä.
- ja lopuksi vielä pussia. Tuota ei ole tehty aiemmin kuin kerran mutta hyvin sujui ilman apuja. :) Ekalla kerralla tuli aika hitaasti, seuraavilla nätin reippaasti ja hyvällä tekniikalla loppuun asti matalana sukeltaen. Muista tuossa palkka alhaalta ettei ala kaahata pää ylhäällä kuten esim. isänsä. Otettiin vielä pussia pienen radan osana, aidalta 180 asteen käännös pussille. Ei ongelmaa.

Musti oli kyllä ihan loisto. :)

Tiistaina sama rundi, ensin Frescon kanssa tokottamaan Sirkuskentälle, sitten pieni lenkki ja Agitokolaan Korrin kurssille kera Mustin.

Frescon treeni oli vähän ristiriitainen. Fiilis oli tosi hyvä, koira oli tapansa mukaan innoissaan eikä vinkunut pahasti. Onnistumisia tuli mutta (ehkä liiasta innosta johtuen) kämmejäkin. Merkki oli hukassa jonkun kerran, kerran varasti ohjatussa suoraan (väärälle) kapulalle ja kerran lähti ruutuun 180 astetta väärään suuntaan. Hmm. Onnistumiseksi luettakoon etenkin se että ruudun merkkejen merkitys taitaa ehkä vihdoin olla vähän saamassa muotoa, haki pariin kertaan kivasti keskelle ruutua. Tosin noissakin oli kämmi alussa, ensin kiersi ruutuun ihan ihme suunnasta ja toisella kerralla pysähtyi ennen ruutua.
Pohdittavaa noissakin taas.

Mustin kanssa tehtiin ensin seuraamista. Ollaan jumitettu edelleen perusasennon ja muutaman askeleen ja vasemalle käännösten jankkaamiseen. Pekka tykkäsi että nuo sujuvat erinomaisen hyvin, tekniikka on ok ja koiran mielentila vallan mainio. Nyt pitää vaan edetä. On koiralle väärin jäädä junnaamaan samaa asiaa eikä edetä (nyt kun) se on siihen valmis.
Eli vauhtia lisää, pituutta lisää, käännökset oikealle mukaan. 
Satunnaisesta vingahtelusta ei liikaa stressiä, se on joillekin koirille kuin hännänheilutus, koira ei edes huomaa sitä. Ongelma tulee kun omistaja tajuaa että koira vinkuu. Palkkaus tarkasti hiljaisuudesta, samoin ei käskyjä kun vinkuu. Kieltäminen turhaa.

Toisena liikkeenä olivat kaukokäskyt. Niitä ollaan Mustin kanssa tehty aika vähän ma-is-ma toimii lähietäisyydeltä, se-ma-se on ollut hankala. Pekan neuvosta tehtiin jälkimmäistä niin että olen kyykyssä koiran vieressä, noin toimi erinomaisen hyvin ilman kosketusapuakin. Toiselle puolelle vielä seinä ettei liiku sivullekaan niin avot. Tuota voisi kanssa alkaa ihan oikeasti tekemään enemmän.

Ensi kerralla luvassa ruutu ja nouto, odotan mielenkiinnolla. Noihin meillä on onneksi jo pohjat kumpaankin eli saadaan varmaan ongelmiakin taas ratkottavaksi.

Mistä tuli mieleen että omaa suullista informaatiota voisi varmaan vähän tarkkailla. Selitin ensin meidän seuraamisen moninaiset ongelmat ja kun sitten tehtiin harjoitus, Pekka sanoi että odotti tuon selityksen pohjalta jotain ihan muuta. Eli omaa kriittisyystasoa voisi ehkä vähän laskea ? Ainakin ihan vieraalle puhuttaessa.

