Mitä sanovat arvon lukijat ? Jatketaanko nykyiseen malliin eli otsikon alle koko viikko kerrallaan vai palataanko vanhaan eli päivä pari kerrallaan ?
Miten noita on teidän mielestä mukavampi lukea ?

Kommentteja kitoos !



Sohvalla kissamaista menoa viettävät karvanlähdöllä parin viikon päästä olevaan näyttelyyn varustautuva Valo sekä uransa jo näytellyt ja tätä nykyä hylkeen kokoinen Pii, sinisten pikkipentujen isoäiti.

Vuosi 2008 oli kaikkiaan hyvä.

Tärkein ja isoin juttu on tietysti ollut Musti. Pitkään vaalittu haave Frescon Pojasta toteutui vihdoin ja vielä hienolla tavalla, Frescoa haluttiin käyttää mielestäni hienolle nartulle ajankohtana jolloin minulla oli mahdollisuus ottaa uusi pentu.
Olihan se tietysti jonkunlainen miettimisen aihe että pentuja tuli vain yksi mutta onneksi se on se Maailman Paras Pentu. Niin, oliko noita voinut tullakaan enempää ? Maailman Paras Pentue ehkä ?

Ääntä siitä lähti pienestä pitäen ja lähtee aika taajaan vieläkin:

Musti on tällä hetkellä juuri sitä mitä haluan. Avoin, rohkea (no joo, pelkää röhköporsaslelua mutta se onkin ainoa löydetty pelonaihe), työhaluinen, taistelutahtoinen, hyvän  keskittymiskyvyn omaava vekara. Vekara juu vaikka välillä tuppaan sen iän unohtamaan, Mustin kun on aika tosikko töitä tehdessään. Harvoin se ottaa häiriötä mistään tai katselee muualle jos tehdään Hommia.
Ulkonäkö on omaan silmään maailman kaunein, pystykorvasta ja takamuksen valkoisesta läntistä huolimatta. Kokoakin on aika sopivasti eli about Frescon verran.

Melkein noloa kehua omaa koiraa näin. Tyypillistä suomalaisuutta kai ? Toisaalta, kukas kissin hännän nostaa jos ei kissi itse ? Tai näppäimistöä hallitseva omistaja. Kai sitä saa kehua kun se vaan kertakaikkiaan tuntuu niin omalta ja hyvältä ? Eli kun tuon kanssa joskus jotain tössitään niin kehottakaa vaan katsomaan peiliin kauan ja hartaasti.

(tekisi mieli dellata koko tuo teksti mutten kuitenkaan taida tehdä sitä, tietäköön nyt koko blogistania että minä oikeasti tykkään tuosta koirasta ja arvostan sitä Paljon.)

Ja ei kun takaisin otsikon aiheeseen Mustihehkutuksesta. Toinen tärkeä ilon aihe tässä vuodessa oli Frescon jalan "paraneminen". Lainausmerkeissä siksi että tuskin se rikko ranteesta on mihinkään hävinnyt, se on vaan pysynyt enimmäkseen oireettomana ja kestää harrastuskäytönkin. Haussa on tehty täyttä päivää loppuvuodesta joka osa-alueella eikä ongelmia ole ilmennyt. Agility jouduttiin jättämään, se oli henkisesti oikein iso asia mutta siitäkin selvittiin.

Penni jäi eläkkeelle harrastuksista agilityn kesäkauden päätyttyä. Seitsenvuotiaan koiran kanssa tämä saattaa kuulostaa vähemmän iloiselta asialta mutta lopputulema on vuoden viimeisen kuukauden perusteella kuitenkin ollut hyvä. Penni on ollut seesteisempi ja rauhallisempi kuin ikinä jopa remmilenkeillä jotka tunnetusti ovat aina olleet sille kiihdyttävä asia.
Eläkkeestä huolimatta Penni on ollut täysin terve. Vähän vanhenevan näköinenhän se on mutta se ei lie synti kun se kuitenkin täyttää helmikuussa kahdeksan.
Pennin eläkkeelle jäännin syy oli stressiperäinen (kuulostaapa hienolta), tuota on ruodittu blogissa useaan kertaan eri kanteilta matkan varrella.

Treeni- ja kisarintamalla saatiin mitä haluttiin. Frescolle iso asia oli haun voittajaluokan ykkönen joka tuli peräti ekasta voittajan kisasta. Toinen kisa meni muuten kohtuunappiin mutta eka maalimies jäi ja sehän vesitti kaiken koularia myöten. Mutta yksi ykkönen kuitenkin on plakkarissa, se on pääasia.
Myös tokosta saatiin voittajaluokan ykkönen, tosin epätäydellisellä osaamisella (mutta hyvällä kisasuorituksella) näin perfektionistin näkökulmasta.

Tavoitteita en ole tavannut kirjoittaa ylös mutta uskaltaisiko ne kuitenkin nyt ? Ovat vielä aika vaatimattomat. :D

- Fresco TVA ja KVA jos löydetään riittävästi sopivia kisoja ja onnistutaan niissä.
- lisäksi koulari EK1 tai JK1.
- Mustille sopivasti treeniä lajissa kuin lajissa, ei vielä virallisia kisasuorituksia.

---

Kissapuolellakin vuosi on ollut ihan ok. Vain "ok" siksi että penturintamalla on ollut hiljaista ja vuodesta 2008 meinasi melkein tulla Tassulähteen historian ensimmäinen pennuton vuosi, alkaen siis vuodesta 1995 jolloin meillä kissankasvatus aloitettiin. Ei kun hups, 2000 meillä ei ollut pentueen pentuetta.
Mutta asiaan taas. Lilli siis pelasti kasvatusjatkumon tällekin vuodelle väsäämällä pesueensa maailmaan tänään eli vuoden viimeisenä päivänä.
Vaan surua ehdittiin saada vielä kuluvalle vuodellekin kun toinen Lillin tytöistä nukahti ihan yllättäen ikiuneen. :( Tätä tämä homma vaan on, juuri kun huokaisee helpotuksesta, jotain menee pieleen.

Siiri loppuvuoden 2007 pentueesta:

Huhtikuussa menetettiin Poliisikissa 18 v. Se oli rankka paikka mutta olisi valehtelua sanoa että tuo olisi tullut yllätyksenä, rouvahan oli jo kovin vanha.

Kasvatit ovat kuitenkin voineet enimmäkseen hyvin. Se on hieno asia, kiitokset teille kaikki kasvatinomistajat. :)

Nuupi valmistui EC:ksi se oli näyttelypuolen tavoitteena ja saavutettiin aika kivuttomasti. Sen kummempi menestys sitten jäikin saamatta tänä vuonna.

Ensi vuonna keskitytään pentuihin ja kasvatuspuoleen, näyttelyt jäänevät aika vähiin. Tammikuussa käydään Lahdessa pyörähtämässä keskenkasvuisen Tenkasen ja raivotar-Valon kanssa, toivottavasti saadaan molemmille naimaluvat. Tai ainakin pysytään yhtenä kappaleena, Valo kun ei noista hippaloista juuri perusta.

Pentueita 2009 on suunnitelmissa Hettylle ja Valolle. Ja kolleista tietty Tenkaselle joka luulee olevansa isokin äijä, möykkää ja haisee. Saas nähdä kuinka pitkä sen ura pallillisena kollina onkaan.

Tämän myötä toivotan mitä parhainta Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille !

Fresco varoo jalkaa edelleen. En ole vielä laittanut sitä lepoon kokonaan mutta otetaan rauhallisesti. Silmäkin reppanalla on kipeä, tökkäsi sen jonnekin.

Käytiin kaikesta huolimatta etsiskelemässä Frescon kanssa veljen naapurin kadonnutta kilpparia. Ei löytynyt mutta kiinnostava kokeilu tuokin. Fresco ainakin teki tosissaan hommia. Ei sitä ole tuollaiseen tietenkään opetettu mutta uskon että se olisi jotenkin reagoinut jos olisi otukseen törmännyt. Etsittiin siis ilman mitään virallisia releitä tai käskyjä.
Toivottavasti kilpuri kuitenkin löytyy vielä nyt kesän aikana.

Kuvissa Ruotsissa asuva kasvattini Linus (Tassulähteen Uusi Kuu), ikää 15 kk ja rapiat. Mahtavat silmät, eikös ?

kuvat: Saija Vasenius

Hiljaisuus johtui blogittajan lomasta, vuosikausiin ensimmäisestä sellaisesta ilman kissoja ja koiria.
Loman ajan kollegakasvattaja kävi huoltamassa kissat, Sari hoiteli ansiokkaasti Mustin ja Juppsguard Pennin ja Frescon. Kaikille iso kiitos, elikot olivat loman jälkeen tyytyväisiä ja erittäin väsyneitä.

Oltiin siis Italian Toscanassa lähisuvun kera juhlistamassa allekirjoittaneen isän 60-vuotissynttäreitä. Meillä oli vuokralla aivan ihana talo Villa Lauro joka osoittautui ihan täydelliseksi. 1500-luvulla rakennettu iso talo neljällä makkarilla, runsaalla muulla tilalla ja uima-altaalla joka on kyllä tuolla ilmastossa ihan must.
Lämmintä oli koko loman ajan reilusti yli +30. Pilviä saatika sitten sadetta ei juurikaan näkynyt. Tai sadetta ei siis yhtään.

Kuvia tuli otettua melkoinen läjä, tässä muutama.

Villa Lauro ilta-auringossa, kukkoviirin alla tornissa meidän makuuhuone:

Päivällä uima-altaalta kuvattuna:

Maisemia:

Ihana kylppärin ovi:

Sienan kapeita katuja busseineen:

Sienan keskusaukio jossa edelleen järjestetään hevoskilpailuita:

Pisan torni ja katedraali:

Synttäriaterian alkuruoka:

Yksi lahjoista joihin ei valitettavasti päästy osalliseksi ;). Harvemmin muuten näkee kaupassa pulloissa hälyttimiä. Tuossa sellainen oli.

Paikallista eläjäimistöä, mikä lie lisko:

Tontilla pyörinyt melkoisen rähjäisen näköinen kissi:

Arezzon amfiteatterin rauniot:

Ja lopuksi auringonlasku:

Kaikkiaan oli mahtava reissu. Kaikki meni ihan nappiin ja tuli nähtyä ja koettua paljon uutta. Pitänee ottaa uusiksi vaikka eläinkatraan hoitoasiat vähän ennakkostressiä aiheuttavatkin.

Menee nyt ihan pelkäksi kuvaksi tämä viestintä, johtuen lähinnä siitä että mitään muuta hyödyllistä kuten treeniä ei olla juurikaan tehty.

Ensin muutama otos lenkiltä Terhin ja Veeran kanssa.

Kaunis Sara ja Musti. Pakko huomauttaa että se on taas kuvakulma kun hämää, Musti EI ole Saran kokoinen.

Edelleen Sara:

Saran veli Jonni:

Edellisten mustien (ei Mustin, heh heh) isä Davy ja borderpappa Pave:

Davy, Pave ja Davynlapset Jonni ja Silvi:

Erilaisia merlejä borderilla vahvistettuna:

Ja vielä omat koissut:

Koiraharrastuksista jatkettiin suoraan kissavastaaviin eli Aijalle Helmin pentuja katsomaan:

Helmihän on Nuupin ja Simpan tyttö CH Tassulähteen Pilkkumi, syntynyt meillä rippusen päälle kolme vuotta sitten. Helmin alku oli kovin vaikea, pentuparka vaan huusi eikä kasvanut ensimmäiseen viikkoon. Pari kertaa oli jo lopetusaikakin tilattuna mutta joku vaan uskoi sitkeään neitoon ja niin se lopulta alkoikin kasvamaan. Helmistä tuli hieno kissa, se kaunis kuin mikä ja pärjännyt oikein mukavasti näyttelyissäkin sen mitä on niissä käynyt.
Reilu pari viikkoa sitten Helmi sai ensimmäiset pentunsa, isänä creme Ruotsin tuonti Atos eli Lino. Neljä pontevaa sinistä poikaa ja yksi sinikilpikonna tyttö joista osa on vielä kotia vailla. Jos kiinnostut, kysele Aijalta, yhteystiedot löytyvät pentusivultani.

Jälkikäteen vielä onnittelut Tassulähteen A-pentueelle joka täytti perjantaina 13 vuotta ! Onnea Elmeri Tuusulassa ja Elmi Ruotsissa !

Musti kävi treffeillä Zuli-neidin kanssa. Zuli on valkoinenpaimenkoira, Mustia neljä päivää vanhempi ja kaksi kiloa painavampi.
Meno oli melkoista, juostiin, painittiin ja riekuttiin. Välillä meinasi mennä herne nenään ja piti vähän räyhiä kun toinen painoi päälle. Enimmäkseen oltiin kyllä nätisti sovussa ja solmussa.

