Ja hemmetin viisi pistettä. Syö naista tuollainen.

Maanantaina agittamaan kera Mustin. Tehtiin pientä ratapätkää jossa hyppy, hyppy, aa, hyppy, hyppy, kujakepit ja putki.
Me jumituttiin aalle kun ei saatu ylösmenokontaktia toimimaan. Edelleen, tuohon pitää keksiä jotain. Ideoita onneksi on jo muutamakin. Pitäisi saada aa kotiin että saisi toistoja.
Kujakepeille meno oli keskellä rataa ensin vähän hankalaa mutta alkoi sujumaan sitten sekin. Kepeiltä putkelle irtoaminen ei oikein toiminut koska jättäydyn kepeillä aika paljon jälkeen. Ei hinkattu tuota sen kummemmin.

Itsenäisenä tehtiin maxirengasta (kerran tuli välistä, muuten toimi ok. Otan vielä enimmäkseen kutsuna naama koiraa päin), takaakiertoja pienenä ratana sekä ekan kerran maxihyppyä. Nostin pikkuhiljaa rimaa 60 senttiin, ei ongelmia tuon kanssa. Kerran tiputti, seuraavalla kerralla nosti koipiaan ihan kunnolla. Ratapätkät tehdään vielä toistaiseksi mini/mediesteillä mutta aletaan nyt esitellä satunnaisesti pojalle noita maxikorkeuksiakin ettei sille ihan identiteettikriisi tule.

Muutenkin treeni oli tosi kiva. Musti oli tapansa mukaan erinomaisesti kuulolla sekä tehdessä että tekemisen välillä. Makailee rauhassa joko käskyn alla tai ilman käskyä ja tuijottaa intensiivisesti vaatien sillä lisää hommia. :)

Tiistaina sama, Konalaan. Ensin lenkki molempien poikien kanssa ja sitten Korrikurssin viimeiselle tunnille jossa aiheena kisanomainen palkkaamaton treeni. Otin tuonne Frescon koska tällä hetkellä se hyötyy tuosta enemmän.
Ensin puhuttiin yleensä kisamaisesta treenaamisesta ja sen tärkeydestä. Hyviä pointteja löytyi taas, pitää pistää mieleen.
Liikkeinä meillä oli seuraaminen, idari ja kaukokäskyt. Palkka vasta lopussa, Pekka toimi liikkurina. Homma sujui erinomaisesti ja saatiin ihan mahtavia kehuja. :) Virkistävää välillä tuollainenkin, tehdään niin paljon yksinään ettei juurikaan saada palautetta mistään. No, sanottakoon että nuo ovat meidän varmimpia ja puhtaimpia liikkeitäkin. Ruudusta ja luoksetulosta olisi voinut tulla vähän eri tyylistä palautetta. ;)

Lopputunnin ajaksi hain halliin Mustin jonka kanssa puuhasteltiin pikkujuttuja. Vähän kaukojen is-ma -vaihtoa erilaisilla matkoilla, luoksetulon loppuasentoa ja sen kestoa, sivulletuloa (vinkui), seuraamista tehden ympyrää vastapäivään, liikkeestä (ilman seuraamista) istu seiso maahan (enimmäkseen erottaa nuo kun antaa kunnon käsiavun mukaan) sekä paikallaanolo Zulin kanssa. Juu, se oli tosiaan Musti eikä Fresco kun siellä makasi. ;D

Keskiviikkona pikkunaamat (joita isäntä tituleeraa välillä pikkuhampaiksi) saavuttivat 12 viikon iän eli ovat nyt virallisesti valmiita uusiin koteihin iänkin puolesta. Talo ei kuitenkaan hiljentynyt vielä kuin Lilli-emon verran eli ei kovin paljon jos saan sanoa. Mörkö jää meille vielä ensi kuun alun näyttelyyn saakka, pääsevät siellä sitten Armin kanssa samaan häkkiin. Varmasti mukavampaa pentusille noin. Ja Armillehan ei ole vielä kotia edes haettu, katsellaan sen kanssa nyt yhteiseloa täällä Sipoossa ainakin hetki. Toisaalta, meillä asustaa jo sen verran kissoja että lisää ei ihan välttämättä tarvittaisi. Mutta päivä kerrallaan ...

Ovat muuten kovin mukavia pentuja nuo. Sosiaalisia, rohkeita, kovia kehräämään. Ja ihan älyttömän villejä.

