Maanantaina Agitokolaan jossa kouluttajina Ansu Leiman ja Tesu Åberg.
Tesun kanssa katsottiin luoksetuloa ja todettiin uutena ongelmana se että ainakin suoraan autosta repäistynä Musti vinkuu jätettäessä. Sikaärsyttävää. Tuo on varmaan ihan oma moka, olen usein tehnyt luoksetuloa alkuun koska silloin vinkumista välillä tulee vähän enkä ole halunnut sitä seuraamiseen. No, nyt se on sitten tuossa ja ei kun korjaamaan.
Luoksetulot itsessään ihan ok, tosin ei otettu stopeilla. Vauhti ok, tuli kivasti ja suoraan eteen.

Ansun kanssa ruutua. Muutama lähetys hallin pitkän sivun suuntaisesti, ensin ruudussa lelu ja kakkosella ei. Kumpikin hyviä. Hakee ruudun vihjeestä hyvin, pitää tosin miettiä voiko tuota enää uusilla evl-säännöillä käyttää ollenkaan. Menee kivasti sisään, pysähtyy ja menee maahan niille jalansijoilleen.
Kokeiltiin myös muutama kerta niin että jätin koiran ruudun viereen ja käskin siitä ruutuun. Lelulla ok, tosin vähän alussa kiersi ensin minun suuntaani. Noita pitää tehdä lisää.

Ohjatun tokon jälkeen kimppatoko. Tein pikkupätkän Frescon kanssa (seuraamista, jääviä, luoksetuloja ja "henkilöryhmää"), kaikki ok. Jäävät taas varmasti ja napakasti oikein.

Loppuun vielä Mustin kanssa joukkopaikallaanmakuu, sitten lähdettiin kotiin pakkasta pakoon vaikka halliaikaa olisi vielä ollut jäljellä puolisentoista tuntia.

Tiistaina BAT-agit. Aika löysä treeni minun puolestani, tehtiin lähinnä kontakteja ja erilaisia keppikulmia. Etenkään kontakteja ei kannattaisi tehdä noin paljoa tai puolitehoisesti kun koiruus muutenkin tekee ne hitaasti. No, tehtiin nyt kuitenkin.

Tiistai-iltana Fresco ontui taas ihan kunnolla. :( Damn, luulin että tuo meni jo ohi kun on monta päivää liikkunut ihan puhtaasti. Vaan ei näköjään.

Mustilla on joku ihme hormoonihurmaus päällä. Se flirttaa Pennin kanssa jatkuvalla syötöllä niin voimallisesti että olen laittanut ne päivällä erikseen että Penni saa olla rauhassa. Ihme juippi.

Kuvalla ei ole mitään tekemistä kuluvan vuodenajan kanssa mutta ei auta, en ole vielä viritellyt uuden kameran systeemejä niin valmiiksi että olisin siltä mitään koneelle siirtänyt. Tai kamalasti kuvannutkaan. Äkkiseltään masiina tuntuu ihan eri hyvältä mutta saapa nähdä miltä otokset koneella näyttävät.

Torstaina agitettiin taas Savikon Sepon johdolla. Paikalla oli suurimman osan tuntia vain Musti ja Mac eli ehdittiin tehdä oikein kunnolla. Ja homma vieläpä sujui oikein kivan tuntuisesti. :) lisää näitä !

Lauantaina Palveluskoiraliiton järkkäämälle hakuluennolle, luennoitsijoina kokeneet Sari Kärnä ja Päivi Nietosvaara. Ja olikin aivan loistava päivä ! Melkein tekisi mieli treenaamaan jos lunta ja pakkasta olisi vähän vähemmän. Yhdet hakutreenit meillä olisi vielä tälle vuodelle vaan saas nähdä mitä lie tuolloin pakkasta, päästäänkö treenaamaan.
No, tuolta saatuja ajatuksia toteutetaan viimeistään keväällä.

Sunnuntaina agikisaamaan Porvooseen. Paikkana lämpöeristetty mutta lämmittämätön maneesi jossa oli kuitenkin ihan ok lämpötila. Pohjakin oli aika kiva, tuonne mennään varmaan toistekin.
Mustille kolme starttia joista tuloksena HYL - 0 - HYL. Eka hylly tuli heti radan alussa kun Musti ei kääntynyt ohjaajan mukana keinulta vasemmalle vaan jatkoi suoraan kepeille. En arvannut että se noin innokkaasti sinne lähtisi, olisi pitänyt ohjata varmemmalla tavalla. No, meni jo.
Toiselta radalta nolla sijoituksella 6. Kiva rata kaikkiaan, ei pahoja kaarroksia tai muuta. Viimeiseltä radalta hyl aika loppuvaiheessa kun koiruus painatti putkesta pituudelle hypyn sijaan.
Kaikkiaan kuitenkin kiva päivä, vauhti oli meiksi aika mukavaa joka radalla. :)

Agin jälkeen pikaiseen kuvaamaan Siirin pennelöisiä. Vitsi kun nekin kasvavat vinhaa vauhtia. :) Ovat keskenään selvästi eri näköisiä, minäkin erotan ne toisistaan vaikka näen niitä vaan about kerran viikossa.

Illalla mutsille syömään. Koiruudet mukana ja käyttäytyivät vallan mainiosti vaikka veljen lapsukaiset saivat hepulin koirista ja kiljuivat ympäri kämppää. :D Pitäisi varmaan näyttää koiria pojille vähän useammin.

Maanantaina hakutreenit toisella savulla.
Ensin Musti ettei turhautuneena paukuta itseään ihan tyhjäksi ennen omaa treeniään. Vaikka hyvinhän tuo on jaksanut tähän mennessäkin siihen verrattuna että tosiaan räyskyy autossa koko Frescon treenin ajan. Tottiksessa olen jo saanut sen enimmäkseen hiljaiseksi, haussa ei toistaiseksi onnistu.

Mustille neljä löytöä enemmän tai vähemmän suorilla. Viimeseltä otin takaisin kun pisto lähti liian vinoon, muilla nätit pistot. Syvyyttä voisi alkaa tekemään lisää.

Frescolle löytö, löytö, tyhjä, tyhjä, löytö, löytö. Viimeiselle kaksi yritystä, teki liian lyhyen piston. Enimmäkseen aika nättiä työskentelyä, ollaan näköjään alettu päästä meidän jonkun vuoden takaisista vakivirheistä (piikkipistot, taapäin työskentely) eroon. Niin se treeni vaan puree, jännä juttu. :D

Tiistaina Mustin toko Järvenpäässä. Häiriönä mm. tärppipäiväinen cockerinarttu. Pidän tuosta nykysuuntauksesta ettei juoksuisia enää suljeta pois kaikesta tapahtumasta. Ainakin toistaiseksi kun itsellä on urokset jotka kykenevät toimimaan juoksunartun läsnäollessakin.

Yksilöliikkeinä seuraaminen ja nouto johon saatiin hyviä ohjeita. Nyt vaan toistoja, toistoja ja toistoja, jos saataisi seuraamispaikka vihdoin kuosiin.
Temppuradalla ruutua (hienosti meni ! Kerran pysähtyi ennen ruutua, odotin että korjaa itse. Paikka enimmäkseen erittäin keskellä jota ei ole vielä edes alettu opettamaan), vauhtiluoksetuloja alamäkeen (tuli vauhdilla), kontaktia häiriön alla (ok vaikka häiriönä kaveri menossa ruokakipolle joka on Mustille Aika Iso Juttu), hyppyä (eri matkoilla, välillä palkka hypystä, välillä vasta kun tulin viereen) ja metallinoutoa (ihan ekaa kertaa kokeiltiin, ei vaikeuksia).

