Mukana Fresco, Penni jäi äijähommiin kotiin.

Ekalta radalta hylly, oli vähän kaoottinen. Kolmas rima tippui, seuraavalta eli aalta kontaktivirhe (!) alastulosta, noita ei olekaan hetkeen tullut. Keinu oli sen verran vauhdikas että sen jälkeen olin väärin sijoittunut ja koira livahti putken väärään päähän. Tuossa olisi muutenkin ollut fiksumpaa viedä tuo suora toiselta puolelta kun ei ollut mikään varsinainen hengenhätäkiire. Positiivista tuossa oli että pysyi lähdössä. Yritti valua alas jolloin kävin korjaamassa. Tuo tuntuu toimivan, pysyy paremmin.

Toinen rata oli sama häkkärä toisin päin tehtynä, ainoastaan yksi aita ja pituus vaihtoivat paikkaa. Alku oli aika haastavan näköinen, neljä hyppyä ja 90 asteen kulma vasemmalle jossa kepit. Ja nuo hypyt sen verran suorassa että Frescohan oli jo paljon edellä kun suoran päähän pääsi. Keppikulma oli sen verran vaikea että tyhmä ohjaaja ei luottanut koiraan eikä yrittänyt saada sitä suoraan kepeille vaan ajatteli ottaa sitä vähän oikealle ja lähettää sieltä. Ja teki kuten oli suunniteltu. Harmi vaan että koira olisi mennyt kepeille itsenäisesti, nenä kävi jo oikeassa aloitusvälissä. Taas kerran voi pohtia että kuinka tyhmä sitä oikein pitää olla.

Tuolta kakkosradalta kuitenkin voitto vitosella kun nollia ei tullut.

Kotiinpäin lähdettäessä alkoi kurkku tuntua kipeältä ja siitähän kehittyikin aikamoinen flunssa.