Maanantaina paarustettiin mummoaskelin ympäri pihaa ja lähimetsää pimeydessä ja sateessa. Koirat olisivat mielellään lähteneet pidemmällekin mutta emännän selkä jämähti niin totaalisesti ettei remmikävelyä tai vauhdikkaampaa pidemmälle suuntautuvaa lenkkiä voinut ajatellakaan.
Jotain hyötyä tuostakin, huomasin otsalampun valossa etteivät isompien koirien (ikivanhat) heijastinvaljaat heijasta enää yhtään mitään. Pitää joko uusia noihin heijastimet tai hankkia kokonaan uudet valjaat. Meillä pitää näkyä kun ei katulampuista tai jalkakäytävistä ole tietoakaan.

Tiistaina tottistamaan. Ilma oli kamala ja porukka pieni eikä itseäkään alussa huvittanut niin yhtään mutta saatiin kuitenkin jotain aikaiseksi.

Mustin ekalla stintillä aluksi sivulletuloa. Koirassa oli intoa ja tein taas niinkuin ei pitäisi eli heti alkuun otettiin hinkkausliikkeitä jolloin koira turhautui ja alkoi vinkua. Itsellä meinasi mennä hermo mutta älysin sentään vaihtaa toisiin harjoitteisiin.
Tehtiin luoksetuloa (alkaa tajuta jo tänne käskyn, tosin loppuasentoa ei ole vielä tehty paljoakaan, tulee kyllä reippaasti ja käsiavulla about eteen) ja pieniä paikallaolopätkiä sekä seuraamisen tyylistä imuuttamalla. Tuossa liikkuu kyllä kivasti ja lähellä kun nami on nenän edessä. Itse en vaan imuuttamisesta tapana oikein tykkää. Vaan kai se on yritettävä kehittää itseään tuon suhteen kun ei kerran Mustin kanssa se oma ja itselle sopivin tapa olekaan paras. Koira ja sen mieltymyksethän tässä sentään ovat pääasia enkä minä.
Toisella rupeamalla paikallaanolot Novan kanssa. Makuu ok. Piipahdin muutaman kerran Niinan takana "piilossakin". Istumisessa yritti lähteä lähteä mukaan jolloin tajusin etten ole ikinä jättänyt sitä suoraan sivulta vaan käskenyt istumaan niin että olen ollut koiran edessä ja loitonnut siitä sitten.
Lisäksi muutama sivulletulo ja luoksetulo sekä istuminen yksinään niin että malttaisi odottaa luoksetulokäskyä luoksetulossa eli menin kauemmas, tulin takaisin ja palkkasin.

Frescon kanssa ohjelmassa oli malttia ja hiljaisuutta. Palkkasin namilla luoksetuloa ja ohjattua noutoa lukuunottamatta.
Seuraamista, oli oikein mukavaa. Oikealle käännöksiä ja yksittäisiä askelia vasemmalle pitää hinkata. Pari suoraa luoksetuloa, varsinkin ekassa vauhti oli tosi hyvä. Kuvittelen ainakin että pysyi maassakin paremmin eikä pahemmin nytkinyt ?
Toisella stintillä paikallaanolot Nemon ja Jaden kanssa, ei moittimista. Merkkiä, etenkin eka hyvä vauhdiltaankin. Jää nykyään useimmiten merkin "päälle" seisomaan. Ohjattua noutoa Niinan avustamana. Vinkuu kapuloita vietäessä. Merkille meno oli taas vaikeaa kun kapulat odottivat. Ekalla pysähtyi jotenkuten, tokalla jouduin huutamaan takaisin kapulalta monta kertaa. Meni lopulta merkille mutta aikamoisella painostuksella. Palkka siitä.
Kapulan tuonti voisi olla nopeampi, siinä voisi vielä auttaa. Luovutusasento about suora.
Jääviä. Istuminen ja maahanmeno kohtuuterävät ja odotukset rauhalliset. Seisominen samoin, ihan muutaman kerran liikautti yksittäistä tassua. Vahdin sitä nyt koko ajan, loittonen takaperin ettei liikkuisi.

Keskiviikkona iltalenkki linjoilla, pilkkopimeässä ja nilkkoja myöten mudassa. On se vaan kiva tämä Suomen syksy. Pisteeksi iin päälle koko päivän taas oirinut selkä jämähti lenkillä totaalisesti ja teki jo mieli tilata itselle kyyti kotiin. Käveltiin kuitenkin loppumatkakin ja vietin taas loppuillan sohvalla vaakatasossa.
Frescolle tunnari lenkin jälkeen, meni hienosti. Illalla vielä vähän noutoharjoitteita sisällä pojille, sujui tavalliseen tapaan. Musti tuo heitetyn esineen lähelle ja istuukin usein sen kanssa, välimatkaa vaan pitäisi saada pois metristä puoleen. Ja ohjaaja seisomaan.