Illalla Fresco ontui. :( Vammajalka ilmeisesti vaivaa taas, syynä ehkä viime viikkoinen kolmen päivän putkeen pyöräily heti emännän sairaslomapätkän = koirien vähemmän liikkumisen päälle. Taisi olla vähän liikaa. Keventää ravissa, nostaa helposti laukalle ja varoo selvästi käännöksiä.
Nyt otetaan rauhassa ja toivotaan että tuo kuntoutuu mitä pikimmiten.

Keskiviikkona ensin Ojankoon jossa Mustille bhmissämennääntesti. Tein liikkeet koemaisesti putkeen ilman palkkaa ja makuutin kun Niina teki Novan kanssa. Seuraaminen ajoittain vähän väljää, etenkin käännöksissä. Katsekontakti pysyi koko ajan. Istumisessa annoin pienen vartaloavun. Luoksetulossa jäi turhan kauas. Makuussa vinkui. Muuten ihan mallikasta menoa, jos tuotakin koetta kävisi jo lähiaikoina koittamassa ?

Frescolle kontaktin kestoa sun muuta vähän jalkaa rasittavaa vaikka jalka taitaa olla about kunnossa taas jo.

Toisella stintillä Mustille hyppynoutoja. PK-pystyä ollaan taidettu kokeilla yksittäisenä kertaalleen viime vuonna. Nyt otettiin noudolla, ensin pientä ja sitten täysikokoista. Ei ongelmia, Musti hyppää ihan sikanätisti ja kevyen oloisesti. Aatakin otettiin, sitä kiersi takaisin jokusen kerran. Toistoja tuohon etenkin. "Kontakteille" vähän stoppaili kuten agikoiran kuuluukin. Hyvä vaan, jos tulisi alas asti eikä roiskisi harjalta.

Seuraavaksi siirryttiin jokusen kilsan päähän tekemään esineruutua. Ruutu vähintään 50 x 50, ehkä vähän reilukin ainakin leveydeltään. Pohjana hakattu alue jossa roippeita vielä ihan reilusti. Tuuli vähän vinosti takarajalta.

Frescolle yksi esine. Lähti hienosti ja suoraan, luuli ilmeisesti etsivänsä ukkoja ? Laitoin uudestaan, etsi etsi ja etsi, kesti tosi pitkään paikantaa mutta toi lopulta. Ei muuta, palkka tuosta.

Mustille kolme esinettä. Ekan toi ilman kamalia hankaluuksia. Toista sitten enää ei, etsi ja etsi hienosti muttei tainnut oikein muistaa että niitä vieraitakin esineitä voi tuoda. Käytiin näyttämässä yksi esine, takaisin lähetyslinjalle ja koira matkaan. Toi ihan suoraan. Sama kolmannella jota ei oltu näytetty. Eli rutkasti lisää vierasesinetreeniä vaan kivalla mallillahan tuo muuten on. :) Palautukset parantuneet, voi vielä tiputtaa mutta vasta aika lähellä. Pitämiseen kestoa kunhan muu sujuu.

Torstaina perinteiset agit, kouluttajana Kim Kurkinen ja aikaa ruhtinaallisesti. Onneksi, rata oli taas tavan vaativa ja tössittiin useammassakin kohdassa. Kivasti saatiin kuitenkin suurin osa toimimaan ja viimeiseltä yritykseltä nolla. :) Hyvä Musti Pumppanen !

---

Kissapentulaisista on tullut kirjoitettua viime aikoina kovin vähän. Siellä ne vilistävät menemään hyvissä voimissa ja tyytyväisinä. Kokoa ja taitoja tulee koko ajan huimaa kyytiä lisää. Koiria on tavattu ja muita kissoja. Mummot Pii ja Peppi eivät tapansa mukaan välitä pennuista tuon taivaallista. Minssu suhisee ja vähän vierastaa mutta on selvästi kiinnostunut ja käyttäytyy nätisti suhinaa lukuunottamatta. Mytty rrrrakastaa pentua. :) Ensin niillä oli kiva leikkiä mutta nyt se alkaa omaksua lapsenvahdinominaisuuksia, kurisee pennuille ja seurailee niitä.

Pennuilla on madotukset käynnissä ja eka rokotuskin on varattu. Rekisteripaperit ovat vetämässä mutta vielä näkyy kestävän. Aika ero tuntuu olevan (yhdistyksittäin ?) että kuinka nopsaan nuo tulevat.

Viikonloppu meni pitkälti pentusia ihaillessa yhden jos toisenkin vierailijan kanssa.

Mustin kanssa treenattiin jokunen kerta a-estenoutoa, jo alkaa agikoirakin tajuta että pulikka suussa este mennään edestakaisin. Myös seuraamispaikkaa tehtiin uusilla opeilla, tuntuu alkavan hahmottua tuokin.

Lisäksi vaan lenkkeiltiin. Frescon jalka näyttäisi olevan ok, pidettiin silti vielä fillarointitaukoa.

Maanantaina Mustin kanssa agiloimassa. Irtoamista kahden, kolmen ja neljän esteen suoralla (palkka päässä) sekä pientä aidoista ja putkista koostuvaa ratapätkää. Itsenäisenä tehtiin puomia kontakteineen.

Ei ongelmaa, Mustilla oli kivaa ja se meni lujaa ja välillä ihan kuuliaisestikin. Puomilta onnistui kerran tipahtamaan alas mutta ei tuo tuntunut sitä stressaavan. Minua stressaa, minä pelkään tuota laitetta Frescon loukkaantumisen jäljiltä.

---

Hettyn kanssa tilanne oli ihan sama kuin eilenkin eli neitokainen ujostelee nurkassa ja Tenkanen touhuaa ympärillä. Ei juoksun merkkejä edelleenkään.

Tiistaina edettiin heti aamusta sen verran että Hetty oli peräti jaloillaan. Huraa. :D saapa nähdä vieläkö se tuosta rohkaistuu kiimaamaankin. Katsellaan rauhassa.

---

Tiistaina Tuusulaan tottistamaan hakuporukalla.
Ihan ok treenit Frescolta. Vähän vinkui sekä tunnarin että ohjatun viennissä sekä kyyryili bc-asennossa. Olen selvästi onnistunut paineistamaan sitä tuossa liikaa. Lisäksi hukkasi kaksi kertaa ohjatun merkin. Tuo on osin ymmärrettävää, merkki näkyi omaankin silmään lumen ja keinovalon heijasteissa tosi huonosti. Mutta olisi sitä voinut silti sieltä suoraan edestä etsiä ..

Musti teki pikkutottista (perusasioita ja ruutua) ja kolme ilmaisua. Ilmaisut 10, 20, 20 sujuivat hyvin ja mielettömällä innolla. :D

---

Kissoille nimpparionnea ! Tiistaina oli Valon päivä eli onnitukset täpläneidille ja nyt keskiviikkona juhlii Armi eli meidän pikkunaama-sininen.
Tuon kunniaksi Lillin pennut saivat vihdoin vallan viralliset nimetkin. Tyttö on Öinen Armi eli toistaiseksi kotikäytössä ihan Armi vaan. Poikaa paiskattiin nimellä Ähäkutti, kulkee kotonaan tulevaisuudessa Mörkönä. 
Ja niin, tulihan pennuillekin tehtyä oma sivu. Sivuilla on tuoreita kuvia pentusista.
Pikkunaamat saavat siis kunnian olla ÄÖ-pentue. Seuraavaksi hylätään nuo vaikeat kirjaimet ja jatketaan taas Aasta.
Seuraava pentueeni on Tassulähteen 25. pentue. Kai tässä pitäisi tuntea itsensä edes vähän proksi mutta kun ei niin ei, tieto vaan lisää tuskaa.

