Tai oikeastaan ei kun eihän tässä tehdä mitään mistä pitäisi saikkuilla. Mutta jos tehtäisi agia ja hakua niin ne nyt jäisivät taas hetkeksi pois.

Päästiin eilen koirat pihalle ennen tottistreenejä ja aika nopsaan sieltä kuului pieni viu. Muuta ei näkynyt tai kuulunut mutta kun myöhemmin tarkastin Frescon tassun, sen pienestä yläanturasta puuttui koko kärjen kokoinen pala. Tai ei varsinaisesti puuttunut vaan repsotti irti. Onneksi siskolikan omistaja ystävällisesti hoiti ammattinsa puolesta homman kuntoon ja leikkasi repsottavat palat irti. Kiitti vielä kovasti avusta !
Anturahaavoja meillä ei ole pitkään aikaan ollutkaan joten kai tämä on otettava ihan vaihteluna. ;)
Koira itsessään ei onnu tms, vähän kiljaisee toki jos antura johonkin osuu. Pakko kai tuon on vähän kipeä olla, siinä on kuitenkin aika iso alue ihan auki.

Tuon saman anturan kanssahan on ollut ongelmia ennenkin, siinä on ollut pari kertaa päässä haava ja pää osaksi irti. Ehkä siksi se onkin ollut vähän "heikentynyt". No, katsotaan miten se nyt paranee kun koko pää on ekaa kertaa poissa.

Mentiin kuitenkin tottikseen ja tehtiin ihan rauhallista perusjuttua. Sivulle tuloja, lyhyitä luoksetuloja, kaukokäskyn poikasta. Vähän seuraamista joka on sivumennen sanoen huonontunut tauon aikana ihan käsittämättömäksi. Koiruus edistää metrin ja on väljä etenkin oikealle käännöksissä. Liikaa virtaa ja liian vähän osaamista. Pitää miettiä millä tuota alkaa rakentamaan uudestaan.
Otettiin myös paikallaanistuminen joukossa, en mennyt näkösuojaan. Fresco istui koko ajan rauhassa mutta oli vähän sen näköinen että hetkinen, tässähän on ennen maattu. Pitää alkaa tuotakin ihan treenaamaan että saa koiralle varmuuden että se tekee oikein.

Keskiviikkoaamuna lunta oli tullut niin että hyvä kun kotoa asemalle pääsin. Osa peltojen keskellä olevasta kotitiestä oli kuin aurattu kun tuuli puhalsi kovaa. Tosin osa oli sitten sen näköinen että siihen oli aurattu kun tuuli oli kinostanut lunta. No, asemalle päästiin ja junaankin ihan ajoissa. VR oli varautunut hyvin huonoon keliin - osa junista oli peruttu jo edellisenä päivänä. ;)

Ja illalla Pennin agit. Isäntä lähti kuskaamaan meitä ja keli oli aika pöpperöinen, molemmat omiaan lisäämään Pennin autostressiä.  Se läähättikin taas pitkästä aikaa ihan antaumuksella koko menomatkan. Tulomatkalla oli ehkä aavistuksen rauhallisempi.
Treeneissä tehtiin rataa. Tuli siellä ihan mukaviakin pätkiä mutta en silti ollut ihan tyytyväinen itseeni. Mikä siinä on ettei ihminen vaan pysty tekemään niin kuin suunnittelee tai muutenkaan toimimaan järkevästi nopeissa tilanteissa ?
Kepit menivät ok, tosin ekalla kerralla Penni pyyhälsi aalle kun otin sen haltuun mutten antanut käskyä mihin jatketaan. Eli ihan omaan piikkiin tuo. Puomin kontakti on treeneissä tosi hidas, koira jää liian ylös ja valuu sieltä eikä sitten välttämättä lähde edes jatkamaan ekalla luvalla. No, kisoissa tuosta ei ole pelkoa, siellähän se todennäköisesti ei edes pysähdy. Vaan sunnuntainahan tuo nähdään, startataan taas pitkästä aikaa ja katsotaan onko homma mennyt mihinkään suuntaan. Villi veikkaus että ei.

Ai niin, lauantaina käytiin Terhin kahdeksan koiran kanssa lenkillä Jäniksenlinnassa. Homma toimi hienosti noinkin ison lauman kanssa, ei mitään rähinöitä tai jäykistelyjä. Tai no, Penni tietysti tapansa mukaan kertoi alussa uusille tuttavuuksilleen Jonnille ja Sohville että kuka täällä oikein määrää. Typerä tapa tuokin, onneksi pennut (no joo, 9-kuisiahan nuo melkein jo ovat) eivät ottaneet siitä lainkaan itseensä ja Seneca-mammakin tuntee Pennin kotkotukset eikä vaivautunut edes paikalle katsomaan että mitä tapahtuu.