Treffipaikan lähellä Konalassa oli jonkunlainen lastenrieha jonne tietysti lähdettiin pentusten kanssa keräämään kokemuksia. Nähtiin paljon lapsia, paloauto ja pari palomiestä sekä hevonen kärryineen kun se viiletti meistä ohi useammankin kerran. Mikään ei Mustia hätkäyttänyt, palomiesten hanskat olisi vaan ollut kiva napata vyöltä. Reipas poika. :)

Treffit tuli ikuistettua mutta kuvien laatu ei ole kummoinen, pennut kun olivat nopeampia kuin kamera. ;)

Kyllä oli poika hiljaista pentua reilun tunnin ravaamisen jälkeen. Rauhallinen ilta.

Eilen käytiin vähän kaupunkikävelyllä isä-Frescon kanssa. Voisi näköjään olla järkevämpi mennä ihan kaksin Mustin kera, nyt homma meni siihen että Musti roikkui koko ajan joko Frescossa tai sen remmissä.
Aloitettiin Vapen BH-kurssin vetäminen Keravalla. Kivoja koiria kurssilla, eivätköhän nuo etene kokeisiin nopeasti. :)

Vertailun vuoksi muutama kuva viiden vuoden takaa isä-Frescosta seitsemän- ja kahdeksanviikkoisena eli about samaa mitä Musti on nyt. Kyllä niistä samaa näköä löytyy.

Frescon kuvat: Nina Sarkonen & Laura Lönnberg

Ajeltiin keskiviikkoiltana mökille Rautjärvelle johon jäätiin yöksi. Tulevasta tietämättömät koiraparat nautiskelivat viimeisestä rauhallisestä yöstä ja Penni kävi tietysti uimassakin. Lahdessa oli vielä vähän jääriitettä joten kovin pitkälle ei päässyt mutta tulipa kastauduttua.

Aamulla sitten Kiteelle Mustin luo. On se ihana pyllerö. :D Kotimatkalla pysähdyttiin taas mökillä, koirat saivat vähän tehdä tuttavuutta ja jaloitella ennen pidemmän ajon alkua.

Pitkä ajomatka meni hienosti. Kouvolan tienoilla pikkuherra vähän protestoi mutta muuten se lähinnä nukkui. Pari kertaa pysähdyttiin, remmiulkoilut sujuivat mainiosti. Lappeenrannassa käytiin ihan kaupunkikävelylläkin. Päitä kääntyy tiuhaan tahtiin, sen verran söpö tuo on lelukoiralookeineen.

Viikonlopun aikana totuteltiin muihin perheenjäseniin. Nuorimmat kissat Simppa ja Valo eivät ole ennen nähneet koiranpentua ja olivat alkuun vähän järkyttyneitä. Musti on ollut aika kohtelias kissain kanssa, tosin nyt kun alkaa tutustumaan niihin paremmin niin voisi leikkiä vähän hippaakin.
Penni ja Fresco sen sijaan inhoavat tuota syvästi ja välttelevät sitä niin paljon kuin vain suinkin mahdollista. Toivotaan että tunteet muuttuvat tulevaisuudessa.

Parissa agilitykisassa käytiin katselemassa, pennulla ei ollut hätäpäivää. Lähinnä se nukkui ja keräsi ihailuja. Pari pentua tavattiin ja niitä Musti kyllä ihmetteli. Luonnollisesti, eihän se reppana ole ikinä ennen nähnyt aikuista aussieta pienempää koiraa.

Tykkään valtavasti tuon luonteesta. Se on varman oloinen, ei hätkähtele eikä panikoi mistään. Aika itseriittoinen se tuntuu olevan, leikkii ja viihtyy paljon itsekseen. Ruokahalu on ilmeisesti pohjaton.

Onneksi se nukkuukin välillä:

Ainakin silloin kun ei tapa lajikumppaneitaan:

Tai muuten vaan söpöile:

Frescon agiloinnin kanssa ei sitten tarvitsekaan arpoa enää yhtään. Perjantaina iltapäivällä se oli jokseenkin kolmijalkainen levolta noustuaan ja sen jälkeen on menty rauhassa remmissä. Ei ole varsinaisesti erityisen kipuisen oloinen muttei liiku normaalisti.
Olisi ajatus aloittaa kohta hakutreenitkin, sittenhän se nähdään kestääkö jalka niitäkään. Toivottavasti.

Lauantaina oltiin Nuupin kanssa Messarissa näyttelyssä. Tuloksena normaali CACE, ei sen enempää. Huiman 900 kissan näyttelyssä järjestelyt vähän tökkivät mutta enimmäkseen oli oikein kivaa, kiitos samassa tilassa pidettävien PetExpo-messujen. Myyjiä ja tapahtumia oli enemmän kuin tarpeeksi ja aika kului (melkein) siivillä.
Muita Tassulähteeläisiä oli paikalla kolme. Lassi (T Lilliputti) valmistui hienosti arvoon GIP, onnea Ilona ! Pentuset Siiri (T Xinnia) ja Selma (T Zelda) näyttivät ainakin viihtyvän hyvin. Jäniskorva-Selman tulos oli Ex 2 ja Siirin hienosti Ex 1 ja TP. Kauniisti pikku-Siiri jaksoi esiintyä vielä paneelissakin pitkän päivän päätteeksi.
Sukulaisväriä paneelissa edusti myös Jaanan kilpparinuori Sinisilkin Hajuherne. Kaunis tyttö !

Kuvassa siskokset kotona koirakaverin kainalossa. Värien harmoniaa. :)

Sunnuntaina raunioradalla talkoissa. Porukkaa oli mukavasti paikalla sekä VAPEsta että HSKHsta ja homma sujui nopeasti. Nyt on taas radalla siistiä - ainakin hetken aikaa.

Ja vielä illan kunniaksi viikon Mustit, olkaa hyvä. Ikää huikeat viisi viikkoa ja yksi päivä.

Joo, minuakin vähän naurattaa kun katselen noita. :D

Musti täytti eilen jo viisi viikkoa eli enää pikku ripaus niin pikkukoissu tulee kotiin. Hurjaa !

Se on käynyt jo ulkona, vieraisilla ja autoajelulla. Paljon uusia kokemuksia.
Painoa oli eilen 4500 g eli maltilliset 700 g lisää edellisestä punnituksesta.

Meillä kotona ollaan lähinnä lenkkeilty. Aika rauhallista on ollut tuokin aktiviteetti kerrankin, tuntuu että Penni alkaa olla hetkittäin rauhallisempi kuin Fresco. Kummallista.

Keskiviikkona agilityssä tehtiin hyppytekniikkaharjoituksia Tiinan ja Annan johdolla. Pennin hyppäämisessä ei havaittu mitään kummallista ellei sitte videolta katsottuna löydy jotain.
Itsenäisenä treeninä ihan hauska pätkä, me keskityttiin lähinnä kontakteihin. Penni alkaa ihan vähän hiffata että nami on maassa kontaktin jälkeen. Treenatahan tuota pitäisi paljon enemmän mutta eipä ole oikein tullut ajeltua mihinkään missä olisi esteet.

Frescon kanssa on tehty pitkästä aikaa ihan perusnoutoa jokunen kerta. Intoa lähteä on vähän liikaa, persuus ei meinaa pysyä maassa kapulaa heitettäessä. Ihan uusi ongelma tuo. Menee sikalujaa, ottaa kapulan kohtuu nätisti ja tuo enimmäkseen ravaten mutta kuitenkin pureksimatta ja suoraan. Antaa olla toistaiseksi noin, jos keksisi itse kiihdyttää jossain vaiheessa.
Tunnarissa ongelmana on väärien kapuloiden nostelu ja maistelu, tuo kuitenkin lopulta yleensä oikean.

Valo-neiti aloitti tänään ehkäisypillerit. En yleensä tykkää syöttää noita kissoille mutta nyt näyttää siltä että on pakko tehdä ainakin jotain. Valo alkaa olla jo laiha ja rukkasen näköinen joka toisen viikon juoksemisen seurauksena. Ja kun tuota ei ole aikomus astuttaa vielä pidempään aikaan (katso syyllisen kuvat yllä), en viitsi antaa sen kuluttaa itseään ihan loppuun tyhjän kiimaamisella. Katsomme miten pillerit sille sopivat.
Merkkinä on minulle ihan tuntematon Perlutex. Liekö kellään lukijalla kokemuksia tuosta ?

Outoa kun Poliisikissaa ei enää ole. Se ehti sentään elää kanssani lähes puolet elämästäni. Tietyissä tilanteissa sitä edelleen odottaa paikalle. Ja kun kotona näkee mustan kissan, ei tarvitse enää vilkaista että onko se Poliisikissa vai Pii. Nyt meidän kaikki kuusi kissiä ovat erivärisiä.

Nyt on sitten nähty Musti livenä. Ja on se ihana ! Ja paksu. :D
Liikkuikin jo puolentoista metrin pätkän ;) ja oli niin pentua että.

Kahden viikon päästä taas moikkaamaan josta ei ole enää mahdoton matka luovutukseen. Nyt alkaa tuntua ettei enää malta odottaa, pentunen konkretisoitui lopullisesti kerralla kun sitä pääsi hypeltämään ihan itse.

Esimakua tässä

ja runsaasti lisää täällä.

Matkalla nähtiin isot parvet joutsenia. Hienoja !

Kaikkea tätä on arvailtu mutta ehei, se on meidän pentukoira Musti kolmen viikon iässä. :D Läskirypyt eivät enää paina silmiä eli silmät ovat auki ja etujalatkin alkavat pikkuhiljaa kantaa. Pian se osaa jo seistä ! :D

Lisähuomautus, XXL-marsu oli kävellyt illalla muutaman askeleen ! Siitä se alkaa sutjakoituminen.

Eilen käytiin tuttuun tapaan agiloimassa Pennin kanssa. Aiheena oikea ajoitus joka meikäläisellä on tunnetusti ihan hukassa eikä kyllä nytkään onnistunut ihan kympisti. Joko käsken liian aikaisin (jolloin koira kääntyy ennen estettä), esteen päällä (rima tippuu) tai liian myöhään (on jo lukinnut seuraavan esteen ja menee menojaan), enimmäkseen väärässä paikassa joka tapauksessa.
No, tuli siellä ihan onnistuneitakin hetkiä.

Itsenäisesti tehtiin mm. kontakteja jotka olivat hitaat, koira valui alas ja jäi seisoskelemaan kontaktille kutsusta huolimatta. Ei mene homma ihan putkeen.

Jiihaa, synttärionnea Mustille !
Pennelipoika kasvaa edelleen "hyvin", painoa on nyt 1870 g. Näyttää kuulema kirjavalta hännälliseltä lätyltä kun makoilee ja nauttii elämästä. Silmiä ei ole vielä aukaissut mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.

Isäänsä ei anturavamma tunnu paljoa vaivaavan mutta harvemminhan tuo kipua selvästi näyttääkään. Vähän annoin kipulääkettä eilen kun korvien asento näytti siltä että olisi voinut vähän kipeä ollakin.
Hangessa juostessaan nostelee vähän kipeää koipea eikä ihme, kai se hankin osuu juuri tuohon anturaan. Muuten ei vammaa päälle päin huomaa.

Musti täytti torstaina yhden kokonaisen viikon ja saavutti samalla täyden yhden kilon painon. Ei meinaa poika jäädä koossa isälleen.

Mustilla on nyt oma sivunsa Ardiente-sivuilla. Ja oma hieno nimi, Ardiente Valor Heroíco. Tarkoittaa muuten sankarillista rohkeutta. Toivottavasti poika elää nimensä mukaisesti, rohkeus koirassa on hyvä asia.

Pentupantakin on ostettu. Kulki kaupassa nimellä retro ja on totisesti tuon näköinen, punaista, vaaleanpunaista, lilaa ja beigeä palluraa valkoisella pohjalla tai jotain sinne päin. Yrittäkää kuvitella. ;D Melkein kamala etten sanoisi mutta onneksi penne kasvaa siitä nopsaa ulos. No, pääasia että tuo oli sopivan pieni, kevyt ja ennenkaikkea halpa.

Tulipas pentumaista juttua. Kuten kuuluu, täällä aletaan olla jo ihan fiiliksissä.

