Loma ei kun lähestyy, vielä tämä viikko töitä. Työpaikalla on jo kuolemanhiljaista, pari hassua toimittajaa ja minä töissä.

Maanantai-iltana hakutreeneihin. Meni vähän soutamiseksi ja huopaamiseksi, peruin jo kerran treenit kun lämmintä oli päälle +25 ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Tuon tehtyäni taivas meni pilveen ja treenit tuntuivatkin taas varsin hyvältä idealta. Puolet alkuperäisestä porukasta pääsi vielä peruutuksen peruutuksen jälkeenkin paikalle eli saatiin näppärät pikkutreenit aikaiseksi.

Treenin alkuun sattui kunnon kaatosade eli sää oli lämmin ja kostea, ei kummoista tuulta.
Frescolle viuhka, maalimiehet lähtivät yhtä aikaa kohti takakulmia niin että koira näki. Lähetin ensin oikealle, sitten vasemmalle. Molemmilla pistoilla lähti vähän takaviistoon, näki maalimiehet viimeisen kerran turhan takana. Pitää ensi kerralla itse ohjeistaa tarkemmin.

Mustille kolme maalimiestä valmiina. Kivoja pistoja, tosin yhdellä kämmättiin taas kun maalimies olikin edellisen koiran ekassa piilossa kun minä tarkoitin tokaa. Noin se kommunikaatio välillä pelaa. :D

Haun jälkeen tehtiin vielä lähistölle esineruutu. Leveyttä ehkä 20 m ?, syvyyttä vajaa 50. Tuotin Frescolla kolme vierasta esinettä, nosti ja toi kaikki nätisti joskaan ei mitenkään supernopeasti. Mustille yksi vieras ja yksi oma. Oman etsiminen vieraan jälkeen oli selvästi vaikeampaa, hakiko se samaa vierasta hajua ? Tahtoo vähän mälvätä ja hidastella lopussa. Toisella esineellä lähdin itse karkuun, toimi paremmin. Mustin työskentelyyn pitäisi saada parempi irtoaminen takalaidalle sekä suoruutta.

Kotona vielä Frescolle nopea iltatreeni. Vähän seuraamista (keuli aika paljon), juoksusta seisomaan jääminen (hyvä ja nopea) ja siitä luoksetulo jolta suoraan ruokakupille.

Tiistai meni lähinnä eläinlääkärikäynnin merkeissä. Kissanpennut ja Musti rokotettiin ja yksi pennuista sirutettiin. Lisäksi Gracesta otettiin taas verikoe ja yllätys yllätys, hematokriitti oli tällä kertaa täysin normaali (35). Yllättävän nopeasti tuo on parantunut, vähän outoa. Illalla soitti vielä CatVetin lääkäri joka kertoi että viime viikolla otetussa näytteessä oli hemoglobiinikin ollut kovin alhainen. Jalka sen sijaan vaivaa edelleen enkä oikein tiedä mitä tuossa voisi enää tehdä. Ensi viikolla on tehtävä jonkunlaisia päätöksiä asian suhteen.

Musti muuten toteuttaa sananlaskua "suutarin lapsella ei ole kenkiä" mutta vähän muunneltuna. Eli eläinlääkärin kasvatti pelkää neuloja. Tuo on ensimmäinen koira minulla kun kimpoilee rokotettaessa niin että sitä saa jopa vähän pitää paikallaan.

Illalla koiria kävi taas viihdyttämässä pikku-Saku. Se on kyllä hauska heppu. :)

Keskiviikkona pitkästä aikaa Mustin kanssa agilityyn. Tehtiin Agirodun Open Class -rata ja kylläpä vaan olikin kivaa ! Musti suoriutui radasta keppeineen enimmäkseen oikein hienosti. Pari rimaa tippui eri yrittämillä mutta nuo menivät selvästi emännän piikkiin. Aan ylösmenokontakti pykii edelleen, yllätys yllätys. tuota ei pitäisi varmaan edes tehdä enää yhtään ennen kuin keksin miten sen voisi saada kuntoon.

Torstaina mininaamat elikkä kissanpennut täyttivät 12 viikkoa ja saavuttivat maagisen rajan eli luovutusiän. Talo alkoi hiljentyä kun suklainen Anselmi ja punainen Armas lähtivät omiin koteihinsa. Hei hei reippaat pojat !