Keskiviikkona yritettiin lenkille jäisille teille. Ei ehditty kulkea kuin vajaa puoli tuntia kun toinen liukueste hajosi joten palattiin kotiin. Mukava kohtuurauhallinen lenkki. :)

Lenkin jälkeen pihalla pari tunnaria. Palkkasin kun Ismo vei kapuloita, F ei vinkunut. Hyvä hyvä. Lähti vauhdilla ja liiraili liukkaalla pihalla kapuloiden yli tönäisten ekalla kerralla tietysti oikean ties minne. Tarkisti pitkään ja löysi, toi nätisti.
Olisi voinut lopettaa tuohon mutta otettiin vielä toinen. Sama, vauhtia oli jäälle liikaa ja nyt toi (vahingossa?) oikean viereisen kapulan. Taisi tajuta tuon itsekin kun irroituksen jälkeen sanalla sivu lähti oma-aloitteisesti hakemaan oikeaa.

Ja Pennin synttärit ! Pennille tuli siis keskiviikkona täyteen kahdeksan vuotta !

kyseisen Pennin on kuvannut Katri Soini toissakesänä.

---

Brittiyhdistyksen vuoden 2008 parhaat kissat julkaistiin.
Urosten voittaja on hienosti Nuupin poika Väinö (EC Moonface's Eros):

Nuupi sijoittui tällä kertaa kolmannelle sijalle.
Lisäksi listalta löytyvät kastraattiurosten kolmosena Lassi (GIP Tassulähteen Lilliputti) ja nelosena meidän pikkusinisten isä Kiho (Treselle's Arnold Big) sekä pentujen kolmosena Hertta (Nuupin lapsenlapsi Ruusutarhan Hertta) ja vitosena Siiri (CH Tassulähteen Xinnia).
Onnea kaikille kisassa sijoittuneille !

Vatsatautiepidemia alkaa olla ohi. Kumma pöpö, mistä ihmeestä se lie meille pölähti ? Kävi tehokkaasti kaikki omat ja vieraat (Hetty ja kaverinsa Hiski) läpi Gracea ilmeisesti lukuunottamatta. Toisilla puklaus kesti vain yhden yön, toisilla pari kolme päivää. Mutta nyt ollaan voiton puolella, ei kun mattojen pesuun !

---

Torstaina jäisen metsälenkin päätteeksi nappasin mukaan maljakkoon kevään (?) ensimmäiset pajunkissat. Jos se kesäkin kohta sieltä.

Pahuksen jäistä kyllä. Tiet ovat melkein kulkukelvottomat ja meidän metsälenkilläkin on tulvivia ojia ja älyttömiä jäätiköitä. Koiria eivät haittaa mutta pökkelöjalkaista emäntää kyllä.

Perjantaina Mustille napsahti ikää 11 kuukautta täyteen. Onnea hörökorvalle !

Ja samalla Tassulähteen L-pentue täyttää 6 vuotta eli onnea Lassi !

Mikä lie hormonihiiri muuten Mustiin iskenyt. Se on jumpannut pari viimeistä iltaa kaiken mahdollisen kanssa, mukaanlukien omat lelut ja kissat. Penniäkin yrittää mutta sieltä saa murinat palkaksi. Omituinen otus, ei isänsä vaan tuollaisia.

Musti kävi viikonloppuna puntarilla, painoa on 21,6 kg. Korkeutta about samat kuin kuukausi sitten tai puoli senttiä enemmän.
Kuvakin vielä napattiin:

Lauantaina Juha Korrin viettiseminaariin Porvooseen. Koko päivän kestänyt seminaari oli hyvin järjestetty ja sisällöltään erittäin hyvä ja käytännönläheinen. Kannattaa mennä kuuntelemaan jos mahdollista !
Sen kummemmin en sitä ainakaan vielä tähän erittele, asiaa tuli niin paljon ettei kaikki ole vielä ihan selvää omassakaan päässä.

Sunnuntaina lenkille Lauran ja koirien kanssa. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja kamerakin tuli napattua mukaan. Kuvaaminen jäi tosin harmittavan vähiin mutta jotain sentään:

koko lauma eli Nessa, Simba, Fresco, Musti ja Penni.