Isojen koirien kanssa on lähinnä lenkkeilty kivassa pikkupakkasessa. Vähän on tehty pieniä tokojuttuja mutta tosiaan ehdottomasti liian vähän siihen nähden että varsinaista edistystä tapahtuisi.
Pennin kanssa agiloitiin tuttuun tapaan keskiviikkona. Kiva helpohko treeni, itsenäisenä osuutena takaleikkausta jossa Pennillä on harvemmin ongelmia, kuten ei nytkään.
Ohjattuna tehtiin keppejä, valssia keppejen jälkeen sekä takaleikkausta kepeillä. Sujui oikeinkin kivasti, pari kertaa mentiin toisesta välistä sisään mutta muuten taisikin onnistua ihan täydellisesti. Omassa tekemisessä on sen sijaan toivomisen varaa, jostain syystä koiran lähettäminen kepeille vasemmalla kädellä oli ihan mahdotonta ja piti mennä joka kerta huitomaan oikealla eli tuossa tapauksessa vastakkaisella. Mikähän tuossakin nyt on ? Hyvä Penni, huonompi minä.

Lauantaina ATDn kisoissa töissä muutama tunti. Mukavaa mutta ihan penteleen kylmää. Aamulla kotona asteita -13.4, varmaan lähellä tämän talven pakkasennätystä ...

Käytiin taas kaverin kanssa puolentoista tunnin issikkaratsastuksella Sipoon Perlassa. Oli oikein mukava reissu. Meitä oli mukana vain kolme ratsastajaa vetäjän lisäksi. Keli oli muuten hyvä mutta sen verran on omista aktiiviajoista aikaa että enpä muistanut nuoskakelin vitsausta eli tieroja. Meno oli aika ajoin vähän kompastelevaa kun hevoset kävelivät korkokengillä mutta hyvin tuostakin selvitiin.
Kolmas mukanaolija tosin tippui kyydistä laukkapätkällä kun lähtö oli vähintäänkin räjähtävä.

Minä ratsastin tällä kertaa punaruunikkotamma Yrpalla. Sitä kuvaillaan Perlan sivuilla näin:
"Yrpa on suuri persoona ja seurustelutäti. Tämä peikkomainen, ketterä tamma on nopeajalkainen, askellajit mukavan pehmeät ja meno hyvin lennokasta."
Tuossa vielä Perlan sivuilta lainattu kuva:

Reissun vetäjä ratsasti viime kertaisella tuttavuudellani Vonilla. Kertoi että se on yleensäkin tosi kiikkerä mikä vähän selittää meidän silloista nurintuiskahtamistamme.

Lauantaina liikuttiin paljon, ensin melkein kahden tunnin lenkki josta suurin osa koirat vapaana, sitten Jussin uudelle talolle jossa käytiin pyörimässä takapihan metsässä (Fresco ihan kirjaimellisestikin, nyt se haisee jollekin kummalliselle) ja sieltä vielä mutsille.
Tuon seurauksena Fresco oli taas illalla kipeä. Ei ontunut montaa askelta mutta muutaman aina levon jälkeen kuitenkin eikä noussut normaalisti ylös vaan makaili mieluummin tietyissä tilanteissa. Kyllä tuo on harmi. :( Ja tilanne tuskin tulee enää radikaalisti paranemaankaan ? Mutta näin sentään pärjäillään kotielämässä ihan kivasti, onneksi noita kipupäiviä on aika harvoin.

Musti kasvaa ja komistuu mammansa huomassa. Uskomatonta että nyt se on ihan oikeasti olemassa !

Ja sehän on ... Tadaa, red merle uros !

Nyt kaikkea hyvää Musti-lapsen alkutaipaleelle. Ja iso tukku silityksiä Bisse-emolle.

Ja kuvakin löytyy jo Ardiente-sivuilta. Ei kai tuon näköinen marsu nyt voi olla nimeltään mikään muu kuin Musti ? :D

Onnea Freps ja sisarukset, etenkin Simba !

Viisivuotias kuulostaa jo melkein aikuiselta. Ja alkaa joissain asioissa vähän vaikuttaakin, ei tuo enää niin pentu ole kuin vaikka vuosi sitten. Kai se ikä tekee tehtävänsä pikkuhiljaa.

Ja Frescoa vaan naurattaa, elämä on kivaa !

Eilen illalla tehtiin kunnon lenkki jotta saataisi Fresco kipuilemaan koipeaan, niin ikävää kuin se onkin.

Käveltiin sattumien summana loppujen lopuksi reilu kaksi tuntia, ensin 1,5 tuntia vapaana ja sitten vajaa tunti remmissä. Remmiosuus oli pitkästä aikaa ihan kamalaa, olin itse muista syistä hermostunut ja Penni kiihtyi sitten ihan kympillä, piti ääntä koko ajan ja rempoi narussaan. Tuollainen se ei onneksi ole aikoihin ollutkaan. Näköjään rutiinejen rikkominenkin kiihdyttää.

Vapaaosuudella nähtiin linjojen päässä pellolla kaksi hirveä. Seurailtiin niitä ensin paikallamme ja sitten peltoa ylittäen tosi pitkään. Eivät huomanneet meitä ennen kuin ihan lopussa kun tuulen suuntakin oli niistä meihin päin. Joka tietysti tiesi sitä että koirat haistoivat ne koko ajan. Pidin koissut käskyn alla irti kun kuumuvat remmeistä, kivasti pysyivät lähistöllä eivätkä kamalasti hirvistä välittäneet.

Samoilla tienoin ollaan aiemmin nähty valkohäntäpeuroja. Nyt ei enää ihmetä mitkä hajut koiria välillä tuolla nimenomaisessa metsässä lennättävät, siellä tuntuu olevan aika paljon elämää.

Illalla Fresco ei ontunut mutta aamulla nuoli kipeän jalan tassua mitä ei yleensä tee.

Ja illalla siis lekuriin. Taivuttelulla ei löytynyt kipukohtaa. Kuvattiin taas jalka kokonaisuudessaan, ranne ja tassu vielä viimekertaista tarkemmin. Ja löytyihän sieltä jotain, tosin ei mitään kovin riemastuttavaa, nimittäin alkavaa nivelrikkoa ranteessa. :( Ilmeisesti rannenivel silloin puomilta tippuessa loukkaantui joka aiheuttaa nyt niveleen rikon.

Pitää vähän funtsata asioita uusiksi. Agility voidaan unohtaa todennäköisesti kokonaan. Hakua vielä funtsaan, ehkä se pistetään tauolle täksi vuodeksi ja katsellaan mihin suuntaan jalka sinä aikana menee. Säästellään koipea ja tehdään vaikka jälkeä ja tokoa vaikkei jälkimmäinen varsinkaan ole alkuunkaan tuon leipälaji.

Ja ennenkaikkea toivotaan ettei kyseinen nivelrikko ole nopeasti etenevää lajia ja Fresco-poika saa elellä kivuttomasti vielä kauan.

On vähän pää sekaisin tämän asian kanssa.

Muutama kuva Pennistäkin. Ovat yleensä jostain syystä esittelykelpoisempia kuin Frescon kuvat. ;)

Oli aika tuulinen päivä, viimeisessä kuvassa koirakin taitaa tykätä että sen räpsimisen voisi jo lopettaa.

Myös kotisivuilla pitkästä aikaa päivityksiä ja uusia kuvia mm. Nuupista, Simpasta ja Poliisikissasta.

Valo aloitti perjantaina ensimmäisen juoksunsa (ikää 10 kk) ja sillä onkin varsin reipas äänenkäyttö. Taatusti puoli Talmaa tietää jo että täällä olisi neiti kiimallaan.
Nuupi on ollut vähän levoton, meillä ei ole aikoihin kukaan kiimaillutkaan kun Valoa lukuunottamatta talossa on vain kastraatteja. Toivottavasti poika rauhoittuu tai ei ainakaan intoudu merkkaamaan.

Muutama kuva ah aina niin kuvauksellisesta Frescosta:

¨

On se kivaa kuvata jaloa koiraeläintä. :D

Vaan on se sentään joskus vähän älykkäämmänkin näköinen:

Eilen käytiin taas vähän rankempi lenkki, pituutta 1,5 tuntia jossa kyntöpellon ylitys ja muutama rajumpi iso ojanylihyppy. Ja illalla oli taas pojan jalka kipeä. :( Ei se nyt kolmijalkaiseksi mennyt mutta levon jälkeen varoi selvästi jalkaa ja oli vähän hiljaisen oloinen.
Kai se on vielä käytävä lekurissa katsomassa josko ne kolmas kerta sanoisi totuuden ja jalasta löytyisi vikaa. Mielellään korjattavissa olevaa.

Tällä hetkellähän tilanne on sellainen että normielämä vapaanakin sujuu joskaan ihan pisimmät lenkit eivät. Tai siis lenkit sujuvat, ei se liikkeessä ole ontunut sitten marraskuun mutta lenkin jälkeisen levon jälkeen näkyy että sattuu. Agilityä treenimielessä ei voi ajatellakaan. Hakua jo ajatellaan mutta katsotaan nyt sitten tuleeko siitä mitään.

Myös tämänpäiväisen lenkin jälkeen liikkui vähän huonon näköisesti, eilinen todennäköisesti vielä vaikutti. Tosin tulihan se tänäänkin käveltyä puolisentoista tuntia koirat vapaana mutta ilman sen kummempia loikkimisia ja ihan tasaisessa maastossa vaan. Jäistähän tuolla on ja koira liukasteli muutaman kerran ihan kunnolla, josko siinäkin satuttanut. Puuh, ei tästä vaan näytä tulevan loppua. :( 

Napsin uusia kuvia XYZ-pennuista eli Pulusta, Namista ja Stuntti-pojasta. Nuo löytyvät kotisivuilta eli täältä.

Penni ja Frescohan luovuttuivat kesällä verta Hannes Lohen australianpaimenkoirien kaihigeenitutkimukseen.

Eilen saapuivat tulokset kera seuraavanlaisen saatekirjeen:
"Englantilaisen Animal Health Trustin tutkijat paikansivat reilu vuosi sitten australianpaimenkoirien perinnöllistä harmaakaihia (HC) aiheuttavan geenivirheen aiemmin ihmiseltä tunnistetusta HSF4 geenistä. Australianpaimenkoirien kaihin kliinisestä kuvasta tarvitaan vielä tarkempaa tietoa, mutta bilateraalinen posterior polaarinen kaihi näyttäisi olevan yleisimmin tavattava kaihimuoto, jota tässäkin tutkimuksessa testattiin. Tarkentaakseen mutaation vaikutusta HC:n puhkeamiseen, tutkimusta laajennettiin yhteistyössä prof. Hannes Lohen tutkimusryhmän kanssa keräämällä lisää näytteitä eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvalloista.

Tutkimukseen saatiinkin nopeasti satoja näytteitä peilatuista koirista ja ne testattiin HSF4-geenivirheen suhteen. Tutkimuksen tulosten perusteella geenivirhe periytyy vallitsevasti eli dominantisti. Tämä tarkoittaa, että sairastumiseen riittää, kun toinen koiran kahdesta HSF4 geenin kopiosta on viallinen. HC-koirien molempien vanhempien ei siis tarvitse kantaa geenivirhettä. Geenivirhe voi olla myös molemmissa kromosomeissa, mutta sairastumiseen riittää, että koira perii sen toiselta vanhemmistaan.

Geenivirhe lisää koiran sairastumisriskiä 11-kertaisesti (yksi tai molemmat geenin kopiot viallisia) verrattuna koiriin, joilla ei ole yhtään kopiota mutaatiosta.

Tulosten tulkitseminen

Jos koira kantaa yhtä tai kahta kopiota mutaatiosta, koiralla on suurentunut riski sairastua bilateraaliseen posterior polaariseen kaihiin. Tällä hetkellä riski arvioidaan noin 11-kertaa suuremmaksi, kuin koirilla jotka eivät kanna mutaatiota. Riskin suuruus voi vielä muuttua tutkimuksen jatkuessa, mutta muutos tuskin tulee olemaan huomattava. Jos koira ei kanna mutaatiota, sairastusmisriski bilateraaliseen posterior polaariseen kaihiin on alhainen. On myös mahdollista, että australianpaimenkoirilla muut geenit vaikuttavat riskiin sairastua perinnölliseen kaihiin. Näitä geenejä tai mutaatioita ei ole vielä löydetty, joten kyseisellä testillä ei näitä mutaatioita voida testata.

Jos koira kantaa yhtä kopiota mutaatiosta, koira periyttää mutaation ja samalla riskin sairastua noin 50%:lle jälkeläisistä. Jos koira kantaa kahta kopiota mutaatiosta, mutaatio periytyy kaikille koiran jälkeläisille.

Riskigeeniä kantavien koirien käyttöä jalostuksessa kannattaa siis harkita."

Ja tuloksiin eli suureksi helpotukseksi molempien koirien tulokset olivat normaalit, eivät kanna mutaatiota lainkaan.

Frescon morsmaikku Bisse sen sijaan kantaa yhden kopion mutaatiosta.

Tämän linkin takana vielä lisää tekstiä aiheesta.

Onnea Penskuli !