Ja yllä olevassa kuvassa ei siis näy vilaustakaan pikkunaamoista vaan meidän 8-vuotiaat rouvat Grace ja Pii.

---

Alkuviikko ollaan tehty Frescon kanssa pihalla ruutua. Lähetystä ilman alkumaneereita tai merkkiä eri suunnista ja erilaisilla matkoilla, tavoitteena saada koira hakemaan itse ruudun keskelle (tai edes jonnekin päin ruutua, kääk). Treeni on onnistunut noin 80-prosenttisesti eli melkoisen hyvin. Palkkana jalkapallo. Nopeitahan nuo eivät ole nyt olleet mutta tällä hetkellä pääasia että koira menee sinne minne pitää. Laukkaa sentään, ei ravaa.
Ollaan tehty myös maahanmenoa ruudussa käsiavuilla niin että menisi sielläkin hissinä eikä etenisi maahanmenossa. Miksiköhän tuota ei ole alusta alkaen tehty noin, kuka tietää ?
Lisäksi luoksetulon seisomiseen on otettu käsimerkki jonka jälkeen lentää namipalkka. On toiminut ihan erinomaisen hyvin, tosin luoksetulona tuota ei ole tehty vaan erinäisinä muina variaatioina jolloin koira kyllä on enimmäkseen ollut vähän lähempänä minua mitä kisoissa seisomaan pysäytettäessä.

Keskiviikkona käytiin tokottamassa Klondykellä. Frescolle ruutua eri suunnista ja valmiina liikkeenä (kohtalaista, välillä jopa hyvää, tosin edelleen maahanmenossa helposti hipsii eteenpäin, melkein enenevässä määrin aikaisempaan nähden itse asiassa), ohjattu (tosi huono odottamnen, vinkui ja painui melkein maihin), kaukoja, vähän seuraamista, luoksetuloa, pysähtymistä.
Mustille perussettiä, pari pientä jopa hyvää seuraamispätkää. Ja enemmän niitä edistäviä ei hyviä.
Ihan sairaan kylmä, mikä kevät tämä muka on ?

Kyllä kelpaa kissalasten kelliä sisällä lämpimässä:

Lauantaina sitten kaikilta valot sammuksiin !

Tuusulasta tuli perjantaiaamuna surullinen viesti. Elmeri (Tassulähteen Alley Cat) oli kuollut viime yönä. Nyt ovat kaikki Tassulähteen A-pennut poissa kun Elmikin (CH Tassulähteen Andromeda) Ruotsissa lopetettiin viime kesänä. Ilmeisesti kaikki kolme kuolivat sydänvaivoihin. Silloin kun maine cooneja kasvatin, noista ei vielä niin tiedetty eikä sydämiä tutkittu. Nyt tuo on riskirotu HCM:n suhteen.

---

Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen ajelemaan mökille. Aikoihin ei olla tuolla ehditty käymäänkään eikä varmaan tämän jälkeenkään ihan hetkeen ehditä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja lämpimänä, naapuri laittoi lämmöt päälle paria päivää aikaisemmin.

Lauantaina oltiin kerrankin oikeassa paikassa. Kun eteläinen Suomi kärvisteli ties minkä sateiden kourissa, me vietettiin koko lauantaipäivä mahtavassa aurinkoisessa säässä. Ensin aamupäivällä käytiin pitkällä lenkillä järven jäällä.

Melkoisen tuulista oli selällä paikkapaikoin:

Asiallisempiakin kuvia yritettiin ottaa:

Vaan kun aurinko häikäisi ja tuuli nosti korvat pystyyn niin tiedä noiden asiallisuudesta:

Lenkin jälkeen Kiteelle ihastelemaan Mustin kasvattajan Pian kahta aussiepentuetta. Melkoinen vilinä tuolla kävikin, 14 pentua ja aika läjä ihmisiä. Itse en pentuja malttanut kuvata ollenkaan mutta muiden kuvia voi ihailla vaikka tuolta.

Illalla saunaa lämmittäessä törmättiin uuteen ongelmaa, järven lisäksi jäässä oli kaivon pumppu.

Ja ei, se ei sulanut tuollakaan konstilla:

(ne miehet ...)

Eli ei kun lumesta vettä sulattamaan. Lunta tuolla onneksi riitti.