Illalla Frescolle ja Mustille esineruutu yhdellä esineellä kumpaisellekin, palkkana iltaruoka. Hienot nopeat lähdöt suoraan perällä, etenkin Mustilla. Mustin palautus edelleen vähän mälväävä viimeiset reilu viisi metriä, tuohon pitää paneutua. Noudon kunnollinen opetus varmaan auttaisi .. Kun saisi aikaiseksi.
Mustilla etenkin pitää muistaa jatkossa laittaa välillä esine eteen, nyt se painoi niin vauhdilla että lieköhän nenä oli auki ennen kuin perällä ? No, tiedä vaikka olikin.

Perjantaina lähti kotiinsa viimeinen pojista eli Aki. Hauskoja hetkiä Akille labbiskaverin seurana !

Lauantaina aamulenkin yhteydessä tein pojille jäljet. Tai Frescolle lähinnä janaharjoituksen.
Jälkien vanhentuessa muisteltiin Frescon kanssa etsintäkokeen vähemmän treenattuja osioita. Tarkkuusetsintä oli muistissa, pysyi hyvin alueella ja löysi nopsaan. Palautukset vähän hitaat ja maata ruopii edelleen, löytää kyllä esineen kuopsutuksen lomastakin. Pudotetussa oli ensin ihan pihalla kun en näyttänyt pudotusta. Palattiin vähän takaisin päin, näytin pudotuksen jolloin lähti ja toi nätisti. Tehtiin useampi toisto erilaisilla matkoilla, muutamalla kerralla lopussa ei nähnyt enää pudotusta.

Sitten jäljille. Ensin Musti. Ajoi muuten nätisti mutta annoin taas mennä liian lujaa jolloin jätti ensimmäisen ja toiseksi viimeisen kepin. Muut neljä nousivat nätisti, myös se melkein tulitikun paksuinen risu jonka jäljelle kokeeksi jätin.
Frescon janatreeni meni päin häntiä. Nosti ekan jäljen n. 25 metrin janan jälkeen ihan nätisti. Tuossa vaiheessa päästin jostain syystä liinasta irti jolloin koira kirmasi iloisesti parinkin kepin ohi. Loppuun vielä muutama onnistunut jäljen (ja kepin) nosto vähän lyhyemmillä matkoilla. Enemmän treeniä tuo kyllä vaatii jos vielä joskus kokeeseenkin aiotaan.

Illalla aloitettiin Frescon kanssa uutena harrastuksena fillarilenkit. Tarkoituksena olisi luoda kuntoa sekä koiralle että ohjaajalle syksyn hakukokeitakin silmälläpitäen.
Fillaroitiin Kyllästämöntien lenkki, olisiko tuo jotain reilu 3 km ? Vermeet ovat vielä hakusessa, tänään koira oli vapaana. Ei ihan hyvä ratkaisu tuokaan, me kun fillaroidaan autoteiden laitoja. Pannassa ei voi pitää, siinä muistaa taannoiset potkukelkkaharrastukset ja tahtoo vetää. Kovaa.

Sunnuntaina aamusta Puolarmaariin katsomaan aussierkkaria. Pentujen ja urosten verran viihdyin paikalla, sitten alkoi riittää. Huomattavan vähän tuttuja liikenteessä eli ilmeisesti olin ihan väärässä paikassa. ;)

Iltapäivällä taas Frescon kanssa fillaroimaan, kokeiltiin tällä kertaa isoa kuonopantaa jossa pystyy läähättämään hyvin. Ei hyvä, Frescolla ei ole ollut tuollaista härveliä päässään ikinä eikä sitä nytkään oikein arvostanut.

Amelie-neiti lähti iltapäivällä kotiinsa. Nyt on talo melkein hiljainen kun menosta pitävät huolta enää puolivuotias Armi sekä meille ainakin toistaiseksi jäävä Lempi eli Perheen Pienimmäinen. Melkoinen pakkaus tuo viimeinen, temperamenttiä riittää. Ei yllätys, kilppari kun on.

Iltatreeninä Frescolla kaksikiloisen kapulan tasamaanoutoa. Tuota ei ole tehty hetkeen ja perhana kun tuota onkin taas vaikea heittää. Frescon ilme oli näkemisen arvoinen kun ekalla noudolla yritti vauhdissa napata kapulan mukaan. On vähän painavampi kuin vaikka ohjatun olematon kapula.

Tietääkö joku mikä tämä on ? Se löytyi pihaltamme metsän puolelta muutama viikko sitten, sijainnista päätellen oli laskeutunut taivaalta. Paksuhkoa ilmapallomateriaalia mutta ei pallo vaan enemmän "huivin" muotoinen, piiitkät hapsut päissä. Haisi tosi pahasti ja voimakkaasti kumilta, yäk.