Eli elämässä ei mitään uuttaa. Treenaillaan pikkuhiljaa, lähinnä Frescon tunnaria ja noutoa yleensä. Plus arkihallintaa, tuo maallemuutto tuntuu vähän lisänneen noiden toimintasädettä lenkillä ... Oma syy, mitäs olen antanut juoksennella liian pitkällä. Mutta kun se on niin helppoa.

Viime viikolla agiloitiin tuttuun tapaan Pennin kanssa. Kivan ja haastavan treenin oli Tiina kehittänyt, tehtiin pätkää jolla useampia esteen takaakiertoja. Onneksi meitä oli paikalla vaan kaksi, sen verran antaumuksella tuota väännettiinkin että saatiin onnistumisia. Pennillä oli taas kivaa ja oli muutenkin tosi mukava ja rento.

Matkalla agitreeneihin kävin moikkaamassa ZX-tyttöjä Pulua ja Namia eli nykyisiltä kutsumanimiltään Selmaa ja Siiriä uudessa kodissaan. Hienosti olivat tytöt sopeutuneet, piipersivät menemään ihan kuin ennenkin. :) Reippaita tyttöjä.

Lauantai oli sitten vähemmän rento. Päätin kävellä Keravan keskustasta kotiin. Päästiin sinne Ismon kyydillä kun meni tyhjentämään tädin myytyä kämppää. Ja olipa kamala lenkki. Penni oli alusta asti ihan kierroksilla ja nousi vaan koko ajan. Kotimaisemissahan kävelee nykyisin jo ihan kivasti (Penniksi, huom). Tuolla meni taas tilaan jossa mikään ei mennyt läpi. Ääntä lähti, koira syöksyili remmissä ja oli jännittynyt kuin viulun kieli. Sille tuntuu olevan noissa tilanteissa ihan liian paljon ärsykkeitä, oma rauhallisuuskaan ei auta yhtään. Jossain vaiheessa sitten omakin pinna alkoi rakoilla mikä ei tilannetta parantanut. Vaan eipä tainnut enää siinä tilassa pahentaakaan.
Älkää käsittäkö väärin, Penni ei ole niin sekopää kuin näistä kuulostaisi. Se ilmeisesti on nuorena ennen meille tuloaan joko kokenut jotain tosi ikävää tai jäänyt paljosta paitsi eikä pysty käyttäytymään tai oppimaan yhtään tietyissä tilanteissa. Itse en saanut tuota kierrettä poikki alussa joten homma jäi tavaksi ja käytösmalli on nyt niin vahva että poikkaisematta se taitaa jäädäkin. Mutta pääasia että lenkit rauhallisemmassa ympäristössä ovat parantuneet huimasti. Tuota kun meidän remmielämä nykyisin enimmäkseen on. Onneksi.

Sunnuntaina olin kuuntelemassa Outi Hermiön peltojälkiluentoa. Meillähän ei ole peltojälkeä missään mielessä harrastettu yhtään mutta olipa vaan mielenkiintoista ! Kuusi tuntia kuunneltiin juttua alkaen pennun valinnasta. Suosittelen ehdottomasti menemään jos tuollainen kohdalle sattuu, Outi on erinomainen puhuja.

Tänään sitten lenkkeiltiin taas remmissä ja otettiin revanssi lauantaisesta. Käveltiin kotoa Keravan Ahjoon jossa pyörittiin pitkään. Ihmisiä ja varsinkin koirallisia sellaisia oli paljon liikenteessä, hyvä. Saatiin paljon häiriöitä mutta homma pysyi kivan rauhallisena. Auttoi ilmeisesti kun Penni sai purkaa itsensä ensin kotikonnuilla vapaana juoksentelemalla ja sitten remmissä ilman häiriöitä. Koiranohitukset tehtiin reilulla namiavulla, saivat pari kourallista kuivaruokaa maahan kun koira meni ohi.
Bongattiin Ahjossa musta trikki aussie, kuka tunnustaa ? Ei minusta ollut niillä kulmilla asustava Dali.

Ei Mustia maailmassa vielä. Mutta tällä viikolla sentään. :) Aika jänskää.