Torstaina jumissa vaihteen vuoksi niska. Noin kai se menee, ensin vaivaa yksi ja kun se helpottaa, toinen kipeytyy oudon liikkumisen vuoksi.
Onneksi oli etätyöpäivä, pääsin vallan valoisalla lenkille. Olisi ollut luksusta jos ei linjoilla olisi uponnut nilkkoja myöten mutaan.

Lähimetsässä huutelee taas joku pimeällä. Kettua epäilen, noitahan täällä riittää. Tuo on aika kova ja jännittäväkin ääni, tosin koirat eivät sille korvaansa lotkauta. Ei mitään vaarallista ainakaan siis.

Sananen Pennistä ja Pennin nykytekemisistä. Pennin päätehtävä tällä hetkellä on olla kotivahti ja isännän koira. Viettää siis paljon aikaa isännän kanssa pihalla luuta syöden ja palloten. Käyvät myös lenkeillä kaksistaan.
Aika usein Penni on myös minun ja poikien mukana treeneissä. Useimmiten Pensku pääsee myös tekemään vähän jotain mutta koska tekemiset eivät ole kovin tavoitteellisia, en niitä tänne kirjaa. Tai tavoitteellisia ja tavoitteellisia, niiden tavoite on pitää koira hyväntuulisena ja hyvinvoivana. Mutta kisatavoitteita meillä ei siis enää ole missään lajissa, johtuen ihan psyykkisistä syistä. Fyysisestihän helmikuussa kahdeksan täyttävä Penni on ihan priima, ei vikaa niin missään.  
Tämä teksti siksikin jos joku luulee että Penni on ihan maton alle haudattu ja kaikki aktiviteetti lopetettu.

---

Lahdesta kuului iloisia uutisia. Kissaneito Lillin nisät punoittavat iloisesti eli pentuja on mitä todennäköisimmin luvassa !

Tässä vielä muutama kuva komeasta tulevasta isästä:

Kiho-kolli keveni pallejen verran viime perjantaina eli pentue tulee olemaan sen ainoa.

---

Aivan mainioita kettujen ääninäytteitä löytyy täältä. Tunnistin tuolta toissailtaisen lisäksi pari muutakin ääntä mitä meidän nurkilla on kuulunut.
Pari vuotta sitten kesällä kuunneltiin keskellä yötä ääntä joka löytyy fox in distress -linkin takaa. Oli aika karmivaa, tuota jatkui vielä aika pitkään.
Koirat eivät noista äänistä ole juurikaan välittäneet.

Onnea Tassulähteen F-pennuille sunnuntaisen synttärin johdosta ! Napilla, Fionalla ja Fannilla täysi kymppi täynnä. :)

Lauantaina hakutreenit Jäniksenlinnassa. Edellisenä päivänä kävi kato ja puolet porukasta perui tulonsa mutta onneksi Laura pääsi paikkaamaan ja saatiin treenit vedettyä läpi.
Alueena hiekkakuoppa, vasemmalla ensin jyrkkä lasku ja sitten tasaista aukeaa, ekan viidenkympin jälkeen satunnaisesti matalaa männikköä. Koiran näki koko ajan. Oikealla matalaa männikköä tasaisesti koko matkan, huono näkyvyys. Keskilinja ehkä 200 m ? Sää sateinen, plääh. Tuuli oikeasta takakulmasta, ei kovin voimakkaasti.

Frescolle kolme maalimiestä valmiina, en tiennyt paikkoja. Koira nosti nenää alueelle tullessa oikealle mutta laitoin treenin vuoksi kuitenkin vasemmalle. Ei halunnut lähteä suoraan rinnettä alas tarpeeksi kauas, kolmannella vasta tuli tyydyttävä (hyvä) pisto. Sitten oikealle josta maalimies ylös. Haukku pätki minusta aavistuksen.
Seuraavaksi taas vasemmalle josta koira sivulaidalla bongasi vajaan 100 metrin päässä olevan maalimiehen hajun ja painavista luoksetulokehotuksista huolimatta meni sinne. Ilmaisusta tulikin sitten tosi pitkä. Lopussa aavistuksen hyytyi, muuten hoiti homman ihan hyvin. Ennalta sovitusti ei palkkaa tältä maalimieheltä.
Sitten taas oikealle. Työskenteli koko ajan piikkejä tai taaksepäin, laitoin kolme neljä kertaa alle viidenkympin matkalla. Ei parannusta mutta koira sentään lähti halukkaasti joka kerta. Edettiin vähän ja vielä kerran oikealle. Nyt tuli parempi pisto. Kuvittelin että maalimies on oikeassa takakulmassa (joo, minähän sen paremmin tiedän kuin koira) ja ihmettelin vähän kun ei sitä vielä bongannut. No, pisto vasemmalle ja uusi yritys. Kunnes koira haukkui siellä vasemmalla. Paah, enkä minä vieläkään ole oppinut ? Koira etsii, ei ohjaaja.