Sukukuvassa sisko Simba ja veljensä Fresco sekä Frescon poika Musti. Samaa näköä todistettavasti löytyy.

Onnittelut vielä Lauralle ja Nessalle joka valmistui lauantaina Tottelevaisuusvalioksi vuoden ja kymmenen kuukauden iässä ! Hieno suoritus.

Frescon kanssa sunnuntaina vähän tokottelua. Tunnari (ok), ruutu (ok), kaukoja (kohtuu ok, jonkun kerran nousi istulla seisomaan ekalla vaihdolla), ohjattu. Ohjatussa meinasi jättää merkin tekemättä jonkun kerran, muuten ihan hyvä.

Viikonloppuna lisäksi sekalaista sisätreeniä. Frescolla muutama metallinouto pitkästä aikaa sekä kaukoja. Mustilla perusjuttuja sekä kaukojen se-ma-se vaihtoa plus metallinoutoa. Tuo viimeinen oli ihan kokeilu ja sujui hyvin. Ekalla yrityksella M toi kapulan epäröimättä. Tokalla kävi haistamassa, tuli pari askelta takaisin, palasi oma-aloitteiseti kapulalle ja toi. Kolmannella toi taas suoraan. Eli ei ehkä isompaa ongelmaa odotettavissa tuohon.
Mustin noudossa pitäisi nyt keksittyä kapulan pitämiseen ohjaajan edessä ja suoraan eteentuontiin. Tällä hetkellä pudottaa herkästi ja tuodessaan jää askeleen liian kauas josta korjaa toisella käskyllä.

Maanantaina kaupunkilenkille ja sen jälkeen Mustin agiin.
Tehtiin ohjattuna keppejä vähän kapeammalla kujalla kuin aiemmin. Keppejä ei olla tehty yhtään tosi pitkään aikaan, Mustilla raksutti vähän aikaa ennen kuin muisti mitä tehdään. Sitten mentiin hienosti  monta toistoa. :)
Itsenäisesti tehtiin kehyksellistä rengasta ekaa kertaa, ei ongelmia. Sekä peen muotoista rataa jossa takaleikkaus ekan suoran putkella. Hyvin sujui mitä nyt penne karkasi pari kertaa tuon suoran putken jälkeen 90 asteen käännöksen sijasta edessä olevaan putkeen. Osaa siis irrotakin hienosti, ainakin oma-aloitteisesti.
Kouluttajalta tuli taas kehuja intensiivisestä suorittamisesta, Mustissa ei paljon ikä ja pentuhökellys näy.

Töiden jälkeen vähän kotitreeniä, Frescolle kaukoja ja palkka jokaisesta onnistuneesta asennonvaihdosta, Mustille seuraamista, kapulan pitoa.

Tiistaina eilisen toisinto, mitä nyt laji vaihtui.
Töiden jälkeen oli vielä sen verran valoisaa että ehdin tehdä Frescon kanssa pihalla ruudun ja ohjatut. Ruutu tosi nätti, namipalkka pienenpienessä rasiassa lumen keskellä. Pysähtyi hienosti käskystä.
Ohjatut viikonloppuiseen tapaan kumpaankin suuntaan, ei ongelmaa. Nopeat, suorat merkit ja nätti kapulan haku. Vasemmalle lähti ensin vähän turhan suoraan sivulle mutta käänsi sitten siitä nätisti kapulalle. Mieluummin noin kuin keskikapulalle päin.
Häiriönä pihaliikkeissä aidan taakse julmasti suljettu ja sitä kovaäänisesti protestoiva jälkeläinen.

