Rakas päiväkirja,

minun on niin paha olla. :( Kuulin juuri että Valon veli Vimma oli jouduttu nukuttamaan ikiuneen. Syynä oli taas kerran FIP. Vimma olisi täyttänyt tulevana sunnuntaina vasta puoli vuotta.

Eli kaikki suunnitelmat menevät taas kerran uusiksi. Tai menevät ehkä joku päivä, tänään niitä ei ole.

Omat kasvatussuunnitelmat ovat kuitenkin pikkujuttu verrattuna suruun ja syyllisyyteen mitä tunnen Vimman perheen puolesta. Tämä pistää miettimään koko kasvatuksen jatkoa, onko minulla (edes välillisesti) oikeus tuottaa muille ihmisille tällaista surua kerta kerran jälkeen ? Tai kuinka kauan sitä itsekään jaksaa suunnitella uudestaan, surra ja nousta taas ?

Sen tämä ainakin selvitti tässä ja nyt että Simpan jatkokasvatuksen kanssa ei enää arvota vaan se steriloidaan ensi viikolla.

Agitreenitkin oli ja meni. Fresco on edelleen agisaikulla ja varakoirana oli onneksi Penni jonka kanssa treenistä selvisi vähän puolipäisenäkin. Tehtiin yksittäisiä esteitä jonka jälkeen koira haltuun ja kuljetus kävellen kontaktissa häiriöesteen ohi. Pitää käydä tekemässä nuo Fresconkin kanssa kunhan tuo kuntoutuu niin että uskaltaa taas agiloida.
Penni oli ekaa kertaa Agitokolassa ja käyttäytyi oikein hienosti, rauhallisesti ja epäpennimäisesti.