Tottista on tullut tehtyä viime aikoina huomattavan vähän ja se kyllä näkyy. Ruokakuppitottiksia harrastettiin joskus paljonkin, nyt homma on ollut "tauolla" vähintään vuoden, kupit ovat vain ilmestyneet kuonon eteen. Ja hups. Koirat eivät kuuntele niin mitään kun ruokakuppi on tuloillaan. Istutin Pennin keittiöön, kuppi nenän eteen ja menin Frescon kanssa puuhailemaan parin metrin päähän. Penni varasti kupille kahteen kertaan. Ihan röyhkeästi vaan nousi ylös ja alkoi syömään ei tainnut edes tajuta tehneensä väärin.

Frescon kanssa luoksetulon loppuasentoa. Kuppikin häiritsi keskittymistä mutta ei kyllä yhtään tiedä mistä tuossa on kyse. Tulee ihan ok kun olen suoraan edessä mutta kun olen itse sivuttain tai eri linjalla, jää vinoon tai tulee peräti sivulle. Loppuasennossa on myös jostain syystä alkanut käydä maahan tai valua johonkin väli-istuvaan asentoon. Kumma juttu, teki tuota pari kertaa jo viime viikolla kun Annen kanssa tottistettiin. Tuon kanssahan on alettava ihan tehdä töitä.

Aika yllättävää kaikkiaan, harvoin noiden keskittymistä mikään noin rikkoo.

Ennen tuota pohjanoteerausta otettiin noutokapulan pitämistä olkkarissa. Ensin tutulla tunnarilla. Varsinkin Fresco hyvä, Pennin ote edelleen levoton. No, ei tuo ole suuri yllätys kun on kolmisen vuotta saanut enemmän tai vähemmän pureskella pulikkaa. Fresco pitää tunnarikapulaa tosi nätisti mutta ottaessaan kapulan rusauttaa siihen kunnon jäljet. Sen jälkeen pitää nätillä vakaalla otteella. Mitähän tuolle voisi tehdä ?

Sitten siirryttiin metallikapulaan jonka kanssa homma sujui erittäin hyvin. Fresco piti sitä nätisti ja epäröimättä ja toi metrin parin päästä nätisti. Kerran härkki tassulla jolloin pulikka jäi pystyasentoon josta koiruli ei sitä meinannut saada otettua. Oppi kai tuosta jotain koska jätti tassuhommat jatkossa pois. Tuo meni yllättävän hyvin, kuvittelin että Fresco ei metallia mieluusti ota suuhun. Tuota on tehty joskus viime kesänä ihan pari kertaa, toi mutta ei mielellään.

Ennen noita lenkki. Fresco paljon vapaana vähäliikenteisillä pätkillä, Penni remmissä. Penni levottomampi kuin eilen mutta oma hermo pysyi kiitettävästi kurissa.

Kuljettiin taas Kyllästämöntiellä sen talon ohi jossa on pihalla vapaana berni joka aina lähtee pihasta kulkijoiden perään. Nyt siellä oli joku vaalea pikkukoirakin, samalla käytöksellä varustettuna tietysti. Kyllä pelotti katsoa kun koirat pyörivät pimeässä ilman heijastimia tiellä jossa kulki autoja. :( Ja haukkuivat ohi kulkevan lenkkeilijän. En tajua miten ihmiset uskaltavat pitää koiriaan noin.

Ihan kamala schipperkekuume iski taas. Vaan kun näitä lueskelee niin käy mielessä että ehkä ne entiset pitäisi kouluttaa ensin ja sitten vasta haaveilla seuraavasta.