Maanantaina tottistamassa. Frescolle ensin pk-liikkeet. Muutama sikahyvä seuraamispätkä niin että koirakin pysyi vaihteeksi oikealla paikalla. Liikkeestä maahan jäädessään jätti kyynerpäät ilmaan, huomasin vasta luokse kutsuessa. Pahus soikoon, noita korjattavia tulee vaan lisää. Ja seisomisessa hipsi aavistuksen perään vaikka palkka oli takana. Eteenmeno hyvä paitsi valmistelevassa osuudessa edisti vähän.

kuvat: Niina Savela

Toisella treenipätkällä tehtiin viereisessä metsässä pudotettua. Frisbeellä edelleen, toi suoraan eikä vetänyt kunniakierroksiaan. Matka ennen pudotusta lyhyt, ehkä vain 10 m. Pudotuksen jälkeen edettiin reilu 50 m. Lähtee hienosti kovaa, menee suoraan esineelle, ottaa ja tuo reippaasti. Hyvä, matkaa vaan lisää niin alkaa tuokin muotoutua. Ja kisaesine peliin. Vaikka kai frisbeekin jonkunlainen käyttöesine on ? ;D
Metsässä seuraamiseen pitää kiinnittää huomiota, nyt alkoi tökkiä vähän ennen loppua kun halusi ilmeisesti päästä jo hakemaan.
Käskynä "tuo", virityssanana ennen metsää "putoo". Pakko laittaa näitä muistiin, unohdan nykyisin mitä käskyjä käytän. Frescolla oli alkuaikoina eri käsky esineruudussa ja perusnoudossa mutta nyt kesällä huomasin kisoissa käyttäväni niissä samaa käskyä kuten olen varmaan treeneissäkin tehnyt. Hemmetin lahopää, onneksi tuo ei tuntunut vaikuttaan koiraan.

Kolmannella pätkällä säästöpossutreeni kahden euron kolikolla. Niina tallasi ruudun ja vei kolikon etukäteen. Ekaa kertaa vieras ruutu ja vieraan hajuinen esine ja koiruusparka ihan pihalla. Lähti kyllä halukkaasti mutta pysyi aluksi aika huonosti ruudussa. Paikansi ja toi esineen heti kun sai hajun.
Toistin kolme kertaa, heitin itse koiran näkemättä esineen ruutuun. Paransi koko ajan.
Vähän mälvää tuodessaan, saattaa tiputtaa ja raapaista maata paikantaessaan. Mutta työskentelee halukkaasti tuossa niinkuin kaikessa muussakin. Eipä tuo ole koskaan vielä sanonut ettei huvita. Paitsi siinä avohaun tottiksen alussa.

Mustille leikkimistä. Leikki tosi halukkaasti, repi kunnon pörinällä. Vähän tuo äänenkäyttö on kyllä sellaista epävarman omistavaa, ei ehkä oikein vielä tajua että se on puhdasta hauskanpitoa eikä lelusta tappelua ?
Perusasentoja, parin askeleen seuraamisia (yritetään venyttää kolmeen pikkuhiljaa), paikallaistumisia ja -makuita.
Loppuun muutama ruutu ihan parin metrin päästä. Vietiin lelu yhdessä. Meni hienosti ja tarrasi leluun heti eli nyt passiivinenkin lelu alkaa kiinnostaa koulutustilanteessakin. Tuossa muistettava ottaa mukaan itselle toinen lelu että pennun saa vielä takaisin luoksekin eikä tarvitse ottaa namejä käyttöön, ne häiritsevät leikkivirettä.

Toisella stintillä samoja juttuja mutta nyt namilla ja naksulla toisten koirien lähellä niin että muillekin naksuteltiin. Hyvin toimi, tosin Niinan naksua vähän kuunteli kun siinä oli suht sama ääni kuin omassa. Ei häiriintynyt toisista yhtään, pystyi makaamaan paikallakin niiden välissä, ihan hetken tosin vaan. Ei me olla paikallaoloja muutenkaan vielä yli puolen minuutin otettu.

kuvat: Niina Savela

Pennikin oli mukana joten senkin kanssa tehtiin vähän. Seurata se ei enää osaa, vinkuu ja painaa ihan vimmatusti. :D Ruutuun oli kamala hinku, lähti sinne jo pelkästä sormen viittauksesta. Luoksetulon pysähdykset ja kaukokäskyt sujuvat edelleen hienosti. Kamala into tuolla on tehdä. Ja niin erilainen se on Frescoon verrattuna, tekee kaiken isommalla raivolla ja terävämmin. Pahus kun meidän kisatilanteet eivät vaan suju. :(

Niina otti treeneistä ihania kuvia, kaunis kiitos niistä !
Lisäsin myös viime viikon loppuun Nuupin näyttelykuvan.