Tähän pitäisi nyt laittaa joku hieno kuva mutta kuvankäsittelyjutut unohtuivat viikonlopulta ihan kokonaan joten eipä ole tarjota mitään. No, ehkä ensi viikolla.

Viikonloppu meni nykyiseen tapaan aika rennosti, tehtiin metsälenkkejä ja ihan pientä tottisvääntöä lähinnä sisällä. Fresco tunnariopiskelu on kyllä aika epätoivoista, nouto kun ei ole meidän vahvin liike muutenkaan eli kaikki virheetkin ovat mukana jo ihan valmiina. Jee.

Sunnuntaina tädistä Hesarissa iso synttärijuttu ja juhlissa mukana erittäin arvovaltainen vieras.

Perjantaina ei kummempia. Kotimatkalla tehtiin matkaa Helsingin päärautatieasemalta Pasilaan 25 minuuttia josta jatkettiin loppumatka hajonneen Z-junan sijasta Kajaanin pikajunalla. Vaihtelua kai tuokin.
Loppuilta odoteltiin eläinlääkäriä joka jätti kokonaan tulematta. Uusi aika varattu toiselle lekurille maanantaille, ohjelmassa siis pentusten ja Nuupin rokotus. Myös Peppiä pitää ottaa mukaan, sillä on toisen puolen alahuuli omituisesti turvoksissa.

Lauantaina lenkkeilyä, ei muuten kummempia. Lenkillä näin valkohäntäpeuroja, koirat eivät onneksi huomanneet niitä. Vartin päästä saavuttiin kohtaan jossa tuuli toi metsästä pellolle peurojen hajun josta Fresco kiinnostui. Tuli kyllä käskystä takaisin.

Samoin sunnuntaina lenkkeiltiin, ihana aurinkoinen ilma ja melkoisen terhakka tuuli. Otin koirista pellolla tuulitukkakuvia, katsotaan jos nekin saisi joskus blogiin. Jännä muuten kuinka erilaista noita on kuvata. Penni onnistuu olemaan lähes kaikissa kuvissa fiksun ja kauniin näköinen. Fresco taas näyttää sanalla sanoen red hölmöltä. Puolessa otoksista on silmät kiinni ja toisessa puolessa nerokkaasti kieli ulkona. No, osassa molemmat.

Aiempia kissipentulaiskuvia sen sijaan ehdin jo siirtää koneellekin.

Tuossa kaikki pennut, järjestyksessä vasemmalta X, Z ja Y (jolla kamalat korvatupsut, apua!)

Pulu köllii:

Tytöt Pulu ja Nami:

Nuupia kuvailtiin pihalla brittilehteen. Ei tullut kamalan kummoisia otoksia, herra ei oikein arvostanut kovana puhaltavaa tuulta.

Sama kissa vähän eri valossa, aika sävyero värissä:  

Ja vink vink. :D

Ei mitään uutta auringon alla. Siis kerrankin auringon, eilen oli aivan ihana talvipäivä. Pakkasta ja aurinkoa samaan aikaan ekan kerran herra ties kuinka pitkään aikaan.
Tuon kunniaksi tehtiin kahden tunnin lenkki metsässä, pelloilla ja teillä. Kohdattiin normaalisti hiljaisissa lenkkimaastoissa kasakaupalla ihmisiä, pari hevosta ja hakuporukka.
Koirat liikkuivat paljon mutta kohtuuhillitysti, ei mitään ihan älytöntä revittelyä. Silti Fresco varoi illalla jalkaa hetken ajan, näköjään kaksi tuntia on siis edelleen liikaa.

Päästäänkö me tuon kanssa joskus vielä oikeasti tavoitteellisesti tekemään jotain rankempia lajeja ? Alkaa oikeasti mietityttää.

Perjantaina kävi pikkutolleri Nova kylässä. Se on kyllä tosi mukavaluontoinen ja topakka pentu.

Tässä viime keväinen Millin lapsi Tassulähteen Uninuttu eli Nuutti rentoutuu hoffikaverin kyljessä. Kaveri varmaan tosin söisi luunsa mieluummin ilman vieruskaveria:

kuva: Teija Korhonen

Itselle tällä kertaa. Olen ollut nykyisessä työpaikassa tasan kymmenen vuotta. Niin se aika rientää kun on hauskaa tai jotain sinne päin. ;)

Viikonloppu meni myös tavallisen vauhdikkaasti. Lauantaina oltiin Helsingin Wanhassa Satamassa kissanäyttelyssä kera Nuupin. Poika nautti taas rapsuttelusta ja huomiosta koko päivän. Tuomarikin tykkäsi siitä, poika voitti ensin venäläisen kilpailijansa sertitaistossa, oli sitten VP ja vielä TP. Paneelissa hävisi viime vuoden parhaalle kolmoskategorian urokselle Piupaws "Toykillerille" kahdella äänellä. Kaikkiaan paneelissa oli seitsemän urosta. Kolmoskategoria oli tänään näyttelyn isoin kategoria ja peittosi normaalin ykkösen eli kakkoskategorian (kovinpa kuulostaa selkeältä) muutamalla kissalla.
Erittäin mukava päivä ja aloitus näyttelyvuodelle.

Sunnuntaina heti aamusta rankempi metsälenkki koirain kanssa. Fresco juoksi koko lenkin kuin pieni eläin (mikä se tietysti onkin). Seurauksena jalka kipeytyi ihan aavistuksen, varoi sitä illalla kerran noustessaan levon päätteeksi ehkä kahden askeleen ajan. Hyvin vähän siis eli aika hyvin jalka alkaa kestää. Rankemmat treenaamiset kuten agilityn saanee kyllä suosiolla unohtaa ainakin kevääseen asti. Harmi sinänsä, tekisi jo niin kovasti mieli !

Fresco siis. Tyytyväisenä ja ah niin väsyneenä. :)
Mukavaa, talo olikin ihan liian hiljainen ilman kultapojua.

Lisää infoa toivon mukaan tulevista pennuista täällä.

Kissapentuset menevät vilinällä ympäri huonetta. Painonkehitys on varsinkin Namilla ollut vähän onnetonta muutaman päivän ajan mutta alkanee korjautua nyt kun maistelevat jo kiinteitä. Milalla ei taida tulla enää ihan riittävästi maitoa. Toisaalta hyvä kun imetys vähän vähenee, Mila on jo ihan luuta ja nahkaa. Se kun on onneton vähän huono syömään. Purkkiruokaa kyllä menee paljon muttei sekään tunnu oikein tarttuvan. Tietysti kulutuskin on nyt hurjaa.
Nämä taitavatkin jäädä tämän vuoden ainoiksi pennuiksi. Jos Frescon jälkikasvu syntyy, Musti vienee aika tehokkaasti loppuvuoden vapaa-ajan. ;)

Toistaiseksi nautitaan rauhallisista ruoka-ajoista, tässä ruokaa odottelevat Penni, Valssu ja Oravalelu, siististi rivissä.

Milan pentusilla on nyt oma sivu ja ihan omat nimet.
Kaikki kuvat eivät ole kummoisia, nuo kun alkavat olla jo aika vauhdikkaita ja suuri osa otoksista on tyyliä tämä:

Koirien kanssa elellään edelleen hiljaiseloa, lenkkeillään tuntia - kahta kerrallaan. Fresco kestää nuo aika kivasti, rankemman juoksentelun jälkeisen levon jälkeen saattaa varoa jalkaa muutaman askeleen ajan jonka jälkeen vertyy ihan normaaliksi.
Ihme lusmuilua, näinköhän tässä vielä joskus intoutuu noita ihan kouluttamaankin ?

Iltapäivällä kylässä kävi pieni poika Nova:

Pennikin pääsi rientoihin mukaan ja huolellisesti hoidetun alkukohtaamisen jälkeen nuo kaksi tulivat toimeen mainiosti.
Ne söivät jäniksenpapanoita:

Ja vielä vähän jäniksenpapanoita:

Välillä leikittiin kepillä:

Fresco vihelteli eikä ollut koko pentua näkevinäänkään. Mm. ohi kulkeva naapurin koira oli paljon kiinnostavampi:

Poseerauskuvia yritettiin ottaa mutta tuo vaan rullaili korviaan ties minne:

Hienosti osaa pentunen jo istua:

Hei hei Nova ! Tule pian uudestaan, toivoo Penni.

No niin, nyt on taas pahimmat pamaukset ohi vuodeksi. Meilläkin raketteja paukkui yllättävän paljon vaikkei kaupungissa ollakaan. Koirat ottivat homman aika rauhassa, Fresco oli jopa keskiyöllä pihalla mukana raketteja katselemassa. Tai no, söi nameja ja haki palloa. Ja käyttäytyi tavalliseen tapaansa eikä väräyttänyt korvaansakaan paukkeelle tai valoille. Penni oli sisällä ja pysyi siellä oikein rauhallisena. Tuohan ei niin kovista äänistä tykkää.
Aamupäivällä käytiin Lauran kanssa metsälenkki, koirat irti koko ajan ja kaikki. Eikä Fresco ontunut taaskaan eli taas mentiin askel eteenpäin. :)

Mitäs muuta tässä on tehty ? Lenkkeilty ainakin hyvällä menestyksellä, ei ontumisia. Eli siltä kannalta alkaa näyttää oikein hyvältä.

Laitettiin kissatarhaan hakepohja jotta koirien on kivempi syödä luita tuon päällä, pysyvät myös puhtaampina:

Tuo on siis väliaikaisratkaisu koska tarha on varsinaisesti kissojen. Myöhemmin olisi tarkoitus tehdä koirille isompi tarha tai aidata koko piha, katsellaan vielä mihin päädytään. Hyvinhän nuo pihalla ovat pysyneet ilman aitojakin mutta kamalan paljoa en uskalla niitä yksikseen kuitenkaan sinne jättää kun tuosta on jonkun verran liikennettä ohi, koiria ja hevosia.

Kissivauvat kasvavat kivasti ja alkavat jo tapailla askelia. Pululle, Namille ja Herra Ymmyrkäiselle on nyt kaikille omat kodit tiedossa. Tai no, Pululle olisi kaksikin vaihtoehtoa joten sitä vielä mietitään.

Ai niin, käytiinhän me myös mainoskuvauksissa. Valssu on tähtenä erään kissanruokamerkin tulevissa lehtimainoksissa, pitäkää silmät auki. Kun näette lehdissä täplikkään otuksen takaa päin kuvattuna tuijottelemassa eteenpäin, se voi vaikka olla Valssu. :)
Kuvaukset kestivät kaikkiaan yhdeksästä viiteen kolmessa eri kohteessa. Rankka päivä pienelle kissille mutta hienosti neiti tuon hoiti.

Ollaan ja köllötellään tyytyväisinä. Pukki kävi ja toi kovin mieleisia lahjoja. Kaimion Koirien käyttäytymistä pitäisi varmaan kohta alkaa lukea.

Frescon jalka on ollut parempi. Ehkä tuon uskaltaa tosiaan jo ääneen sanoa.

Perjantaina se oli pihalla n 40 min vapaana, ensin juoksi Pennin kanssa ja sitten oli leikkisetänä 7 vk 5 pv vanhalle Nova-pennulle. Ihana pieni tolleriotus. :) Ei ontumista tuon jälkeen.

Lauantaina käytiin mosassa reilun tunnin lenkki Lauran lauman kanssa. Fresco irti ehkä korkeintaan puolet lenkistä. Ontui viitisen askelta lenkin jälkeisen levon jälkeen ja illalla oli jäykän oloinen, nousi ylös aika hitaasti.

Sunnuntaina käytiin aamulenkki linjoilla, ensin 20 min hullunrallia Pennin kanssa ja sitten osittain remmissä, osittain vapaana. Ei ontumista, jäykkä edelleen.
Iltapäivällä käveltiin mutsille, reilu tunti remmissä. Hyppäsi vahingossa ison ojan yli ja täräytti pitkät jyrkät ulkoportaat alas. Ei ontumista, vähän jäykkä kylläkin.

Maanantaina tunnin lenkki, vapaana Pennin kanssa koko ajan. Ei ontunut.

Tänään tiistaina 45 min lenkki, vapaana koko ajan. Käytiin mm. lähipellon takana katsomassa autiotaloa ja löydettiin hirvien ruokapaikka. Ikinä en ole tuolla hirveä tai muutakaan sorkkaeläintä nähnyt. En edes jälkiä. Tuolla niitä riitti kyllä ja tuoreita olivat.
Lenkin jälkeen Fresco makaili tunnin verran ja noustuaan oli aika jäykän näköinen. Ei kuitenkaan selkeästi ontunut jalkaa.