Illalla taas Konalalenkille ja AgiTokolaan jossa alkoi (taas) ATDn Korrejen vetämä tokokurssi. Oli tarkoitus osallistua tuonne Frescon kanssa mutta osallistujia olikin vähemmän alempien luokkien ryhmässä joten vaihdoin lennossa Mustiin.
Kouluttajana Pekka Korri ja liikkeinä hyppy ja luoksetulo.
Hypystä:
- muista ja opeta virityssana, tärkeä etenkin alemmissa luokissa jossa esteen yli ei heitetä mitään (=auteta sillä koiraa huomaamaan mitä tehdään).
- estä alusta alkaen koiran tulo esteen ohi palkitsemisenkaan jälkeen, älä "avaa reittiä" esteen ohi. Ota joko palkan kanssa esteen yli tai sitten juokse itse esteen sivuitse koiran luo.
- harjoittele paljon vinoja hyppyjä. Tavoitteena seistä itse reilusti viisi metriä esteen sivussa ja silti saada koira mennen tullen esteen yli. Tuota ei olla noin päin tehty Fresconkaan kanssa, olen aina vaan heittänyt vinoon. Mutta vaikeuttahan saa noin huimasti lisää. Sitten täytyy vaan ottaa Frescollekin hyppykäsky käyttöön, nythän sillä on pelkkä hae. Vai tuo ? Lahjakkaasti jossain välissä unohdin kumpi oli nouto- ja kumpi esineruutukäsky. Nyt koiraparka tekee molempia sekaisin molemmillä käskyillä, aika sujuvasti kylläkin.
Muistutus, Mustillä käsky on hae. Se ei ole vielä tuo-käskyä kuullutkaan.
Mustin kanssa harjoiteltiin tokohyppyä (about kahdella laudalla) ekaa kertaa. Kosketusalusta toiselle puolelle, koira sivulle ja käsky "hyppy". Ekalla kerralla annoin käsiavun. Otettiin kolme neljä toistoa onnistuneesti, ei ongelmia siis.

Luoksetulosta:
- paljon liikkeenohjaajan kanssa heti alusta. Tämä pätee kaikkiin liikkeisiin.
- kutsu ja lähde juoksemaan poispäin välillä melkein heti jätettyäsi koiran. Tuo vauhtia ja koira oppii odottamaan käskyä tarkkaavaisena.
- palkkaa paljon suoraan ennen loppuasentoa. Varsinkin nuorella koiralla loppuasento mukaan pidempiin vauhtituloihin vasta hyvin myöhään kun koira on ihan varma mitä sen tulee tehdä. Älä lähetä (kutsu) koiraa paikkaan jossa se voi olla epävarma eikä ole varma mitä sen tulee tehdä, tuo vaikuttaa vauhtiin heti.
Mustin kanssa etenkin paljon lisää vauhtiluoksetuloja, omistajan huomautus.

Hyvä kurssi ! Vähän mietin tuonne menoa kun se on jo kolmas vuoden sisään mutta kyllä kannatti. Eri kouluttajalta saa heti erilaisia ajatuksia. Ja Mustin kanssa noita tosiaan tarvitaankin kun ei olla vielä ehditty kämmätä kaikkea.

Molempina päivinä Frescolle tunnarit (x 3 per päivä) Agitokolan edessä. Siinä mielessä meni hyvin että toi oikean joka kerran mutta jostain syystä (pimeys, liika häiriö, koira innoissaan kun otin suoraan autosta suorittamaan tuota, luminen maa?) suorittaminen oli aika epävarmaa eli tarkisteli tosi paljon, toi välillä omaa, pudotti ja palasi tarkastamaan, tökki ja vähän nostelikin vääriä, pureskeli aavistuksen tuodessaan.

Kannattaa ilmoittautua kokeeseen niin alkaa varmasti kaikki tökkimään ...

