Maanantaina hakutreenit Hinthaarassa. Lämmin ilma, alussa tuuli mutta pian alkanut sade vei tuulen. Tiheää kuusimetsää.
Frescolle suoria pistoja. Kuusi maalimiestä joista kaksi keskimmäistä ei palkannut, ei tyhjiä. Ei kun olihan siellä yksi tyhjä jonka ex tempore päätin yhteen pidempään väliin ottaa.
Joutui etsimään varsinkin vasemmalla puolella yllättävänkin pitkään. Yhdelle maalimiehelle kaksi lähetystä kun ei ekalla löytynyt, oli mennyt jostain 10-20 metrin päästä ohi. Yllättävää, noita ei ole hetkeen sattunut. Ilmako vaikutti ? Muuten hyvä treeni, pistot kivan suoria. Kerran otin takaisin ja korjasin, suoristi hyvin. Ilmaisut hyviä, vähän yrittää jostain syystä tökkiä maalimiestä. Tuohon puututtava.

Mustille neljä haamua ja ilmaisut kaikilla. Enimmäkseen selvästi vajaa 10 haukkua, yhdelle tosin yli 15 kun maalimies ei palkannut aiemmin. Hyvin hoiti penneli tuonkin.
En oikein tiedä miten pitäisi edetä. En haluaisi ottaa mahdottoman paljon haamuja mutta en halua viedä liinassakaan hajulle asti, tuntuu sotkevan sitä jälkeen. Ehkä hajuhakua ?

Kaverukset Valo ja Tenkanen:

Tiistaina Pennin agikisat Porvoossa. Mentiin nyt vielä kerran kokeilemaan ja tuhlaamaan Frescon viime vuonna voittama lahjakortti. Eipä olisi maksanut vaivaa.
Jo kisapaikalla koiran autosta ottaessani muistin miksei me tehdä tätä enempää. Koira pörräsi ja härräsi muille koirille, oli tosi levoton eikä yhtään kuulolla tai keskittymiskykyinen. Inhaa.
Rata oli erittäin helpon ja mukavan näköinen vaan tietäähän sen ettei me sellaisestakaan selvitä. Toka este pituus, kolautti palikan nurin. Kolmas ja viides aa, tosi hallitsematon ja ruma molemmilla kerroilla. Tuomari ei antanut virhettä mutta jos kontaktille osuttiin, se oli kyllä silkkaa tuuria. Aan jälkeen muuri jonka jälkeen ihan nenän edessä olevan hypyn ohi, puuh. Seuraavaksi kiva hyppysuora ja kepeille jotka jopa onnistuivat kaikin puolin. Keppejen jälkeen hyppy ja 180 asteen käännös jonka minä tein ihan itsekseni, koira hävisi horisonttiin vaikka käskytin sitä jo ennen hyppyä. Pennin suoritettua ylimääräisen aidan ja putken otin sen sivulle ja poistuttiin radalta.
Tämä oli nyt tässä. Aikansa ja rahansa voi käyttää niin paljon paremminkin, tästä ei vaan tule kisatilanteessa niin mitään.
Penni jatkaa treenailua kotona ja muuten itsenäisesti, treenipaikkaa ei enää oteta. Enimmäkseen se kuitenkin keskittyy olemaan isännän koira, lenkkeilemään, pelaamaan palloa ja vahtimaan tiluksia. Julkiset esiintymiset ja muutenkin stressaavissa koirapaikoissa pyöriminen loppuvat niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Jälkikirjoitus, luettuna tuo näyttää ihan siltä kuin kuvittelisin kaikkien meidän ongelmien olevan jotenkin koiran vikaa. Näin ei tokikaan ole, en itse ole alkuunkaan nero mitä agilityyn tulee eikä meillä vaan jostain syystä Pennin kanssa synkkaa kaikissa tilanteissa. Näinkin voi käydä ilman että se olisi sen enempiä kenenkään "vika". Yleisesti ottaen vietetään kuitenkin ihan harmoonista arkielämää, harrastuspariksi meistä ei vaan taida olla.

Penni kisoissa aika monta vuotta sitten:

Mustin kanssa pyörittiin muutamaan otteeseen kisapaikalla. Se oli ihan enkeli, ei kiihtynyt yhtään radalla juoksevista koirista eikä katsellut muitakaan, keskittyi vaan jos mamsku antaisi jotain tehtävää. Vähän sivulletuloa ja maahanmenoa, menivät hyvin. Penne keskittyy kyllä hienosti häiriön alaisenakin.

Kotimatkalla pysähdyttiin parkkikselle pikatottiksiin Frescon kanssa. Juoksusta seisomaan jäämistä ekaa kertaa, ei ongelmia. Palkkasin frisbeellä heti jäämisestä. Seuraamista, eteenmeno. Hyviä, koira intopiukeana. :) Nostin alussa vähän haukulla.

