Tuolle päivälle olikin siunaantunut hakukokeita melkein enemmän kuin laki sallii. Toivottavasti pk-puolelle saadaan järkevä koordinointisysteemi noihin ettei menisi koepaikkoja hukkaan, tuollakin oli nyt koiria nipin napin puolet siitä mitä koe olisi vetänyt.

Mutta siis, kokeeseen. Tuusulan, Hyvinkään yms lähimaastojen sijasta me päädyttiin Haminaan, korvattiin tuolla Frescolta jokunen viikko sitten väliin jäänyt etsintäkoe samassa paikassa.

Voi ja avo lähtivät ensin henkilöhakuun. Me Mustin kanssa viimeisenä viidestä koirasta. Meitä ennen kukaan ei löytänyt ja ilmaissut kaikkia kolmea ukkoa, omituista. Vaan ei kun maastoon.

Maasto oli aika avointa, kumpareista. Korkeuseroja oli muttei mitenkään kiipeämiseen asti. Keskilinja nousi "vinoon" kumpareen päälle ja oli itsellekin jotenkin hankala hahmottaa. Kuten ilmeisesti koirillekin. Pistotin ensin oikealle, koira lähti ihan mihin sattuu. Toinen yritys ja sama. Vaihdoin vasemmalle, meni jotenkuten muttei ihan kulmaan. Uusi yritys oikealle, nyt teki ihan nätin piston jonne kyllä otti vähän vauhtia alueen ulkoupuolelta. Vielä vasemmalle pisto vähän takaviistoon, kävi tosi kaukana, sivurajalta alueen ulkopuolellakin todennäköisesti.

Sitten oikealle, nosti maalimiehen n 100 metristä. Hyvä ilmaisu.

Sitten pisto vasemmalle josta taisi kanssa nousta maalimies, kai se about tuo pisto oli. Ilmaisu ihan kamalan huono, hau hau ja pätkis. Pääsin perille kuitenkin. Piilona hyvin peitetty roskis kalliolipan takana.

Nyt lähestyttiinkin jo radan loppua. Pisto taas vasemmalle ja maalimies takakulmassa ryteikössä. Ilmaisu taas törkeän huono. Piilona vanerilaatikko.

Ukkopisteet 148, ilmaisut taisivat olla 10, 4, 4 eli legendaarisen huonot. Työskentely oli muutenkin Mustiksi omituista, koira oli hyvin kuulolla mitä ei yleensä ole.  Mutta ei mennyt sinne minne halusin, yleensähän tuo menee hienosti ja suoraan. Oli käynyt kakkosmaalimiehellä aikaisemmin (ennen ykkösen ilmaisua?) mutta lähtenyt kun olin huutanut juuri kun tuli piilolle. Ei ihan Mustin tapaista.
No, ei auta. Oltiin kuitenkin kahdeksan koiran kokeessa ainoa kolme ukkoa löytänyt ja ilmaissut eli ei kai tässä auta valittaa.

Sitten takaisin Rotikon mutaiselle pihalle ja esineruutuun. Ruutu tasaista selkeää metsää. Kaksi pistoa, kaksi esinettä ja 29 pistettä, vähän mälväsi tuodessa.

Ja tottikseen. Parina collienarttu. Seuraaminen alussa ihan hyvää, sakarassa kontakti tippui ja koira hukkui jonkun kerran. Henkilöryhmässä ei kehumista.
Liikkeestä istu ok.
Liikkeestä maahan ei taaskaan (prkl) meinannut mennä, annoin toisen kovan käskyn. Luoksetulo edelleen pysäytyspaikalta eteenpäin hidas, tuli sentään eteen.
Liikkeestä seiso suht ok, oli liikauttanut kai paria jalkaa jossain vaiheessa.
Tasamaanoudon palautus lenkin kautta, saisi tuoda paljon suoremmin. Luovutuksessa varasti sivulle.
Hyppynoudossa kosketti molempiin suuntiin, jäi seisomaan luovutuksessa eikä istunut tiukallakaan tuijotuksella. Mikä noita kisaluovutuksia oikein vaivaa??
Estenouto ok.
Eteenmenossa kaksi maahankäskyä ja edistystä valmistelevassa, meni sentään suoraan.

Pisteet 81. Tottis oli aika identtinen edellisten kokeiden kanssa, samoja virheitä toistetaan näköjään kokeissa koko ajan. Sikaärsyttävää, nuo kun eivät tule treenissä esille.

Mutta hei, koulari HK2 plakkariin kuitenkin, hipii!

Nyt about puolen vuoden lomalle toko- ja pk-kisaamisesta, jos saataisi nuo virhekohdat kuntoon jollain konstilla.

Tuomareina Vesa Häkkinen (esineet, tottis) ja Jussi Hämäläinen (ukot).