Aamupäivällä ohjelmassa talvirenkaiden vaihto kun lähdetään mökille lähiaikoina. Koirat järsivät pihalla ydinluitaan.

Ennen Pennin kisoja Frescolle jälki metsään. Pisin mitä tuolle on tehty, pituutta arvioilta reilut 500 m. Neljä keppiä, aikataulu petti joten ajettiin melkein tuoreeltaan.
Eka keppi jäi (taas!), muuten hyvää etenemistä. Kerran jälki hukkui, palattiin vähän takaisin ja koira löysi takaisin oikealle jäljelle. Jäljellä useampikin kaatunut puu joista mentiin yli. Pysäytin koiran siksi aikaa kun itse kömmin runkojen yli, malttoi odottaa rauhassa ja jatkoi kehotuksesta hyvin hommia.  
Lopussa tahaton harhajälki jolle lähti. Noita pitää näköjään harjoitella jossain vaiheessa. Meno rauhoittui ihanasti lopussa, kuljin liinanmitan verran koiran perässä enkä parin metrin päässä liina käsien ympärille kiedottuna ja koko kropalla jarruttaen kuten yleensä.
Muut kolme keppiä nousivat, tosin tuntuu että olen alkanut itse varmistella niitä jotenkin ja vinkkaamaan koiralle jos yrittää ylittää kepin. Tuota pitää tarkkailla.

Sitten Purinalle jossa Pennin kanssa yksi agistartti. Kiva rata, tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Tuloksena 15 kolmesta rimasta.
Pysyi lähdössä (viimeksihän karkasi) tosi nätisti. Otin kutsuna kahden aidan takaa, kummastakin tiputti riman vaikka videolta katsottuna en liikkunut tai kumarrellut liian aikaisin. Sitten kepeille jotka menivät virheettä ! Historiallista Penniltä, milloinkohan se on viimeksi tehnyt noin kisoissa ? Pienet ovat ihmisen ilot. ;) 
Loppurata meni oikein nätisti ja sujuvasti, tosin viimeinen rima vielä tippui. Koira hyppäsi nuo kolme tippunutta laiskasti ja huolimattomasti. Kontaktit Penniksi ok, tosin aalla räkytti ja puomilla lähti ilman lupaa mutta otti kontaktit kuitenkin.
Radasta jäi tuloksesta huolimatta tosi hyvä fiilis, koira meni tismalleen sinne minne käskettiin ja itsekin osasin käskeä silloin kun piti. Ehkä tämä vielä tästä.

Radalta poistuminen tosin ei mennyt ihan nappiin, rata-alueella ihmisjoukossa täysin löysällä remmillä seisoskeli koira joka hyökkäsi melkein Penniin kiinni kun poistuttiin radalta. Ei onneksi saanut otetta tai ainakaan en Pennistä jälkiä löytänyt mutta jompikumpi tilanteessa kiljaisi. Ikävää, Penni ei noita kokemuksia tarvitsisi. Ja toivoisi että jos koiran kanssa on pakko rata-alueella ahtaassa kohdassa seisoskella, sen edes pitäisi tiukemmalla remmillä tai muuten hallinnassa. Kaikenlaista sattuu mutta toivoisi että koiran omistaja edes huomioisi tilanteen jotenkin ja vaikka pahoittelisi.

Frescon kanssa vielä vähän tottista Purinan parkkialueella. Seuraamista eri nopeuksissa, jääviä liikkeitä. Meni tosi hyvin, alueella oli paljon häiriötä mutta Fresco keskittyi hienosti. Ääntelyäkään ei tällä kertaa tullut. Eikä vääriä asentoja jäävissä liikkeissä.