Tenkanen päivystää Lillilän oven edessä:

Ja lököää sohvalla töiden lomassa:

Suur-Jyväskylän Lehdessä näkyi olleen brittiartikkeli joulukuussa.
Kivasti meidän yhdistyksen linkkikin esillä. Tuo tietäänee taas kiihtyvää pentukyselyä. Tälläkin hetkellä etenkin sinisiä tunnutaan kyselevän tosi paljon.
Meillähän on suunnitelmissa astuttaa kilppari Hetty ihan nyt lähiaikoina, tuostakin pentueesta on jo kyselty aika paljon. Lähinnä tosin sinisiä joihin siinä on mahdollisuus mutta niin on yhdeksään muuhunkin väriin eli todennäköisesti koko kopallista sinisiä ei tällä kertaa ole luvassa.

Blogin kuvatarjonta näkyy menneen kovin kissapainotteiseksi, huomasin kun vanhoja merkintöjä selailin. Johtunee ihan siitä että koiria ei tule sisällä juurikaan kuvattua ja ulkona taas on melkein aina kotona ollessa liian pimeää. Tai on liian kiire. Tai jotain.

Mutta tässä vaihteeksi koirakuvakin. Aussiepuolella tunnetaan termi red hölmö, tässä pentuvahti-Musti demonstroi mitä se tarkoittaa:

Pentuset kasvavat hienosti. Ikää on nyt neljä viikkoa ja painoa Armilla puoli kiloa ja Möröllä 628 g. Saman verran kuin hyvän kokoisella pihvillä, selvensi isäntä asiaa.
Pentuset ovat vielä viihtyneet pesässä mutta lienee ihan päivien kysymys kun ne pyllähtävät sieltä maailmalle. Yritys on jo kova.
Sitten aletaankin sisäsiisteysharjoitukset (tai ei kissan tarvitse paljon harjoitellakaan, tuo tulee ihan selkäytimestä, toivon mukaan näilläkin) ja ruokailun opetteleminen. Ruokailuharjoitukset aloitetaan tällä kertaa Royal Caninin uutukaistuotteilla.

Perjantaina pikkunaamat lähtivät pesästä teilleen. Vipeltävät nyt pontevasti pitkin makkarin lattiaa. Vielä Mörön takajalat vähän menevät miten sattuu mutta harjoituksen myötä liike paranee koko ajan.

Lauantaina Lilli tykkäsi että pennut ovat niiiiin ihania että niitä täytyy tehdä lisää ja aloitti juoksun. Vähän tylsää, olisi voinut vielä keskittyä näihin olemassa oleviin eikä huikennella seuraavien perään. Tästä seurauksena Tenkanen passitettiin Nuupilaan Nuupin kaveriksi ettei sen tarvitse ulvoa Lillilän oven toisella puolella.

Kunnes .. tuli viesti että sijoituskissa Hettykin on alkanut juoksunsa. Haettiin se sunnuntaina meille ja päästettiin Tenkanen samaan lukaaliin tuon kanssa iltapäivällä. Vielä nyt Hetty tuntuu olevan sen verran järkyttynyt elämän samasta käänteestä ettei ole meillä ollessaan näyttänyt merkkiäkään juoksusta. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee, katsellaan rauhassa pari päivää. Tenkanen on kovin pontevana ja tuntuu tietävän mitä pitäisi tehdä.

Koirienkin kanssa tehtiin pakkasviikonloppuna sentään jotain. Lauantaina lenkki Jäniksenlinnassa jonka jälkeen Aijalle moikkaamaan vähän eri näköistä brittipoikaa:

Ilo on siis pitkäkarvainen britti. Meillähän on rodussamme taustalla persialaisia joilta perittynä tuo pitkäkarvageeni juoksee joillain yksilöillä mukana vielä tänäkin päivänä. Ja kun sopivat partnerit ja geenit kohtaavat, näitä söpöläisiä putkahtelee maailmaan.
Pitkäkarvaiset eivät ole rodussamme hyväksyttyjä kasvatuksessa tai näyttelyissä mutta lemmikkinähän ne menevät vallan mainiosti.
On se vaan söpö, meinasin pistää taskuun ja tuoda meille pikkunaamojen leikkikaveriksi.