Tiistaina lenkkeiltiin. Koitetaan ottaa tämä viikko vähän rauhallisemmin, sunnuntaina on edessä kauden viimeinen hakukoe jos ei ihmeitä satu.

Keskiviikkona käväisin Ojangossa, Frescon kanssa tottis estenoutoineen. Seuraamisissa edisti, muuten ok. Juoksuseuraamista tehtiin tokotyyliin käännöksin.
Pystyestenoutoon löysin vihdoin oikean heittoetäisyyden niin että sain kapulan esteen yli ja koiran askeleet sopivat lähestymiseen oikein. Hyppy oli oikein siisti eikä kamala roiskaisu mistä sattuu. Tuon kun löytäisi vielä kokeessakin. Ekalla yrityksellä toi kapulan takaisin aan kautta kun olivat melkein kiinni toisissaan. Vein takaisin, istutin esteen taakse kapulan kanssa ja pyysin tuomaan. Pari moitteetonta toistoa vielä perään. Muutaman kerran huomautin kun valui aavistuksen eteenpäin kapulaa heitettäessä.

Sitten ylämetsään jossa Sarin kanssa esineruutu. Frescolle takalaidalla kolme vierasta esinettä joista haetutin kaksi. Etsi kumpaakin pitkään, toi nätisti. Lähdöt suoria ja ripeitä, ehkä meni turhankin lujaa nenänkäytön kannalta.

Mustin kanssa vähän perusjuttuja, sivulletuloa, parin askeleen seuraamista, paikalla istumista ja makuuta plus seisomista. Seisominen uutena alkaa selvästi hahmottua, ei tarvitse enää kättä ihan nokan eteen joka kerta.

Torstaina seistiin aamulla junassa oikein urakalla. Tai itse asiassa enimmäkseen asemalla, junaliikenne oli poikki ja odotin asemalla melkein tunnin ennen kuin raiteella oli minkäännäköistä liikennettä. Mutta töihin taas päästiin, se on (kai) pääasia.
Jännä juttu muuten, kun juna on vartin verran myöhässä, kaikki puhkuvat ja puhisevat kiukkuisena. Kun juna on kaksi tuntia myöhässä (mitä tuo kyseinen yksilö Helsingissä ollessaan oli) ihmiset vaan istuvat rauhallisina (alistuneina?) ja melkein hyväntuulisen oloisina. Kummallista.

Illansuussa linjoille metsälenkille. Leppoisaa menoa.

Ja päivän lopuksi kauneusasiaa eli Mustin korvat liimattiin. Päivi ystävällisesti auttoi tuossa kun en minä itse tiedä noista jutuista mitään. Toinen korva oli ennen käsittelyäkin kohtuusievä vaikka vekkasi sivulle eikä eteen mutta toinen kapinallinen sojotti ison osan aikaa pystyssä eli pakkohan noille oli jotain tehdä. Ihmeen myöhään tuo alkoi nousta, Mustin 6 kk kuvissa se ei ole vielä pystyssä ollenkaan vaikka höröttimet ovatkin silloin jo eri paria.

Nyt herra korvineen näyttää tältä:

Perjantaina kuvailin Nuupia tähtäimessä saada muutama kunnollinen otos Brittipostin EC-valmistumisjuttua varten.
Ja mikäs se oli kuvaillessa, ilma oli kaunis

ja kissallakin tuntui olevan kivaa.

Lauantaina käytiin katsomassa VAPEn BH-kokeen tottisosuudet, onnea kaikille yhdeksälle koiralle jotka siis kaikki läpäisivät kokeen !
Ennen koetta (kun joku meni paikalle tuntia liian aikaisin, oikein sopivaa ajanvietettä näin lauantaiaamuksi ...) Tottistelut Frescon kanssa. Liikkeestä seiso huono, kääntyi jo takapalkkaa päin ennen lupaa. Hyppynoudossa kiersi esteen takaisin tullessa (!) ja toisella kerralla tuli takaisin aan yli.
Iltapäivällä lenkille.

Sunnuntaina Lohjalle hakukokeeseen.
Pistetään nyt tähän kisaraportti kuitenkin vaikkei tulosta tällä kertaa tullutkaan.