Vaikkeivät Tenkasen ensitreffit ehkä menneetkään ihan suunnitelmien mukaan, poika sai silti deitti-ilmoituksen Brittiyhdistyksen sivuille.
Ja omillekin sivuille lisättiin melkein-aikuiskuvia.

---

Frescon kanssa on tottisteltu pikkupätkiä omalla pihalla. Kaukokäskyjä pitkällä etäisyydellä, ruutua, merkkiä. Merkkiä on tehty niin että koira on seissyt siellä sun täällä ja se on käsketty merkille. Vähän hakemista vielä mutta alkaa älytä mistä tuossa on kyse. Jos tuo vahvistaisi merkkiä muutenkin.

Torstaina etätyöpäivän, pihatreenejen ja metsälenkin jälkeen Frescon kanssa fysioterapeutille. Mitään ongelmia ei ole ollut mutta halusin tsekkauttaa Frescon ennen kesän kisakautta jo ihan senkin takia että tiedän onko rannevamma esim. aiheuttanut muutoksia sen liikkumiseen ja sitä kautta jumeja.
Tamara käsitteli koira läpi ja löysi muutaman pienen kiristyksen jotka aukesivat helposti. Ranteesta kuulema tuntee selvästi että siellä on vamma mutta liikeradat ovat säilyneet hyvinä eikä aihetta huoleen muutenkaan tällä hetkellä ole. Hyvä juttu noin. :)

---

Kissarintamalla sen sijaan sairastellaan, meillä on riesana joku mahapöpö. Mistä lie tullut mutta saisi jo sinne mennäkin. Aikuisista ovat oksennelleet Peppi, Pii ja Lilli ja pennuista molemmat. Pentuset ovat kuitenkin pirteitä ja juovat vettäkin erittäin hyvin eli eiköhän tästäkin selvitä.

Loppuviikosta pöpö vaan jatkoi matkaansa, oksennelleet ovat tainneet kaikki paitsi Grace. Ja ehkä se sillekin vielä ehtii. Suuri osa kisseistä on selättänyt taudin aika vaivatta mutta osa on ollut vähän nuutuneempia.

Ai niin, Attapektin nimi on näköjään vaihtunut, se on nyt Attapectin. Sattuneesta syystä kävin ostamassa sitä lisää.

---

Sunnuntaina Ikealle tokottamaan. Ilma oli tosi syvältä joten päädyttiin katoksen alle jossa sitten oli ihan älyttömän likaista.
Mutta treeniin. Frescolle:
- seuraamista, idari kisanomaisesti viimeiseen makuuseen asti. Ihan ok, en palkannut koko treenissä lelulla (asvalttipohja, vinkumisen ehkäiseminen) joten vire oli vähän alempana kuin yleensä.
- ruutu. Ei löytänyt ensin merkkiä, haki sitä liikaa oikealta. Hmm. Merkiltä lähti luoksetulomerkeille ruudun sijaan. Annoin mennä ja kun pysähtyi, käskin uudestaan ruutuun. Nyt haki sen ok.
Eli varsinkin hallissa häiriömerkit näköjään tosiaan häiritsevät. Ja hämäryys, sekö vaikutti tuohon että merkki hukkui ? seli seli.
- paikallaanolot ryhmässä. OK. Maahanmeno hidas, tarvitsee vähän napakamman käskyn.
- tunnaria. Tehtiin niin että liikkuri Laura palasi takaisin joka kerta kun koira vingahti. Itse poistuin myös hetkeksi koiran sivulta. vinkuminen oli tällä kertaa alusta asti tosi pientä ja vähäistä mutta saatiin kyllä tehdä paluita useampi kymmenen ennenkuin kapuloiden vienti onnistui ihan hiljaisuudessa. Palkka siitä ja hakemaan omaa. Toi joka kerta oman mutta tarkasteli tosi paljon eli näkyi että koira paineistui kun ei tiennyt mitä haluan.
Katsotaan jatketaanko tuota vielä nyt ennen kisoja vai annetaanko vinkua.

Musti oli vähän levoton ja melkein keskittymiskyvytön ainakin Mustiksi. Oli odottanut pitkään autossa ihan tekevien koirien vieressä ja kävi aika kuumana. Vinkui sivuilletuloissa ja parin askeleen seuraamisissa aluksi. Voisi vihdoin älytä aloittaa jollain muulla ... Samoin maahanmeno oli jostain syystä alussa vaikeaa. Kun rauhoittui, kaikki sujui paremmin. Tehtiin pikkuseuraamisia, henkilöryhmää namilla, luoksetuloja ilman loppuasentoa ja pieniä paikallaanoloja maaten ja seisten.

Iltapäivällä piti ottaa vielä revanssi kun Frescon merkki+ruutu jäivät vaivaamaan. Omalle pihalle ruutu, merkki ja läjä häiriömerkkejä. Ei ongelmaa, meni nätisti ruutuun joka toistolla. Vein itse palkan. Lisäksi ruudusta sivulle kutsumisia ja pari ohjattua joissa ei juurikaan vinkunut kun vein kapulaa. Palkka taas pelkästään namia. Kaukoja, menivät hienosti.

Mustille vähän seuraamisia ja ruutu ihan läheltä ilman lelua ruudussa. Meni sinne muttei tietenkään pysähtynyt kun ei tuo mitään pysäytystä vielä osaa.

Aamutreenin jälkeen mutsin pelloille lenkille. Ihan hyvä idea, tuli samalla putsattua koirat kun juoksivat hangessa. Samoin lauantaina käytiin tuolla tarpomassa, hyvää kuntotreeniä itse kullekin.

Fresco varoo jalkaa edelleen. En ole vielä laittanut sitä lepoon kokonaan mutta otetaan rauhallisesti. Silmäkin reppanalla on kipeä, tökkäsi sen jonnekin.

Käytiin kaikesta huolimatta etsiskelemässä Frescon kanssa veljen naapurin kadonnutta kilpparia. Ei löytynyt mutta kiinnostava kokeilu tuokin. Fresco ainakin teki tosissaan hommia. Ei sitä ole tuollaiseen tietenkään opetettu mutta uskon että se olisi jotenkin reagoinut jos olisi otukseen törmännyt. Etsittiin siis ilman mitään virallisia releitä tai käskyjä.
Toivottavasti kilpuri kuitenkin löytyy vielä nyt kesän aikana.

Kuvissa Ruotsissa asuva kasvattini Linus (Tassulähteen Uusi Kuu), ikää 15 kk ja rapiat. Mahtavat silmät, eikös ?

kuvat: Saija Vasenius

Pikkuporukalla lentoaseman lähellä. Osaavammille lähinnä ilmaisutreenit, pienemmille tuulihakua.

Meiltä ensin Fresco. Pursusi taas intoa kun mentiin radalle. Eka maalimies oikealla maastopeiton alla, noin 30 metrissä. Meni ok, ilmaisu 30-40 haukkua ja palkka. Toinen vasemmalla, ei ainakaan pidemmällä kuin eka. Taas ok, otin hallintaan, lähdettiin kävelemään ja palkkasin itse.
Kolmas taas oikealla, lähetin samalta kohdalta kuin ekalle. Maastopeitto jätetiin ekalla puuhu roikkumaan ja maalimies siirtyi alle kymmenen metriä eteenpäin radan suuntaisesti. Fresco lähti suoraan, meni vähän peiton ohi, pysähtyi ja kääntyi palaamaan takaisin. Sai pari metriä edettyään hajun maalimiehestä, meni sinne ja ilmaisi nätisti ja pitkään. Mielenkiintoinen kokeilu, toinen koekaniini nimittäin ilmaisi pontevasti maastopeiton.
Neljäs maalimies taas vasemmalla, alle kymmenen haukkua ja palkka.