Aijalta mutsille jossa vietettiinkin melkein koko loppupäivä. Saivat koirat taas pulata veljenpoikien kanssa. Musti noista etenkin tykkää tosi paljon, vanhemmat ovat välinpitämättömämpiä.

Sunnuntaina lenkki, kissa-ajelu ja Frescon kanssa pieni pihatreeni. Ruutu (ok), ohjattu (väänsi pari kertaa keskikapulalle, viimeisellä oli kanssa menossa sinne mutta korjasi itse), tunnari. Ja kaukoja joita on treenattu viime aikoina vähemmän sillä seurauksessa että maasta seisomaan noustessa tahtoo ottaa askeleen eteen.
Treeniä !

Agilitymusti näki päivänvalon ! Eli maanantaina Musti aloitti säännölliset agilitytreeninsä kerran viikossa AgiTokolassa. Päästiin ryhmään vasta näin kesken kauden yhden maastamuuttajan tilalle, kiitos vaan. :) Ryhmä koostuu mini- ja medikoirista mutta sehän ei meitä haittaa kun ei mitään täysikokoista suoritettaisi vielä mekään.
Ekalla kerralla harjoiteltiin ihan perusaidalle irtoamista, ilman rimaa luonnollisesti. Hyvin meni, ei ole Mustilla yllättäen vaikeuksia irrota namipalalle. ;) Lisäksi tehtiin siivekkeen kiertotreeniä ja valssia sen jälkeen, hyvin sujui tuokin.
Itsenäisesti tehtiin putkia, mustaa ja muun väristä. Tuotahan tehtiin muutama kerta jo ihan pikkupennenä, muistikuva oli selvästi olemassa. Takaleikkauskin onnistui putkella. Ihan uutena oli rengas, tajusi idean nopsaan. Lopuksi mentiin jokunen kerta putki putki rengas -rataa ja samaa toisin päin.
Musti oli kaikkiaan innoissaan ja keskittyi hyvin tekemiseen. Malttoi olla paikallaan ja odottaa käskyä. Kerran lähti vierestä tarkastamaan pussista tulleen pikkurusselin eikä tuolloinkaan mennyt ihan sen lähelle vaan kääntyi ja tuli huudosta luokse kun tajusi että sehän olikin vaan toinen koira.

Oli niin perhanan kivaa että nyt täytyy haudata viimeisetkin haaveensa agilityn lajivalikoimasta poisjättämisestä ja siitä saadusta lisäajasta muihin lajeihin. Tehdään nyt talvi rauhassa tekniikkaa ja katsotaan ensi kesänä korkeampia esteitä sun muuta.

Käytiin ennen treeniä poikien kanssa kaupunkikävelyllä. Noita on tullut tehtyä luvattoman harvoin nyt kun korvessa asustellaan. Vaan eipä ongelmia, Musti ei reagoi pyöräiljöihin, juoksijoihin tai ohikulkijoihin muutenkaan. Ainoa jonkinmoinen probleema ovat roskat joita tuo poimii kyytiin ihan innoissaan. Hyvähän se on kun reagoi esineisiin maassa mutta ei niitä nyt ihan syödä tarvitsisi yrittää.

Tiistaina iski yskä ja kuume ja oli pakko jäädä töistäkin pois pariksi päiväksi. Koirain mielestä tuo on tietysti vain plussaa, Penni oli sisällä kainaloisena ja pojat viettivät aikaansa pihalla luita syöden.

Yöllä oli näköjään tullut ripaus luntakin, tosin nyt tuolla on jo lämpötila plussalla ja märkää (taas). Saisi pysyä kyllä vähän pakkasella.
Musti ei välittänyt lumesta niin yhtään mitään, tokko tuo edes huomasi mitään outoa.

