Aamusta metsään, ensin ukot. Ja tadaa, jotain on muuttunut kesän aikana. Ekaa kertaa isompaan hetkeen tuntui että minulla on mukana se koira jonka kanssa treenataan, ei normi kisa-Mustia.

Keskilinjana oli mutkitteleva metsäautotie. Vasen puoli alussa notkelman kautta nousevaa, oikealla vanhaa pelloittunutta hakkuuaukeaa.

Etukulmiin hienot vähän laajahkot pistot. Sitten vasemmalta kuusikosta n. 25 m keskilinjasta ukko ylös. Umpipiilo, ilmaisu 10. Ja sitten homma lähti lapasesta. Pistot olivat järkkyleveitä, odottelin koiraa pitkään enkä uskaltanut huutaa kun tuota ei normaalisti tarvitse kokeissa metsästä huudella. Ja sitten se hävisi kokonaan. Oli poissa minuuttikaupalla eikä tullut huutamalla. Arvasin että ilmaisee takakulmassa ja siellähän se oli reppana ollut ja haukkunut. Lähetys oli oikealle ehkä 150 metristä ja koira oli käynyt vasemmassa takakulmassa. Jippii. Onneksi ei tuntunut ottavan nokkiinsa, palasi sieltä aikanaan luokse ja jatkettiin rata loppuun. Kävi ilmaisemassa takakulman uudestaan ja siitäkin 10 p.

Harmi että oikealle satasen tienoille jäi yksi maalimies, en tiedä miksei koira sitä löytänyt.

Olen tosi iloinen hyvästä fiiliksestä, toivottavasti tuon Mustin näkee kokeissa useamminkin. Tänä kesänä on muutettu treeniä sen verran että on käyty enemmän vieraissa, nostettu koiraa etenkin umppareille ja tehty kuntoa ihan eri tapaan kuin aiemmin. Ja tulosta on tullut, hyvä niin.
Lisäksi tietysti olen tosi tyytyväinen että ilmaisut toimivat noin hienosti, ei puhettakaan keväisestä pykimisestä.

Tehtiin vielä esineet, siellä luovuta käteen -treeni. Toi kaikki esineet, pudotteli ja mälväsi loppumetreillä mutta sai silti kiltiltä tuomarilta 30 p. Tottis jätettiin väliin.

Tuomareina Heidi Helin ja Marita Packalen.