Päivin luotsatessa raunioryhmää me vietettiin aikaa sateisella Purinalla epävirallisten agikisojen merkeissä. Frescon kanssa ilmoittauduttiin kisaavien luokkaan lähinnä lähtöjättöä treenaamaan.

Koiruus kävi älyttömillä kierroksilla jo edellistä koiraa katsellessa ja seurasi vapaana kiljuen lähtölinjalle. Jätin maahan josta videolta katsottuna nousi aika nopsaan ja nytki siihen malliin että ihme kun ei lähtenyt. Muutaman kerran käskin takaisin maahan seisomasta. Pysyi kuitenkin paikallaan loppuun saakka vaikka menin itse pitkälle parin aidan taakse.
Eli tarkoitus saavutettu ja siihen se sitten jäikin. Radalta hyl kun käänsin aavistuksen liian myöhään ja Fresco sujahti puomilta edessä olevaan putkeen. Saavutus sinänsä, pysähtyi kuitenkin nätisti kontaktille ja silti lähti ihan vikasuuntaan. Muuten kohtuu ok rata, nätit kontaktit. Rimoja tippui kaksi joista ekan otan ihan omaan piikkiin, pysähdyin ja vielä peruutin kun koira hyppäsi. Rohkeammin pitäisi uskaltaa valssata, nytkin se olisi ollut järkevämpää tuossa kohdassa. Frescon kanssa vaan on aina sellainen tunne etten ehdi.

Sarin videokamera on kyllä ihan korvaamaton, sieltä näkee oman tumpelluksen hyvin. Muuten olisin tuossa jäänyt siihen luuloon että ohjasin kyllä koiraa mutta se vaan meni putkeen. Nyt näin että ohjasin juu mutta nanosekunnin liian myöhään. Ja sehän Frescolle riittää.

Fresco on vihdoin nyt neljävuotiaana löytänyt sisäisen uroksensa. Flirttaa kaikille ohikulkeville koirille ja roikkuu takamuksissa sekä pyörii nenä maassa. Kohtuurasittavaa, pitää puuttua tuohon ennen kuin menee ihan överiksi. Työntekoa homma ei toistaiseksi ole haitannut.