Kissapojat yhteispesulla:

Tiistai-iltana käytiin flunssaa uhmaten AgiTokolassa tokoilemassa Riitta Korrin kahden tunnin koulutuksessa. Aiheena olivat seuraaminen ja kaukokäskyt.
Frescon seuraaminen oli kuulema oikein hyvää, alun pienen keulimisen voisi ottaa vielä pois jos haluaa. F oli hyvässä vireessä, seurasi oikein nätisti mutta yhtään alussakaan piippaamatta. Tehtiin peruskuviot, sivuaskelia sekä ympyräseuraamista molempiin suuntaan. Ympyrää en ole tainnut juurikaan aiemmin tehdä. Itsestä se tuntui varsinkin myötäpäivään vaikealta, koira irtosi aavistuksen. Pitää tehdä jatkossa tuotakin.
Seuraamisesta:
- tärkeä liike, sillä esitellään koirakon osaaminen tuomarille. Muista suorat linjat.
- tokossa oikea paikka koiran varpaille ohjaajan jalkaterän puolivälissä. Tullut viidessä vuodessa kymmenisen senttiä taapäin.
- huipputokon ja pk-puolen seuraaminen tänä päivänä aika erilaista.

Kaukoja tehtiin ihan läheltä. Muuten sujuu mutta istu-seiso-istu tekniikka pitää tehdä uusiksi. Vaihdan käsimerkin tuohon, nykyisellä siirtää helposti takapäätä etupään sijaan. Myös namipalkan heittämistä taakse täytyy tehdä enemmän, sillä saisi varmaan nopeutta. Seisomaannousu maasta on vähän epävarma, tarvitsee usein kaksi käskyä. Oma seisomisen käsimerkki selvemmäksi ja ylemmäs.
- Mieti ensin tekniikka, kumpi pää pysyy paikallaan.

Koko viikko sujui flunssaillessa eli ei ihmeempiä aktiviteetteja koirille. Vähän tehtiin kotitottista, Frescon kanssa kaukoja ja Mustin kanssa perushommia plus noutoa. Noudossa onnistuin opettamaan sen tökkäisemään minua kuononkärjellä esinettä tuodessaan. Se oli niin kivaa että sitä piti vielä vahvistaakin oikein kunnolla. Tuota tulen vielä katumaan myöhemmin.

Lauantaiaamuna Veikkolaan Mia Skogsterin viettikoulutusluennolle. Oli oikein mielenkiintoista kuunneltavaa niinkuin yleensäkin kun kuuntelee ihmistä joka tietää mistä puhuu. Tunnen itse varsinaista viettikoulutusta aika huonosti mutta nyt aukeni ainakin ihan perusteoria.
Luennon jälkeen pysähdyttiin pikaiseen Myyrmäessä katsomassa pohjoismaidenmestaruustokoa. Ehdittiin valitettavasti nähdä vain pari liikettä, sitten piti jo jatkaa matkaa.
Ajatuksia tuosta kyllä heräsi. En ole ihan varma tykkäänkö siitä mihin suuntaan tokon huipputason seuraaminen on menossa. Tai siis minkälaista menoa siellä nykyisin vaaditaan. Osa koirista näytti hyvinkin kivalta mutta osan kohdalla seuraamisesta oli jo tehty niin eleetöntä että se ei enää miellyttänyt, etenkin katsekontatiton tyyli oudoksutti vähän. No, lajissa lajin tavalla.