Keveähköt treenit Frescolle senkin takia että se varoo taas rikkojalkaansa. Viikon lepo hoitolassa ja sen jälkeinen revittely taisivat olla liikaa. :( Otetaan rauhassa vähän aikaa ja katsellaan.

Mustille tuulihakua, neljä maalimiestä. Otti hienosti hajun parinkymmenen metrin päässä maalimiehestä jolloin päästin irti. Hakukaaret pienenivät koko ajan loppua kohti. Motivaatio ja ruokahalu olivat tavan mukaan kohdallaan. Hieno pikku-Rekku !

Frescon agiloinnin kanssa ei sitten tarvitsekaan arpoa enää yhtään. Perjantaina iltapäivällä se oli jokseenkin kolmijalkainen levolta noustuaan ja sen jälkeen on menty rauhassa remmissä. Ei ole varsinaisesti erityisen kipuisen oloinen muttei liiku normaalisti.
Olisi ajatus aloittaa kohta hakutreenitkin, sittenhän se nähdään kestääkö jalka niitäkään. Toivottavasti.

Lauantaina oltiin Nuupin kanssa Messarissa näyttelyssä. Tuloksena normaali CACE, ei sen enempää. Huiman 900 kissan näyttelyssä järjestelyt vähän tökkivät mutta enimmäkseen oli oikein kivaa, kiitos samassa tilassa pidettävien PetExpo-messujen. Myyjiä ja tapahtumia oli enemmän kuin tarpeeksi ja aika kului (melkein) siivillä.
Muita Tassulähteeläisiä oli paikalla kolme. Lassi (T Lilliputti) valmistui hienosti arvoon GIP, onnea Ilona ! Pentuset Siiri (T Xinnia) ja Selma (T Zelda) näyttivät ainakin viihtyvän hyvin. Jäniskorva-Selman tulos oli Ex 2 ja Siirin hienosti Ex 1 ja TP. Kauniisti pikku-Siiri jaksoi esiintyä vielä paneelissakin pitkän päivän päätteeksi.
Sukulaisväriä paneelissa edusti myös Jaanan kilpparinuori Sinisilkin Hajuherne. Kaunis tyttö !

Kuvassa siskokset kotona koirakaverin kainalossa. Värien harmoniaa. :)

Sunnuntaina raunioradalla talkoissa. Porukkaa oli mukavasti paikalla sekä VAPEsta että HSKHsta ja homma sujui nopeasti. Nyt on taas radalla siistiä - ainakin hetken aikaa.

Käytiin taas kaverin kanssa puolentoista tunnin issikkaratsastuksella Sipoon Perlassa. Oli oikein mukava reissu. Meitä oli mukana vain kolme ratsastajaa vetäjän lisäksi. Keli oli muuten hyvä mutta sen verran on omista aktiiviajoista aikaa että enpä muistanut nuoskakelin vitsausta eli tieroja. Meno oli aika ajoin vähän kompastelevaa kun hevoset kävelivät korkokengillä mutta hyvin tuostakin selvitiin.
Kolmas mukanaolija tosin tippui kyydistä laukkapätkällä kun lähtö oli vähintäänkin räjähtävä.

Minä ratsastin tällä kertaa punaruunikkotamma Yrpalla. Sitä kuvaillaan Perlan sivuilla näin:
"Yrpa on suuri persoona ja seurustelutäti. Tämä peikkomainen, ketterä tamma on nopeajalkainen, askellajit mukavan pehmeät ja meno hyvin lennokasta."
Tuossa vielä Perlan sivuilta lainattu kuva:

Reissun vetäjä ratsasti viime kertaisella tuttavuudellani Vonilla. Kertoi että se on yleensäkin tosi kiikkerä mikä vähän selittää meidän silloista nurintuiskahtamistamme.

Lauantaina liikuttiin paljon, ensin melkein kahden tunnin lenkki josta suurin osa koirat vapaana, sitten Jussin uudelle talolle jossa käytiin pyörimässä takapihan metsässä (Fresco ihan kirjaimellisestikin, nyt se haisee jollekin kummalliselle) ja sieltä vielä mutsille.
Tuon seurauksena Fresco oli taas illalla kipeä. Ei ontunut montaa askelta mutta muutaman aina levon jälkeen kuitenkin eikä noussut normaalisti ylös vaan makaili mieluummin tietyissä tilanteissa. Kyllä tuo on harmi. :( Ja tilanne tuskin tulee enää radikaalisti paranemaankaan ? Mutta näin sentään pärjäillään kotielämässä ihan kivasti, onneksi noita kipupäiviä on aika harvoin.

Musti kasvaa ja komistuu mammansa huomassa. Uskomatonta että nyt se on ihan oikeasti olemassa !

Illalla agitreenit Pennin kanssa. Homma sujui ihan kohtuullisesti, ei mitään suuria tunteita suuntaan taikka toiseen. Ekan radan alku meni kaahotukseksi, koira ei kuunnellut eikä keskittynyt. Enkä varmaan itsekään. Tuo on meidän helmasynti ja varmaan yksi syy siihen miksei homma toimi kisoissakaan. Meidän kun pitäisi saada tehdä se pahuksen rata kahteen kertaan, ensin höyrynpoisto- ja korvanavauskierros ja sitten se kisasuoritus. Tuttu ongelma varmaan monelle.  
Viime viikolla tehtiin (hmm, pitääkin luntata Annan blogista että mitä) kivaa pyöritystreeniä. Alku oli silloinkin vaikea, koira meni korvatta ja itse sijoituin ihan väärin. Muuten aika kivaa menoa, pieniä kurveja.

Vähän rankkaa treeneissä kun tulee välillä ajatelleeksi Frescoparkaa autossa ja sitä ettei se enää pääse tuota tekemään. Välillä miettii että onko ratkaisu edes oikea mutta kai se on. Fresco kun menee radalla sen verran päättömästi että ei homma ole puolikuntoiselle koivelle turvallista alkuunkaan. :(

Ennen treenejä sijoitusmamma Mila lähti kotiinsa ja sen mukana tyttäret Pulu ja Nami. Talo tuntuu tosi tyhjältä vaikka Stuntti vielä jäikin. Siitä kyllä lähtee ääntä enemmän kuin ennen kun etsii kavereitaan. No, onneksi Valo leikittää sitä (vai leikkii sillä?) ja me kanssa, ja perjantaina sekin jo pääsee kotiinsa.
Seuraavat pennut ovat todennäköisesti luvassa vasta ihan loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa jos koirasuunnitelmat toteutuvat. En halua kissivauvoja samaan taloon pienen koiranpennun kanssa, sehän syö ne vahingossa jos ei tahallaan. Jos Valokin jo pitää niitä vinkuleluina, miksei sitten koiruus ? No niin, vitsi vitsi. Mutta tuollaiset ovat suunnitelmat kuitenkin.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä. Mukana olivat pennut, Peppi ja Poliisikissa sekä vaa'alla käymässä myös Penni (ja vaikka tästä voisi toista päätellä, meidän joka elikon nimi ei ala Peellä vaikka emännän alkaakin) joka painoi 20,5 kg. Sopiva paino tuolle, ei ainakaan tarvitse olla yhtään vähempää.
Pennut saivat toisen rokotuksensa ja eläinlääkärin tsekkauksen. Kaikki kunnossa ja pojalla kivekset alhaalla jo kuten kuuluukin.
Pepillä suutulehdus jylläsi edelleen joten siltä poistettiin poskihampaita. Toivottavasti tuo rauhoittaa mummon suun. Samalla poistettiin otsalle kasvanut pallura, ihan vaarattoman näköinen juttu. Parempi vaan ottaa hallitusti pois ennen kuin kissi itse olisi repinyt sen.
Poliisikissa (jonka nimi herätti suurta ihmetystä ja hilpeyttäkin) kehitti viikonloppuna märkivän korvatulehduksen ja kävi näyttämässä röhinäänsä. Diagnoosina röhinään sama mitä ollaan arveltu, jonkinlainen kasvannainen jossain rööreissä. Aiheuttaa myös ajoittaisen räkävuodon toisesta sieraimesta. Tuon ikäisen (s. -89) kanssa ei kannata sen radikaalimpiin toimenpiteisiin, annetaan antibioottia kun tarve on. Korvat rauhoittuivatkin ab-piikistä tosi nopeasti.

