Hohhoijaa taas. En tiedä mikä hommassa varsinaisesti mätti mutta kaikki meni kyllä kohtalaisen lahjakkaasti pieleen. Fresco sinkoili radalla ihan mihin sattui, teki vääriä esteitä enemmän kuin koskaan. Välillä syy varmasti oli myöhästyneessä / epäselvässä ohjauksessa mutta välillä se kyllä teki ihan omia ratkaisuja vähääkään ohjaajasta välittämättä. Jotenkin sitten tapeltiin loppujen lopuksi rata läpi. Koiralle tuli vähän rähjättyäkin. Ei olisi pitänyt, eihän siitä mitään hyötyä ole.

Muiden suorittaessa tehtiin vähän luoksetulon loppuasentoa ja kaukojen seiso - maahan - seisoa. Homma toimi hyvin, kaukoissa alkaa löytyä oikea hissiliike. Illalla ruokakupin edessäkin tajusi ekaa kertaa mitä pyydän, tähän mennessä on sinnikkäästi tarjonnut luoksetuloa. Kun sen mielestä ruokakupilla on aina ennenkin tehty vain sitä. Huoh. Sille tuo kuppi taitaa olla liian iso houkutus, ei pysty keskittymään eikä kuuntelemaan kun se on lattialla. Paikallaolot kyllä toimivat kupilla, makaa rauhassa niin kauan kunnes toisin luvataan.

Tokotuksen jälkeen treeneissä jäi vielä aikaa sen verran että tehtiin yksi pikainen rata. Yksi este onnistuttiin kiertämään mutta muuten homma onnistui. :) Kiva saada hyvä pätkä loppuun vaan kyllä sitä väännettiinkin. Sopii toivoa että homma sunnuntaina Riman kisoissa menee edes pikkuisen paremmin kuin tämänpäiväinen.

Pennonen oli tapansa mukaan Ismon kanssa kotona. Se on viime aikoina tosi usein näyttänyt ettei tahdo lähteä mukaan. Kaikenkaikkiaan tuo taitaa olla kaikille ihan positiivinen juttu. Minulta meni pitkään tajuta että treenit, kisat sun muut vieraiden koirien seassa puikkelehtimiset ovat sille vähintään yhtä stressaavaa kuin minulle sen kanssa. Totutin, totutin ja totutin, tuntui että pakko sen on oppia ja tottua. Vaan jos ei tykkää niin olkoon kotona, koiruus tuntuu yhtä tyytyväiseltä tilanteeseen kuten minäkin. Ja Ismokin tykkää kun on koirakaveri hommissa mukaan. Penni kulkee Ismon kanssa Hiacella ihan nätisti, vähän välillä tuntuu läähättelevän mutta ei stressaa enää samaan tapaan kuin talvella autopaniikin ollessa pahimmillaan. Vähän se on outoa liikkua vain yhden koiran kanssa mutta eiköhän tuohonkin totu.

Lenkitkin ovat rauhoittuneet. Ehkä osaksi tuon takia että Pennin stressihormonitaso lienee paljon alempana kuin "entisessä elämässä". Kiihtyyhän se lenkillä edelleen koirista, nostaa karvoja ja pörisee mutta palautuu nopeammin ja kulkee muuten enimmän osan lenkistä ihan hiljaa. Monesti myös jopa sinkoilematta ja vetämättä.

Kissanpentuset sen kun kasvavat. Pikkuveljellä on jo silmät ihan auki, isompi seuraa perässä. Ovat ne aika ihania. :) Perhanan kamera kun meni hajoamaan, pitää pikaiseen hommata jostain uusi että noista saa kuvia.