Edellinen otsikko oli varmaan manaus, siihen loppui hiljaisuus hetkeksi. :D Vilinää oli sen verran ettei edes blogata ehtinyt. Mutta tässä tulee takautuvasti.

Mila söi aamulla hyvin. Maha oli aika pinkeä ja alhaalla mutta lähdin töihin kun ei mitään varsinaista merkkiä synnytyksestä näkynyt. Vuorokausiakin vielä 63, eivät kai nuo vielä tuolta.

Tai sitten kuitenkin. Ismo soitti töihin puoli kolmen aikaan että pennut ovat syntyneet. Ei kun tossua toisen eteen, junalle ja kotiin.
Pentuja oli tosiaan syntynyt kolme kappaletta. Pennut oli putsattu hienosti, napanuorat katkaistu ja istukat ja kalvot syöty. Eka kerta kun meillä käy noin ja kissa pääsee synnyttämään yksinään. Onneksi hoiti homman noin hyvin.
Ja pennut ovat siis kaksi sinistä tyttöä ja sinikuvioinen (täplikäs tai tiikeri) tyttö. Viimeisin on kovin pieni, 60 g, toivottavasti selviää. Muiden painot 80 g ja vähän yli. Milan mahassa on vielä jotain, erittäin todennäköisesti neljäs pentu. Koska vuorokausia on vasta 63 ja emo on rauhallinen ja normaalin oloinen, odotellaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Toisella sinisellä on valitettavasti kitalakihalkio, se pitää lopettaa. Tuo on suhteellisen yleinen kehityshäiriö pennuilla mutta ekaa kertaa sattui nyt omalle kohdalle.

Otin pennut käsiruokinnalle vanhempien veriryhmien takia. Kiinnostuneille lisätietoa neonataali isoerytrolyysistä vaikkapa täällä.

Illalla agitreeneihin Pennin kanssa. Kotosalla asiat olivat sen verran hyvin että uskalsin sieltä lähteä.
Ihan kivaa ratapätkää tuli tehtyä, sylkkäri vaan ei edelleenkään suju. Tuo ei ole iso yllätys, ei sitä ole treenattukaan. Kepit menivät hyvin.
Luottamus vaan oli totaalisesti kateissa. En uskaltanut viedä Penniä rennosti vaan vahdin muita koiria ja sitä ettei tuo lähde niiden luo. Katsotaan vieläkö luottamusta saisi rakenneltua takaisin, ilman sitä on huono kummoisesti tehdä. :(

Kotona palatessa kaikki hyvin vaan neljäs pentu piilottelee emon mahassa edelleen.