Fresco oli ihan sekopää kissojen perään pari vuorokautta ellreissun jälkeen. Piippasi niiden perässä ja nuoli korvia yms puolen yötä kunnes se oli pakko sulkea portin taa. Fresco reagoi muiden korvatulehduksiin sun muihin sairastamisiin tosi vahvasti ja hoitaa minkä kerkiää.

Frescon kanssa on treenailtu pikkuisen tokojuttuja. Metallikapulan tuontia ruokakupilla kriteerinä hyvä ja tarpeeksi tiivis loppuasento. Homma etenee pikkuhiljaa. Metallin itsensä kanssa ei ole ollut ongelmia.
Tunnarin alkeita on tehty olkkarin sohvalla. Noudot ovat meille vaikeita ja Fresco paineistuu kun tietää että haluan siltä jotain mutta ei tajua mitä. Ollaan helpotettu hommaa niin paljon kuin mahdollista mm sillä että itse istun sohvalla enkä seiso. Alussa heitin kapulaa isomman kapulakasan lähelle, nyt ollaan edetty niin että vien sen ja muut kapulatkin ovat jo irrallaan eivätkä kasassa. Nenänkäyttö on älytty ainakin enimmäkseen, välillä tulee vielä huteja.

Mitäs muuta ? Viikonloppuna kävin moikkaamassa Terhin laumaa josta piti ottaa ihan kuva. Onhan niitä jokunen. :D

Ja ai niin, tiistaina Fresco sai toisen Cartrophen-piikkinsä. Sille siis pistettiin viime viikolla kortisonia niveleen, tulehduskipulääkekuuri 3 vk sekä Cartrophen x 4 eli kerran viikossa kuukauden ajan. Lisäksi ollaan syöty Cartivetiä ja varmaan tullaan turvaamaan noihin niveliin vaikuttaviin lisäravinteisiin jatkossakin.
Mikä tärkeintä, poika itse on iloinen, kivuttoman oloinen ja tietysti sama kultakoira kuin ennenkin eli jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi. Vähän erilaisena elämänä toki mutta kuitenkin. Onhan noita rauhallisempiakin lajeja.

Eilen illalla tehtiin kunnon lenkki jotta saataisi Fresco kipuilemaan koipeaan, niin ikävää kuin se onkin.

Käveltiin sattumien summana loppujen lopuksi reilu kaksi tuntia, ensin 1,5 tuntia vapaana ja sitten vajaa tunti remmissä. Remmiosuus oli pitkästä aikaa ihan kamalaa, olin itse muista syistä hermostunut ja Penni kiihtyi sitten ihan kympillä, piti ääntä koko ajan ja rempoi narussaan. Tuollainen se ei onneksi ole aikoihin ollutkaan. Näköjään rutiinejen rikkominenkin kiihdyttää.

Vapaaosuudella nähtiin linjojen päässä pellolla kaksi hirveä. Seurailtiin niitä ensin paikallamme ja sitten peltoa ylittäen tosi pitkään. Eivät huomanneet meitä ennen kuin ihan lopussa kun tuulen suuntakin oli niistä meihin päin. Joka tietysti tiesi sitä että koirat haistoivat ne koko ajan. Pidin koissut käskyn alla irti kun kuumuvat remmeistä, kivasti pysyivät lähistöllä eivätkä kamalasti hirvistä välittäneet.

Samoilla tienoin ollaan aiemmin nähty valkohäntäpeuroja. Nyt ei enää ihmetä mitkä hajut koiria välillä tuolla nimenomaisessa metsässä lennättävät, siellä tuntuu olevan aika paljon elämää.

Illalla Fresco ei ontunut mutta aamulla nuoli kipeän jalan tassua mitä ei yleensä tee.

Ja illalla siis lekuriin. Taivuttelulla ei löytynyt kipukohtaa. Kuvattiin taas jalka kokonaisuudessaan, ranne ja tassu vielä viimekertaista tarkemmin. Ja löytyihän sieltä jotain, tosin ei mitään kovin riemastuttavaa, nimittäin alkavaa nivelrikkoa ranteessa. :( Ilmeisesti rannenivel silloin puomilta tippuessa loukkaantui joka aiheuttaa nyt niveleen rikon.

Pitää vähän funtsata asioita uusiksi. Agility voidaan unohtaa todennäköisesti kokonaan. Hakua vielä funtsaan, ehkä se pistetään tauolle täksi vuodeksi ja katsellaan mihin suuntaan jalka sinä aikana menee. Säästellään koipea ja tehdään vaikka jälkeä ja tokoa vaikkei jälkimmäinen varsinkaan ole alkuunkaan tuon leipälaji.

Ja ennenkaikkea toivotaan ettei kyseinen nivelrikko ole nopeasti etenevää lajia ja Fresco-poika saa elellä kivuttomasti vielä kauan.

On vähän pää sekaisin tämän asian kanssa.

Muutama kuva ah aina niin kuvauksellisesta Frescosta:

¨

On se kivaa kuvata jaloa koiraeläintä. :D

Vaan on se sentään joskus vähän älykkäämmänkin näköinen:

Eilen käytiin taas vähän rankempi lenkki, pituutta 1,5 tuntia jossa kyntöpellon ylitys ja muutama rajumpi iso ojanylihyppy. Ja illalla oli taas pojan jalka kipeä. :( Ei se nyt kolmijalkaiseksi mennyt mutta levon jälkeen varoi selvästi jalkaa ja oli vähän hiljaisen oloinen.
Kai se on vielä käytävä lekurissa katsomassa josko ne kolmas kerta sanoisi totuuden ja jalasta löytyisi vikaa. Mielellään korjattavissa olevaa.

Tällä hetkellähän tilanne on sellainen että normielämä vapaanakin sujuu joskaan ihan pisimmät lenkit eivät. Tai siis lenkit sujuvat, ei se liikkeessä ole ontunut sitten marraskuun mutta lenkin jälkeisen levon jälkeen näkyy että sattuu. Agilityä treenimielessä ei voi ajatellakaan. Hakua jo ajatellaan mutta katsotaan nyt sitten tuleeko siitä mitään.

Myös tämänpäiväisen lenkin jälkeen liikkui vähän huonon näköisesti, eilinen todennäköisesti vielä vaikutti. Tosin tulihan se tänäänkin käveltyä puolisentoista tuntia koirat vapaana mutta ilman sen kummempia loikkimisia ja ihan tasaisessa maastossa vaan. Jäistähän tuolla on ja koira liukasteli muutaman kerran ihan kunnolla, josko siinäkin satuttanut. Puuh, ei tästä vaan näytä tulevan loppua. :( 

Napsin uusia kuvia XYZ-pennuista eli Pulusta, Namista ja Stuntti-pojasta. Nuo löytyvät kotisivuilta eli täältä.