Musti näki ensin maalimiehen lähdön oikealle. Sitten haamu vasemmalla johon lähetettiin. Vähän pyöritteli taas päätään kun saapui kohdalle jossa oli nähnyt haamun, nuo eivät tosiaan ole sille ihan parhaita. Sitten oikealle. Ei ongelmia kummallakaan, ilmaisu 10-20 haukkua. Seuraavaksi valmiit kummallekin puolelle. Lähti, löysi ja ilmaisi hienosti, tosin oikealla kävi tarkastamassa ensin paikan missä maalimies oli viimeksi. No, löysipähän maalimiehen kun kääntyi etenemään oikeaan suuntaan. Lähetys vähän huono, ei oltu ihan samalla kartalla sillä sekunnilla mutta lähti silti hyvin. Viimeiseksi vielä pakeneva maalimies.
Musti oli taas kovin pätevä. :) On se ihana penne.

Pennikin oli mukana, pääsi poikien kanssa tallaamaan rataa ennen treeniä. Tultiin vähän aiemmin paikalle ja tehtiin lenkkiä hakualueella.

Treenin jälkeen kylään Lauralle, koirat autossa mukana.

Sunnuntaina muutaman sattumuksen summana ihan tyhjä päivä joten päätin lähteä jäljelle kun maakin on vielä ihan sula. Ei olisi välttämättä kannattanut.
Frescolle oli tarkoitus tehdä janatreeni. Onnistuin kuitenkin melkein eksymään metsässä eikä pätkästä tullut ollenkaan käyttökelpoista, en tiennyt lopulta itsekään missä jälki meni. Tein toisen pätkän jolta nostettiin jälki kolmesta eri kohtaa.
Janaa pitää treenata, ei koiraparka osaa edetä vaadittua matkaa jäljelle. Se etenee 10-20 metriä ja jää sitten pyörimään, noilta mainhan jälki on yleensä aina viimeistään löytynyt. No, jäljet kuitenkin lopulta löydettiin ja kepit kanssa. Kepithän Fresco haistaa pitkältä ja nostaa tällä hetkellä aika varmasti. Nosti vielä kadonneen jäljen kaksi keppiä polun eri puolilta (missä niiden ei pitänyt olla) paluumatkalla autolle kun juoksi vapaasti. Hyvä koira, huono ohjaaja.

Mustin eka jälki tyssäsi jo tallausvaiheessa kahden kepin jälkeen pariin ojaan joista toisesta ei päässyt yli kastelematta itseään. Tai jalkojaan, muuten olin jo märkä kun koko treenin ajan oli satanut koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Ajettiin kuitenkin tuo pikkupätkä, ei ongelmia. Ekalla kepillä Musti vähän mietti että mitäs tässä pitikään tehdä mutta meni maahan ilman apuja.
Tallasin vielä toisen n. 300 metriä pitkän pätkän jossa kolme keppiä. Tämä meni hienosti, en missään vaiheessa antanut yhtään apuja kepeilläkään. Loppupätkällä jouduin pysäyttämään pennun aika tiukalla komennolla kun jäin kiinni puunrankoihin (hohhoijaa ohjaaja). Hienosti penne jatkoi matkaa pysäytyksen jälkeen, tosin huomattavasti rauhallisemmin ja vähän epävarmemmin kuin aiemmin kun liina pahkeinen oli jäänyt jalkojen väliin. Tuota voisi kyllä käyttää myöhemmin enemmänkin, vauhtia pitäisi saada vähän alas.

Onneksi harjoituksesta ei vastoinkäymisistä huolimatta tullut ihan katastrofia. Voi olla että nämä ovat tämän kauden viimeiset jäljet, yhtään jäiselle maalle en noille vielä tee.

Treenin jälkeen lenkille. Kyllä kannatti jo tässä vaiheessa kovasta sateesta huolimatta, yhdeltä aukealta löytyi vartissa pari litraa suppilovahveroita. Niistä saa joku päivä hyvän keiton, nam !