Maanantaina ennen hakutreenejä metsäjäljelle Porvooseen. Mustille merkkaamaton jälki n. 200 m, neljä purkkia ja kolme keppiä. Vanhentui alta puoli tuntia. Musti selvisi taas urakastaan kovin hienosti. Ilmaisi kaikki purkit menemällä itsenäisesti maahan. Kepeistä yksi jäi, yhdellä hidastin sitä vähän jolloin meni maahan ja yhden ilmaisi itsenäisesti. Hyvä pentu !
Frescon jälki ehkä noin 400 m (?), kuusi keppiä. Ajoi nätisti, meno alkaa tuntumaan jo ihan rauhalliselta höyryjyrä-Mustiin verrattuna. :D Toiseksi viimeinen keppi jäi, muuten homma sujui mukavasti.

Jäljen jälkeen lenkille samoihin maastoihin. Päästin koirat autosta ja laitoin auton lukkoon. Ja hups, Musti oli hävinnyt. Frescon jäljelle tietysti, olisihan tuo pitänyt arvata. Nenä kun vie niin tuo poika ei kuule eikä pysty ajattelemaan mitään. Kymmenen minuuttia odoteltiin kunnes pentu palasi autolle. Pitää kiinnittää itse enemmän huomiota noihin tilanteisiin.

Seuraavaksi hakutreeneihin lähimaastoihin. Mustille neljä maalimiestä valmiina 20-30 metrissä. Lähdettiin lähestymään liinassa ja päästin irti kun tuntui että poika sai hajun. Parilla meni suoraan, viimeisellä tarkasti alkualueen ja kiersi jostain tosi pitkältä takaa maalimiehelle. Kaikilla lyhyt ilmaisu.
Pitää jatkossa jättää pari jäljetöntä päivää ennen hakua. Tai ainakaan ei treenata samana päivänä. Nyt sotki vähän jonka seurauksena pentu eteni turhan nenä maassa. Ihmekös tuo, käytetään vielä samoja valjaitakin molemmissa. Pitää kohta hankkia kunnon jälkivaljaat ja unohtaa valjaat haussa kun poika vielä vähän kasvaa.
Frescolle käytettiin tallattuja kaistaleita vasemmalla puolella. Maalimiehet kaistaleiden (2) päässä, samoin kaksi toisella puolella. Kaikki valmiina, ihan nätit pistot, löytyi kivasti. Ei huomauttamista vaan ihan helppo treenihän tuo olikin.

Viikonloppuna saatiin viimeinen iso portti käyttökelpoiseksi eli koko piha on nyt aidattu ja koirat ovatkin viettäneet huomattavasti enemmän aikaa itsekseen ulkona.
Mustilla on tuon myötä uusi harrastus: se kiipeilee verannan tuoleilla ja pienellä pöydällä nähdäkseen sisään.

Pöydällä on mukava myös makailla (ja järsiä korista pöllittyä tunnaripalikkaa):

Tiistaina aamupäivällä Petikkoon tottistamaan Sinin kanssa. Kiva treeni, Frescolle vähän nostattavaa seuraamista ampumisella ja tunnari. Jälkimmäinen oli taas älyttömän hidas ja epävarma kun se tehtiin vieraassa paikassa vierailla hajuilla.
Iltapäivällä Itikseen luovuttamaan verta. Mielenkiintoinen uusi kokemus, pitääpä mennä toistekin.

Keskiviikkona lenkillä Lauran kanssa jonka jälkeen meidän pihalle tokoamaan. Sama kuin eilen, hidas tunnari vierailla hajuilla. Ismon avustuksella tuo sujuu jo mallikkaasti ja reippaasti mutta muut hajut vetävät vielä epävarmaksi. No, ehkä se siitä muotoutuu aikanaan.

Torstaina Aijalle ruokkimaan kissanpennut jonka jälkeen jäljelle Lemmenlaaksoon. Älyttömän kuuma, en jaksanut tallata kuin vajaat 200-metriset pätkät molemmille. Mustilla neljä purkkia, Frescolla sama määrä keppejä. Musti oli hyvä, Fresco vähän heikompi kun eka keppi ja viimeinenkin meinasi.
Jälkien jälkeen lenkki samoissa maisemissa ja sitten Agitokolaan Pennin agitreeneihin, Jonna Väyrynen taas kouluttamassa. Omassa ohjauksessa löytyy edelleen rukkaamista aika lailla. Penni on kyllä ihan pätevä.

Perjantaina edelleen järkkykuuma ja hiostava ilma. Lähdettiin linjoille lenkeille ja ajettiin samalla linjojen päässä peltojäljet.