Itselle tällä kertaa. Olen ollut nykyisessä työpaikassa tasan kymmenen vuotta. Niin se aika rientää kun on hauskaa tai jotain sinne päin. ;)

Viikonloppu meni myös tavallisen vauhdikkaasti. Lauantaina oltiin Helsingin Wanhassa Satamassa kissanäyttelyssä kera Nuupin. Poika nautti taas rapsuttelusta ja huomiosta koko päivän. Tuomarikin tykkäsi siitä, poika voitti ensin venäläisen kilpailijansa sertitaistossa, oli sitten VP ja vielä TP. Paneelissa hävisi viime vuoden parhaalle kolmoskategorian urokselle Piupaws "Toykillerille" kahdella äänellä. Kaikkiaan paneelissa oli seitsemän urosta. Kolmoskategoria oli tänään näyttelyn isoin kategoria ja peittosi normaalin ykkösen eli kakkoskategorian (kovinpa kuulostaa selkeältä) muutamalla kissalla.
Erittäin mukava päivä ja aloitus näyttelyvuodelle.

Sunnuntaina heti aamusta rankempi metsälenkki koirain kanssa. Fresco juoksi koko lenkin kuin pieni eläin (mikä se tietysti onkin). Seurauksena jalka kipeytyi ihan aavistuksen, varoi sitä illalla kerran noustessaan levon päätteeksi ehkä kahden askeleen ajan. Hyvin vähän siis eli aika hyvin jalka alkaa kestää. Rankemmat treenaamiset kuten agilityn saanee kyllä suosiolla unohtaa ainakin kevääseen asti. Harmi sinänsä, tekisi jo niin kovasti mieli !

Onnistuin taas eilen liikuttamaan Frescon kipeäksi. Oltiin metsälenkillä reilu tunti, maastona nyt mäkistä metsää entisten peltojen sijaan. Fresco juoksi alamäkiä ja hyppi muutaman puunrungonkin yli. Tämä oli näköjään liikaa, ontui taas lenkin jälkeen jonkun verran.

Mutta kerrankin tuo oli onni onnettomuudessa. Tänään käytiin fysioterapeutilla ja kun koira oli vielä vähän kipeä eilisen jäljiltä, kipukohta löytyi selvästi. Se on vasemman etujalan ranne. Ilmeisesti ranteen nivel on tärähtänyt tosi pahasti pudotuksessa tai sitten pienissä luissa on hiusmurtumia. Kyynär- ja olkanivel tuntuivat olevan aivan kunnossa. Huh, olipa vaan onni että kuntoutuminen alkoi eikä noita ilmeisesti terveitä niveliä alettu tähystyksessä porailla.

Eli takapakkia tuli taas yhden ontumisen verran mutta nyt joku pystyi ekaa kertaa tämän kolmen kuukauden aikana osoittaamaan missä kohdassa kipu on. Se on positiivinen juttu, nyt tiedetään mitä tutkitaan jos paraneminen ei etene.

Jatketaan fyssarin ohjeiden mukaan eli normaalia liikuntaa sen minkä kestää, hypyt ja pahimmat rynnimiset vielä kuukaudeksi pois. Sitten katsotaan noita uudestaan.

Illalla agissa Pennin kanssa. Alku meni käsille ja kolmesta ekasta esteestä tuli hyppy, siivekkeen yli hyppy ja esteen ohitus. Ja ihan oli ohjaajan syy, en ohjannut yhtään tarpeeksi selvästi. Uusi yritys ja sitten sujuikin hyvin. Kiva rata muutenkin, tosin yksi rima putosi ja muurilta tuli kielto kun käänsin liian tiukkaan ja sehän kääntyi. Kepit tehtiin täyspitkinä kahteen kertaan, meni hyvin. Haki nätisti itse sisään eikä puhettakaan että olisi lopettanut kesken.

Ollaan ja köllötellään tyytyväisinä. Pukki kävi ja toi kovin mieleisia lahjoja. Kaimion Koirien käyttäytymistä pitäisi varmaan kohta alkaa lukea.

Frescon jalka on ollut parempi. Ehkä tuon uskaltaa tosiaan jo ääneen sanoa.

Perjantaina se oli pihalla n 40 min vapaana, ensin juoksi Pennin kanssa ja sitten oli leikkisetänä 7 vk 5 pv vanhalle Nova-pennulle. Ihana pieni tolleriotus. :) Ei ontumista tuon jälkeen.

Lauantaina käytiin mosassa reilun tunnin lenkki Lauran lauman kanssa. Fresco irti ehkä korkeintaan puolet lenkistä. Ontui viitisen askelta lenkin jälkeisen levon jälkeen ja illalla oli jäykän oloinen, nousi ylös aika hitaasti.

Sunnuntaina käytiin aamulenkki linjoilla, ensin 20 min hullunrallia Pennin kanssa ja sitten osittain remmissä, osittain vapaana. Ei ontumista, jäykkä edelleen.
Iltapäivällä käveltiin mutsille, reilu tunti remmissä. Hyppäsi vahingossa ison ojan yli ja täräytti pitkät jyrkät ulkoportaat alas. Ei ontumista, vähän jäykkä kylläkin.

Maanantaina tunnin lenkki, vapaana Pennin kanssa koko ajan. Ei ontunut.

Tänään tiistaina 45 min lenkki, vapaana koko ajan. Käytiin mm. lähipellon takana katsomassa autiotaloa ja löydettiin hirvien ruokapaikka. Ikinä en ole tuolla hirveä tai muutakaan sorkkaeläintä nähnyt. En edes jälkiä. Tuolla niitä riitti kyllä ja tuoreita olivat.
Lenkin jälkeen Fresco makaili tunnin verran ja noustuaan oli aika jäykän näköinen. Ei kuitenkaan selkeästi ontunut jalkaa.

Eli summasummarum, vapaana on tuota liikutettu kohtuupaljon entiseen nähden. Selvää ontumista on ollut todella vähän mutta uutena on tullut tuo jäykkyys. Voi olla tietysti ihan lihasperäistä kun on liikkunut nyt paljon enemmän ja erilailla kuin melkein kolmeen kuukauteen. Frescohan ei vapaana kovin rauhallisesti liiku.

Jatketaan ja katsellaan. Tähystys varmaan kuitenkin peruuntuu / siirtyy jos ei tilanne radikaalisti huonone lähipäivinä.

Nyt ollaan viimeisen ell-käynnin jälkeen pistelty Cartropheniä ja oltu remmilevossa. Lenkkiä remmissä kestää ainakin 1,5 h ontumatta. Pidempää ei olla kokeiltukaan.

Vaan vapaana ei sitten kestäkään paljon mitään. Tänään käytiin tunnin lenkki metsäteillä, koirat vuorotellen vapaana. Fresco oli vapaana korkeintaan puolen kilsan matkan ja tämänkin kolmessa neljässä pätkässä. Ja kotona koira makailun jälkeen ontui taas. :((((  Liikunta ei todellakaan ollut erityisen rajua tai raskasta.

Ei kun tähystysaikaa varaamaan huomenna kun Apex aukeaa. Toivotaan nyt että sieltä oikeasti löytyisi jo jotain ja vielä sellaista joka on korjattavissa.
Voi pikkikoiruusparkaa. :((

Kissivauvoille sentään elämä hymyilee, niillä kaikki hyvin. Nimiä pitäisi miettiä. Vuorossa olisi X-pentue mutta kyllä nuo aakkosten viimeiset kirjaimet ovat vähän työläitä ideoinnin kannalta. No, katsotaan mitä keksitään. Jos noista tuleekin XYZ-pentue ?