Sunnuntaiaamuna hakutreeneihin alkavaa myrskyä uhaten. Meitä oli paikalla vain neljä koiraa ja kolme ihmistä joista yksi puolikuntoinen minä eli tehtiin aika lyhyet treenit. Ei tallattu edes aluetta. Ilma tuulinen ja lumisateinen, tuuli Frescolla etulinjalta rataa pitkin ja Mustilla toisin päin. Käännettiin siis rata, ei tuulta.
Frescolle ensin vasemmalle tyhjä pisto. Meni hienosti lähtöulvausta (!) lukuunottamatta. Nätti syvä pisto, työskenteli oikein päin. Sitten oikealle. Sielläkin lähti suoraan ja syvälle, kääntyi jossain vaiheessa metsässä oikeaan suuntaan kun löysi maalimiehen n. 30 metrin päästä radalta. Ilmaisu n. 30 haukkua ja palkka, raahustin itse hitaasti piilolle kun ei kunto kestä vielä juoksemista yhtään.
Seuraavaksi taas vasemmalle, ajattelin ottaa tyhjän sinne ja oikealle. Pistosta vaan tuli sen verran iso että koira paukkasi suoraan maalimiehelle ja se oli siinä. Ilmaisu samaan tyyliin kuin edellinenkin.
Hyvä ilmaisut, hyvät pistot ja koira intopiukassa. :) Ei valittamista.

Mustille ekat maalimiehet niin että se näki keskilinjalta kun maalimiehet lähtivät piiloihin. Siirryttiin syrjään vähäksi aikaa, edettiin radalla ja lähetin pennun. Ekasta pistosta oikealle tuli lähetyspaikasta johtuen pitkä, varmaan 60 m. Pentu eteni hyvin, etsi maalimiehen tasolla hetken ja löysi. Ilmaisu vajaa 20 haukkua jonka jälkeen pölli itselleen kahdet palkat. :D
Sitten lyhyempi vajaa kolmikymppinen pisto vasemmalle. Ei ongelmia. Siirsin vasemmalla olevaa maalimiestä ja otettiin se uudestaan. Hieno suora pisto ja kiva ilmaisu. :) viimeinen oikealla ison kiven takana. Meni ei ihan läheltä ohi, kävi tarkastamassa vähän pidemmällä jonkun vanhan piilon ja sen jälkeen löysi maalimiehen.
Tein suurimmalla osalla lähetyksiä niin että päästin Mustin selkästi irti remmistä ja käskin istumaan ja lähetin. Aiemmin olen pitänyt pannasta / niskasta kiinni. Pari kertaa meinasi varastaa mutta tuli nätisti käskystä takaisin ja lähetyksellä lähti suoraan kuin tykin suusta.
Hyvä treeni tuli Mustillekin.

Treenin jälkeen Ninan ja tolleripoikien kanssa lenkille. Valitettavasti niille tuli kunnon rähäkkä kun Nemo ärtyi Mustiin ja kävin sen päälle jolloin Fresco painui Nemon päälle. Vähän aikaa pojat nujusivat kunnes saatiin kiskottua ne erilleen. Ei henkisiä tai fyysisiä jälkiä kenessäkään. Nemo kulki loppumatkan remmissä ja muut vapaana, ei jäänyt mitään kyttäilyjä tai muuta vaan kaikki juoksivat ihan rentoina. Ikävä tapaus mutta noita tapahtuu, onneksi kehenkään ei sattunut.

Sunnuntaina alkoi myös Pennin päässä talvi siinä mielessä että se kieltäytyi lähtemästä mukaan kun lähdettiin autolla. :( Tylsää. Pitää yrittää jättää sitä nyt kotiin mahdollisimman paljon, kun ei talviautoilusta tykkää niin ei tykkää.

Viikonloppuna oli (yllätys yllätys kun säätä katseli ;)) Turun kissanäyttely. Toivon mukaan tulevien pikku-tassulähteeläisten isäpappa Kiho pärjäsi hienosti. Se saalisti viikonlopun aikana kaksi CAP-sertiä ja oli ekana päivänä vielä bonukseksi VP ja TP. Onnea Kiho !

Synttäreitäkin on Tassulähteellä vietetty. Keskiviikkona Piin ja Nuupin O-pentue täytti keskiviikkona neljä ja Ludden ja Qiprin T-poika Leevi perjantaina kaksi vuotta.
Noista ekan pentueen emä ja toisen mummo Pii täytti maanantaina kahdeksan. Onnea ja pitkää ikää kaikille !