Ennen treenejä metsälenkillä. Tosi mukavaa, koirat rauhassa ja kuuliaisia. Paikkasi vähän tuota keskiviikkoista josta lisää myöhemmin.

Agitreenit enimmäkseen ok. Kerran Fresco eksyi radalta kun kartturi oli myöhässä. Kepeillemeno hieno, kontaktit hyvät ja mukana kaikki kontaktiesteet. Muutama rima tippui vaan enimmäkseen nuo voi laittaa omien käskyjen väärän ajoituksen piikkiin.
Treeneissä oli paikalla koko ryhmä. Oli kyllä tosi ahdasta, lämmitellä ei sisällä voinut eikä räntäsateinen ulkoilmakaan oikein kutsunut. Toivottavasti saadaan ensi talveksi vähän pienemmät ryhmät. Muutenhan tuo yhdistyksen oma halli on kyllä ihana asia. :)

Penni jäi taas kotiin tekemään Ismon kanssa lumitöitä ja pelaamaan jalkapalloa.

Maanantaina käytiin Järvenpäässä tokoamassa Annen kanssa. Pakkanen kiristyi tosi nopsaan auringonlaskun jälkeen joten kovin kauaa ei tarennut treenata. Perusjuttuja otettiin, homma sujui ihan ok.

Muuten ollaan lähinnä lenkkeilty. Keskiviikkona tuli taas iso takapakki Pennin kanssa kun jäätiin remmilenkin lopussa juttelemaan tutun Edin omistajan kanssa ja Penni yritti syödä koirapoikaparan. :(  Taas itselle yksi muistutus että tietyissä tilanteissa tuohon ei vaan voi luottaa yhtään, onnistuu edelleen välillä yllättämään minutkin. :( Vaatii taas itseltä vähän henkistä taaperrusta päästä tuosta yli mutta eihän tässä muitakaan vaihtoehtoja ole.

Nuupi viettää taas kollinelämään parhaimmillaan kun sille tuli daami kylään. Katsotaan mitä tuosta seuraa, toivottavasti pieniä sieviä sinisiä pentusia.

Poliisikissan korva näyttää olevan ihan kunnossa ja siisti. Jatketaan silti luonnollisesti ab- ja tippakuurit loppuun saakka. Jännä nähdä kuinka nopeasti tuolla lääkkeet purevat, mädän lykkääminen loppui kuin veitsellä leikaten heti kun kuuri aloitettiin. Liekö tuolla tekemistä tottumisen (resistenssin, mikä se nyt hienosti sanottuna on?) kanssa? Poliisikissahan ei ole koko 18-vuotisen elämänsä aikana saanut lääkkeen lääkettä ennen kuin tänä talvena jolloin on syöty pari ab-kuuria.