Ja oli kyllä yhtä tyhjän kanssa koko reissu. Ei ontunut koska oli pidetty remmissä, ei löytynyt kipukohtaa tunnustelemalla- kuten ei aiemminkaan. Hoitona lisää kipulääkettä, 4 x cartrophen ja lepoa. Kaksi viikkoa remmissä, sitten vielä kaksi viikkoa ilman repivää liikuntaa. Joka käytännössä siis on myös remmiliikuntaa, vapaana Fresco revittelee väkisinkin ellei sitten pidä käskyn alla vieressä kävelemässä joka ei ole ihan tarkoitus sekään.
Remmilenkkiä saa sentään liikuttaa sen minkä jalka kestää, jos kipeytyy niin lyhennetään. Viime viikollahan käytiin kerran tuntikin, sen kesti.

Jos ei tällä(kään) tokene, tähystetään.

Eilen kävin itse fysioterapeutilla ja se oli onneksi hedelmällisempi reissu. Nilkan nivelhän liikkui taannoisen trauman (Fresco remmilepoineen osallisena siinäkin, yllätys yllätys) seurauksena vain puolet siitä mitä pitäisi. Nyt liikkuu selvästi enemmän ja määrätyillä jumppaliikkeillä tuntuu paranevan koko ajan. Nyt pääsen jo kyykkyynkin !

Frescon kanssa ensimmäinen päivä kun se liikkui selvästi enemmän vapaana.

Eli aamulla kevyehköt hakutreenit. Fresco lämmitetty hyvin ennen treeniä, ensin remmissä ja sitten hetken vapaana juoksennellen.
Ensimmäinen maalimies rinteen yläpuolella oikeassa etukulmassa. Lähti hyvin ja suoraan mutta n 20 metrin kohdalla rinteen jyrketessä kääntyi vasemmalle. Kutsuin takaisin. Uusi lähetys, käänsi suuntaa reilusti oikealle mutta eteni suoraan linjassaan. Maalimies löytyi kuusen sisältä, hyvä ilmaisu siihen asti että tulin paikalle jolloin palkka.
Toinen maalimies vas. etukulmassa. Ei probleemaa.
Sitten suunnitellun tyhjän sijasta kolme tyhjää oikealle. Aloin selvittää missä kohdassa kääntyy etenemään taakse päin mutta maaston vuoksi tuo ei selvinnyt. Ja toisen puolen maalimies sai sillä aikaa etsiä hukkunutta lelua. ;)
Viimeinen lähetys vasemmalle jossa maalimies jolta palkka ekasta hyvästä haukkusarjasta.

Treenien jälkeen n. tunnin lenkille Nemon ja Fian kanssa. Fresco ihan alun remmissä. Penni tykkäsi että Fia on kiva vinkulelu ja yritti kyykyttää sitä koko ajan. Ei hyvä. Pysyi kuitenkin poissa ja kulki edellä kun käskettiin.
Fresco oli tyytyväinen ja liikkui hyvin, ei mitään ontumista. Annoin mennä suht vapaasti mutta karsin isoimmat ojanylihyppelyt pois. Samoin Pennin kanssa ei saanut kamalasti revittää.

Lenkin jälkeen kotiin lepäilemään hetkeksi. Hetki venyikin sitten koko illaksi kun Fresco noustuaan ontui taas ihan reippasti. :( Voi itku, jalka ei siis ole yhtään parempi. Jotain tuolla on rikki. Kestää remmiliikunnan mainiosti mutta rankempaa ei sitten näköjään yhtään.
Perjantaina taas lekuriin. Voi kun sieltä nyt edes löytyisi jotain.

Hakutreenit laitetaan nyt tuon takia talvitauolle vähän etuajassa, ei me kuitenkaan päästä vielä viikkoihin - tai kuukausiin - treenaamaan. :(
Vähiin käy harrasteet, Pennin agility on jatkossa ainoa säännöllinen treeni. No, loma kai tekee hyvää itse kullekin.

Hieno aussiefleecekin saapui. Kannattaa olla reilusti pygmi, minä taidan olla ainoita jolle tuo XXS on hihoineenkin ihan sopiva. ;)

Gracella oli epikohtaus aamupäivällä.

Käytiin tunnin remmilenkki koirain kanssa. Lenkin jälkeen Fresco hetken vapaana pihassa. Ei ainakaan illalla arkonut jalkaa yhtään.

Lisäksi koirat olivat tarhassa pari puolen tunnin pätkää. Ydinluut toimivat hyvin, nuo suorastaan hinkuvat tarhaan. Tosi outoa vaan itse olla sisällä kun koirat eivät ole siellä.

Käytiin Frescon kanssa fysioterapeutilla. Oikea puoli hienossa kunnossa, ei jumeja tai mitään muutakaan. Vasemmassa etujalassa hyvät ääriasentotaivutukset mutta kun jalkaa taivutettiin "koira alle", saatiin siitä irti reagointi. Aika minimaalinen kyllä, se lopetti läähätyksen pariksi sekunniksi mutta häntä jatkoi heilumista eli ei ole kovin kipeä. Tuokaan ei tullut esille alussa vaan pidemmän käsittelyn jälkeen.

Fysioterapeutti oli samaa mieltä kuin minäkin eli koira on puomilta jaloilleen pudotessaan saanut niin kovan täräyksen nilkkaan (vai ranneko se koiralla on ?) ja kyynärniveleen että niillä nyt kestää pidempään parantua. Nuo molemmathan kuvattiin toissa viikolla, luustossa ei näkynyt mitään epänormaalia.

Suosituksena remmilepoa lääkekuurin loppuun (melkein kaksi viikkoa) ja vielä siitä eteenpäin muutama päivä. Sitten varovasti vapaaksi tilanteissa joissa on lämmitelty ja koira on vähän rauhallisempi. Remmiliikuntaa voi nyt alkaa lisäämään ihan pikkuhiljaa, mielellään pehmeillä pohjilla. 
Paras parannella pitkän kaavan ja neuvojen mukaan että saadaan jalka kunnolla kuntoon eikä sinne jää mitään vaivaamaan pysyvästi. Nyt jo tuntuu että oma hermo kiristyy ja koiruus puhkuu intoa, vaan ei auta. Yöllä unessa Fresco hyppäsi jo katolle, kertoo jotain omistajan mielentilasta.

Yksi tylsä juttu tässä on pimeys, arki-iltaisin ei enää ehdi jälkiä tekemään. Ellei sitten pimeässä ? Olisipahan ainakin pakko jarrutella koiraa kunnolla jos mielii itse pysyä pystyssä. Hmm. Tässäpä kehittelemisen arvoinen ajatus.
Tottista voi silti edelleen tehdä ja tarkkuusetsintää pihalla, sinne saa sen verran valoa. Ja tietysti jälkeä viikonloppuisin.

Sinänsä reissu oli sitä mitä toivoinkin, saatiin vähän osviittaa mihin kohtaan on ottanut kipeää. Ja silti reagointi oli niin pientä että ei kai tuolla mitään isommin vialla voi olla ?
Ja sanomattakin kai olisi selvää että Frescolla oli taas oikein hupireissu, kiva ihminen huomioimassa vain Häntä. :D

joka me muut siis tunnetaan eläinlääkäriasemana. Ja kyllä olikin pojalla kiva reissu. :D Nautti kaikin rinnoin saamastaan huomiosta.

Ensin odoteltiin, Fresco oli elementissään ja huvitti ja rapsututti hoitajia. Sitten vastaanottohuoneeseen jossa käänneltiin ja väänneltiin molempia etujalkoja. Vasemman kyynärnivelen sisäsyrjällä ihan aavistuksen verran turvotusta, ei kipureaktioa tuossa eikä missään muuallakaan. Varmuudeksi kuitenkin rauhoituspiikki kankkuun ja kuviin.
Kuvat olka- ja kyynärnivelistä täysin puhtaat eli ei mitään ongelmaa.
Diagnoosina urheiluvamma, venähdys tms jota oirii vähän pidempään. Kipulääkettä pari viikkoa, remmissä eka viikko ja muuten vaan kevyemmin toinen. Jos ei tuolla tokene, tähystetään nivelet.

