Maanantaina valitsin koiramaisten haun ja Jessican tokotreenin sijasta kissailua. CatVet, SUROK ja Royal Canin olivat järjestäneet melkoisen ainutlaatuisen luentotilaisuuden kun kanadalainen Dr. Susan Little saatiin Suomessa ollessaan luennoimaan meille "tavan pullaisillekin" eli lähinnä kissankasvattajille. Aivan loistavaa ! Susan Little oli loistava puhuja ja luonnollisesti tiesi mistä puhui. Aiheena olivat lähinnä kissojen virukset herpes ja calici.
Vähän erikoista oli mielestäni se että sadan hengen auditorio ei tullut täyteen kuulijoista. Luulisi moisen tason puhujan kiinnostavan suomalaisia kasvattajia ja kissaharrastajia laajemminkin. Tosin luento pidettiin englanniksi eli se varmaan karsi porukkaa jonkun verran ?
Tuossa muutama mielenkiintoinen linkki:
The European Advisory Board on Cat Diseases
Winn Feline Foundation
Tiistaina tottista. Frescolla pk-liikkeitä vähän varioimalla. Eteenmeno useampaan kertaan, kerran jopa maahan päässä. Vähän valui kohti tuossakin, tuota voisi yrittää saada terävämmäksi.
Mustilla joukkopaikallaanmakuu (pari kertaa yritti nuuskaista maata, kieltäminen toimi), aloliikkeet, vähän kaukoja. Kaukoissa edelleen monen monta konfliktiä, ei vaan pelaa. Pitäisi ottaa kunnon treenirupeama noiden kanssa johonkin väliin. Loppuvaiheessa häiriönä ympärillä pyörivä Baia vaan hyvin jaksoi Musti keskittyä. Muutenkin se kävi aika kierroksilla, varsinkin alussa.
Lopuksi leikit Lunan kanssa. Tai Fresco lähinnä väisteli (ällö pentu) ja Musti leikitti.
Keskiviikkona kuskailin kissoja sinne ja takaisin. Toiveina pennut edes joltain. Vaan saapa nähdä, mitään erityisen rohkaisevaa tuonne suuntaan ei ole onnistuttu todistamaan tapahtuneeksi, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Torstaina normiagi Kim Kurkisen opastamana. Hyvä treeni, paljon ahaa-elämyksiä ja pohdittavaa ohjaajalle.
Agin jälkeen toko malminkartanon nurmikentillä hanhenpaskan seassa. Ihan hyvä treeni sunnuntaista koetta ajatellen. Hanhenjätökset eivät Mustia kiinnostaneet. Tehtiin liikkurin kanssa alokasluokan liikkeet. Seuraaminen vähän edessä mutta käännökset jostain syystä ihan superhyviä. Nuohan eivät meillä ole edelleenkään valmiit vaan killuvat to do -listalla. Jäävät samoin ok mutta murheenkryyni luoksetulossa jäi taas liian kauas ekalla yrityksellä. Pallolla saa vauhtia mutta siitä seuraa se että tosiaan jää kauemmas kyttäämään palloa eikä tule luokse asti vaikka palkkaan itseni selän taa. Pari kertaa otin vauhdikkaammin hetsaten kaukana istuvaa Mustia pallolla ja vedin sen sitten pallolla auttaen loppuasentoon kun tuli lähelle. Voisi toimia ?
Paikallaanolo ok, olin piilossa osan aikaa. Kiertelin myös koirien ympärillä. Lisäksi otettiin häiriönä muiden luoksetuloja Mustin ohi edestä ja takaa. Nenä vähän venyi, muuten oikein hyvä.
Kaikkiaan vire oli aika kiva. Ehkä tuo tuosta alkaa loksahdella paikalleen ?
Musti agikisaa viime vkl, kuva Jukka Pätynen.
Perjantaina keittiöstä löytyi listitty ja puoliksi syöty pikkulintuparka. Viimeksihän tuollainen löytyi tarhasta jokunen viikko sitten ja samaa kautta lie tullut tuokin. Kummia lintuja, niiden pitää ihan oikeasti nähdä aika lailla eforttia päästäkseen meidän umpivarmaan kissavankilaan. Mikä ihme niitä sinne vetää ? Viimeksi ajattelin syyllisen olevan Minssu mutta kun se on edelleen (ei niin hedelmällisesti sujuvalla) riiuureissullaan ja Tessukin oli päivän Nuupin seurana, syylliseksi valikoituu Mytty. Peppi kohta 14 v ja Pii kohta 10 v eivät ole syytettyjen penkillä ollenkaan.
Nyt linnut hus hus meidän tarhasta ja kämpästä pois, ei kaivata lisää vainajia.
Lauantaina - jippiaijee - koiranäyttelyyn. :D Viimeksi moista on meillä harrastettu vuonna 2004 eli ehkä se on jo taas aikakin.
