Musta Pii (s. 17.11.2000) tuli meille Tanskasta vuoden ikäisenä. Se asteli sisään ja oli heti kuin kotonaan. Aikuisen sopeuttaminen kissalaumaan ei välttämättä aina ole helppoa mutta Piin kaltaisen itsevarman kissan kanssa ei tullut mitään ongelmia. Pii ei ole sylikissa tai erityisen seurallinenkaan. Se tulee rapsuteltavaksi kun haluaa muttei varmasti syliin eikä tahdo itseään nostettavan yhtään.
Näyttelyissä käytiin Championiksi asti, sen jälkeen ei olla käyty. Kastraattiura piti polkaista käyntiin viimeisen pennun jälkeen mutta Pii otti ja lihoi välittömästi leikkauksen jälkeen sellaisiin mittoihin että näyttelyistä voidaan nykyään vaan haaveilla. Laihdutusta yritellään pikkuhiljaa mutta vähän hankalaa tuo tuntuu olevan.

Piillä on ollut peräti viisi pentuetta, enemmän kuin meillä kenelläkään muulla. Tuohon perusteena on ollut se että se on ollut täysin terve ja erinomaisen hyväluontonen sekä hoitanut pentunsa aina moitteetta. Tuollaista sukua kannattaa jatkaa.

Ensimmäinen oli Tassulähteen J-pentue, valkoinen Igor (T Joonatan) ja musta Pimu (T Joutsenlaulu). Igorin jälkikasvusta puhuttiin jo Pepin kohdalla eli "Igor (Tassulähteen Joonatan, BRI w 63) on jatkanut sukua neljän pentueen verran joista meille kotiin muutti Simppa (CH Moonface's Donna, BRI w 62) sekä sijoitukseen oma kasvatti Siiri (IC Tassulähteen Xinnia, BRI a 23).
Edellisistä Simppa sai kaksi pentuetta, 2+2 pentua. Noista sukuaan jatkoivat Helmi (IC Tassulähteen Pilkkumi, BRI a) Ruusutarhan kissalassa ja Valo (Tassulähteen Valo, BRI ns 24 62) meillä Tassulähteen B2-pentueen verran. Meillä suku katkesi lukuisten FIP-menetysten takia harkitusti tähän.
Siiri-Sinitiikeri (T Xinnia) synnytti pari viikkoa sitten ainoan pentueensa, kolme sinistä tyttöä. :)"
J-pentueen Pimu meni sijoitukseen Sinisilkin kissalaan ja astutettiin Suomessa lainassa olleella hienolla lilalla Ikula van Safraenbergillä. Valitettavasti Pimu synnytti etuaikaiseksi sillä seurauksella että kaikki pennut kuolivat. Parin päivän päästä kuoli myös Pimu. Syyksi tuohon selvisi myöhemmissä tutkimuksissa FIP. :(

Pentu-Pimu:

Piin toinen pentue oli Tassulähteen M-pentue. Pentueen kaksi mustaa ja kaksi sinistä pentua menivät lemmikeiksi kaikki. Pentueen isällä Ruusutarhan Dono Nerolla todettiin myöhemmin HCM jonka kanssa Mr. Nickson on onneksi ansiokkaasti elänyt nyt jo liki yhdeksänvuotiaaksi. Pennuilla ei ole todettu vaivoja sydämen suhteen.

Kolmas pentue oli Tassulähteen Oot, hienon hieno pentue niin luonteellisesti kuin ulkonäöllisestikin. :) Jatkoon valikoitui sininen naaras Lilli (T Okariina), joka meni sijoitukseen Sinisilkin kissalaan. Lillillä on tähän mennessä kaksi pentuetta, yksi Sinisilkillä ja yksi meillä. Meidän pentueessamme eli Tassulähteen ÄÖ-pentueessa on kaksi pentua, joista valitettavasti Armilla (T Öinen Armi) on knikki hännässä. Sukua jatkaa tuosta huolimatta velipoika Mörkö (T Ähäkutti) jolle syntyi meille kaksi pentuetta marraskuussa 2010. Näistä odotetaan paljon, Mörkö on melkein täyden kympin kissa kuten emänsä ja isoisänsäkin. :)
Lillille on toivottavasti vielä jälkikasvua odotettavissa, ainakin näin haaveilen.

Kuvankaunis Lilli:

kuva: Heikki Siltala

Neljäs pentue oli edellisen toisinto, Tassulähteen Q-pentue. Kolmesta pennusta sijoitukseen meni musta Qipri (T Qipri) joka myöhemmin sai pentueensa (Tassulähteen T) punavalkoisen Ludden (DK*Paludan's Ludvig) kanssa. Valitettavasti pentueen naaraalla oli lattarinta jonka takia poistin myös sen veljen jalostusajatuksista.

Piin viimeinen pentu oli Sorkku (T Sydänsiru). Sorkku oli tarkoitus jättää omaan kasvatukseen mutta loppujen lopuksi se ei viihtynyt laumassa ja muutti ainokaiseksi Helsinkiin.

Mutta Piin linja elää vahvasti Igorin ja Lillin lasten kautta. Tassulähteen D2-pentueessa uskaltauduin jopa pistämään nuo linjat yhteen, katsotaan mitä pennuista kehittyy. :)