Eli summasummarum, vapaana on tuota liikutettu kohtuupaljon entiseen nähden. Selvää ontumista on ollut todella vähän mutta uutena on tullut tuo jäykkyys. Voi olla tietysti ihan lihasperäistä kun on liikkunut nyt paljon enemmän ja erilailla kuin melkein kolmeen kuukauteen. Frescohan ei vapaana kovin rauhallisesti liiku.

Jatketaan ja katsellaan. Tähystys varmaan kuitenkin peruuntuu / siirtyy jos ei tilanne radikaalisti huonone lähipäivinä.

kun kolikko puklautui eteiseen perjantaina. Fresco toimi ihan niinkuin arvelinkin, se pulauttaa ulos kaiken joka ei sula kunhan ensin hautoo niitä vuorokauden pari. Huh helpotusta.

Perjantaina kävin perinteisesti Vanhan joulumyyjäisissä. Tuolla on myynnissä aivan ihanaa tavaraa. Joskus pitäisi ostaa sieltä kaikki joululahjat, varmasti löytyisi helposti.

Nyt löytyi vain nätti kranssi itselle:

Samalla näppäsin kuvan pari vuotta sitten samasta paikasta ostetusta lasityöstä:

Mutta koiriin. Frescon kanssa lenkkeiltiin viikonlopun molempina päivinä niin että se oli tunnin lenkistä ehkä korkeintaan kolmanneksen vapaana. Liikkui normaaliin tapaansa jota ei varsinaisesti rauhalliseksi voi kuvata.
Lenkkien jälkeen ylös noustessaan näytti ehkä vähän jäykältä (vai johtuiko tuo siitä että ihmetteli mitä minä taas sitä tuijottelen, vaivautuu siitä) mutta ei suoranaisesti ontunut. Vielä, kyllä se sieltä varmaan taas tulee.
Lauantain lenkillä tavattiin lähimetsässä aussie Jaki (Capricole Lynyrd Skynyrd). Harvinaista, tuolla ei ollakaan aiemmin rotutovereita nähty. Omistajan kanssa jutellessa ilmeni että asutaan naapurikylissä.

La iltapäivällä lähdettiin vielä Annen, Liljan ja Kiddyn kanssa Jäniksenlinnaan kuoppalenkille. Mukaan meiltä pääsi vain Penni, Fresco jäi viettämään äijäaikaa Ismon kanssa.
Ihme lenkki. Penni ei ottanut montaakaan laukka-askelta koko lenkillä, köpöttelivät vaan Kiddyn kanssa menemään rauhallisella ravilla. Kerran Penni lähti jäniksen perään mutta tuli sieltäkin heti huutamalla pois. Kivan vaivattomia nuo keski-ikäiset heti kun nuoret jäävät matkasta pois. :)

Kissanpennuilla alkavat silmät aukeilla pikkuhiljaa. Pitkään ovatkin tuota pantanneet. Sinisellä tytöllä on toinen silmä ihan auki ja valkoinenkin raottelee. Kuviotyttö Nami tulee vähän muiden perässä.

Nyt ollaan viimeisen ell-käynnin jälkeen pistelty Cartropheniä ja oltu remmilevossa. Lenkkiä remmissä kestää ainakin 1,5 h ontumatta. Pidempää ei olla kokeiltukaan.

Vaan vapaana ei sitten kestäkään paljon mitään. Tänään käytiin tunnin lenkki metsäteillä, koirat vuorotellen vapaana. Fresco oli vapaana korkeintaan puolen kilsan matkan ja tämänkin kolmessa neljässä pätkässä. Ja kotona koira makailun jälkeen ontui taas. :((((  Liikunta ei todellakaan ollut erityisen rajua tai raskasta.

Ei kun tähystysaikaa varaamaan huomenna kun Apex aukeaa. Toivotaan nyt että sieltä oikeasti löytyisi jo jotain ja vielä sellaista joka on korjattavissa.
Voi pikkikoiruusparkaa. :((

Kissivauvoille sentään elämä hymyilee, niillä kaikki hyvin. Nimiä pitäisi miettiä. Vuorossa olisi X-pentue mutta kyllä nuo aakkosten viimeiset kirjaimet ovat vähän työläitä ideoinnin kannalta. No, katsotaan mitä keksitään. Jos noista tuleekin XYZ-pentue ?

Ei meillä tapahdu oikein mitään. Lenkillä sentään taas käytiin, tänään erinäisten sattumusten summana peräti puolitoista tuntia eli Nikkilään asti. Pisin lenkki sitten saikun alun eli pariin kuukauteen. Ei ontumisia tai arkomisia Frescolla lenkillä tai illallakaan. Hyvä hyvä. :)
Perjantaina piikitetään taas Cartrophen ja sen jälkeen saisi alkaa päästämään vähän vapaaksi mutta "ei repivää liikuntaa". Hmm.  

Mila on kotiutunut hyvin. Ihan ei ole tyytyväinen siihen ettei pääse laajentamaan reviiriä makkaria pidemmälle. Syö ihan kivasti (aika vähäruokainen normaalistikin) ja juo tosi paljon. Pitää ihan seurata tuota juomista, toivottavasti liittyy vaan odotusaikaan.

Tässä sentään muutama kissakuva ettei ihan tylsäksi käy:

Pikku-Hetty

Valo toisessa ja toistaiseksi viimeisessä näyttelyssään elokussa, kuva Saija Vasenius.

Nuupi marraskuussa Turussa, kuva Markus Wickström.

Kahden tunnin maastoratsastuksella Sipoossa Perlassa.
Tallina tuo oli minulle uusi tuttavuus. Oikein mukava paikka, kivan oloiset hevoset ja ihmiset. Maastot eivät olleet ihan kympin arvoisia mutta missäpä olisi tähän aikaan vuodesta.
Ilma oli juuri sopiva, vähän alle viisi astetta pakkasta ja kuivaa.

Ratsastin Vonilla, kuusivuotiaalla hiirakkotammalla. Ihana hevonen, mielettömän herkkä ja luki jo ajatuksistakin mitä sen halusi tekevän. Tasapaino ehkä nuoruudestakin johtuen vähän niin ja näin ja niinpä me sitten yhdessä ylämäessä mentiinkin nurin. Ilmeisesti hevon jalka jäi mutaan kiinni ja se kaatui. Isompaa ei sattunut, vähän kolottaa laskeutumispuolen reittä ja niskaa.

Von, kuva: Talli Perla

Koiruuksille omasta jäykkyydestä johtuen vain tunnin metsälenkki (Fresco narussa), muuten saivat makailla tarhassa ja sisällä.

Ja oli kyllä yhtä tyhjän kanssa koko reissu. Ei ontunut koska oli pidetty remmissä, ei löytynyt kipukohtaa tunnustelemalla- kuten ei aiemminkaan. Hoitona lisää kipulääkettä, 4 x cartrophen ja lepoa. Kaksi viikkoa remmissä, sitten vielä kaksi viikkoa ilman repivää liikuntaa. Joka käytännössä siis on myös remmiliikuntaa, vapaana Fresco revittelee väkisinkin ellei sitten pidä käskyn alla vieressä kävelemässä joka ei ole ihan tarkoitus sekään.
Remmilenkkiä saa sentään liikuttaa sen minkä jalka kestää, jos kipeytyy niin lyhennetään. Viime viikollahan käytiin kerran tuntikin, sen kesti.

Jos ei tällä(kään) tokene, tähystetään.

Eilen kävin itse fysioterapeutilla ja se oli onneksi hedelmällisempi reissu. Nilkan nivelhän liikkui taannoisen trauman (Fresco remmilepoineen osallisena siinäkin, yllätys yllätys) seurauksena vain puolet siitä mitä pitäisi. Nyt liikkuu selvästi enemmän ja määrätyillä jumppaliikkeillä tuntuu paranevan koko ajan. Nyt pääsen jo kyykkyynkin !

Käytiin Frescon kanssa fysioterapeutilla. Oikea puoli hienossa kunnossa, ei jumeja tai mitään muutakaan. Vasemmassa etujalassa hyvät ääriasentotaivutukset mutta kun jalkaa taivutettiin "koira alle", saatiin siitä irti reagointi. Aika minimaalinen kyllä, se lopetti läähätyksen pariksi sekunniksi mutta häntä jatkoi heilumista eli ei ole kovin kipeä. Tuokaan ei tullut esille alussa vaan pidemmän käsittelyn jälkeen.

Fysioterapeutti oli samaa mieltä kuin minäkin eli koira on puomilta jaloilleen pudotessaan saanut niin kovan täräyksen nilkkaan (vai ranneko se koiralla on ?) ja kyynärniveleen että niillä nyt kestää pidempään parantua. Nuo molemmathan kuvattiin toissa viikolla, luustossa ei näkynyt mitään epänormaalia.

Suosituksena remmilepoa lääkekuurin loppuun (melkein kaksi viikkoa) ja vielä siitä eteenpäin muutama päivä. Sitten varovasti vapaaksi tilanteissa joissa on lämmitelty ja koira on vähän rauhallisempi. Remmiliikuntaa voi nyt alkaa lisäämään ihan pikkuhiljaa, mielellään pehmeillä pohjilla. 
Paras parannella pitkän kaavan ja neuvojen mukaan että saadaan jalka kunnolla kuntoon eikä sinne jää mitään vaivaamaan pysyvästi. Nyt jo tuntuu että oma hermo kiristyy ja koiruus puhkuu intoa, vaan ei auta. Yöllä unessa Fresco hyppäsi jo katolle, kertoo jotain omistajan mielentilasta.

Yksi tylsä juttu tässä on pimeys, arki-iltaisin ei enää ehdi jälkiä tekemään. Ellei sitten pimeässä ? Olisipahan ainakin pakko jarrutella koiraa kunnolla jos mielii itse pysyä pystyssä. Hmm. Tässäpä kehittelemisen arvoinen ajatus.
Tottista voi silti edelleen tehdä ja tarkkuusetsintää pihalla, sinne saa sen verran valoa. Ja tietysti jälkeä viikonloppuisin.

Sinänsä reissu oli sitä mitä toivoinkin, saatiin vähän osviittaa mihin kohtaan on ottanut kipeää. Ja silti reagointi oli niin pientä että ei kai tuolla mitään isommin vialla voi olla ?
Ja sanomattakin kai olisi selvää että Frescolla oli taas oikein hupireissu, kiva ihminen huomioimassa vain Häntä. :D

joka me muut siis tunnetaan eläinlääkäriasemana. Ja kyllä olikin pojalla kiva reissu. :D Nautti kaikin rinnoin saamastaan huomiosta.

Ensin odoteltiin, Fresco oli elementissään ja huvitti ja rapsututti hoitajia. Sitten vastaanottohuoneeseen jossa käänneltiin ja väänneltiin molempia etujalkoja. Vasemman kyynärnivelen sisäsyrjällä ihan aavistuksen verran turvotusta, ei kipureaktioa tuossa eikä missään muuallakaan. Varmuudeksi kuitenkin rauhoituspiikki kankkuun ja kuviin.
Kuvat olka- ja kyynärnivelistä täysin puhtaat eli ei mitään ongelmaa.
Diagnoosina urheiluvamma, venähdys tms jota oirii vähän pidempään. Kipulääkettä pari viikkoa, remmissä eka viikko ja muuten vaan kevyemmin toinen. Jos ei tuolla tokene, tähystetään nivelet.

Fresco olisi jäänyt Apexiin nukkumaan, herätyspiikin saatuaan havahtui välillä sen verran että kömpi sylistä toiseen, käänsi kylkeä ja jatkoi tirsoja. Jaksoi viimein kuitenkin raahautua autolle ja takaisin tylsään kotiin.

Illaksi jätin pojan kotiin lähtiessäni kouluttamaan raunioryhmää, turha ottaa sitä autoon palelemaan. Penni pääsi mukaan, käytiin metsälenkillä ennen treenejä.

Illalla Fresco oli vielä sen verran pöhnässä että kapusi sänkyyn viereen nukkumaan mitä ei yleensä tee. Vähän ahdastahan tuo oli mutta oikein mukavaa vaihteeksi. :)

Tehtiin aamupäivä hommia pihalla, rakennettiin taas yksi agilityhyppy ja laitettiin linnuille talviruoat. Koirat järsivät tyytyväisenä ydinluitaan ja vähän rallasivat sen kunniaksi että Fresco päästettiin taas liikkumaan vapaasti viikon remmilevon jälkeen.

Iltapäivällä lenkille Lauran kanssa jossa huomattiin että Fresco ontuu taas. Koko viikon remmissä ollessaan on liikkunut täysin puhtaasti mutta näköjään yhtään rajumpaa liikuntaa jalka ei kestä.
Ortopedille mennään keskiviikkona, toivottavasti selviää mikä tuolla mättää. Ja toivottavasti se on korjattavissa niin että saadaan jatkaa elämää ja harrastamista entiseen malliin.
Fresco oli selvästi kipeä illalla. Makaili paljon eikä oikein ilmeisesti tykännyt liikkua. Kahteen kertaan haukkui tiellä talon ohi kulkevia ihmisiä, kerran sisällä ollessaan ja toisen kerran iltapissillä. Ihan kummallista tuokin. Kivusta johtuvaa ?