Tässä matkalla linjoille, sivistyneesti remmissä:

Vaikka nuo paperilla ovatkin samanvärisiä niin silti ovat niin eri näköisiä. :)

Mustille jälki ehkä reilut 200 metriä, kolme purkkia ja kaksi keppiä. Purkit ilmaisi taas hyvin, kepeistä eka jäi kun mentiin liian lujaa yli. Toisen ilmaisi hienosti itsenäisesti.

Musti loikkaa jäljelle:

Tämä ei siis ole oikeaoppista peltojäljestystä. ;)

Avaa jo, avaa jo ! Ihan itse löysin !

Musti sai myös harjoitella puussa kytkettynä olemista. Alussa se piti kamalaa räksytystä mutta pikkuhiljaa sille valkeni ettei äänenkäyttö vie mihinkään. Ajoin ensin Mustin jäljen ja se väsytti sen verran että Frescon jäljen aikana pentu oli jo ihan hiljaa.

Frescolle jälki ehkä 300 metriä, kuusi keppiä. Kaikki nousivat ja muutenkin jäljestys oli suorastaan tarkkaa. Yhdessä kulmassa vähän pyörähti, muuten nekin sujuivat.

Fresco jäljestää:

Ja tuo keppiä:

Molemmat pojat ovat saaneet valita keppejen ilmaisutavan omien taipumustensa mukaan. Frescolla oli keppejä opetettaessa jo nouto valmiina ja se otti heti keppiä suuhun ja toi luokse. Mustilla taas oli tuossa vaiheessa vahva maahanmeno jota se muutenkin tarjoaa ties missä. Aika näyttää miten toimivat kokeissa jos sellaisiin joskus mennään mutta nyt tuntuu hyvältä näin.

Koko lenkin ajan katselin osittaista auringonpimennystä hitsauslasin läpi. Olipa vinhan näköistä.

Lauantaina kissanäyttelyyn kaapelitehtaalle. Nuupilla oli samassa luokassa venäläinen kilpailija joka oli ehkä kaksi kertaa Nuupanderin kokoinen. Onneksi tuomari ei ollut sitä mieltä että kyseessä on kokokilpailu ja antoi CACEn Nuupille. Lisäksi poika oli vielä teepeekin. :) Hienoa.
Tassulähteeläisiä oli mukana Lassi (Tassulähteen Lilliputti) joka tällä kertaa joutui tyytymään Ex kakkoseen ruotsalaisen kissan saadessa jaossa olleen CAPEn. Sama kohtalo oli pikkusiskollaan Selmalla (Tassulähteen Xelda) joka jäniksenkorvineen hävisi sievälle Lotalle. Selman sisko Siiri Sinitiikeri oli tapansa mukaan ainokainen värissään ja sai Ex ykkösensä hienoin arvosteluin. Se onkin kyllä erityisen nätti ja tasapainoinen tyttö.

Sunnuntaina Maunulaan ATDn järkkäämään Sanna Alanderin agilitykoulutukseen. Teemana olivat keppikulmat. Opettavaista taas oli. Tehtiin neljä pätkää jotka kaikki saatiin toimimaan Pennillä nätisti osa parillakin eri tavalla vietynä. Yksi huomionarvoinen asia oli että yksikään ei onnistunut ensiyrittämällä. Pitäisiköhän itse vähän tsempata lisää heti alussa eikä antaa koiran huiskaista ekaa yritystä ties minne ?
Mukavaa oli myös se että Penni käyttäytyi hyvin. Ei kiihtynyt mahdottomasti kentälle kävellessä eikä ujeltanut vieraille koirille kuin vähän ihan alussa.

Illalla pizzat ja kebabit Nikkilän Servicestä (uusi tuttavuus koko paikka ja erittäin hyvää smetanapizzaa !) ja koirille luut. Mustilla on ihme pakkomielle syödä luunsa aina jonkun kyljessä kiinni.
Tässä uhrina Penni:

Meillä on olohuoneessa tosi leveä ikkuna. Ostin siihen pari tällaista killutinta:

Jos vaikka jatkossa ikkunaan kopsahtelisi vähän vähemmän lintuja. Kissatkin ovat antaneet killuttimien olla ihmeen rauhassa mitä nyt Valo on vähän pureskellut niitä ja Tenkanen olisi tykännyt että ovat kivoja leluja.

Vuodatus tökkii näköjään pahasti kuvien kanssa, välillä näkyvät ja välillä eivät. Kärsivällisyyttä, kyllä ne kuitenkin siellä ovat.