Aamusta tottikseen. Tottiskenttänä koulun kenttä joka oli kyllä ihan vimpan päälle kunnossa, lanattu varmaan ihan hiljan. Tosi ilo liikkua tuollaisella alustalla.
Seuraaminen oikein hyvää. Vähän edisti alussa, parani hitaan jälkeen.
Liikkeestä istuminen olisi voinut olla ripeämpi.
Liikkeestä maahan samoin, luoksetulokaan ei ollut tuhannen nopea. Vaihtoi raville reilu 5 m ennen minua.
Liikkeestä seiso huono. Edisti valmistelevassa osuudessa. Annoin käskyn kun koira aivasteli eli otti vielä askelia ennen pysähtymistä. En tiedä hipsikö sen jälkeen. Luoksetuloa saman hidas kuin edellinen, loppuasennot kuitenkin hyviä.
Tasamaanoudon palautus olisi voinut olla ripeämpi.
Hyppynouto hyvä, vingahti vaan lähdössä. Hyvät hypyt, ei roiskaisuja.
Aanouto ihan sama. Paitsi että kuulema toisella puolella hyppäsi aan harjalta ponnistaen lähes kapulalle, ei hyvä.
Eteenmeno erinomainen, maahanmeno olisi voinut olla ihan inan nopeampi.

Erinomaiset ainakin paikallaolosta, seuraamisesta, hyppynoudoista ja eteenmenosta. Hyvä fiilis ja pisteetkin 93. Tuomari sanoi että kiva katsella kun koiralla on kivaa ohjaajan kanssa vielä suorituksen jälkeenkin. :)

Sitten kentän laidalle esineruutuun. Ruutu kallion laella, reilu puolet ruudun takaosasta jäi näkemättä maastonmuodostelmien takia. Eka lähetys huono, koira jäi tuijottelemaan viiden metrin päähän. Ei tainnut tajuta mitä on tekemässä. Hajumaailma taisi olla aika erilainen kuin esineruudussa yleensä, tuo lienee ihan yleistä koiranulkoilutusaluetta, metsäpläntti koulun ja kerrostalojen vieressä.
Toisella lähti muttei erityisen ripeästi silläkään. Toi nopsaan kaksi esinettä, ihan vähän pureskeli lopussa. Kolmatta ei löytänyt vaikka kuulema meni läheltä monta kertaa. Kaikista voittajaluokan yhdestätoista koirasta vain yksi toi tuon eikä kukaan tuonut kaikkea kolmea.
Pisteet esineistä 21. Esineissä ja tottiksessa tuomarina Kimmo Simula.

Sitten maastoon jossa about kolmen tunnin odottelu ennen omaa vuoroa.
Vasen puoli radasta avointa kosteaa sammalpohjaista kuusikkoa, aika raskasta kun oli niin märkää. Vasemmalla puolella nousi kohtuujyrkkä kallio n parikymmentä metriä keskilinjasta.
Koira oli tosi tahmea heti alusta alkaen. Teki huonoja pistoja, vasemmalla (josta tuli jonkunlainen ilmavirtaus) kääntyi ihan liian aikaisin keskilinjan suuntaisesti, pistot syvyydeltään varmaan max 30 m. Korjasin pari mutten kaikkia kun tuntui että koko otus hyytyy. Työskenteli kuitenkin koko ajan oikein päin tuolla puolella.
Oikealle lähti paremmin ja pidemmälle mutta työskenteli joka ikisen piston taaksepäin.
Eka maalimies olisi ollut oikeassa etukulmassa kallionousun puolessa välissä. Koira kävi kallion alla, ei saanut hajua eikä nerokas ohjaajakaan laittanut sitä uudestaan sinne kun eihän nyt etukulmassa ketään ole ... Joo, jos jätetään etsintähommat kuitenkin koiralle.
Edettiin rataa pikkuhiljaa, pistoja tuli paljon kun oikealla ei tahtonut edetä niin yhtään. Kävi kuitenkin muilla pistoilla kalliolla.
Vasemmalta bongasi n. 200 metrissä olleen maalimiehen tosi ajoissa. Ilmaisu kohtuullinen ottaen huomioon että koira oli väsynyt.
Seuraava maalimies lähellä takakulmaa oikealla kalliolla. Koira entistä väsyneempi mutta jaksoi vielä ilmaista vaikka matkaan maalimiehelle tuntui tuhraantuvan älyttömästi aikaa, kalliolla piti kierrellä ja kaarrella että ylös yleensäkin pääsi.
Tuomarin mielestä työskentely oli aika mitätöntä, pistot huonoja. Ilmaisut erinomaisia hänen mielestään molemmat.
Pisteitä kahdella ukolla 110, tuomarina Kari Urhonen.

Paah. Vähän pettymys kyllä, etenkin kun aamu alkoi niin hyvin. Mutta maasto oli vaativampi missä treenataan tai ollaan koskaan kisattu. Ja koira jostain syystä älyttömän tahmea. Onneksi teki kuitenkin töitä, piristyi maalimiehistä ja ilmaisi ne ok.
Ei kun häntä pystyyn ja ensi vuonna jatketaan. Vähän tekisi mieli etsiä joku koe vielä tälle vuodelle mutta taidetaan nyt kuitenkin antaa olla.