Maanantaina tokotusta. Ensin Tesun ja Ansun koulutus. Mustin kanssa tehtiin tunnaria ja ohjatun + merkin alkeita.
Tunnarissa piilottelua hiekkaan. Hyvin älysi etsiä nenällä. Kerran pureskeli, en kieltänyt kun oli etsinyt nätisti. Tuo purematta kun menen kyykkyyn auttamaan.

Ohjatun suuntia lelulla, koira vietiin merkille valmiiksi. Ei ongelmaa. Myös merkkiä näyttönä pariin kertaan, tuntuu toimivan ihan hyvin. Kai tuonkin voisi jo repertuaariin ottaa, katsotaan sitten sotkeeko ruudun.

Ohjatun tokon jälkeen kimppatoko jonne jäätiin vielä reiluksi tunniksi. Ensin Fresco. Tavan hömpötystä, jääviä, seuraamista ja mitä lie. Oli kivaa. :)

Mustille paikallaanolot, ok. Ekalla jättämisellä huomautin maan nuuskimisesta, toinen oikein hyvä.
Ruutua. Ei mennyt ilman lelua ekalla käskyllä vaan jäi matkalle odottamaan palkkaa.
Loppuun pari noutoa kapulalla ja heittäen. Toi purematta. <3 Joskin kyllä hitaasti. Palkka pallolla josta ei palkkaantunut, kapula parempi tuossa vertailussa.

Hallitsija Mytty:

Tiistaina käytiin fyssarilla poikain kanssa. Ensin vuorossa Musti. Tapansa mukaan Musti inhosi tilannetta missä sitä kosketellaan ilman että se itse voi kontrolloida tilannetta. Rentoutui kuitenkin hienosti taitavan Tamaran käsittelyssä. Lihaskunto on hyvä eikä isoja jumeja tai aristuksia löytynyt. Pohdittiin eturauhasen mahdollisuutta oudon käytöksen suhteen vaikkei käsitellessä varsinaisesti sitä kohtaa suojellutkaan. Pistetään mietintään, Mustihan riiasi varsin voimallisesti Pennin kanssa koko alkukuun.

Fresco tapansa mukaan rakasti Tamaraa ja käsittelyä. Vanhat aristukset kyynärästä ja vähän ranteestakin löytyivät. Uusimpana löydöksenä vähän paksuuntunut ja lämmin oikea takakinner. Aristusta tuosta ei löytynyt mutta jotain sielläkin lienee. Voi raivo-Rekku, kun se joskus liikkuisi järkevästi eikä aina pari metriä ilmassa. Huoh.

Loppuilta lepoa, jätettiin luonnollisesti BAT-agikin väliin. Pientä tunnaritreeniä sisällä Mustin kanssa.

Torstaiaamusta lekuriin Lauran Helmi-klinikalle. Ja avot ! Suurentunut eturauhanenhan sieltä löytyi. Hoidoksi sulfakuuri ja Tardak-pistos josta 28 vrk dopingkarenssi. Hyvästi tammikuun alun agikisat siis tänäkin vuonna. Noitahan me peruttiin viime vuonnakin, yskän takia tosin silloin.

Nyt toivotaan että Mustin käytös ja eturauhanen rauhoittuvat lääkityksellä ettei tarvitse palleja pudottaa. Nekin kyllä lähtevät jos on tarpeen, tärkeintä on että koko lauma pysyy sovussa saman katon alla.

Tuon takia jätettiin illan agi väliin vaikkei Musti ole vähimmässäkään määrin kipeän oloinen. Hyppäsi eläinlääkärilläkin tutkimusretkillään pöydälle kuin kissa, ihan käskemättä.
Ihan hyvä oikeastaan noin, saatiin kahden viikon agitauko vähän melkein vahingossa. Meillä kun ei ole juoksutaukojaan niin agista tulee taukoiltua oikeasti melkein turhan vähän.

Perjantaina aamusta tadaa, eläinlääkäriin taas. Tällä kertaa kissilasten kanssa eli Siirin pentujen jo ennalta varattu rokotus- ja tsekkausaika. Tällä kertaa yksi eli pikku Dorrit tarkastettiin tavallistakin huolellisemmin, sillä kun naksuu hengitys. Ääni kuuluu etenkin pennun nukkuessa mutta usein myös muulloin.
Lääkäri totesi keuhkot ja sydämen täysin normaalin kuuloisiksi, huh helpotusta. Ääni paikallistui nielun ja nenän välille eli siellä lienee joku rakennevirhe / polyyppi tai joku. Pentu tähystetään kun se on vanhempi mutta ilmeisestikään mitään hengenvaarallista vikaa siinä ei ole. Eikä se siltä vaikutakaan, leikkii ja menee siinä missä muutkin. Ja kasvaa, on itse asiassa pentueen isoin.

Iltapäivällä Porvooseen Silverin halliin tottistamaan. Oltiin varattu sieltä vuoro Hannan kanssa.
Ensin Mustille seuraamisen paikkaa ja jäävät. Hallissa on varsin erinomainen peili joka helpottaa hommaa. En edelleenkään ole ihan tyytyväinen Mustin seuraamiseen, toivoisin vähän korkeampaa virettä vaikka teknisesti seuraaminen onkin ihan nättiä. Pitää näyttää hommaa tietävämmille ja pohtia tehdäkö jotain vai ei.
Jäävät ok.

Frescolle samaa. Teki mieli kokeilla hyppyä mutten uskaltanut, tuo kouhkaa menemään niin että olisi vaan taas turhaan satuttanut itsensä. Jääviä, seuramista, vähän kaukoja mielenvirkistykseksi.

Toisella stintillä Mustille metristä hyppyä. Ensin ilman kapulaa, sitten pelkkä paluu kapulan kanssa ja lopulta jokunen kerta valmiina liikkeenä. Paitsi että kapulan kävin heittämässä lähempää estettä, en uskalla paiskoa matalassa hallissa muuten kun hajottaisin jotain.
Musti hyppää kyllä kivasti. Kevyen näköisesti eikä ajatustakaan kiertää vaikkei mitään apuja tule. Kerran ponnisti liian kaukaa ja kolautti estettä mennessään muttei epäröinyt yhtään hypätä takaisin. Hyvä Pums !

Sitten vielä shoppaamaan liikkeeseen ja ei kun uudenvuoden viettoon. Oltiin lumitöissä vielä kahdeksan aikaan eikä Penniäkään ihmetyttänyt pauke yhtään. Onni on koirat jotka eivät pelkää pauketta. :) Penni toki kuuntelee vähän pahinta pauketta ja nukkui sängyssä mutta mitään panikointia silläkään ei ollut.

Viikonloppu kului lumilenkkeillessä ja koti- ja pihahommissa. Lunta riittää, pahimmissa hankikohdissa se yltää jo poikain selkien tasolle. Vaan eipä ole kuraisia koiria. Jostain se on riemu revittävä.