Viikonloppuna oli taas aika antaa omille yhdistyksille työpanos vastapainoksi saaduista koulutuksista. Koen tuon tärkeäksi siltäkin kannalta että muut järkkäävät jatkuvasti kisoja mm. minulle joten tehdään sitten joskus niitä muillekin. Ja kaiken hyvän lisäksi kisatyö on enimmäkseen erittäin kivaakin.

Lauantaina oltiin VAPEn BH-kokeessa, ensin tottiksessa henkilöryhmässä pyörimässä ja myöhemmin kaupunkiosuudessa Frescon kanssa häiriökoirana. Pitää vielä oikein kehua vähän poikaa, häiriköi oikein hienosti. :) Tai kokeen hengen mukaan ei häiriköinyt eikä kiinnittänyt huomiota suorittaviin koiriin, oli vaan läsnä. Tuon kanssa on kyllä iloa osallistua tällaiseen, ei ole pelkoa että se tekisi jotain ei-toivottua.
Kiva pieni koe vedettiin hienosti läpi pienehköllä työntekijämäärällä. Kaikki neljä koiraa pääsivät läpi ja muutama esitti aivan mahtavan hienoa tottisosaamista. :) Rotuvalikoimakin oli mukava, kokeeseen osallistui sheltti, borderterrieri, kultainennoutaja ja bordercollie.

Sunnuntaina heti aamusta Purinalle jossa ATDn ja HAUn järkkäämät SyysSkabat elikkä agilitykisat. Toimistossa about kahteen, sitten vielä katsomaan kisoja reiluksi tunniksi.
Tuon aikaa koirat puuhastelivat pihalla Ismon kanssa.

Frescon jalka on jo paljon parempi, särkylääkekin lopetettiin lauantaina. Ei onnu enää eikä liike näytä edes epäpuhtaalta. Fresco on kuitenkin Fresco ja vilkas liikkeissään ;D joten jatketaan remmiliikuntaa vielä muutama päivä.

Frescon sairasloman kunniaksi käytiin Pennin kanssa kahdestaan fillarilenkillä. Ajatuksena varsin hyvä, toteutuksena ehkä ei ainakaan turvallinen. Pennin kanssa on vedätetty potkukelkkaa talvisin ja se todella nauttii (ja nousee) vetämisestä. Fillarin kanssa koettiin sama efekti, koira yrittää rynniä ulvoen eteenpäin ja minä jarruttelen. Etupyörää käsijarrulla vielä kun tuossa rukissa ei jalkajarrua ole ja tosiaan käsijarru tuolla puolella missä ei ole koiraa. Pennihän on lisäksi fiksoitunut renkaisiin ja yritti muutamana otteeseen ottaa eturenkaasta kiinni.
Hengissä selvittiin lenkistä, tosin puolta tuntia pidempään en siellä viihtynyt. Otetaan uusiksi kunhan saadaan jalkajarrullinen fillari ja mahdollisesti myös springeri.

Frescon jalka samassa kondiksessa kun eilenkin, ontuu kunnolla kun nousee mutta vertyy liikkuessaan. Ollaan hyvin pienellä remmiliikunnalla seuraava viikko ja syödään lisäksi kipulääkettä. Joka siis douppaa koiran 28 vuorokaudeksi, jee.

Maailmankaikkeuden keskipiste eli tietokone ei aukea. Tai virtaa tule mutta windows ei aukea eli ei sen myötä mikään muukaan.

Aivan loistava ajatus sikäli että huomenna pitäisi hakea uusi tilattu kone. Miksei tuo voinut kestää vielä paria päivää ?? Ja menikö siellä nyt kaikki kuvat, kissojen sukutaulutiedosto ym ym ?

Päivää piristivät Jussi ja Jimi jotka olivat meillä katsomassa formulat. Tai Jussi katsoi ja Jimi viihdytti minua tai toisin päin.
Pestiin matot. Ihanaa ilmaa luvassa eli kuivavatkin varmaan kerrasta. Onneksi on vielä viikko lomaa !

Eli vähemmän koirainen päivä. Jäivät reppanat kotiin kyykkimään kun Ismon ja lähimmän suvun kanssa suunnattiin Porvoon maistraattiin ja sen jälkeen syömään El Albaan. Erinomainen ravintola, ihana miljöö kyseiseen tilaisuuteen sekä loistava palvelu ! Suosittelen.

Eli nyt ollaan sitten Herra ja Rouva. Mukavalta tuntuu. :) Ja kiinnostuneille tiedoksi, nimet säilyvät ennallaan molemmilla.

Jotain eläinjuttua kun pitää aina saada mukaan niin mainitaan että Valo jää nyt sitten kuitenkin meille kotiin, on häälahja Herralle. ;)
Hiskin kaveriksi lähtee aikanaan toinen pentu, sen verran muutettiin suunnitelmia.

Frescon kanssa Maunulaan, Penni jäi matkalla Ismon työpaikalle josta myöhemmin lähtivät kotiin.

Kiva päästä taas meluisasta hallista ulkoilmaan treenaamaan. :) Varsinaisestihan ulkotreenit alkoivat jo viime viikolla mutta me oltiin silloin saikulla flunssan takia.

Kouluttaja priorisoi yrittäjäkurssin meidän yli joten treenailtiin itseksemme. ;) Teemana irtoaminen ja treeninä leveä s-muotoinen rata jossa neljä hyppyä, putki suunnanvaihtona, kolme hyppyä, taas putki ja vielä neljän hypyn suora. Tehtiin tuota ensin pätkinä ja sitten kokonaan molempiin suuntiin. Frescolla ei ollut mitään ongelmaa irrota mutta rimat tuppasivat vähän lentelemään. Aika mutkaton treeni kuitenkin kaikkiaan.

Kävin tsekkauttamassa Frescon kun oli viikko sitten niin jäykkä. Lihakset hyvässä kunnossa ja kaikki liikkuu niinkuin pitääkin. Pienenpientä sanomista oikealla puolella, kuulema yleistä treenikoirilla joilla tehdään paljon hommaan niin että koira on vasemmalla.

Jatketaan kuten ennenkin. Välillä voi käydä tsekattavana jos siltä tuntuu mutta nyt isompiin hoitoihin ei tarvetta. Hyvä hyvä. :)

Ja loppupäivä saadaan ihan luvan kanssa maata jotta hoidosta saadaan kaikki irti. Ollaan siis lomalla, töihin vasta ensi viikon tiistaina.

U-pennut saivat nimet ja oman sivun nettiin. Pojat kasvavat kivasti ja ovat tietysti aivan ihania. :) Uusi kamerakin on jo tilauksessa eli kohta saadaan toivon mukaan kuviakin. Uninuttu on väriltään klassisen oikeaoppinen van mutta Uusi Kuu omaa sen verran cremejä länttejä kropassaan että saapa nähdä rekisteröinkö sen harlekiinina vai vanina. Pitää vielä vähän pohtia ennen kuin laitan paperit menemään.

Simppa voi paksusti. Ja mikä ettei voisi, tällä viikollahan senkin pitäisi synnyttää. Alkaa taas jännittämään. Voi kun homma menisi paremmin kuin sen kanssa viime kerralla. Silloinhan eka pentu oli jumissa ja käytiin eläinlääkärissä hakemassa apua että se saatiin ulos. Leikata ei onneksi jouduttu silloinkaan. Ja kovasti vaikeuksiahan pikku Helmillä oli kasvaa alussa vaan onneksi lähti, siitä kun kehittyi vallan hieno kissa. :)

Tuli siis minusta kun veljen ja vaimonsa toinen poika saapui aamulla maailmaan. :) Onnea isosti koko perheelle ! Mennään huomenna sairaalaan katsomaan tulokasta. Koirat saavat vielä hetken odottaa ennen kuin pääsevät tutustumaan pieneen.

Millin pennut kasvavat kuin rikkaruohot. :) Nopsaan siis. Milli on kovin tosissaan niiden hoitamisessa, murinaa kuuluu aina kun huoneeseen menee. Illalla malttoi jo tulla pesästä rapsuteltavaksi ainakin pariksi minuutiksi. ;)

Koirarintamalla ei mitään uutta, treenaillaan pikkujuttuja ja lenkkeillään loskan keskellä. Mikäs tuon mukavampaa.

Ja ihan kakara. :D No ei vaan, ehkä tuossa on jotain aikuistumisen merkkejä ollut viime aikoina havaittavissa.

kuva: Sari Kariluoto

Viikonloppu vietettiin kotosalla vähän sitä ja tätä treenaillen. Sunnuntaina käytiin Lauran koirien kanssa synttärilenkillä.

Kumpanakin päivänä viriteltiin taas viimetalvista harrastusta eli potkukelkalla ajoa. Viime talvena ajoin molemmilla koirilla yhtä aikaa mutta meno yltyi sen verran hurjaksi että nyt en enää uskaltanut eli jatkettiin yksi kerrallaan.

Homma sujui kaikinpuolin hyvin. Fresco vetää paremmin kuin Penni, se etenee tasaisemmin ja hommassa on selvä vetämisen maku vaikeissakin paikoissa. Penni kuumuu ja sählää enemmän ja singahtelee edestakaisin kelkan vierellä. Mutta selvästi nauttivat hommasta molemmat. Sääli ettei kelejä oikein ole ollut, tuo vaatiin täysin hiekattoman lumisen tien. Ja nytkin sää lauhtuu sitä vauhtia että saas nähdä päästäänkö enää tänä talvena kelkalla liikenteeseen.

Mitään koulutuksellisesti hyödyllistä ei ole tehty mutta lenkkeilty senkin edestä. Tosi kaunis aurinkoinen ilma, mitä nyt pelloilla viima on aikamoinen.

Viikonlopun molempina päivinä tehtiin kunnon lenkit koirat vapaana koko ajan juosten sekä touhuiltiin pihalla. Suojattiin puskat kevätauringolta, kannettiin puita ja laitettiin linnuille lisää ruokaa. Koirat touhusivat pallojen ja keppejen kanssa ja Penni myös sankon pohjalta löytyneen jäämötikän kanssa. Joka löi Frescoa päähän joten se ei ollut innoissaan siitä niinkään innoissaan.

Viikonloppuna oli ohjelmassa myös kaikkien elikoitten madotus, kissoille tällä kertaa Mirrix ja koirille Flubenol tablettina. Samalla vilkaisin Simpan nisiä ja 18 vrk astutuksen jälkeen ne punoittivat kauniisti eli eiköhän sieltä ole pikkukissejä luvassa huhtikuun puolivälin kieppeillä. :)

Poliisikissa on taas antibioottikuurilla. Toinen korva on ok mutta toinen tosiaankaan ei, tulehdushan siellä ja oikein mätivä sellainen. Saa siis antibioottia ja korvatippoja. Onneksi se on nykyisin ihan lääkittävissä, näköjään ikä on pehmentänyt. Matolääkekin meni sen isommitta tappeluitta.

Onnea Pennille ! Noin se aika kuluu, tuokin on jo ihan aikuinen. :) Taiga-siskolle laitettiin myös onnittelut, sielläkin on kaikki hyvin. Muihin sisaruksiin ei olla oltu yhteydessä.

Aamulla käytiin Lauran ja koiriensa kanssa lenkillä ja päivällä saivat syödä luita ja potkittiin synttärilahjaa eli palloa pihalla. Leppoisaa oleilua eikä autoonkaan tarvinnut mennä.

Josta tulikin mieleen että eilen käytiin Sarilla lenkillä. Kummatkin matkat autossa menivät ihan rauhassa, ei enempiä stressejä. Tänä aamuna sitten taas luuli että lähdetään autoon eikä olisi tullut pihalle ollenkaan.

Sarin ottama kuva Pennistä:

Perjantaina kävin katsomassa Milliä, näyttäisi olevan kantavana. Neljä viikkoa täynnä ja mahaa ei juuri lainkaan eli ei sieltä mitään megapentuetta ole odotettavissa. Mutta jos nyt muutama nätti vekara. :)

Koiran kanssa ovat ulkohommat jääneet vähiin kun pakkanen pyörii 20-30 miinusasteen lukemissa koko ajan. Lenkeillä ollaan käyty heti töiden jälkeen kun on vielä vähän valoisaa, kivempi mennä metsään ja linjoille jossa saavat juosta koko ajan vapaana. Turha remmeillä näillä keleillä, tassut vaan jäätyvät.