Kotona ampumista Frescolle. Ei enää vilkaissutkaan paukkua. On tehty tuota nyt taas muutamana iltana niin että frisbee lentää paukun jälkeen.

Keskiviikkona Mustin pentukoulu Vanhankylänniemessä Järvenpäässä. Tänään aiheena edelleen perusasento josta jatkumona seuraaminen sekä luoksetulo. Perusasennot onnistuivat kivasti. Pitää alkaa viemään pentua vähän kauempaa takaa ettei joudu pyörähtämään niin tiiviisti, vaikeuttaa oikeaa paikkaa (etutassut puolessa välissä ohjaajan jalkaterää) kun pentu kasvaa.
Muutaman askeleen seuraamiset ja vasempaan käännökset onnistuivat hienosti nami nenän edessä. Noita ei ole ennen tehty yhtään.
Pari luoksetuloa, Riitta piti Mustia ja minä menin kutsumaan. Kutsu aina kisanomaisesti paikallaan seisten. Musti kiihtyy noista tosi paljon, ääntä alkaa tulla pidettäessä vaikka itse loittonisin siitä tosi rauhallisesti enkä kauas. Liittää minusta nuo tilanteet hakuun. Mustille voisi alkaa jo opettaa paikallaan pysymistä niin ettei sitä tarvitsisi pitää kiinni, pysyisi rauhallisempana.
Samoin loppuasentoa voi alkaa tekemään, alussa ihan vaan houkuttelemalla pentua namilla eteen. Mustille tuo ei tunnu olevan helppoa, vetää väkisin sivulle ja jää kauas. Aletaan treenata kunhan ehditään.

Treenin jälkeen pellolle riehumaan aluksi Zulin ja myöhemmin Dracunkin kanssa. Musti oli taas ihan tosikko ja pauhasi kerran Draculle oikein kunnolla kun tämä kehtasi tulla häiritsemään Mustin ja Zulin leikkejä. Tuo on kyllä välillä oikea kuumakalle koko kakara.

Ennen Mustin treeniä tehtiin Frescon kanssa tottista. Seuraamista, jääviä, luoksetuloa. Hienosti sujui kaikki, asennot menivät oikein ja nopeasti ja ennen kaikkea fiilis oli hyvä ja koira nousi helposti tarpeeksi (tai vähän liikaakin). Luoksetulotkin kerrankin tosi nopeita ! Muutaman kerran myös merkki, kyllä sekin alkaa muotoutua.

Torstaina Pennin agitreenit, kouluttajana Terhi Kaitila. Ihan ok treenit, treenitilanteessahan koira kulkee sinne minne sitä vien. Kun vaan vielä osaisi viedä oikeaan suuntaan ja oikeaan aikaan.

Perjantaina RUROKin kissanäyttelyn pystytystalkoisiin. Kiitokset yhdistyksen aktiiveille jotka paikalle saapuivat. Turhan aikaisin jouduin itsekin lähteä, muut jäivät vielä pidempään.

Lauantaina itse kissanäyttely, mukana Nuupi sekä ensikertalainen Tenkanen.
Meillä oli siis yhdistyksemme järjestämä brittejen erikoisnäyttely Rurokin näyttelyn yhteydessä. Tämä on toinen kerta kun tällainen tapahtuma brittipuolella järjestetään ja täytyy sanoa että kyllä tuossa hommaa sen verran riittää että jos noita jatkossa vielä järjestetään, olisi kiva saada lisää aktiivista porukkaa mukaan. :)
Omasta mielestäni näyttelypäivä järjestelyineen sujui ilman isoja kommelluksia, toki parantamisen varaa varmaan aina löytyy. Erikoisnäyttelyhommiin ei ole vakiintuneita rutiineja, ne täytyy aina luoda erikseen ja joskus jotain unohtuu. Tietoa oli kuitenkin tarjolla sekä kirjallisena että suullisena, infopöydässä istui koko ajan joku jolta olisi voinut kysyä jos joku asia askarruttaa. Tai vaikka osallistua etukäteisjärjestelyihin jos olisi halunnut asioihin enemmän vaikuttaa ja viedä niitä erilailla eteenpäin. Näihinkin karkeloihin kun kuitenkin etsittiin tekijöitä jo kevätkokouksessa jonka pöytäkirja oli lehdessäkin eli mukaan tekemään olisi voinut ilmoittautua kuka vaan.
Harmittaa kun nyt jälkikäteen kuuluu sieltä ja täältä ettei mikään sujunut. Se on kumma miten eniten kritiikkiä tulee aina niiltä jotka eivät ole pistäneet tikkua ristiin homman eteen. :(