Fresco olisi jäänyt Apexiin nukkumaan, herätyspiikin saatuaan havahtui välillä sen verran että kömpi sylistä toiseen, käänsi kylkeä ja jatkoi tirsoja. Jaksoi viimein kuitenkin raahautua autolle ja takaisin tylsään kotiin.

Illaksi jätin pojan kotiin lähtiessäni kouluttamaan raunioryhmää, turha ottaa sitä autoon palelemaan. Penni pääsi mukaan, käytiin metsälenkillä ennen treenejä.

Illalla Fresco oli vielä sen verran pöhnässä että kapusi sänkyyn viereen nukkumaan mitä ei yleensä tee. Vähän ahdastahan tuo oli mutta oikein mukavaa vaihteeksi. :)

Tehtiin aamupäivä hommia pihalla, rakennettiin taas yksi agilityhyppy ja laitettiin linnuille talviruoat. Koirat järsivät tyytyväisenä ydinluitaan ja vähän rallasivat sen kunniaksi että Fresco päästettiin taas liikkumaan vapaasti viikon remmilevon jälkeen.

Iltapäivällä lenkille Lauran kanssa jossa huomattiin että Fresco ontuu taas. Koko viikon remmissä ollessaan on liikkunut täysin puhtaasti mutta näköjään yhtään rajumpaa liikuntaa jalka ei kestä.
Ortopedille mennään keskiviikkona, toivottavasti selviää mikä tuolla mättää. Ja toivottavasti se on korjattavissa niin että saadaan jatkaa elämää ja harrastamista entiseen malliin.
Fresco oli selvästi kipeä illalla. Makaili paljon eikä oikein ilmeisesti tykännyt liikkua. Kahteen kertaan haukkui tiellä talon ohi kulkevia ihmisiä, kerran sisällä ollessaan ja toisen kerran iltapissillä. Ihan kummallista tuokin. Kivusta johtuvaa ?

Torstaina käytiin pidempi remmilenkki ja lenkin jälkeen Fresco näytti taas ensin epäpuhtaalta ja sitten ontuikin muutama askeleen.
Perjantaina vielä arvottiin että päästäänkö sunnuntaina hakukokeeseen vai ei mutta päädyttiin loppujen lopuksi perumaan osallistuminen kun ei koira kuitenkaan täysin kunnossa ollut. Oli oikea ratkaisu, lauantaina käytiin vartin lenkki jossa F hyppäsi parin ojan yli ja epäpuhtaallehan se lykkäsi heti taas. Tuleehan noita kokeita ensi vuonnakin.

Sunnuntaina aloitettiin sitten viikon remmilepo again. Eli tylsää tiedossa itse kullekin.
Jalkavaiva (vasen etujalka tällä kertaa) juontanee juurensa viikon takaisesta puomilta tipahtamisesta. Toivottavasti menee levolla ohi.

Maanantaina tehtiin vähän tottista kotipihalla ja tiellä, lähinnä jääviä liikkeitä (kaikki jopa oikein) ja seuraamista. Nyt on hyvä hinkata perusasentoa ja seuraamista tarkemmin kun ei voi mitään paljon lennokkaampaa tehdä.

Ennen tottista käytiin piiiitkästä aikaa metsässä jälkimässä. Frescolle merkkaamaton jälki n 300 m, neljä keppiä. Mukavaa sammalpäällysteistä aukeaa metsää. Vanhennettiin jälkeä puolisen tuntia jonka aikana käveltiin poluilla Fresco remmissä ja Penni irti. Sivuhuomautuksena voin sanoa että tuo ei ollut niin kovin nautinnollista muiden kuin Pennin mielestä.
Mutta jäljelle. Alussa meno oli melkoista, sain jarrutella ihan tosissaan ja koirakin siksakkasi edestakaisin jäljen päällä. Rauhoittui kuitenkin lopulta ja viimeisen kolmanneksen meni kuin juna liina lähes löysällä. :) Kepit nousivat hienosti. Kerran hukkasi jäljen ja teki ylimääräisen pyörähdyksen mutta löysi itse takaisin jäljelle.

Ai niin, lauantaina käytiin faijan ja broidin perheen kanssa katsomassa Sirkus Finlandiaa. Olikin oikein viihdyttävä esitys hevosineen ja koirineen. Siitä onkin aikaa kun on sirkuksessa tullut käytyä.

Aussieyhdistyksen Riihimäen agilityviikonloppu vol 2. Ja olipa vaan mukavaa ! Säät suosivat, kouluttajat olivat hyviä ja tunnelma erityisen rento. :)

Lauantaina treenattiin Frescon kanssa. Mukavia ratapätkiä joista viimeinen varsinkin sujui yli odotusten, kaksi kertaa läpi ilman virheen virhettä. Tuo ei ole ihan tavallista Frescon kanssa, yleensä aina jotain pääsee tapahtumaan. Tuolla pätkällä oli vielä oikein pikantti kepeillemeno josta Fresco selvisi hienosti.
Ainoa miinus päivään oli se että herra höyrypää innolla mennessään tipahti ryminällä puomilta. Ensin näytti ettei tuo aiheuttanut mitään mutta illalla Fresco ontui vasenta etujalkaa levon jälkeen noustessaan muutaman askeleen ajan.

kuvat: Kati Koivu

Tuosta johtuen sunnuntaiksi pääsi remmiin Penni Frescon jäädessä Ismon kanssa kotihommiin. Frescon liike näytti aamulla jo ihan normaalilta mutta agility on se juttu jota en uskalla tuon kanssa tehdä yhtään jos jotain vammaa on lähiaikoina ollut. Se kun ei varsinaisesti osaa ottaa treeniä alkuunkaan varovasti.

Penni teki hienosti hommia. Ekalla ratapätkällä pääsi lipsahtamaan käsistä kerran ja jatkoi matkaa kohti auringonlaskua (väärien) esteiden yli. Eli taas kerran, tuolle ei saa antaa aikaa ajatella itse. Sen ajatukset kun kovin harvoin osuvat yksiin radantekijän ajatusten kanssa.
Muuten sujui enimmäkseen hyvin. Pari rimanpudotusta, kerran lopetti kepit kesken. Sisäänmenot onnistuivat joka kerralla. :)) Tosin olivatkin kyllä suoria ja helppoja.
Viimeinen pätkä varsinkin oli erittäin mukava ja uudenlainen Pennille. Rataantutustumisessa en löytänyt millään alkuun sopivaa ja hyvältä tuntuvaa vientiä ja ekalla yrityksella koiruus suhahtikin odotuksen mukaan aalle takaa kierrettävän hypyn sijaan. Siinä vaiheessa ohjaajalla onneksi (vihdoin ja viimein!) välähti se oikea vienti ja valssilla homma sujui hyvin.

Pennin käytös kaikkiaan päivän aikana oli hienoa. Oli rento ja seesteinen. Ekalla kerralla autosta otettaessa kiihtyi mutta en mennyt hommaan mukaan tai ottanut siihen muutenkaan kantaa niin rauhoittui aika nopsaan. Seuraavilla autosta otoilla oli ihan rauhallinen alusta asti. Kummallista suorastaan. Mutta ah niin mukavaa. :)

kuvat: Kati Koivu

Täällä lisää Kati Koivun viikonlopun aikana ottamia kuvia.