Koiria ei pakkanen sinänsä haittaa, painavat täysillä ympäri puskia siitä huolimatta. Eikö niillä ota keuhkoihin kun koko ajan juoksevat ?

Bono astui Simpan ja lähti kotiinsa. Olipa muuten erittäin mukava tuttavuus. Nyt vaan jännätään ja odotellaan onko Simppa pieniin päin ja jos on niin minkälaista pikkuista sieltä tulee. Mahdollisuushan on ainakin valkoisiin sekä ruskea- ja hopeakuvioisiin. Bonolla on löytyy diluutio ja kuviottomuus kolmannesta polvesta eli jos se noita kantaa, värivalikoimaan tulevat myös musta ja sininen yksivärisenä, savuina ja kuviollisina.

Ihana issikkaretki Torpin islanninhevostallilla ! Ratsastin Vinurilla joka oli retken vetäjältä kyllä ihan nappivalinta minulle. Juuri sopiva, reipas ja menevä. :) Vaan enpä ole ennen tavannut issikkaa joka arkoo muita hevosia.

Kerran vuodessa on nyt tuolla käyty, voisi kyllä totisesti käydä useamminkin. Aivan ihanaa.

Koirat kotona, aamulla oltiin lumitöissä ja päivällä Ismo kävi linjoilla lenkillä. Taisi muuten olla eka kerta kun olivat kolmestaan liikenteessä pidemmän lenkin. Hyvin oli kuulema mennyt.

Vaihteen vuoksi noin kun käveltiin ihan kotimaisemissa. Siellähän Penni on nykyisin suhteellisen rauhallinen. Käveltiin remmilenkki mutsille Keravalle. Homma kaikkiaan ihan ok, vähän kiihtyi viimeisellä osuudella jossa oli enemmän liikkujia ja hajuja. Mukavaa, voi kun lenkkeily aina toimisi noin.

Ismo haki meidät kotiin, autossa Penni oli taas kiihtynyt ja ravasi pitkin takakonttia.

Fresco on ihan vimmana leikatun Sorkun perään. Vinkuu, seuraa ja yrittää nuuskia ja nuolla mahaa. Herkkis poika, se reagoi tosi vahvasti kissojen käyttäytymiseen muutenkin. Siis ihan positiivisessa mielessä enimmäkseen. Kerran tosin aiheutti yhdelle kissanpennulle korvavaivoja kun nuoli sen korvia turhan pontevasti pidemmän aikaa.

Aamulla portin (tai siis sen aukon jossa kauan kaivatun portin pitäisi olla) edessä oli ketun jäljet. Aika tuoreet varmaan koska Penni nuuskiessaan nosti kaikki karvat pystyyn. Kettuja tuolla näkyy paljon, onneksi koirat eivät ole vielä bonganneet muuta kuin jälkiä.

Löysin koneelta vanhan sivun jossa viime talvisia kuvia meidän kodista ja ympäristöstä. Täällä siis.

Jaha, olipahan taas pyörähdys. Muistuttakaa etten enää ikinä ota Penniä ulos autosta julkisella paikalla. Tai kohta enää mukaan autoonkaan.

Käytiin siis Herttoniemessä leikkauttamassa kissaneiti Sorkku. Leikkaus meni hyvin ja jo seuraavana aamuna kattilainen kirmasi entiseen tapaan pitkin kämppää. Leikkaushaava on piikkiriikkinen, about 1,5 cm. Kiitokset eläinlääkärille loistavasta työstä!

Leikkauksen ajan lenkkeiltiin koirain kanssa. Penni jo automatkalla kovin stressissä, läähätti ja yritti tunkea etupenkille. Tuosta lisää myöhemmin. Otin kuitenkin senkin mukaan lenkille. Iso virhe. Koira kiljui täyttä päätä heti kun pääsi autosta ulos. Helppo olla jälkiviisas mutta olisi pitänyt pistää se takaisin ja jättää sinne. Ensimmäiset puolisen kilsaa oli ihan kamalaa, koira kiljui ja riuhtoi remmissä eteen taakse törmäillen välillä minun jalkaani.

Ikävä sanoa mutta pinna paloi ihan totaalisesti. :( Sain vihdoin koiran hiljaiseksi mutta hyvin kyseenalaisin konstein. :( Loppulenkki oli rauhallisempaa, käveli nätisti eteenpäin ja hiljeni käden viittauksella. Mutta tuo alku oli ihan kamalaa.

Pennin autostressistä: tuo alkoi viime talvena kun Pennillä oli ikää lähemmäs viisi vuotta. Siihen asti on matkustanut nätisti. On aina autossa valppaana eikä makaa saatika sitten nuku mutta on ollut rento. Viime talvena alkoi läähättää ja ravata ympäri autoa. Tuo oli ensimmäinen talvi uudella autolla. Edellisessa autossa olivat takapenkillä, nyt niillä on tilaa farmarin takapenkki ja -kontti yhdistettynä.

Kesäksi homma rauhoittui entiselleen kunnes taas muutama kuukausi sitten alkoi uudestaan. Viime talvena tulkkasin homman johtuvan loskasta jota auton pohjaan lentää varsinkin meidän vähäliikenteisillä hiekkateillä. Nyt se ei tunnu olevan syynä, lunta tai loskaa ei ole juurikaan ollut. Yksi vahva mahdollisuus voisi olla nastarenkaiden pitämä ääni.

Nostettiin penkit ylös ja ajeltiin kotiin koirien tila rajattuna vain takakonttiin. Penni oli matkalla rauhallisempi, istui ja hetkellisesti jopa lakkasi läähättämästä. Kotia lähestyttäessä kiihtyi, alkoi ravata ja vinkua. Ääntä ei normaalisti stressissäkään pidä, nyt metelöi aika lailla. En kieltänyt koska stressissä kiellot eivät mene kunnolla läpi ja koira oli niin kaukana ettei sitä päässyt koskemaan. Yleensä autossa hiljenee kun sitä ottaa pannasta kiinni.

Autostressiin on vaikea vaikuttaa. Totutus pitäisi varmaan tehdä kokonaan uudestaan, syöttää koira autossa ja käyttää sitä siellä pikaiseen ja edetä tuosta pieniin ajeluihin ilman stressiä. Homma veisi varmaan kuukauden pari jonka aikana tavan ajot pitäisi jättää pois ettei koira pääsisi vetämään itseään stressiin. Tuo valitettavasti on hankala toteuttaa, meillä on paljon treeni- ym ajoa ja olisi harmi jättää Penni aina yksin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Ismokaan kun ei aina pysty sen kanssa jäämään. Samoin metsälenkeille mennään usein autolla.

Ideoita saa antaa jos jollain on kokemusta vastaavasta autoiluongelmasta. Ja toki muutenkin. Äh, kyllä on taas voimaton olo.

Sanottakoon vielä että koko illan härdellin keskellä Fresco oli rauhallinen ja vaivaton oma itsensä. Lenkillä Pennin kova komentaminen vaikuttaa kyllä selvästi siihenkin ja syö varmasti minun ja Frescon suhdetta eli sikälikin pitää välttää noita tilanteita että ollaan kolmestaan liikenteessä julkisillä paikoilla.

Tosi mukava lenkki linjoilla kunhan Laura ensin sai autonsa ylös Mosabackan penkasta ja pääsi paikalle. ;) Koirat rentoina, ei mitään kyttäystä kenenkään kesken. Hyvinhän nuo yleensäkin toimeen tulevat, ei siinä mitään.

Lintulaudalla vilinää, paljon erilaisia tinttejä, keltasirkkuja ja jokunen varpunen. Käpytikkakin käy näköjään säännöllisesti talipallolla.

Onpa ollut mukavaa lenkkeillä vaihteen vuoksi lumessa ravan sijaan. :)

Paljon muuta ei sitten koko viikonloppuna tehtykään. Mitä nyt loin kotisivuille uutta ilmettä. Eihän tuo vieläkään niin kovin "ammattimaiselta" näytä mutta ainakin tausta sopii kasvattajanimeen ja toisaalta omat taidot eivät tuon kummoisempaan riitä eli olkoon hetken noin. Pentuesivuja olisi vielä tarkoitus päivittää I-pentueen malliin niin että jokaisesta pentusesta tulee sivulle sekä pentukuva että aikuiskuva. Jälkimmäinen siis niistä joista minulla on säällinen kuva, kaikista ei valitettavasti ole.

Kuvassa näkymää keittiön ikkunasta. Etualalla näkyvässä puussa on kissojen tinttitelkkari eli lintujen ruokintapaikka jossa näkyi tänä viikonloppuna "talven" ensimmäiset punatulkut ja keltasirkut joita normaalisti käy paljon. Erilaisia tiaisia on syksystä lähtien vieraillut säännöllisesti.

Käpytikkakin taas nakutti sähkötolppaan kiilattua käpyä talon vieressä. Ääni kantaa jännästi sähkölankoja pitkin meille sisälle. Alussa täällä asuessamme ihmeteltiin tuota ääntä ennen kuin tajuttiin että tikkahan siellä on taas aterialla.

Köhät toivon mukaan köhitty tältä osin, Pennikin on ollut perjantaista asti yskimättä. Sillä pöpö oli onneksi vielä helpompi selättää kuin Frescolla. Viikonloppu tehtiin jo ihan normaalia metsälenkkiä jossa tunnetusti vauhtia riittää. Ihan oman porukan kera kyllä vielä ettei vaan tartuteta ketään muita. Kivat ilmat kun oli vähän pakkasta ja paikat jäässä, pysyivät koiratkin puhtaampina. Vaan su iltana palattiin taas arkeen vesisateen myötä.

Tilkku-pentu on ihana, iso persoona. :) Jäisi taatusti kotiin jos ei olisi jo luvattu muualle. Vaan hyvä noin, kastraattimummoja kotona on jo sellainen läjä että seuraava tulokas saisi kernaasti olla ihan kasvatuskissa.

Sorkun "allergia"oireet näkyvät hävinneen. Ruokaa tms ei ole muutettu.

No nyt köhii sitten vuorostaan Penni. Maltillisesti sekin mutta kuitenkin. Mielenkiintoinen pöpö tuo, Frescollahan homma on ollut oireeton jo viikon verran. Ja alkoi melkein kaksi viikkoa sitten. Mutta ei auta kuin parannella, Penni remmiin lenkkejen ajaksi.

Remmilenkit menneet viimeiset päivät oikein mukavasti, oma hermo on pysynyt kiitettävästi kurissa. Pennikin on kyllä käyttäytynyt ihan koiriksi vaikkei sitä nyt miksikään normaaliksi remmikulkijaksi tosiaankaan voi vieläkään sanoa.

Jätetään torstaiset agitreenit Frescon kanssa väliin ettei tartuta siellä ketään vaikkei itse ole köhinyt aikoihin.

Uudenvuodenyö meni hyvin. Penni viihtyi pahimman paukkeen vähän normaalia tiiviimmin jalan vieressä, Fresco ei huomannut missään mitään outoa. Reipo poika kuten tavallista. :)

Kissarintamalla kaikki hyvin. Poliisikissalla on ab-kuuri nro kaksi päällä, koitetaan saada nuhapöpö taltutettua lopullisesti. Edellisen 10 päivän kuurin jälkeenhän röhinä alkoi uudestaan kun lääke loppui. Lääkkeen antaminen sujuu edelleen odotettua paljon paremmin, tosin kissi moukuu sydäntäsärkevästi heti kun sitä aletaan pyydystää lääkintäoperaatiota varten. :(

Tai ei nyt oikeastaan vielä kovinkaan mutta kohta alkanee. Täällä pauke tuskin on samaa luokkaa kuin kaupungissa mutta ulkoilemaan ei enää tänään lähdetä kuin pikaiseen myöhemmällä. Frescohan ei paukkeesta piittää pätkän vertaa mutta Penni ei kamalasti tykkää.

Joulunaika meni rauhassa, lenkkeiltiin ja löhöttiin. Frescon kanssa lenkit remmissä toissapäivään asti josta eteenpäin normaalisti irti. Eilen köhäisi alkulenkistä kaksi kolme kertaa, muuten ei yhtään mitään. Irti ollessaan juoksee kuitenkin aika lailla joten eiköhän tuo ala jo terve olemaan.

Penni sen sijaan ei. Tänään käytiin pitkä metsälenkki missä homma vielä ok mutta tunnin pari lenkin jälkeen maattuaan ontui noustessaa ylös. Oikeassa takajalassa siis jotain. Ei näy mitään outoa eikä arista taivuttelua tai koskettelua mutta varoo jalkaa selvästi. Eli ei kun Penni remmilenkkeilyyn muutamaksi päiväksi. Toivotaan ettei ole mitään isompaa krenkkaa. Uutta sinänsä, ikinä aiemmin tuo ei ole ontunut hetkeäkään.

