Illalla agitreenit Pennin kanssa. Homma sujui ihan kohtuullisesti, ei mitään suuria tunteita suuntaan taikka toiseen. Ekan radan alku meni kaahotukseksi, koira ei kuunnellut eikä keskittynyt. Enkä varmaan itsekään. Tuo on meidän helmasynti ja varmaan yksi syy siihen miksei homma toimi kisoissakaan. Meidän kun pitäisi saada tehdä se pahuksen rata kahteen kertaan, ensin höyrynpoisto- ja korvanavauskierros ja sitten se kisasuoritus. Tuttu ongelma varmaan monelle.  
Viime viikolla tehtiin (hmm, pitääkin luntata Annan blogista että mitä) kivaa pyöritystreeniä. Alku oli silloinkin vaikea, koira meni korvatta ja itse sijoituin ihan väärin. Muuten aika kivaa menoa, pieniä kurveja.

Vähän rankkaa treeneissä kun tulee välillä ajatelleeksi Frescoparkaa autossa ja sitä ettei se enää pääse tuota tekemään. Välillä miettii että onko ratkaisu edes oikea mutta kai se on. Fresco kun menee radalla sen verran päättömästi että ei homma ole puolikuntoiselle koivelle turvallista alkuunkaan. :(

Ennen treenejä sijoitusmamma Mila lähti kotiinsa ja sen mukana tyttäret Pulu ja Nami. Talo tuntuu tosi tyhjältä vaikka Stuntti vielä jäikin. Siitä kyllä lähtee ääntä enemmän kuin ennen kun etsii kavereitaan. No, onneksi Valo leikittää sitä (vai leikkii sillä?) ja me kanssa, ja perjantaina sekin jo pääsee kotiinsa.
Seuraavat pennut ovat todennäköisesti luvassa vasta ihan loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa jos koirasuunnitelmat toteutuvat. En halua kissivauvoja samaan taloon pienen koiranpennun kanssa, sehän syö ne vahingossa jos ei tahallaan. Jos Valokin jo pitää niitä vinkuleluina, miksei sitten koiruus ? No niin, vitsi vitsi. Mutta tuollaiset ovat suunnitelmat kuitenkin.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä. Mukana olivat pennut, Peppi ja Poliisikissa sekä vaa'alla käymässä myös Penni (ja vaikka tästä voisi toista päätellä, meidän joka elikon nimi ei ala Peellä vaikka emännän alkaakin) joka painoi 20,5 kg. Sopiva paino tuolle, ei ainakaan tarvitse olla yhtään vähempää.
Pennut saivat toisen rokotuksensa ja eläinlääkärin tsekkauksen. Kaikki kunnossa ja pojalla kivekset alhaalla jo kuten kuuluukin.
Pepillä suutulehdus jylläsi edelleen joten siltä poistettiin poskihampaita. Toivottavasti tuo rauhoittaa mummon suun. Samalla poistettiin otsalle kasvanut pallura, ihan vaarattoman näköinen juttu. Parempi vaan ottaa hallitusti pois ennen kuin kissi itse olisi repinyt sen.
Poliisikissa (jonka nimi herätti suurta ihmetystä ja hilpeyttäkin) kehitti viikonloppuna märkivän korvatulehduksen ja kävi näyttämässä röhinäänsä. Diagnoosina röhinään sama mitä ollaan arveltu, jonkinlainen kasvannainen jossain rööreissä. Aiheuttaa myös ajoittaisen räkävuodon toisesta sieraimesta. Tuon ikäisen (s. -89) kanssa ei kannata sen radikaalimpiin toimenpiteisiin, annetaan antibioottia kun tarve on. Korvat rauhoittuivatkin ab-piikistä tosi nopeasti.

Fresco oli ihan sekopää kissojen perään pari vuorokautta ellreissun jälkeen. Piippasi niiden perässä ja nuoli korvia yms puolen yötä kunnes se oli pakko sulkea portin taa. Fresco reagoi muiden korvatulehduksiin sun muihin sairastamisiin tosi vahvasti ja hoitaa minkä kerkiää.

Frescon kanssa on treenailtu pikkuisen tokojuttuja. Metallikapulan tuontia ruokakupilla kriteerinä hyvä ja tarpeeksi tiivis loppuasento. Homma etenee pikkuhiljaa. Metallin itsensä kanssa ei ole ollut ongelmia.
Tunnarin alkeita on tehty olkkarin sohvalla. Noudot ovat meille vaikeita ja Fresco paineistuu kun tietää että haluan siltä jotain mutta ei tajua mitä. Ollaan helpotettu hommaa niin paljon kuin mahdollista mm sillä että itse istun sohvalla enkä seiso. Alussa heitin kapulaa isomman kapulakasan lähelle, nyt ollaan edetty niin että vien sen ja muut kapulatkin ovat jo irrallaan eivätkä kasassa. Nenänkäyttö on älytty ainakin enimmäkseen, välillä tulee vielä huteja.

Mitäs muuta ? Viikonloppuna kävin moikkaamassa Terhin laumaa josta piti ottaa ihan kuva. Onhan niitä jokunen. :D

Ja ai niin, tiistaina Fresco sai toisen Cartrophen-piikkinsä. Sille siis pistettiin viime viikolla kortisonia niveleen, tulehduskipulääkekuuri 3 vk sekä Cartrophen x 4 eli kerran viikossa kuukauden ajan. Lisäksi ollaan syöty Cartivetiä ja varmaan tullaan turvaamaan noihin niveliin vaikuttaviin lisäravinteisiin jatkossakin.
Mikä tärkeintä, poika itse on iloinen, kivuttoman oloinen ja tietysti sama kultakoira kuin ennenkin eli jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi. Vähän erilaisena elämänä toki mutta kuitenkin. Onhan noita rauhallisempiakin lajeja.