Jaha, olipahan taas pyörähdys. Muistuttakaa etten enää ikinä ota Penniä ulos autosta julkisella paikalla. Tai kohta enää mukaan autoonkaan.

Käytiin siis Herttoniemessä leikkauttamassa kissaneiti Sorkku. Leikkaus meni hyvin ja jo seuraavana aamuna kattilainen kirmasi entiseen tapaan pitkin kämppää. Leikkaushaava on piikkiriikkinen, about 1,5 cm. Kiitokset eläinlääkärille loistavasta työstä!

Leikkauksen ajan lenkkeiltiin koirain kanssa. Penni jo automatkalla kovin stressissä, läähätti ja yritti tunkea etupenkille. Tuosta lisää myöhemmin. Otin kuitenkin senkin mukaan lenkille. Iso virhe. Koira kiljui täyttä päätä heti kun pääsi autosta ulos. Helppo olla jälkiviisas mutta olisi pitänyt pistää se takaisin ja jättää sinne. Ensimmäiset puolisen kilsaa oli ihan kamalaa, koira kiljui ja riuhtoi remmissä eteen taakse törmäillen välillä minun jalkaani.

Ikävä sanoa mutta pinna paloi ihan totaalisesti. :( Sain vihdoin koiran hiljaiseksi mutta hyvin kyseenalaisin konstein. :( Loppulenkki oli rauhallisempaa, käveli nätisti eteenpäin ja hiljeni käden viittauksella. Mutta tuo alku oli ihan kamalaa.

Pennin autostressistä: tuo alkoi viime talvena kun Pennillä oli ikää lähemmäs viisi vuotta. Siihen asti on matkustanut nätisti. On aina autossa valppaana eikä makaa saatika sitten nuku mutta on ollut rento. Viime talvena alkoi läähättää ja ravata ympäri autoa. Tuo oli ensimmäinen talvi uudella autolla. Edellisessa autossa olivat takapenkillä, nyt niillä on tilaa farmarin takapenkki ja -kontti yhdistettynä.

Kesäksi homma rauhoittui entiselleen kunnes taas muutama kuukausi sitten alkoi uudestaan. Viime talvena tulkkasin homman johtuvan loskasta jota auton pohjaan lentää varsinkin meidän vähäliikenteisillä hiekkateillä. Nyt se ei tunnu olevan syynä, lunta tai loskaa ei ole juurikaan ollut. Yksi vahva mahdollisuus voisi olla nastarenkaiden pitämä ääni.

Nostettiin penkit ylös ja ajeltiin kotiin koirien tila rajattuna vain takakonttiin. Penni oli matkalla rauhallisempi, istui ja hetkellisesti jopa lakkasi läähättämästä. Kotia lähestyttäessä kiihtyi, alkoi ravata ja vinkua. Ääntä ei normaalisti stressissäkään pidä, nyt metelöi aika lailla. En kieltänyt koska stressissä kiellot eivät mene kunnolla läpi ja koira oli niin kaukana ettei sitä päässyt koskemaan. Yleensä autossa hiljenee kun sitä ottaa pannasta kiinni.

Autostressiin on vaikea vaikuttaa. Totutus pitäisi varmaan tehdä kokonaan uudestaan, syöttää koira autossa ja käyttää sitä siellä pikaiseen ja edetä tuosta pieniin ajeluihin ilman stressiä. Homma veisi varmaan kuukauden pari jonka aikana tavan ajot pitäisi jättää pois ettei koira pääsisi vetämään itseään stressiin. Tuo valitettavasti on hankala toteuttaa, meillä on paljon treeni- ym ajoa ja olisi harmi jättää Penni aina yksin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Ismokaan kun ei aina pysty sen kanssa jäämään. Samoin metsälenkeille mennään usein autolla.

Ideoita saa antaa jos jollain on kokemusta vastaavasta autoiluongelmasta. Ja toki muutenkin. Äh, kyllä on taas voimaton olo.

Sanottakoon vielä että koko illan härdellin keskellä Fresco oli rauhallinen ja vaivaton oma itsensä. Lenkillä Pennin kova komentaminen vaikuttaa kyllä selvästi siihenkin ja syö varmasti minun ja Frescon suhdetta eli sikälikin pitää välttää noita tilanteita että ollaan kolmestaan liikenteessä julkisillä paikoilla.