Sunnuntaina lähdettiin puolen päivän maissa ajelemaan kohti kotia. Matkalla pysähdyttiin Lappeenrantaan jossa oli tokokoe a la Fresco.

Jo voittajaluokkaa seuratessa katselin että onpa vaan tuomari (Pauli Härkönen) tiukkana. En tiedä minkälainen tuomari hän normaalisti on mutta nyt tosiaan pisteitä meni vähän siitä ja tästä ja välillä jostain mitä en huomannut ollenkaan. Kaikkiaan yhdeksästä ylempien luokkien koirasta vain kaksi koiraa sai ykköstuloksen.

EVLssä oli Frescon lisäksi kolme venäläistä bordercollistia. Hienoja ja vauhdikkaita suorituksia heiltä, harmi että loppujen lopuksi vain yksi koira ylsi ykköstulokseen.

Mutta Frescon suoritukseen. Koepaikkana siis parkkihalli. Kiva halli, tosin välillä joku tuuletin piti aika kovaa meteliä. Onneksi se taukosi meidän suorituksen ajaksi niin kuultiin koiran ja liikkeenohjaajan kanssa toisemme. Liikkeet tehtiin taas yhteen putkeen, me Frescon kanssa ensimmäisenä.
Istuminen 10 - ok.
Makuu 9 - vinkui koiraa jätettäessä. Tosin tuomari ei miinustanut pistettä tuosta vaan siitä että Fresco kääntyi jossain vaiheessa lonkka-asentoon.
Seuraaminen 8,5 - ihan mallikasta minun silmiini. Muutaman kerran vingahti hiljaa alussa kun liike aloitettiin kolme askelta oikealle, taakse, vasemmalle. Tuo on Frescolle vaikea aloitus, ääntä tulee helposti. Juoksussa seuraaminen aavistuksen väljää.
Idari 9 - oikein hyvä minusta.
Luoksetulo 8,5 - paras luoksetulo tähän mennessä. Seisominen käsimerkillä, pysähtyi ok vaikka olisi voinut olla vielä vähän terävämpi. Viimeinen pätkä saisi edelleen olla paljon nopeampi.
Ruutu 9 - Iso Jeee ! Treeni on ilmeisesti tuottanut tulosta kun koira tosiaan meni ruutuun. Ihan reunaan kyllä mutta ruutuun. Lopun seuraaminen ei ihan priimaa, tuota pitää treenata. Tuomari tykkäsi että ruutuunmeno olisi saanut olla nopeampi josta olen ihan samaa mieltä. Uusi treenitapa on verottanut vauhtia.
Ohjattu nouto 8 - hyvä minusta. Haettiin oikea tällä kertaa.
Metallinouto 9 - ennakoi vähän sivullesiirtymistä. Ei välittänyt metallikapulan kamalasta rämähdyksestä betonilattialle. Ohjaaja voisi harjoitella vähän matalampaa heittoa, tuossa kun ei ollut aata välissä vaan erittäin matala hyppyeste.
Tunnari 8 - oikein nätti. Meni reippaasti kapuloille, meni pari kapulaa yli oikean, palasi takaisin, otti epäröimättä ja toi, ravilla tosin. En tiedä mistä pisteet menivät, ehkä niiden kahden ylimääräisen tarkastuksesta ja ravilla tuonnista ? Tuomari tarkasti tosi tarkkaan jokaisen koiran kapulan pureskelun varalta, Frescon kapulassa ei ollut naarmuakaan.
Kaukot 6 - meidän tämänkertainen pakollinen "ei se ikinä ennen" -liike. Eli kun koiran jättämisen jälkeen käännyin takaisin koiraa päin, se retale nuuski maata (!!) kaula pitkällä oikein intensiivisen näköisenä. Ekalla käskyllä ei noussut seisomaan eli tupla siihen. Toisella käskyllä meni istumisen sijaan maahan, toinen tupla. Loput onneksi mallikkaasti. Oli vähän jo pelko persiissä että jos tiukka tuomari ei anna tuosta pisteitä, ykkösestä ei ole toivoakaan.

Loppupisteet siis 269,5 jolla heltisi myös luokkavoitto. Hyvä Rekku !

Eli leppoisaan mökkiviikonloppun sisältyi yhteensä liki 850 km ajamista, pikainen pentuvisiitti ja tokokoe. Onneksi on koiramyönteinen isäntä, kiitokset sinne vaan. Ja oltiinhan me sentään yöt mökillä !