Treenit AgiTokolassa, edelleen siis Pennin kanssa. Onneksi, treenipätkillä oli sellaisia ansoja että niissä olisi ollut Frescossa pitelemistä.

Teeman siis ohjaajan oikea sijoittautuminen radalla.
Alkutunnista rutkasti tuhtia teoriaa. Koirakon kummallakin osapuolella on radalla kaksi tehtävää, fyysinen ja psyykkinen. Ohjaaja suunnittelee radan niin että koira voi sen mennä ja ohjaa sitten samaan tyyliin. Koira kuuntelee mitä ohjaaja haluaa ja tekee niin. Simppeliä - ainakin teoriassa. ;)
Koira vie radalla ohjaajan liike, vartalo, kädet, ääni.

Tehtiin kaksi treenipätkää. Ekassa hyppy hyppy, valssi, hyppy, esteen takaa putkeen ja putkesta aan ja esteen välistä maaliin. Ekojen hyppy hypyn jälkeen tosi lähellä ansaputki. Ekalla kierroksella toinen rima tippui kun otin (turhankin) tiukasti haltuun. Muuten ihan kelpo rata. Tokalla tippui kolmas rima kun kumartelin siinä ihan turhaan. Kolmas kierros sitten ihan priima.
Toisessa treenissä hyppy (ansaputki), reilu 90 asteen käännös ja putkeen, oikealle aidalle joka takaa ja 180 astetta putkeen. Tunti alkoi jo loppua kun meidän vuoro tuli, onneksi onnistuttiin ekalla yrittämällä. Muuten ihan simppeli mutta keskimmäiselle aidalle oli hankalampi mennä. Menin itse ulkokautta ohi, valssi ja koira aidalle. Toimi ennakkoodotuksista huolimatta Pennillä erittäin hyvin.

Ai niin, maantaina elikkä eilen jälki Frescon kanssa. Paljon kaarteita, n 300 m pitkä, viisi keppiä ja reilu parikymmentä minsaa vanha. Lähti kivasti. Janaa voisi alkaa vähän pidentämään ja muistaa itse jäädä seisomaan lähetyspisteeseen.
Ekasta kepistä meinasi jostain syystä mennä ohi, nosti kuitenkin. Puolessa välissä hukkasi jäljen mutta (turhan laajalla) pyörimisellä löysi sen taas. Tuossa rytäkässä jäi yksi keppi jonka kyllä näin mutten viitsinyt pysäyttää koiraa joka oli jo mennyt yli. Muut kepit nousivat kivasti ja jäljen loppuunkin päästiin.

Fresco ei ole ontunut sitten sunnuntai-illan. Eli kohtalaista liikuntaa kestää, vähän kovempaa ei.

Simppa on parantunut perjantaisesta leikkauksestaan erinomaisesti. Kissan sterilointi ammattilaisen tekemänä on onneksi nykyisin aika pikkujuttu. Haavaa näkyy sentin verran ja yksi tikki. Kissa oli huonovintinen ja pöhnäinen ensimmäisen yön, seuraavana aamuna oli jo täysin oma itsensä ja hyvin tyytyväisen oloinen. :)