Mukaan lähtivät molemmat pojat. Tuomarina oli Elena Ruskovaara jonka aivan loistavaa rakenneluentoa olin kuuntelemassa viime vuoden messarissa. Hieman hirvitti tieto että paikalla on myös harjoitusarvostelija eli koirat varmasti syynätään tavallistakin tarkemmin.
Musti esiintyi urosten avoimessa luokassa EHn arvoisesti. Aika yllätys, kuvittelin että se ei välttämättä saisi korvansa kanssa sitä tavoiteltua hootakaan. Tuomari kommentoikin heti alkuun että hieman huolestuttava tuo toisen korvan asento.
Loppujen lopuksi neljän koiran luokassa yksi sai erin, kaksi eehoon ja yksi hoon. Musti sijoittui noista toiseksi. Ja esiintyi ihan prona vaikka minkäänlaisella harjoittelulla ei voi pullistella, hyvä Mustinen !
Isänsä kaapattiin lennossa kehään heti perään kun vuorossa oli käyttöluokka. Siellä oltiin ypöyksin mikä ei ollut suuri yllätys koska aussieilta vaaditaan käyttöluokkaan ei enempää eikä vähempää kuin KVA-titteli.
Tuloksena Frescolle H. Tuomari ei tykännyt valkoisen määrästä eikä turkista eikä rungon pituudesta. Käytös oli kuulema hauskaa. :D Voisi sitä kuvailla muutenkin, F meinasi tuomareiden lähestyessä joko lähteä lentoon riemusta tai kaatua maahan rapsuteltavaksi. Ja joo, ei olla harjoiteltu seisomista tuossa mielessä sitten viime kerran eli kuuteen vuoteen. :D
Tässä vielä poikain arvostelut:
Musti:
Selvä sukupuolileima. Hyvä luusto ja mittasuhteet. Jykevä uroksen pää. Vähän pyöreät silmät. Epävakaa vasen korva, joka melko kevyt. Sopiva kaula, etuosa ja rintakehä. Takaosa voisi olla varma-asentoisempi. Jyrkkä lantio. Energinen liikkuja. Kyllin yhdensuuntainen edestä ja takaa. Vähän jäykkä taka-askel.
Fresco:
Hyvin vilkas 7-vuotias joka aavistuksen pitkänomainen rungoltaan. Sopiva luusto, hyvä kallo-osa, ilmeikkäät korvat. Tarpeeksi kaulaa, olkavarsi voisi olla pidempi, muuten sopivat kulmaukset. Hyvin reipas liikkuja, vähän villi askellus mutta oikea askelpituus. Ei nyt parhaassa karvassa ja valk väri nousee turhan ylös, erityisesti takaraajassa. Hauska käytös.
Sunnuntaina Tuomarinkartanoon jossa kauan odotettu pm-tokokoe jossa Mustin kanssa edustettiin ATDn joukkueessa alokasluokassa. Ja voi elämä että tuosta sukeutuikin jotain ihan kamalaa. Ikuna en ole tokokehässä hävennyt noin paljon.
Luoksepäästävyys 10, ei ongelmaa. Koira vaan veti jostain syystä koko ajan takavasemmalle jonkun hajun perään.
Paikallaanolossa meni maahan ok. Kun ehdin kääntyä sitä kohden, se alkoi valua kohti sitä hajua ja kun ei yltänyt, nousi seisomaan ja meni parin askeleen päähän SYÖMÄÄN jotain. Seuraan liittyi viereinen vehnisnarttu. Koirat eivät välittäneet toisistaan lainkaan, kunhan vaan mussuttivat maasta jotain ilmeisen hyvää. Voi nolous.
Sitten kehän vaihto ja ehkä tunnin odotuksen jälkeen loput liikkeet. Seuraamiset 10, liikkeestä maahan ja luoksetulo ysit, liikkeestä seiso 10 ja hyppy .... melkein 10 vaan käytännössä 0. Sikahieno suoritus, ei vaan puuttunut muuta kuin käsky. Hypyn normipisteillä pisteet olisivat riittäneet ykköstulokseen, tosin en tiedä olisiko tuo siinä fiaskossa enää lohduttanut yhtään.
Meidän joukkue sijoittui pm-skabassa kolmanneksi. Lisäksi Atd nappasi sekä henkilökohtaisen että joukkuepiirimestaruuden. Olisi voinut siis olla sikahieno päivä kun olisi vielä itsekin onnistunut ja pystynyt päivästä nauttimaan.
Vaan ei kun uusia koitoksia kohden. Oma koira on sentään terve ja mahdollisuus tuohon siis on. Kaikilla ei ole näinkään, kertoivat taas uutiset ja pistivät omia (mitättömiä) murheita oikeaan perspektiiviin.
Kommentit