Viikko ei ole vielä edes lopussa mutta sen verran voi jo sanoa että eipä ole paljon sanottavaa.

Musti oli alkuviikon täysin yskätön, lenkkeiltiin remmilenkkiä normaalisti vaikka ilma olikin välillä kohtuullisen arktinen.

Torstaiaamuna alkoi taas yskä. Ja tällä kertaa vielä tosi kovana, en ole moista ennen kuullutkaan. :( Koiruus itsessään on ollut kohtuullisen pirteä mutta näkeehän sen että tunnin yhtämittainen yskiminen ei tunnu kivalta.

Perjantaina onneksi etätyöpäivä jolloin suunnattiin lääkäriin. Tulehdusarvot ok, keuhkokuvat melkein ok, pientä tihentymään keuhkoputken ympärillä. Pari viikkoa lisää antibiootilla, lisänä vielä kortisoni.
Ja lepoa. Ja lepoa.

Toivotaan että poika nyt tervehtyisi nopsaan ja pysyvästi, ei ole enää kivaa tällainen. Lääkäri sanoi että pahimmillaan yskimistä voi kestää pari kolme kuukautta. Toivottavasti ei sentään, ihan oikeasti.

Mytty on kotiutunut hienosti. Ei juuurikaan enää pihahtele koirille. Kissojen kanssahan sillä on mennyt hienosti ihan alusta alkaen. Minssun kanssa leikitään vimmatusti vaikka kokoero onkin melkoinen.

Tuo on kyllä oikeasti jännä otus. Se on ihan erilainen verrattuna mihinkään kissaan mitä olen ikinä omistanut. Hyvässä ja pahassa, voisi sanoa. ;)

Se on vilkas ja nopea. Vilahtaa ovesta kollilan puolelle ilman että itse huomaan yhtään ja minä sentään olen tottunut kyttäämään noita oviaukoilla.
Se on ahne. Pöllii ruoat vaikka suusta jos annetaan. Söisi kaikkea ja kiipeää vaikka lattialta seisovan ihmisen olkapäälle saadakseen haluamansa.
Se istuu olkapäällä. Ja nukkuu olkapäällä, silloin kun ei ravaa jossain tai nuku sylissä. Paitsi yöt, silloin se nukkuu peiton alla.
Ihana otus. :)

Voisiko tuon nimi olla mitään muuta kuin Mytty:

Ja miksi meille tuli Mytty ? Joskus aikoinaan sanoin että meillä on aina vähintään kahta rotua kissoja. Tämä ei ole varsinaisesti toteutunut viime aikoina. Viimeinen mohikaani eli kotikissa Poliisikissahan kuoli jo keväällä 2008 jonka jälkeen talon ovat kissoittaneet yksinoikeudella britit.
Itse tykkään kun kiinnostus jakaantuu useampaan kohteeseen, tuntuu että siten homma pysyy paremmin kohtuudessa eikä mene fanaattiseksi.

Miksi Mytty on juuri devon rex ? En tiedä. Nuo ovat kiehtoneet minua ulkonäöllisesti jo kymmenisen vuotta, ikinä ei ole vaan ollut sitä oikeaa hetkeä tutustua niihin lähemmin. Nyt päätin pistää silmät kiinni ja hypätä eikä vielä ainakaan viikon jälkeen kaduta yhtään.

Mytty on ollut varsin virkistävä tuttavuus. Se on about kaikkea mitä britit eivät ole, niin hyvässä kuin pahassakin. ;)
Se on vilkkaampi, seurallisempi, ahneempi, röyhkeämpi, mukavuudenhaluisempi, palelevampi, läheisyydenkipeämpi, ketterämpi, kiipeilevämpi, äänekkäämpi .. Jokainen päättäköön itse mikä noista putoaa sinne hyvää ja mikä pahaan.

Missään tapauksessa en ole vaihtamassa kasvattamaani rotua. Minulla on kuitenkin britistä jo reilusti yli vuosikymmenen tietotaito eikä mitään tarvetta heittää tätä hukkaan.
Toisen rodun omistaminen on kuitenkin erittäin valaisevaa ja opettavaista, siinä näkee taas vähän kissaelämän erilaista puolta.

Lopuksi täytyy sanoa että on se britti vaan varsin helppo ja vaivaton rotu. Tulkitkaa miten haluatte.
(tämänkin kirjoituksen aikana piilotin näppäimistön pöydän alle noin kaksikymmentä kertaa. Ei, se ei ollut britti kun olisi tahtonut kävellä sen yli.)

Viikonloppu lojuttiin kotona. Lunta tuli vallan vimmatusti, tehtiin lumitöitä lyhyinä stintteinä niin Mustikin pääsi takki päällä mukaan. Juoksentelut ja haukkumiset luonnollisesti kielletty.

Lauantaina Penni ja Fresco sentään pääsivät rinteen kupeeseen seuraamaan veljenpojan laskettelukoulua.

Alkaa tympiä tuo sairastelu jo nyt vaan minkäs teet. :( Mustin yskiminen on vähentynyt selvästi, lähinnä köhii jos innostuu lähtemään ulos vähän ripeäliikkeisemmin.