Mutta iloisempiin asioihin eli tuloksiin. Meidän osalta homma meni kerrankin ihan nappiin. :) Nuupi sai kolmesta samassa luokasta kisaavasta uroksesta viimeisen sertinsä eli valmistui Eurooppa Championiksi. Lisäksi Nuupi oli VP ja TP.
Epävirallisissa luokissa Nuupi saavutti maininnan paras turkki sekä oli mukana parhaassa kolmen sukupolven luokassa tyttärensä ja tyttärenpoikansa kanssa sekä parhaassa jälkeläisluokassa kolmen lapsensa kanssa. :)
Epävirallisessa brittipaneelissa saatiin vielä parhaan uroksen ja parhaan siitosuroksen pokaalit.
Aivan mahtava päivä siis kaikkiaan.
Kaikkiaan Nuupin arvosteli siis kaksi eri tuomaria ja brittipaneelissa vielä kolmaskin jotka kaikki tykkäsivät siitä. Joko lienee sitä mieltä että järjestetty juttu tämäkin mutta kyllä tuossa aika hyvin löytyi sama linja useammaltakin tuomarilta. Mutta joo, voihan sekin olla ihan sovittua.

Nyt käydään vielä lokakuussa Tampereella esittämässä toivon mukaan siitosluokka ja sitten Nuupi jääkin pidemmälle näyttelytauolle.

Tenkanen sai tuloksen Ex 1 kuten arvata saattaa. Silmänväriä ja kroppa kehuttiin kovasti, pää tuolla tarvitsee vielä runsaasti aikaa kehittyäkseen.

Nuupi ja Nuupin pyttysaalis tältä päivältä:

Nuupi hurmaa tuomaria:

Poikansa Paavo (IC Ruusutarhan Fausto):

Lisää Heikki Siltalan ihania näyttelykuvia löytyy täältä sekä Heikkiä ja muutamaa muuta kuvaajaa täältä.

Sunnuntain piti olla tappotahtisen viikon ainoa lepopäivä mutta kun tarjolle tuli houkuttelevat hakutreenit Ardiente-porukan kanssa niin pakkohan se oli lähteä paikalle.
Treenattiin Luukissa, mukana oli omien poikien lisäksi Tito, Mustin puoliveli Kerkko, Mustin serkku Hara, Miki sekä Ramona.
Sää sateinen ja märkä, ei juurikaan tuulta. Maasto vaihtelevaa kuusimetsää, korkeuseroja löytyi. Radan puolessa välissä keskilinjalta oikealle nousi jyrkkä kallio. OIkein mielenkiintoinen rata, erilainen millä yleensä treenataan.
Fresco ei ollut kovin vakuuttava tänään. Pistot olivat vinoja, välillä se kääntyi työskentelemään taaksepäin. Pari maalimiestä löytyi vasta toisella tai kolmannella yrittämällä kun koira ei edennyt tarpeeksi syvälle. Outoa, tuollaista ongelmaa meillä ei ole hetkeen ollutkaan paitsi maanantain treeneissä taisi olla yksi.
Otettiin kuusi maalimiestä, kaksi ei palkannut. Eka umpparissa jonka kanssa ei ongelmaa paitsi että ehkä huusin sen ekalla pois sieltä kun lähti vinoon mutta olikin sitten kääntynyt nyppylän päällä piilolle. Eli jos ei koira vakuuttanut niin en kyllä minäkään. Koitetaan petrata tuosta.

Mustille alettiin umpparitreenit kun sellainen tarjolla oli. Ensin maalimies näkönä piilon viereen ja haukutus. Seuraavalla jo vähän piilon sisään. Tuossa välissä Musti juoksenteli pitkin metsää, ei tajunnut millään että se sama maalimies olisi pitänyt hakea kahteen kertaan ja vielä samasta paikasta.
Otettiin viisi ilmaisua, kahdella viimeisellä piilo kiinni. Ihan vikalla alkoi jo maalimiehen ääniavulla itse haukkumaan. Jolloin kehuin sitä josta penne vähän hämääntyi ja hiljeni. Eli omat kehut vähemmän ponteviksi tai kokonaan pois tuossa vaiheessa.

Illalla kotona tuli ensimmäinen pieni rähäkkä koirien kesken, osallisena Penni ja Musti. Tultiin hakutreeneistä kotiin ja Penni oli olohuoneessa seuranaan aito luu minkä oli päivällä isännältä saanut. Musti marssi olohuoneeseen ja pienen rähähdyksen jälkeen sieltä ulos luu suussaan. Kiivas kakara. Ei saanut kyllä luutaan pitää vaan koko luu lähti jäähylle.
Mitään kyräilyä tai luimisteluja tuosta ei onneksi jäänyt, kaikki olivat ihan rentoja lopun iltaa.