Gracella epikohtaus toissa päivänä. Taas.

Lemmenlaaksossa. Metsää oli hakattu juuri käytetyn radan kohdalta eli tuokaan ei ole enää kovin kummoinen paikka käydä.

Frescon kanssa risteilyharjoitus suht samaan tapaan kuin kaksi viikkoa sitten. Osa maalimiehistä piilommassa. Homma sujui oikein hyvin. Kaksi kertaa lähti lähetyksellä pitkin keskilinjaa, vika varmaan lähinnä omassa rintamasuunnassa ja lähetysasennossa. Noilla kerroilla vein koiran takaisin metsään reilun viiden metrin päähän josta kutsuin sen keskilinjalle ja lähetys suoraan maalimiehelle. Toimi hyvin.

Treenin jälkeen lenkki.

Sunnuntaina metsälenkki Lauran kanssa, tosi kivaa uutta metsää.

Tilkku-pennun rintakehän muoto on selväsi parempi kuin aikaisemmin, se alkaa vaikuttaa suorastaan normaalilta. :) Hieno homma. Pienihän tuo pentunen on mutta muuten ihan normaalisti kehittynyt. Jos siitäkin vielä eläjäksi olisi.

Remmilenkillä. Yllättävänkin rauhallista meidän lenkiksi, meno kiihtyi lähinnä kun lähestyttiin kohtia joissa pihoilla räyhääviä koiria.

Pennin kanssa tein päätöksen että nyt loppuivat isommat projektit remmiulkoilun muuttamiseksi. Kulkee miten kulkee, keskityn vain omien hermojen kasassa pitämiseen enkä stressaa koirasta. Toistaiseksi ainakin noin, katsotaan kauanko tuo päätös pitää.

Neljä ja puoli vuotta hommaa on yritetty muuttaa jos jollakin konstilla. Ollaan seisoskeltu ja istuskeltu ja odotettu rauhoittumista tuntikaupalla. Ollaan komennetty kovaa ja sanottu nätisti, otettu kontaktia ja annettu vapautta. Kaikenmaailman remelit, pannat ja valjaat on käyty läpi.

Lenkkiongelmat alkoivat vaikuttaa liian paljon myös yleiseen suhteeseen koiran kanssa. Uusi rennompi linja on auttanut tuohon paljon. Tietyt hommat on ilmeisesti vain hyväksyttävä, koira ei ole kone eikä sitä ja sen käytöstä ei voi muuttaa loputtomiin. Tai varmaan voi mutta itsellä eivät siihen taidot riitä. Nyt muutetaan sitä minkä luulisi olevan mahdollista eli omaa suhtautumista asiaan.

Ihan alkuajoista on sentään tultu pitkä matka. Silloinhan lähdettiin siitä että noin ensimmäisen vuoden meille tultuaan Penni huusi suoraa huutoa koko lenkin ja ravasi vieressä edestakaisin, edestakaisin sen minkä remmi antoi myöden. Päissä aina raju nykäys kun naru loppui. Meille muuttaessaan Penni oli 16 kk vanha. Taustasta en tiedä sen enempää, maalla tuo asui. Oliko sitten remmissä sattunut jotain pahaa vai eikö ollut siinä juurikaan ennen ollut ? Mistään ongelmista tuon suhteen entinen omistaja ei kertonut.

Ongelma siis liittyy nimenomaan remmilenkkeilyyn, vapaana koira on normaali. Remmissä se kiihtyy heti eikä rauhoitu niin millään kun eteenpäin liikutaan. Kiihtyminen ilmenee huutona, repimisenä eteenpäin ja selvänä stressinä.

Nykyisin kuljetaan omassa maalaisympäristössä enimmäkseen hiljaa, toisten koirien näkeminen tosin  ääntä. Satunnaisia piippauksia voi tulla muutenkin mutta alkuaikojen huutoa juurikaan ei. Edestakaisin tempomista tulee kun koira nousee jonkun ulkopuolisen hajun / koiran takia, muuten kuljetaan enimmäkseen suoraan eteenpäin. Vetoa ilmenee vielä mutta ei kieli maassa ja koira matalana. Julkisilla paikoilla meno on vähän villimpää.

Juu, lukijoilta varmaan löytyy monta konstia millä kiihtymisen saisi loppumaan hetkessä. Meillä ihan oikeasti on kokeiltu useita ja yhdestäkään ei ole ollut lopullista apua. Nyt mennään näin kun koirakin tuntuu tilanteeseen suhteellisen tyytyväiseltä.

Tottistahan se piti maanantaisin tehdä, juu. Siirrettiin nyt kuitenkin aloitusta viikolla kun ilma oli niin tosi tympeä. Kirjataan tämä nyt kuitenkin tänne ylös ettei tule luisteltua koko hommasta jatkossakin.

Tottiksen sijaan suunnattiin kaupoille ostamaan viimeiset puuttuvat joululahjat. Nyt on homma hoidossa tuoltakin osin.

Kauppamatkalta kävelin osan matkaa kotiin, pimeää oli ja vettä tuli. Homma sujui yllättävän hyvin, varsinkin loppumatkasta Penniäkin olisi voinut luulla ihan normaaliksi koiraksi. ;)

Tilkku kasvaa selvästi huonommin kuin veljensä, painoa tulee päivittäin puolet - kolmasosa siitä mitä Tangolle. Kuinkahan huonoa tuo lupaa jatkon suhteen ? Onneksi neiti on ihan pirteä eli mitään lopullisia ratkaisuja ei vielä tarvitse tehdä. Tilkku muuten nukkuu aina mahallaan eikä vaihtelevasti myös selällään tai kyljellään kuten pennut yleensä. Lattarintaisuudesta johtuen varmaan tuokin.

Pentusilla on jo silmät auki ja ne yrittävät pikkuisen mönkiä pitkin pesää ja leikkiäkin keskenään. Niitä katsellessa sitä taas muistaa miksi tätäkin edelleen tekee vaikka homma välillä onkin rankkaa.

Pelkkää lenkkeilyä. Sunnuntaina pitkä metsälenkki Sarin ja laumansa kanssa. Muutama koira nähtiin, homma hyvin hallinnassa. Tuon jälkeen Aijalle katsomaan Nuupin G-kakaroita. Nättejä !

Maanataina käytiin Ismon Ruduksen monttujen takana metsäautoteillä pilkkopimeässä. Näköjään olivat sieltäkin hakanneet metsää. Minkä verran lie, pimeässä ei nähnyt. Pitää käydä valoisalla joku päivä. Koirat vapaana eli ei stressiä remmeistäkään. Jännästi kulkivat pimeässä lähempänä kuin yleensä. Vai johtuiko tuo fiilis vaan siitä ettei niitä nähnyt kun olivat kauempana ? ;)

Tiistaina pitkä remmilenkki. Meni yllättävän hyvin, Penni ei ollut erityisen kiihtynyt missään vaiheessa. Kerrankin tuntui että sen kanssa oli henkinen yhteys lenkillä ja kommunikointi meni perille puolin ja toisin. Hyvin harvinaista sen kanssa remmissä lenkkeillessä.

Puhuttiin Annen kanssa että aloitetaan taas tottistreenit Metsolla maanantaisin. Tulee tarpeeseen, me ei olla tehty mitään tuolla saralla kuukausikausiin. Kohta on taas kesä ja kisakausi ja sitä herää huomaamaan ettei mitään ole tullut opetettua vaikka piti. Talvella kun on olevinaan aikaa. Vaan ei näköjään viitseliäisyyttä.

Mökillä Rautjärvellä koko viikonloppu. Ah sitä rauhaa. :) Koirille ei tarvinnut remmejä vilauttakaan koko aikana, sen kun painelivat menemään. Kaikki muut mökit niemeen vievällä tiellä tyhjinä, käytiin siis niemessäkin vaihteen vuoksi kävelemässä. Paljon näkyi eläinten jälkiä, mitään muuta ei sitten näkynytkään. Tai kuulunut, mahtava hiljaisuus. On meillä koti-Sipoossakin rauhallista mutta tuo on vielä jotain ihan muuta.

Itselläkin yt-neuvotteluista aiheutuva stressi helpotti hetkeksi. Saisivat nyt vaan tuon homman selväksi niin tietäisi alkaako jatkossa suunnistaa tänne vaiko johonkin muualle. Jälkimmäinen vaihtoehto lie todennäköisempi.

Ismo mukana, kuskasi Penniä. Ennen lenkkiä meno kiihtyi hurjaksi heti kun otin remmit esiin. Fresco jaksoi viuhtoa mukana aikansa, lopetti sitten. Penni juoksi ympäriinsä ja aika nopsaan alkoi läähättää kieli polvissa ja vetää huulia taakse eli stressi nousee kovaksi jo tuossa vaiheessa. Koirat remmissä metsäpolulle ja irti, polun päässä kiinni.

Käveltiin Kotimäentien risteykseen yhdessä, ei mitään rauhoittumista nähtävissä. Siinä vaiheessa Ismo pennneineen lähti edelle, kulki useamman sataa metriä meitä edellä. Penni rauhoittui kuulema hiukan.

Ihan hyvä noin, pystyin kerrankin keskittymään lenkillä Frescoon joka poloinen jää yleensä aika vähälle huomiolle kun toinen sekopää varastaa shown. Fresco vetää mutta kuuntelee aika kovasti, tuon saisi varmaan kivasti opetettua pois kun saisi siihen aikaa. Vähän vinkui Pennin perään mutta ei pahasti.

Ennen lenkkiä tottista pihalla lauantaita silmälläpitäen. Koirat tosi täpäköinä josta varmaan johtuen Fresconkin luoksetulot sujuivat kuin vettä vaan. Hieno juttu. Eteenmeno hieno, otettiin ihan uudesta kohtaa. Käyttöesinenouto ok. Nappasi esineen ja teki pienen kierroksen, meinasi lähteä ravistelemaan mutta muisti itse mitä pitää tehdä ja toi nätisti luokse.

Sitten lenkille. Penni alusta asti kierroksilla (valjaat tällä kertaa eli ketju ei ainakaan satuttanut tms.) ja jossain vaiheesessa sitten meni hermot ihan totaalisesti. Koira hiljeni sillä mutta muuten ei varmaan auttanut seesteisempää mielentilaa tai jatkoa ajatellen. Ismo talutti sitä loppumatkan selvästi meitä edellä, homma näytti toimivan ihan hyvin. Liikaa liikkuvia osia ja minä näköjään tuossa kun ollaan kaikki yhdessä.

Pitäisi taas tehdä jotain radikaalia tuolle vaan alkaa oikeasti olla takki ihan tyhjä. :(( Reilut neljä vuotta tuota on nyt veivattu. Alusta on mennyt paremmaksi, ei enää huuda koko lenkkiä mutta olisihan tuossa nyt pitänyt paljon enemmän edistystä saada aikaiseksi.

Gracella (kissa siis) epikohtaus yöllä. Oli aamulla saanut lääkkeen vaan tuota ennen päivänä tai parina unohtui, voi näköjään tulla noin viiveelläkin. Tuotakin pitäisi pohtia että milloin liika on liikaa.

Aloin miettiä miksi Penni kiihtyy vieläkin niin älyttömästi autosta remmissä otettaessa. Homma selvisi, sen kanssahan käydään yleensä aina autolla joko metsälenkeillä (älytöntä revitystä varsinkin alussa) tai treeneissä. Ei juurikaan ikinä missään niin että koira olisi ja pysyisi remmissä koko ajan. Niinpä paluumatkalla alettiin pysähdellä ja ottaa koirat aina pysähdyksen aikana ulos autosta, kävelyä 5-15 min ja takaisin autoon. Viimeisellä kerralla olikin jo rauhallisempi, tosin nousee varmasti taas kun noita varmaan tulee tehtyä aika vähän jatkossa.

Frescolle pari esineruutua. Toimi hyvin kun tajusi mitä tehdään, alussa taisi etsiä ihmistä. Työskenteli silti koko ajan, välillä kävi eturajalla katsomassa. Ekalla kerralla pysähtyi parin metrin päähän, seuraavilla toi esineen kannustuksen kera loppuun asti.

Ma ilmoittauduttu B-kokeeseen eli treeniä ! Käyttöesinenouto, ryömiminen, pöydät ja eteenmeno kerrassaan kesken edelleen.

Pakko laittaa tänne tämäkin kun meni niin hyvin. Tunnin lenkki kotikulmilla eikä hermo mennyt kertaakaan vaikka koiriakin nähtiin. Mentiin reipasta vauhtia kun ei tarvinnut tökkiä koko ajan, vähän vetivät muttei mitään kaaosta. Pennillä ohut ketju ja frescolla vedonestovaljaat.

Lisää tuollaisia !